lapsi tähän suhteeseen, mitä mieltä?

Kauaa ei kannata pähkäillä asian kanssa. Vielä voi raskautuminen onnistua luonnostaan.

En tiedä miten tuo kivannäköisyys liittyy lapsiin, mutta muuten kuulostaa siltä että jos lapsen vielä tässä elämässä ajattelit saada, niin viimeistään nyt kannattaa yrittää.

Olet oikeassa, kivannäköisyys ei liity lapsiin. Muotoilin typerästi. Olen vain todella ihastunut tähän mieheen, joten ensimmäisen kerran elämässäni huomaan miettiväni miltä meidän tekemä lapsi näyttäisi ja millainen olisiko luonteeltaan.

No mitään estettä ei teillä ole.. Asiahan on teidän päätettävissänne. Ikä rupeaa jo kolkuttelemaan,että jos meinaa lapsen hankkia,niin olisi hyvä ryhtyä toimeen. Itselläni löytyi munasarjasta ihan yllättäen kasvain ja toinen munasarja poistettiin ja lähellä oli ettei kohtuakin jouduttu poistaa. Onneksi minulla oli jo lapsia ennestään,mutta tämä pisti miettimään sitä,että jos lasten hankintaa koko ajan lykkää,voi tullakkin yhtäkkiä sellainen seina vastaan ettei niiden hankinta enää onnistukkaan...Koskaan ei ole oikea aika,usko tai älä.

Koskaan ei tule elämässä oikeaa tai valmista hetkeä saada lapsia. Aina on jotain kesken tms. Se vaatii vain sen päätöksen, että nyt yritetään saada lasta.

Jos et oikeasti lasta halua niin älä ihmeessä sitä ala yrittämään. Sen nyt vaan tietää haluaako mukuloita vai ei, ja jos epäröi niin vastaus on silloin se ei.

Vierailija kirjoitti:

Jos et oikeasti lasta halua niin älä ihmeessä sitä ala yrittämään. Sen nyt vaan tietää haluaako mukuloita vai ei, ja jos epäröi niin vastaus on silloin se ei.

Jokainenhan sitä epäröi, ennenkuin lapsen saa. Ei täällä olis ainuttakaan meistä jos lapsen saaminen olis epäröintiin kaatunut.

Ei, ero tiedossa jo nyt. Keski-ikäinen äijä joka on tottunut juoksemaan omia menojaan, ei todellakaan pysähdy kotiin kehtoa keinuttelemaan. Olet joka tapauksessa yh. Nähty on ihan IRL. Ukko oli Tinderissä jo ennen ristiäisiä...

Täällä joku vela alaspeukuttelee.

Mä en kyllä alkaisi lasta vääntämään, olette vielä suhteessa ns alkuvaiheessa, että ette mitenkään voi tietää, onko teistä vanhemmiksi ja hyviksi vai ei. Tottakait ymmärrän miestä, on jo vanha, niin haluaa lapsen, sen oman jälkikasvun, jota ei silloin nuorempana halunnut, syystä että???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et oikeasti lasta halua niin älä ihmeessä sitä ala yrittämään. Sen nyt vaan tietää haluaako mukuloita vai ei, ja jos epäröi niin vastaus on silloin se ei.

Jokainenhan sitä epäröi, ennenkuin lapsen saa. Ei täällä olis ainuttakaan meistä jos lapsen saaminen olis epäröintiin kaatunut.

Oot siis haastatellu kaikki maailman äidit? Kova homma. Paitsi multa et kysynyt mitään, mä en nimittäin epäröinyt.

En suosittele lastenhankintaa tilanteessanne. Lapsi on kuitenkin teidän molempien, ei vain sinun tai miehesi ja vastuu lapsesta jakautuu molemmille. Jos et koe lasta haluavasi, niin ei sinun mistään miellyttämisenhalusta tai muustakaan vastaavasta syystä kannata alkaa sellaista hankkimaan, koska sitten lapsi on ja pysyy vähintään sen seuraavat 18 vuotta. Vanhempi joka ei tahdo lastaan, ei ole kenenkään etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et oikeasti lasta halua niin älä ihmeessä sitä ala yrittämään. Sen nyt vaan tietää haluaako mukuloita vai ei, ja jos epäröi niin vastaus on silloin se ei.

Jokainenhan sitä epäröi, ennenkuin lapsen saa. Ei täällä olis ainuttakaan meistä jos lapsen saaminen olis epäröintiin kaatunut.

Voin kyllä vakuuttaa, että jokainen EI ole epäröinyt. Minä olen yksi sellainen. Vauvakuume iski ja lapsi tuli.

Ei mitään voi tietää ja mitään ei voi saada, jos ei tee ja yritä.

Pähkäilin mieheni kanssa samaa vähän aikaa sitten, kun 35-vuotissynttärini lähestyivät. Meillä tilanne oli päinvastainen kuin teillä: yhteisiä vuosia on takana paljon ja mies suhtautui kielteisesti. Sen halusin vain sanoa, että biologisesti sinulla on jo kiire. Kolmevitosesta eteenpäin hedelmällisyys laskee nopeasti ja nelikymppisen todennäköisyys tulla raskaaksi omilla munasoluilla on häviävän pieni.

Meillä toimi se, että sovimme "harkinta-ajasta", jolloin aktiivisesti keskusteltiin aihe läpi. Sovimme myös takarajan, jolloin joko luovutaan ajatuksesta tai aletaan urakalla yrittämään. Sori, tää ei auta sun varsinaiseen kysymykseen, mutta vertaistueksi...

Ihminen katuu yleensä sitä, minkä jättää tekemättä eikä sitäm mitä tuli tdhtyä.

Kiitos  -etenkin kannustuksesta ja vertaistuesta. Kiirehtijöille tiedoksi, ymmärrän erittäin selkeästi biologian. Mies puolestaan on jo ennen minua, naimisissa olo aikanaan (15v) halunnut syvästi lasta, jota ei silloisen vaimon kanssa saanut. Toivon että jokainen kommentoija ymmärtää ja kunioittaa erilaisia elämänpolkuja. Minulle -lapsen hankkiminen on nyt konkreettinen kysymys. Se ei ollut aiemmin ja eikä myöskään tule olemaan kauaa.