Kukaan ei onnitellut raskaudesta

Toki kyseessä jo viides lapsi joten mitään riemun kiljahduksia ja kärrynpyörä ei edes odotettu, mutta hieman teki kipeää kun onnittelujen sijaan tuli voivottelua ja silmien pyörittelyä. Yksi jopa kysyi, että kuinka monta niitä oikein pitää tehdä.
Itkuhan siinä myöhemmin pääsi, niin pahalta tuntui ja kovasti harmitti.
Enkä oikein keksinyt syytäkään näihin reaktioihin, itse ollaan lapset hoidettu ja elätetty tähänkin asti, ei olla riippuvaisia kenenkään avusta. On talo, työpaikat ym vakaalla pohjalla, vanhemmat lapset hoidettu ja aikaa löytyy jokaiselle.
Näiden reaktioiden jälkeen ei oikeastaan huvita enää kertoa asiasta kenellekään, olisi pitänyt iloita vain oman perheen kesken. Meille jokainen näistä viidestä on ihan yhtä toivottu ja rakas, joten tuntui pahalta joutua ns. häpeämään omia iloisia uutisia.
Onko muita ollut vastaavassa tilanteessa, jatkuiko suhtautuminen nihkeänä vai muuttuiko mieli myöhemmin?