Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit Alttarilla Official 2019
Kommentit (7445)
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on penätty, että miksei Katja voi edes näytellä kiinnostunutta tuon ohjelman ajan. Itse varmaan tekisin juuri niin. Siis vaikka sisällä tuntuisi siltä että ei tule mitään, kohtelisin kuitenkin toista ystävällisesti ja huomioivasti, panostaisin yhteiseen aikaan yhtä paljon kuin panostaisin unelmieni miehen kanssa, kehuisin kumppaniani (jokaisesta ihmisestä löytyy jotain kehuttavaa) ja kaikin tavoin pyrkisin saamaan tuosta ajasta mahdollisimman paljon hyvää irti.
Mietin vain miten sitten kävisi, kun ohjelman viimeisessä jaksossa ilmoittaisin että ei ole mitään kiinnostusta jatkaa avioliittoa. Tämä voisi olla puolisolle aika tuskallinen kokemus ja hän varmaan kokisi tulleensa pahasti petetyksi.
Että kumpi vaihtoehto sitten on lopulta parempi? Se että näyttää tunteensa avoimesti juuri sellaisina kuin ne ovat, vai panostaa ja yrittää ohjelman ajan vaikka samalla tietää ettei yhteistä tulevaisuutta ole.
No mikä pakko se on mennä ihan täysin toiseen ääripäähän ja näytellä kiinnostusta yhteiseen tulevaisuuteen? Kai asioista voi keskustella ja kertoa epäilyksistään, mutta samalla kuitenkin suhtautua toiseen tuolla lailla kuvailemallasi tavalla inhimillisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on penätty, että miksei Katja voi edes näytellä kiinnostunutta tuon ohjelman ajan. Itse varmaan tekisin juuri niin. Siis vaikka sisällä tuntuisi siltä että ei tule mitään, kohtelisin kuitenkin toista ystävällisesti ja huomioivasti, panostaisin yhteiseen aikaan yhtä paljon kuin panostaisin unelmieni miehen kanssa, kehuisin kumppaniani (jokaisesta ihmisestä löytyy jotain kehuttavaa) ja kaikin tavoin pyrkisin saamaan tuosta ajasta mahdollisimman paljon hyvää irti.
Mietin vain miten sitten kävisi, kun ohjelman viimeisessä jaksossa ilmoittaisin että ei ole mitään kiinnostusta jatkaa avioliittoa. Tämä voisi olla puolisolle aika tuskallinen kokemus ja hän varmaan kokisi tulleensa pahasti petetyksi.
Että kumpi vaihtoehto sitten on lopulta parempi? Se että näyttää tunteensa avoimesti juuri sellaisina kuin ne ovat, vai panostaa ja yrittää ohjelman ajan vaikka samalla tietää ettei yhteistä tulevaisuutta ole.
Minä taas en antaisi mitään sellaisia viestejä, joista voisi toinen päätellä, että "ehkä kiinnostusta on". Jos toinen toivoo tällaisia merkkejä, ihan kaikki normaalit kohteliaisuudetkin lasketaan kiinnostukseksi. Katjalla on tuossa kaksi vaihtoehtoa, joko pitää hajurakoa ja muistuttaa joka päivä, ettei ole ihastunut TAI viestiä myös käytöksellään, että ovat vain kaveriväleissä, eikä yhtään sen enempää. Luulen tosin, että nämä kaverivälit ovat jopa tavallista etäisemmät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että monilla puuttuu itsetuntemus ja se aiheuttaa sitten ongelmia tällaisessakin konseptissa parinmuodostuksen suhteen. On helppoa sanoa jossain haastattelussa että ole tällainen ja tällainen ja toivon kumppanilta tällaisia ja tällaisia asioita, mutta todellinen syvä itsetuntemus puuttuu ja kyky nähdä itsessään sekä niitä hyviä että huonoja puolia ja samalla myös hyväksyä, ettei täydellistä kumppania ole olemassa kenellekään. Tai sitten itsetuntemusta on, mutta ei kehdata tunnustaa omia vikojaan.
Samaa mieltä. Osalla käsitys itsestä perustuu kuvitelmiin, ehkä siksi että kokemusta parisuhteista ei ole vielä riittävästi. Varsinkin jos menneet suhteet ovat olleet sellaisia, että niissä ei ole edetty kovin intiimille tasolle (tarkoitan henkistä intiimiyttä eli omien kipupisteiden ja epävarmuuksien paljastamista kumppanille avoimesti), itsellä voi olla todellisuutta vastaamaton käsitys omasta persoonallisuudesta ja tavasta olla parisuhteessa. Vasta aidosti intiimissä suhteessa, jossa joutuu vastakkain omien epävarmuuksien kanssa, se todellinen persoonallisuus tulee esille.
Luultavasti tässä ohjelmassa käy niin, että nuo omat kipupisteet ja epävarmuudet nousevat esille riippumatta siitä, onko suhde edennyt intiimiksi vai ei, koska tilanne on muilta osin niin jännittävä. Tv-kamerat kuvaavat jokaista liikettäsi ja ilmettäsi, ja tiedät että teoriassa koko Suomi tarkkailee sinua. On ihan mahdollista että tuossa tilanteessa ihminen itsekin yllättyy omista reaktioistaan, jos on siihen mennessä selvinnyt elämästään liehuvin lipuin ja kehittänyt joiltakin osin katteettoman käsityksen itsestään vahvana ja vakaana ihmisenä.
EA:n keskusteluiden suola ovat tällaiset kommentit. Hienoa, kun joku osaa tuoda esiin uusia, hyviä pointteja.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sanoisin asiantuntijoille, etten ahdistu parisuhteissa. Helppo sanoa, kun en ole koskaan erehtynyt valitsemaan epäkiinnostavaa miestä kumppaniksi. Kuka nyt sellaista menisi tarkoituksella tekemäänkään?
Kukaan, joka ei ole ollut EA-tyyppisessä systeemissä, ei voi kertoa etukäteen, miten sopeutuva on. Ja vaikka olisikin, kokemus on vain kokemus yhden ihmisen kanssa.
Ehkä tämä on naisille eri juttu, mutta minun miehenä on helppo etukäteen tietää, että hyvin todennäköisesti ahdistuisin.
Samalla tavalla kuin kirjoja lukiessani pystyn kuvittelemaan kirjojen maailman, pystyn etukäteen kuvittelemaan, miltä tuntuisi seistä alttarilla ihmisen kanssa, johon en tunne minkäänlaista vetoa tai kiinnostusta, mutta jonka kanssa pitäisi yrittää avioliittoa.
Minulle avioliitto on vakava asia, jolle annan suuren henkisen ja sosiaalisen ja yhteiskunnallisen arvon. Minusta kenenkään, joka pitää avioliittoa arvossa ja antaa sille todellisen merkityksen, ei pitäisi osallistua ohjelmaan, koska silloin menee varmasti pieleen.
Vain sellaisten ihmisten kannattaisi osallistua, joille avioliitto on pelkkä kiva seikkailu ja ehkä seksikokeilu satunnaisesti valitun ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on penätty, että miksei Katja voi edes näytellä kiinnostunutta tuon ohjelman ajan. Itse varmaan tekisin juuri niin. Siis vaikka sisällä tuntuisi siltä että ei tule mitään, kohtelisin kuitenkin toista ystävällisesti ja huomioivasti, panostaisin yhteiseen aikaan yhtä paljon kuin panostaisin unelmieni miehen kanssa, kehuisin kumppaniani (jokaisesta ihmisestä löytyy jotain kehuttavaa) ja kaikin tavoin pyrkisin saamaan tuosta ajasta mahdollisimman paljon hyvää irti.
Mietin vain miten sitten kävisi, kun ohjelman viimeisessä jaksossa ilmoittaisin että ei ole mitään kiinnostusta jatkaa avioliittoa. Tämä voisi olla puolisolle aika tuskallinen kokemus ja hän varmaan kokisi tulleensa pahasti petetyksi.
Että kumpi vaihtoehto sitten on lopulta parempi? Se että näyttää tunteensa avoimesti juuri sellaisina kuin ne ovat, vai panostaa ja yrittää ohjelman ajan vaikka samalla tietää ettei yhteistä tulevaisuutta ole.
No mikä pakko se on mennä ihan täysin toiseen ääripäähän ja näytellä kiinnostusta yhteiseen tulevaisuuteen? Kai asioista voi keskustella ja kertoa epäilyksistään, mutta samalla kuitenkin suhtautua toiseen tuolla lailla kuvailemallasi tavalla inhimillisesti?
Tällainenkin versio on ohjelmassa nähty, mutta nimiä en enää muista. Kyseessä oli nuori tummatukkainen nainen ja se hauska nuori miekkonen, josta tuli katsojien suosikki. Nainen ei kiinnostunut miehestä, mutta yritti silti parhaansa olla positiivisella mielellä mukana. Välillä käytiin keskusteluja, joissa nainen oli aina tunteistaan rehellinen. Hän sai kovasti pyyhkeitä toiminnastaan tällä palstalla, jossa tulkittiin ettei hän antanut tunteille mahdollisuutta kehittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Draaman hajuista "tosi"-tv:tä.
Ekan kauden pareista se joka yhä yhdessä ja lapsia saanut sattumoisin oli maikkarilla taannoin töissä ja tunsivat toisensa entuudestaan. Oli nainen esitellyt sulhon isovanhemmilleen ennen alttarille menoa
Olli: Mies, joka on elämässä sietänyt mollaamista ja alaspainamista, kunnes päätti alkaa arvostaa itseään. On vasta oppimassa pois alistujan roolista ja se näkyy siinä, että vihaisuus sihisee hampaiden välistä yllättävissä kohdin.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tuntuu täällä pitävän Oskaria ihan kauheena. Hassua, miten eri tavalla asioita voi katsoa. Ainakin sen perusteella, mitä tähän asti on näytetty, hänhän suhtautuu rauhallisesti, kannustavasti puolisoonsa, joka meinaa vähän flippailla, vastaa suoraan mutta kiihkottomasti, että "häiritsee", kun toinen kysyy, että häiritseekö asia x. Ei hän nyt ehkä maailman komein ole, mutta mielelstäni ulkoisesti samantasoinen pari. Vaikuttaa ihmiseltä, jonka kanssa voi keskustella, joka ottaa huomioon toisen. Eikä säpsähdä pienestä. Vakaan oloinen.
Olen samaa mieltä että Oskaria kuvaa sana VAKAA. Se voi olla sekä hyvä että huono, minä olen saanut positiivisen kuvan hänestä. Ei mitään hajua vielä, millainen on riidellessä jos sellainen tilanne tulee. Jäädään seuraamaan :)
Vaikuttaisiko tähän mitenkään se, kuvaavatko kamerat vai onko riita ihan privaatti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on penätty, että miksei Katja voi edes näytellä kiinnostunutta tuon ohjelman ajan. Itse varmaan tekisin juuri niin. Siis vaikka sisällä tuntuisi siltä että ei tule mitään, kohtelisin kuitenkin toista ystävällisesti ja huomioivasti, panostaisin yhteiseen aikaan yhtä paljon kuin panostaisin unelmieni miehen kanssa, kehuisin kumppaniani (jokaisesta ihmisestä löytyy jotain kehuttavaa) ja kaikin tavoin pyrkisin saamaan tuosta ajasta mahdollisimman paljon hyvää irti.
Mietin vain miten sitten kävisi, kun ohjelman viimeisessä jaksossa ilmoittaisin että ei ole mitään kiinnostusta jatkaa avioliittoa. Tämä voisi olla puolisolle aika tuskallinen kokemus ja hän varmaan kokisi tulleensa pahasti petetyksi.
Että kumpi vaihtoehto sitten on lopulta parempi? Se että näyttää tunteensa avoimesti juuri sellaisina kuin ne ovat, vai panostaa ja yrittää ohjelman ajan vaikka samalla tietää ettei yhteistä tulevaisuutta ole.
No mikä pakko se on mennä ihan täysin toiseen ääripäähän ja näytellä kiinnostusta yhteiseen tulevaisuuteen? Kai asioista voi keskustella ja kertoa epäilyksistään, mutta samalla kuitenkin suhtautua toiseen tuolla lailla kuvailemallasi tavalla inhimillisesti?
Olen miehiä tapaillessani huomannut, ettei se oikeastaan vaikuta asiaan vaikka sanon olevani kiinnostunut vain kaverimielessä. Jos kohtelen miestä lämpimästi ja panostan yhteiseen aikaan emotionaalisesti niin että treffeillä on aina mukavaa, melkein jokainen mies saa tästä sen käsityksen että suhdetta tässä ollaan rakentamassa, vaikka selkeästi sanoisin että näin ei ole. Yksi poikkeus on ollut joukossa ja hän onkin edelleen kaverini.
Varmaan siis tässä ohjelmassakin sanoisin rehellisesti, mitä tunnen ja ajattelen, mutta luultavasti siitä huolimatta mies pettyisi lopussa kun en haluaisi jatkaa liittoa (jos siis mies haluaisi). Ehkä Katja on tyly koska haluaa kaikin keinoin välttää johtamasta toista harhaan? Sekin asenne voi liian pitkälle vietynä aiheuttaa vahinkoa, vaikka tarkoitus olisi hyvä. On luultavasti äärimmäisen haasteellista olla mukana tässä ohjelmassa, jos kohdalle ei satukaan itseä miellyttävä puoliso, koska kaikki mahdolliset toimintatavat ovat jollain tavalla vahingollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä Katja on tyly koska haluaa kaikin keinoin välttää johtamasta toista harhaan?
Onko Katjalla tuohon oikeus? Hänhän on osallistunut ohjelmaan, jossa on ikään kuin velvollisuutena YRITTÄÄ avioliittoa.
Onko oikeudenmukaista jättää yrittäminen siihen, kun ei nappaa?
Jos itse osallistuisin ohjelmaan ja kumppani toteaisi jo alttarilla, ettei tästä mitään tule, tuntisin itseni petetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Olli: Mies, joka on elämässä sietänyt mollaamista ja alaspainamista, kunnes päätti alkaa arvostaa itseään. On vasta oppimassa pois alistujan roolista ja se näkyy siinä, että vihaisuus sihisee hampaiden välistä yllättävissä kohdin.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.
Vähän samat vibat olen saanut kieltämättä. Itseluottamus ei mielestäni ole ihan kohdallaan kummallakaan tuon parin osapuolella. Mielestäni tässä ohjelmassa olisi oltava asiantuntijoilla nyrkkisääntö, että ei kahta heikkoitsetuntoista yhteen, vaan vähintään toisella olisi oltava terve itseluottamus. Siitä toinenkin saa tervettä esimerkkiä ja tukea itselleen. Jos kummallakin on tässä asiassa haasteita, käy helposti niin että mennään vaatimusmentaliteetti edellä ("minulla on oikeus saada sitä ja tätä", ja "tuo on minulle velkaa"), eikä pystytä olemaan sillä asenteella että minä tulen ihan varmuuden vuoksi yli puoliväliin tuota toista vastaan, koska minulla on siihen ihan hyvin varaa.
Voi tosin olla että asiantuntijat ajattelevatkin juuri noin, ja tämä pari on muodostettu siksi että Katja on onnistunut esiintymään haastatteluissa vahvaitsetuntoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Draaman hajuista "tosi"-tv:tä.
Ekan kauden pareista se joka yhä yhdessä ja lapsia saanut sattumoisin oli maikkarilla taannoin töissä ja tunsivat toisensa entuudestaan. Oli nainen esitellyt sulhon isovanhemmilleen ennen alttarille menoa
Hmm, nyt kun sanoit, niin tuli mieleen: olivatkohan nykyisen kauden parit saaneet nähdä toisensa ennen alttaria? Ei nimittäin kukaan näyttänyt yllättyneeltä eikä pettyneeltä. Oli näytetty heidät toisilleen etukäteen, jotta vältyttiin kielteisiltä reaktioilta alttarilla? Esimerkiksi se miten Katja asteli alttarille, selittyy kyllä hyvin sillä, että astelikin tuttuun tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Draaman hajuista "tosi"-tv:tä.
Ekan kauden pareista se joka yhä yhdessä ja lapsia saanut sattumoisin oli maikkarilla taannoin töissä ja tunsivat toisensa entuudestaan. Oli nainen esitellyt sulhon isovanhemmilleen ennen alttarille menoaHmm, nyt kun sanoit, niin tuli mieleen: olivatkohan nykyisen kauden parit saaneet nähdä toisensa ennen alttaria? Ei nimittäin kukaan näyttänyt yllättyneeltä eikä pettyneeltä. Oli näytetty heidät toisilleen etukäteen, jotta vältyttiin kielteisiltä reaktioilta alttarilla? Esimerkiksi se miten Katja asteli alttarille, selittyy kyllä hyvin sillä, että astelikin tuttuun tilanteeseen.
Jatkan: Tai en tiedä. Katjahan siinä sitten Ollin nähdessään alkoi hymyillä aidosti ja hyvin tyytyväisen näköisenä. Sitä reaktiota ei olisi tullut, jos olisivat tavanneet etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä Katja on tyly koska haluaa kaikin keinoin välttää johtamasta toista harhaan?
Onko Katjalla tuohon oikeus? Hänhän on osallistunut ohjelmaan, jossa on ikään kuin velvollisuutena YRITTÄÄ avioliittoa.
Onko oikeudenmukaista jättää yrittäminen siihen, kun ei nappaa?
Jos itse osallistuisin ohjelmaan ja kumppani toteaisi jo alttarilla, ettei tästä mitään tule, tuntisin itseni petetyksi.
Toivoisitko sitten ennemmin sitä, että yritetään ohjelman ajan kympillä, ja sitten lopuksi ilmoitetaan että tiesin jo alttarilla ettei tule onnistumaan, heippa. Etkö silloin tuntisi itseäsi petetyksi?
No joo, kai se välimalli on näissä tilanteissa paras, vaikka ei kovin kiva sekään. Eli se miten aiemman kauden Esan (olikohan hän Esa) puoliso toimi: yritti olla myönteinen ja panostaa suhteeseen, mutta samalla kertoi ettei tunnu oikealta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on penätty, että miksei Katja voi edes näytellä kiinnostunutta tuon ohjelman ajan. Itse varmaan tekisin juuri niin. Siis vaikka sisällä tuntuisi siltä että ei tule mitään, kohtelisin kuitenkin toista ystävällisesti ja huomioivasti, panostaisin yhteiseen aikaan yhtä paljon kuin panostaisin unelmieni miehen kanssa, kehuisin kumppaniani (jokaisesta ihmisestä löytyy jotain kehuttavaa) ja kaikin tavoin pyrkisin saamaan tuosta ajasta mahdollisimman paljon hyvää irti.
Mietin vain miten sitten kävisi, kun ohjelman viimeisessä jaksossa ilmoittaisin että ei ole mitään kiinnostusta jatkaa avioliittoa. Tämä voisi olla puolisolle aika tuskallinen kokemus ja hän varmaan kokisi tulleensa pahasti petetyksi.
Että kumpi vaihtoehto sitten on lopulta parempi? Se että näyttää tunteensa avoimesti juuri sellaisina kuin ne ovat, vai panostaa ja yrittää ohjelman ajan vaikka samalla tietää ettei yhteistä tulevaisuutta ole.
No mikä pakko se on mennä ihan täysin toiseen ääripäähän ja näytellä kiinnostusta yhteiseen tulevaisuuteen? Kai asioista voi keskustella ja kertoa epäilyksistään, mutta samalla kuitenkin suhtautua toiseen tuolla lailla kuvailemallasi tavalla inhimillisesti?
Olen miehiä tapaillessani huomannut, ettei se oikeastaan vaikuta asiaan vaikka sanon olevani kiinnostunut vain kaverimielessä. Jos kohtelen miestä lämpimästi ja panostan yhteiseen aikaan emotionaalisesti niin että treffeillä on aina mukavaa, melkein jokainen mies saa tästä sen käsityksen että suhdetta tässä ollaan rakentamassa, vaikka selkeästi sanoisin että näin ei ole. Yksi poikkeus on ollut joukossa ja hän onkin edelleen kaverini.
Varmaan siis tässä ohjelmassakin sanoisin rehellisesti, mitä tunnen ja ajattelen, mutta luultavasti siitä huolimatta mies pettyisi lopussa kun en haluaisi jatkaa liittoa (jos siis mies haluaisi). Ehkä Katja on tyly koska haluaa kaikin keinoin välttää johtamasta toista harhaan? Sekin asenne voi liian pitkälle vietynä aiheuttaa vahinkoa, vaikka tarkoitus olisi hyvä. On luultavasti äärimmäisen haasteellista olla mukana tässä ohjelmassa, jos kohdalle ei satukaan itseä miellyttävä puoliso, koska kaikki mahdolliset toimintatavat ovat jollain tavalla vahingollisia.
Katja on tyly varmaankin ihan itseilmaisun ja tunneälyn puuttumisen takia. Vai pitääkö esim. toisen asunto teilata epäystävällisellä kommentilla sen vuoksi, ettei toinen kuvittelisi suhteella olevan tulevaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Miksi nuorille ja vähän vanhemmillekin naisille tuntuu joku roskien lajittelu olevan elämän ykkösasia? Sehän on kuin pyhä sakramentti. Muutamat Tinder-treffit ovat päättyneet siihen, että olen sanonut laittavani kaikki roskat samaan pussiin.
Sulla on kyllä kiehtovat puheenaiheet Tinder-treffeillä.
Itse luultavasti haluaisin, että EA-kumppani pyrkisi näkemään meissä potentiaalia ja sanoittaisi positiivisia asioita, joita tulee ilmi. Ei sillä ole niin väliä, jos hän "vie minua harhaan" ja myöhemmin tulee toisiin aatoksiin. Toki se satuttaisi, mutta ensitreffeillä naimisiin meno on niin uniikki tilanne, että ei tiedä ollenkaan miten käy. Siksi pitäisi ajatuksen tasolla varautua mihin tahansa päätökseen sen toisen puolelta. Mutta myös lähtökohtaisesti odottaa kumppanin olevan ainakin paperilla sopiva (sinuun tykästyvä), niin kuin se onkin ainakin asiantuntijoiden silmissä. Jos kaikki puhe on negatiivissävytteistä käytöstä myöten, toinenkin varmasti ahdistuu ja kommunikaatioon tulee rakoja. Ei sillä että omaa käytöstä olisi helppo kontrolloida, jos käy huono tsäkä eikä toinen miellytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku haluaa Mensan jäseneksi? Mitä lisäarvoa siitä oikeasti on? Itsekin olen varsin hyvä numeroissa ja loogisessa päättelyssä ylipäätään, ei silti tulisi mieleenkään hakea sille diplomia. Älykkyyttä on niin monta erilaista ja parhaiten on pärjännyt sosiaalisella ja käytännön sellaisella. Mieluiten sitä viettää aikaansa sosiaalisesti älykkään ihmisen kanssa kuin numeroälykkään olettaen, että nämä olisivat jotenkin toisensa poissulkevaa ominaisuuksia.
Älykkyys voi olla nautinnollinen ja arvokas asia, mutta itse ainakin saan nautintoa erityisesti sen hyödyntämisestä erilaisissa arjen tilanteissa ja ihmissuhteissa - en pelkästä siitä tiedosta että olen älykäs. Osaan auttaa ystäviäni monimutkaisten pulmien analysoimisessa ja ratkaisemisessa, hahmottaa tilanteita loogisesti silloin kun henkilö itse on tunnereaktioiden sokaisema, keksin joskus nokkelia kommentteja jotka naurattavat ihmisiä ja saavat hyvälle tuulelle, ja hahmotan laajoja kokonaisuuksia helposti silloinkin kun muut jäävät kiinni epäolennaisiin yksityiskohtiin. Joskus saan anonyymissa nettikeskustelussakin toiselta kirjoittajalta vuolaita kiitoksia, kun hän kokee saaneensa oikeasti apua tilanteeseensa. Näistä saan paljon mielihyvää myös itselleni.
Älykkyysosamääräni kertomisesta tai sen mainitsemisesta, että olen älykkäämpi kuin suurin osa muista ihmisistä (= "kuulun Mensaan"), en saa oikein mitään.
Olis varmaankin kiva, jos ystäväpiiriissä olisi tuollainen ihminen.
Jäin vain miettimään älykkyyden merkitystä elämän solmukohdissa ja muissakin ongelmissa. Minusta ongelmallisinta on asenne ja oikea suhtautuminen tai näiden puute. Kaikki kaatuu tai ei kaadu slopulta iihen, kuinka joustava mieli on, hyväksyykö pettymykset, uskooko siihen mitä on tekemässä ja onko elämässä selkeitä arvoja, joiden avulla on helpompi tehdä valintoja. Juuri nyt en keksi ongelmaa, jonka ratkaisuun olisin tarvinnut nimenomaan järeämpää älyä. Ehkä olen onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä Katja on tyly koska haluaa kaikin keinoin välttää johtamasta toista harhaan?
Onko Katjalla tuohon oikeus? Hänhän on osallistunut ohjelmaan, jossa on ikään kuin velvollisuutena YRITTÄÄ avioliittoa.
Onko oikeudenmukaista jättää yrittäminen siihen, kun ei nappaa?
Jos itse osallistuisin ohjelmaan ja kumppani toteaisi jo alttarilla, ettei tästä mitään tule, tuntisin itseni petetyksi.
Toivoisitko sitten ennemmin sitä, että yritetään ohjelman ajan kympillä, ja sitten lopuksi ilmoitetaan että tiesin jo alttarilla ettei tule onnistumaan, heippa. Etkö silloin tuntisi itseäsi petetyksi?
Olettaisin, että kun ihminen lähtee ohjelmaan, hän hyväksyy sen, että kumppani saattaa tuntua vastenmieliseltä. Tunteesta huolimatta täytyy yrittää.
En ymmärrä, miten kerta toisensa perään ohjelmaan ilmaantuu ihmisiä (naisia), joille tulee yllätyksenä, ettei tunteiden kehittymisestä ole mitään takeita.
Arvaa mitä. Luonnontieteilijät ja lääkärit lasketaan kuuluvaksi insinöörikategoriaan. Tämän jälkeen sinun ei tarvitse enää erikseen mainita, mihin hait ja pääsit, muttet mennyt.