Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun ei enää edes kiinnosta vaikka miehellä olisikin suhde
31.08.2019 |
Ja varmaan onkin. Ainakin joku panotapaus. Toivon tavallaan. Koska meillä on seksiä noin kerta vuoteen 🙁 Tätä on jatkunut jo 4v. Minä olin aina ollut se joka halusi enemmän ja joka teki aloitteet joten kun lopetin aloitteiden teon loppui myös seksi. Nykyisin mies tekee aloitteen sen kerran vuodessa, hääpäivänä, illalla, juhlimisen jälkeen, hiprakassa.
Tähän on tultu 17v avioliiton ja 20v yhdessäolon jälkeen. Ei minua vaan kiinnosta seksi mitenkään tuon miehen kanssa. Eikä mitenkään oikeastaan haittaisi jos miehellä olisi joku suhde jonka kanssa harrastaisi seksiä. Mistä sen sijaan olen huolissani on se josko mies löytää jonkun johon rakastuu niin että jättää meidät, minut ja lapsen. Nuorin on nyt 11v ja soisin lasten saavan elää ydinperheessä. Siksi mietin pitäisikö jostain löytää kipinä uudelleen. Miehellä on pitkäaikainen lääkitys päällä ja sen vuoksi seksi oli vaikeaa jo aiemminkin (ei nouse ilman sitten toista lääkettä) joten mistäpä tiedän mitä mieskään seksistä ajattelee.
Miksi kirjoittelen? Kaiketi vaan että onko täällä jollain muulla sama tilanne nyt tai ollut? Mitä olette itse sille tehneet? Tilanne on mennyt täällä niin umpisolmuun seksin osalta etten ymmärrä miten sitä lähteä avaamaan. Minulla on siis kyllä isotkin halut, ei vaan tätä miestä kohtaan. Ja jos joku ikää miettii niin itse olen 48v ja mies 55v.
Kommentit (3)
Oli kyllä vähän sekava kirjoitus. Aloitat, ettei kiinnosta, vaikka miehellä olisi panosuhde. Olet kuitenkin itse samalla puutteessa ja haluat pitää kulissit lasten takia pystyssä.
Mitä jos aloittaisit pistämään ensin asioita tärkeysjärjestykseen?
Nuorin lapsi on kuitenkin jo aika iso, lähes teini-ikäinen, joten kaikki lapsenne kyllä vaistoavat suhteenne tilan. Samalla he saavat perhemallin, jossa kumpikin vanhempi (tai ainakin sinä) voi huonosti.
Se, ettet välitä enää mitä miehesi puuhailee, kertoo siitä että rakkaus on kovaa vauhtia hiipumassa, tai on jo loppunut. Yhdessä pysyminen tai olemisen tarve kertoo ehkä enemmän riippuvuudesta, kuin rakkaudesta tässä tapauksessa? Seksuaalisuuskaan ei tunnu kohtaavan.
Kysy itseltäsi, mitä SINÄ elämältäsi haluat? Sinulla on niitä vain yksi elettävänä. Et ole mikään ikäloppu nainen, edessäsi on paljon vuosia vielä - näyttääkö elämäsi nyt menevän siihen suuntaan, millaisena haluat sen tulevaisuudessa nähdä? Tuntuuko ajatus nykyisen miehesi rinnalla vanhenemisesta lämpöiseltä ja mukavalta? Onko teillä sellaista kivaa kumppanuutta, läheisyyttä ja välittämistä, että yhdessä ajan viettäminen tuntuu mielekkäältä? Tiedätkö, kuka olet ja mitä haluat?
Aloita vaikka siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos 2 ja 3 vastauksista. Ja juu sekava on mieleni tosiaan kolmonen.
Kaiketi, jos minä saisin päättää, jatkaisimme yhdessä miehen kanssa mutta avoimessa suhteessa. Mies on hyvä isä ja ihan mukava kaveri jonka kanssa viettää aikaa. En voi häntä syyttää mistään. Hoitaa kotitöistä mukisematta puolet, rakastaa lapsia äärimmäisen paljon ja ottaa heistä vastuuta siinä missä minäkin (ihan niitä pikkujuttujakin jotka yleensä jäävät naisen kontolle), meillä on samoja kiinnostuksen kohteita. Mutta hän on minulle kaveri, ei puoliso.
Meillä on ollut aina erilaiset seksitarpeet. Mies pitää vaniljasta, minä jostain ihan muusta (ei mitään ekstremeä mutta ei vaniljaakaan). Suhteen alkuaikoina pyysin sitä muuta, miehen kommentti oli kerran ”herranjumala ei missään nimessä, mä en voi kyllä koskaan hankkia sun kanssa lapsia, sä oot liian rivo äidiksi”. Lopetin siihen pyytämisen ja tyydyin vuosikausia vaniljaan kunnes lopetin seksin kokonaan.
Taloudellisesti meillä menee hyvin. Minä tienaan 40% enemmän kuin mies ja yhdessä meillä on hyvin mukava elämä. Jos joku elää jonkun rahoilla niin mies minun. Matkustelemme yms teemme ekstraa nimenomaan minun rahoillani. Emme kuitenkaan ole mitään rikkaita eli ero tarkottaisi kummallekin huonompaa elämää taloudellisesti. Joten kyllä, ihan taloudelliset syyt pitävät meitä yhdessä myös 😕 Ja se että tulen itse yh-perheestä ja haluaisin lapsille pitää ehjän perheen.
Elämä tuntuu kuitenkin pysähtyneeltä. Ja haluanko tosiaan elää ainoan elämäni näin. En tiedä 😕
Ahdistaa.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Uskoisin, että tilanteesi on verrattin yleinen, mutta siitä ei puhuta. Eli pitkässä parisuhteessa/liitossa elävien sekuaalinen haluttomuus johon suhteen toinen osapuoli sopeutuu olosuhteiden vuoksi tai syystä, että parisuhde ja perhe-elämä muulta osin toimii.
Verrattain harvoin mies jättää ydinperheen, vaikka toteuttaisi seksuaalisuuttaan suhteen ulkopuolella. Mukavuudenhalu (arjen toimivuus ja tuttuus) vie voiton ja lähtö suhteesta sekä elämän uudelleen rakentaminen ja toisen täyin uuden ihmisen elintapoihin mukautuminen tuntuu liian työläältä.
Uskoisin että naiset herkemmin jättävät haluttoman kumppaninsa uuden partnerin kohdatessaan joka herättää henkiin uinuvat halut. Eivät halua jatkaa enää seksittömässä liitossa yhteisten lasten muuttaessa omilleen itsenäiseen elämään.