Auttakaa, jetset-elämää elävällä opiskelijakaverilla rahat lopussa. Mikä avuksi talouteen jotta voi opiskella?

No ei kai siinä muuta voi kuin jatkaa sitä työntekoa, mahdollisesti voi koittaa vaihtaa työpaikkaa mikäli niin ahdistaa. Ostetut tavarat tietysti kaikki myyntiin, vaikka jälleenmyyntiarvo olisi laskenut huimasti niin kyllä niistä jotakin saa.

En minäkään ole saanut nostettua mitään opintotukea enää kahteen vuoteen koska opinnot ovat viivästyneet, mutta käyn mukisematta töissä.

Hän voi hakea toimeentulotukea, jos tukikuukaudet ovat menneet.

Vierailija kirjoitti:

No ei kai siinä muuta voi kuin jatkaa sitä työntekoa, mahdollisesti voi koittaa vaihtaa työpaikkaa mikäli niin ahdistaa. Ostetut tavarat tietysti kaikki myyntiin, vaikka jälleenmyyntiarvo olisi laskenut huimasti niin kyllä niistä jotakin saa.

En minäkään ole saanut nostettua mitään opintotukea enää kahteen vuoteen koska opinnot ovat viivästyneet, mutta käyn mukisematta töissä.

Jep, huolestuttaa vain noi hänen itsetuhoiset puheet ja paniikkikohtaukset töihin liittyvissä jutuissa. :/ 

Yritän puhua järkeä ja huomauttaa ettei voi enää viettää samanlaista elämää jos haluaa päästä halvemmalla.

Jos puhuu itsemurhasta niin vie psykiatrian päivystykseen. Tai ainakin neuvo hakeutumaan mt-avun piiriin.

Ei tuosta ole eläjäksi. Piikille vaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos puhuu itsemurhasta niin vie psykiatrian päivystykseen. Tai ainakin neuvo hakeutumaan mt-avun piiriin.

Kerran kävi, antoivat pari tablettia ja kehottivat soittamaan YTHS:lle. YTHS ilmoitti ettei heillä ole resursseja hoitaa akuutteja tapauksia. Sen jälkeen hän ei ole saanut apua ja en voi toista pakottaa...

Kaverin puolesta kyselen...niinkö?

No eihän tuossa muu auta kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen. Totaalinen stoppi kulutukselle, halvempi asunto ja kaikki myyntiin mitä vaan voi realisoida. Uuden työpaikan hakuun ja opintosuunnitelma jossa myös pysyy. Tarkka tulo-meno-kalenteri, ehdoton budjetissa pysyminen. Turha itkeä, nyt on pakko ottaa vastuu omista valinnoistaan.

Kuulostaa siltä, että kaverisi selviää jos todella haluaa:

- myyntiin kaikki mahdollinen tavara

- asunnon vaihto halvempaan eli yksiöön tai esim. kimppaan jonkun kans

- kulutuksen stoppaaminen

- töissä käyminen jos on työpaikka

Jos ei töitä ole, niin toimeentulotukihakemusta vaan rustaamaan ja töitä hakemaan.

Luulisi, että viittä vaille kandi tajuaa, että elämä on omia valintoja. Raha ei kasva puussa, itse on vastuu kannettava ja velkansa maksettava. Tilanne vaatii nöyryyttä ja elämän minimointia. Toisaalta sen voi ottaa oppimisen kannalta ja löytää suunnitelmallisempi tapa elää.

Ainahan luonto (=elinympäristö) on karsinut heikot yksilöt pois. Kivikaudella pärjäsi nopeat juoksijat, agraariyhteisössä ahkerat työntekijät ja nykyaikana rahaa fiksusti käyttävät.

Eipä tuossa voi oikein pelkästään sitä sun kaveriakaan syyttää. Media hehkuttaa jetset elämän hehkeydestä ja kannustaa hankkimaan vaikkapa oman sokerisedän kustantamaan itselleen mieluisaa elämää. Kaikkien päät eivät vain yksinkertaisesti kestä ylitöitä/sokeri naisena tai miehenä oloa. Toimittajien pitäisi hiukan miettiä mitä kirjoittavat ja mihin sävyyn >:(

Diakonia, apua, neuvoja?

Vierailija kirjoitti:

Kaverin puolesta kyselen...niinkö?

No eihän tuossa muu auta kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen. Totaalinen stoppi kulutukselle, halvempi asunto ja kaikki myyntiin mitä vaan voi realisoida. Uuden työpaikan hakuun ja opintosuunnitelma jossa myös pysyy. Tarkka tulo-meno-kalenteri, ehdoton budjetissa pysyminen. Turha itkeä, nyt on pakko ottaa vastuu omista valinnoistaan.

Uso mitä haluat, en ole minä. Itse olen pystynt pitämään kulutuksessa pientä paussia.

Vierailija kirjoitti:

Diakonia, apua, neuvoja?

Diakonia saattaa auttaa tosin ei sekään ole mikään automaattinen rahan antaja. He haluavat nykyään tietää miksi tilanne on päätynyt nykyisen kaltaiseksi ja vasta tämän jälkeen voivat harkita laskun maksua/ruokalapun antamista.

Jos tämä on totta, niin kaverisi pitäisi saada realiteetteihin. Oletko varma ettet toimi mahdollistajana?. Nytkin olet kyselemässä palstalla neuvoja hänen puolestaan ja miten hän itse yrittää auttaa tilannettaan?

Yritä antaa sellaista tukea, joka auttaa häntä auttamaan itseään. Esim. just neuvo mistä voi hakea apua, kriisipuhelin ym.

Toinen mitä voisit tehdä on kertoa koko juttu hänen vanhemmilleen. Itsemurhauhkailut rahavaikeuksien takia on aika rankka juttu. Et välttämättä pysty kaverina auttamaan häntä tästä tilanteesta, tarvitaan jäteämpää puuttumista.

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä on totta, niin kaverisi pitäisi saada realiteetteihin. Oletko varma ettet toimi mahdollistajana?. Nytkin olet kyselemässä palstalla neuvoja hänen puolestaan ja miten hän itse yrittää auttaa tilannettaan?

Yritä antaa sellaista tukea, joka auttaa häntä auttamaan itseään. Esim. just neuvo mistä voi hakea apua, kriisipuhelin ym.

Toinen mitä voisit tehdä on kertoa koko juttu hänen vanhemmilleen. Itsemurhauhkailut rahavaikeuksien takia on aika rankka juttu. Et välttämättä pysty kaverina auttamaan häntä tästä tilanteesta, tarvitaan jäteämpää puuttumista.

Vanhemmst elävät Espanjassa ja häet oli sijoitettu lapsena, koska vanhemmat eivät ole kauhean huolehtivia.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuossa voi oikein pelkästään sitä sun kaveriakaan syyttää. Media hehkuttaa jetset elämän hehkeydestä ja kannustaa hankkimaan vaikkapa oman sokerisedän kustantamaan itselleen mieluisaa elämää. Kaikkien päät eivät vain yksinkertaisesti kestä ylitöitä/sokeri naisena tai miehenä oloa. Toimittajien pitäisi hiukan miettiä mitä kirjoittavat ja mihin sävyyn >:(

Hahahaahahhahahahaha

Kenen pitäisi miettiä ja mitä? Ihmisten ihan itse omilla aivoillaan? Ei kai sentään, roskalehdet kertovat totuuden...komisario naamapalmu...

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuossa voi oikein pelkästään sitä sun kaveriakaan syyttää. Media hehkuttaa jetset elämän hehkeydestä ja kannustaa hankkimaan vaikkapa oman sokerisedän kustantamaan itselleen mieluisaa elämää. Kaikkien päät eivät vain yksinkertaisesti kestä ylitöitä/sokeri naisena tai miehenä oloa. Toimittajien pitäisi hiukan miettiä mitä kirjoittavat ja mihin sävyyn >:(

Onhan tää läppää, onhan??

Ei ihme että maailma on päin helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puhuu itsemurhasta niin vie psykiatrian päivystykseen. Tai ainakin neuvo hakeutumaan mt-avun piiriin.

Kerran kävi, antoivat pari tablettia ja kehottivat soittamaan YTHS:lle. YTHS ilmoitti ettei heillä ole resursseja hoitaa akuutteja tapauksia. Sen jälkeen hän ei ole saanut apua ja en voi toista pakottaa...

Edes lapsena hyväksikäytetyille ei ole terapioita. Sori, mutta jos on itse aiheuttanut ongelmansa, pitäisikö silti päästä jonon ohi?

Ihan ekana ystäväsi alkaa syömään VAIN kouluruokalassa. Ei ravintolaillallisia, ei aamukahvia kahvilasta.

Kaverisi ostaa itselleen vapaaehtoisen luottokiellon, 20 €. Hän vaihtaa maksukorttinsa Visa Electroniin ja luopuu paypalista.

Kaverisi myös luopuu asunnostaan tai ottaa alivuokralaisen.

Mitähän muuta...

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä on totta, niin kaverisi pitäisi saada realiteetteihin. Oletko varma ettet toimi mahdollistajana?. Nytkin olet kyselemässä palstalla neuvoja hänen puolestaan ja miten hän itse yrittää auttaa tilannettaan?

Yritä antaa sellaista tukea, joka auttaa häntä auttamaan itseään. Esim. just neuvo mistä voi hakea apua, kriisipuhelin ym.

Toinen mitä voisit tehdä on kertoa koko juttu hänen vanhemmilleen. Itsemurhauhkailut rahavaikeuksien takia on aika rankka juttu. Et välttämättä pysty kaverina auttamaan häntä tästä tilanteesta, tarvitaan jäteämpää puuttumista.

Kyllä se voi noin epätoivoisessa tilanteessa olla iso apu, että ystävä ihan konkreettisesti antaa neuvoja mitä voi tehdä, eikä (pelkästään) siirrä vastuuta jollekin viranomaistaholle tai kriisipuhelimelle. Kun ihminen on niin masentunut, että puhuu itsemurhasta, ei pää toimi kunnolla. Kaikki tuntuu sumuiselta ja on vaikea nähdä tai tarttua käytännön asioihin, vaikka tietää että jotain pitäisi tehdä. Kaikki vain tuntuu ylitsepääsemättömältä. Silloin ystävien ja perheen apu on korvaamatonta. Tietysti hänet olisi hyvä myös saada mielenterveysavun piiriin, mutta kokemuksesta voin sanoa, että se ei ole niin helppoa. Jonot akuuttipsykiatriankin puolelle voivat olla useita kuukausia, joka on itsetuhoiselle ihmiselle todella pitkä aika. Päivystyksestäkään harvoin apua saa.

Minusta on hienoa, että yrität auttaa ystävääsi. Nykymaailmassa usein tuntuu, että vastuu tällaisista asioista vieritetään pelkästään yhteiskunnan harteille. Minusta myös meillä yksilöillä on oma vastuumme kanssaihmisistämme. Apua on erilaista eikä omia voimavarojakaan kannata ylittää toista auttaessa tai tehdä liikaa toisen puolesta, mutta kyllä läheisten apu myös lämmittää eri tavalla kuin se, että sinut vain tyrkätään jonnekin päivystysjonoon. Se tunne, että joku oikeasti välittää on jo itsessään arvokas, ja sitä harvoin saa lääkäreiltä tai sairaanhoitajilta - ikävä kyllä. Minä yrittäisin yhdessä ystäväsi kanssa tehdä jonkin konkreettisen listan kuluista ja siitä miten niitä pienentää, täällä oli jo siihen hyviä ehdotuksia. Ystäväsi kyllä pitäisi pystyä luopumaan nykyisestä elämäntasostaan, kuten liian kalliista asunnosta jne.

En tiedä missä kaupungissa olette, mutta useimmissa isommissa kaupungeissa on nuoria varten erilaisia palveluita, joissa autetaan työhön, tukiin yms liittyvissä asioissa, esimerkiksi Ohjaamoja löytyy kymmeniltä eri paikkakunnilta. Se voisi olla hyvä paikka aloittaa avun saaminen käytännön asioihin. Sitten olisi tärkeää saada hänet sinne mielenterveysavun piiriin, siinä ei oikein auta muu kuin lääkäriajan varaaminen ja jonon jatkoksi meneminen. Jonot ovat pitkiä mutta juuri siksi sen kanssa ei kannata vitkastella. Kenties jotain matalan kynnyksen keskusteluapua löytyisi myös jotain muuta kautta. Sekin voi jo auttaa että pääsisi vähän purkamaan oloaan jollekin ulkopuoliselle taholle.