Lastenne murrosiästä selvinneet!

Meillä kolme nuorta 11-15 ikähaarukassa. Vielä ei ole ollut pahempia ongelmia eli siinä mielessä olen varmaan väärä kommentoija. Mutta mielestäni sinä olet oikeassa siinä että pitää kuitenkin yrittää välillä järjestää kivaakin. Ei tietnkään palkkioksi tyhmistä jutuista mutta kait niitä parempiakin päiviä on. Veikkaisin että nuorelle voisi olla tosi tärkeää tietää että vanhemmat rakastavat ja haluavat hänelle hyvää vaikka eivät kaikkia nuoren tekemisiä hyväksyisikään? Positiiviset jutut voisivat luoda parempaa henkeä ja molemmin puolista kunnioitusta,

Meillä lapset pelaa paljon (joo liikaakin). Mutta tekevät myös kotitöitä ja hoitavat koulun. Nuorten Pelejä ei keskeytetä kuin hätätapauksissa. Muuten saavat tulla esim syömään kun kyseisen pelin erä loppuu, siis kun huudan syömään. Eli koetamme antaa heille mahdollisuuksia tehdä heille mukavia asioita ja kunnioitamme niitä niin ettei häiritä turhaan jne. Toisaalta odotamme heiltä kunnioitusta meidän asioille ja pyynnöille. Esim iltaisin kaikki rauhoittuu nukkumaan aikanaan ja annetaan kaikille nukkumarauha.

Koeta ensin löytää isän kanssa yhteistä linja. Eli sopiisitte etukäteen yhteisen kivan asian järjestämisestä. Silloin isä ei kokisi sitä hänen arvovaltansa murentamiseksi.

Joo, se vanhempien yhteinen linja pitäisi löytyä ja yhdessä sen mukaan toimia. Ei ole mukavaa, kun on yhdessä sovittu näin, mutta toinen kuitenkin toimii aivan toisin, eikä minulle ole kerrottu asiasta mitään. Itse lopetin tuolloin parin huomautuksen jälkeen osallistumasta lasten kasvatukseen ja ohjailuun, kun minun mielipidettä ei edes kuunneltu. Rahat kyllä kelpaa, ja saa (vielä) asua samassa taloudessa.

Olin vanhempi alusta alkaen ja se sato kannettiin lasten murrosiässä. Ei ollut kamalaa meistä kenelläkään, vaikka tunteita kuohuikin.

Mun mielestäni kaikki lähtee siitä, että näyttää että rakastaa ja välittää. Ja ehdottomasti pitää olla niitä hyviä hetkiä, paljon.

12-vuotias ei enää ole pikkulapsi eikä hänelle voi sanella asioita eikä liikaa ns. komennella. Se ei johda mihinkään hyvään. Ettei nyt vaan miehesi omalla käytöksellään lisää uhmaa.

Myös lapsi tarvitsee kunnioitusta itseään kohtaan, ajatuksiaan ja tekemisiään kohtaan.

Mielestäni nyt olisi miehen kanssa vakavan keskustelun paikka. Ilman muuta pitäisi olla yhteinen linja, kaiken ikäisten lasten vamänhemmilla.

Vaikeaa oli, mutta kannattaa tsempata. Lopputuloksena itsenäistynyt, lisääntynyt ja kouluttautunut työssäkäyvä kunnon kansalainen.

Erovanhempana oli taatusti vaikeampaa kuin teillä, ap. Kostonhimoinen eksä sabotoi meitä 15 vuotta. Yhteinen linja loppui jo ennen lapsen syntymää.

Itse tein lapset sillä periaatteella, että mun viiskymppiset vietetään ennen kakaroiden rippijuhlia. En todellakaan jaksaisi sellaista enää näin 50+ iässä. 

Minkälaisia keskusteluapuja koulu ja ls on antanut? Oletteko olleet koko perheenä siellä? Meillä myös mies oli tiukempi, ja ilmapiiri oli tosiaan aika ankea välillä, ja se masensi minua. Lapsella tosin oli myös paniikki- ja mielialahäiriötä, ja lääkkeen saatuaan asiat alkoivat rullata mukavammin. Vieläkin silti mies pitää tiukempaa kuria tälle lapselle, vaikka se on jo täysi-ikäinen...

Mikäs siinä on läpikäydessä. Itse olin helppo teini ja niin on lapsenikin.  Teini-iässä on turha alkaa kasvattaa jos sitä ei ole aiemmin tehnyt, eli kannattaa nyt aloittaa niin ehditte ennen virallista teini-ikää saada nuoren kuntoon. Rajoittaminen on turhaa vaan sen sijaan tulee opastaa miten tietyissa tilanteissa toimitaan, pitää muistaa kiittää kun joku on hyvin, pienikin juttu. Selittää miksi jokin asia on niin, keskustella lapsen kanssa niin että hänenkin näkemys tulee ymmärretyksi ja vanhempien kannattaa oppia tajuamaan että myös he voivat olla väärässä ja avoimesti oppia myöntämään tämä nuorelle.  Sellainen ylhäältä päin käskeminen ja  menneen maailman kasvatustyylien jakaminen on turhaa, sitä maailmaa mistä te kasvatatte ei ole ollut enää kymmeniin vuosiin eikä sillä pärjää lapsenne elämässä.  

Osittain ikä vaikuttaa, vanhana ei jaksa murheita ja vääntöä mutta pakko on.

Minä 54v ja kuopus 15 v.

Vääntöä ollut pari vuotta. Välillä helppoa ja välillä vaikeaa.

Jaksan kun ajattelen että 3 vuotta niin on aikuinen.

Tänään oli väännössä että kouluun on mentävä kun makasi vaan sängyssä ja sanoo että maha kipee.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestäni kaikki lähtee siitä, että näyttää että rakastaa ja välittää. Ja ehdottomasti pitää olla niitä hyviä hetkiä, paljon.

12-vuotias ei enää ole pikkulapsi eikä hänelle voi sanella asioita eikä liikaa ns. komennella. Se ei johda mihinkään hyvään. Ettei nyt vaan miehesi omalla käytöksellään lisää uhmaa.

Myös lapsi tarvitsee kunnioitusta itseään kohtaan, ajatuksiaan ja tekemisiään kohtaan.

Olen samaa mieltä. Olen eronnut ja lapsen isä tuntuu ottavan murkun kaikki tempaukset henkilökohtaisena loukkauksena, eikä jotenkin näe, että tämä on ihan oma itsenäinen ihmisensä eikä meidän jatkeemme, ei varsinkaan enää. Kuri on kovaa ja lapsi protestoi monin tavoin isäänsä. Minä saatan sitten olla liiankin pehmo, ehkä koitan hyvitellä sitä ylhäältä komentamista mitä sieltä päin lapselle tulee. Totta kai meilläkin on rajat, tiukat onkin, mutta lähikotona niitä totellaan, koska niistä ollaan lapsen kanssa yhdessä keskusteltu ja olen ottanut hänet mukaan sääntöjen luomiseen (kotiintuloaika ja perustelut, kotitöiden jakaminen jne.), kun taas isä tyrannimaisesti sanelee mitä saa ja mitä ei saa tehdä. 

Ihania nämä itsekehuiset tylytykset.

Murrosiässä kasvaa aivot ja hormonit on sekaisin. Ei siinä kyllä aina auta vaikka olisi ollut sinkkonen ne edeltävät vuodet.

Murrosikäisellä myös koulu ja kaverit on hyvin tärkeitä eli jos siellä on ongelmia, ei siinäkään se vanhempien edeltävä työ auta.

Ikävää että tulee aina näitä pätijöitä jossa kuvitellaan että teini helpoo kun on hyvin kasvatettu.

Toiset nyt vaan on helppoja ja toiset ei.

Vaikein aika oli meillä 13-14 vuotta ja se vaan toisen teinin kohdalla. Toinen teini oli helpompi.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs siinä on läpikäydessä. Itse olin helppo teini ja niin on lapsenikin.  Teini-iässä on turha alkaa kasvattaa jos sitä ei ole aiemmin tehnyt, eli kannattaa nyt aloittaa niin ehditte ennen virallista teini-ikää saada nuoren kuntoon. Rajoittaminen on turhaa vaan sen sijaan tulee opastaa miten tietyissa tilanteissa toimitaan, pitää muistaa kiittää kun joku on hyvin, pienikin juttu. Selittää miksi jokin asia on niin, keskustella lapsen kanssa niin että hänenkin näkemys tulee ymmärretyksi ja vanhempien kannattaa oppia tajuamaan että myös he voivat olla väärässä ja avoimesti oppia myöntämään tämä nuorelle.  Sellainen ylhäältä päin käskeminen ja  menneen maailman kasvatustyylien jakaminen on turhaa, sitä maailmaa mistä te kasvatatte ei ole ollut enää kymmeniin vuosiin eikä sillä pärjää lapsenne elämässä.  

Tää, oksettaa!!!!

Vierailija kirjoitti:

Ihania nämä itsekehuiset tylytykset.

Murrosiässä kasvaa aivot ja hormonit on sekaisin. Ei siinä kyllä aina auta vaikka olisi ollut sinkkonen ne edeltävät vuodet.

Murrosikäisellä myös koulu ja kaverit on hyvin tärkeitä eli jos siellä on ongelmia, ei siinäkään se vanhempien edeltävä työ auta.

Olet enemmän kuin väärässä! Ei hyvä ja kunnollinen vanhempi muutu huonoksi lapsen kasvaessa, vaikka sinä itse muutuitkin. Isolla osalla perheitä lasten murrosikä ei ole sen kummallisempi ajanjakso kuin muutkaan. Lapselleen voi valita sekä koulun että kaverit, jo hienovaraisella ohjaamisella oikeanlaisiin harrastuksiin saa lapselle paremman elämän kuin toteamalla, että mitään ei voi tehdä.