Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Vierailija kirjoitti:

Se, että toinen tuottaa minulle mielipahaa (Oskari Heidille, kun on osallistunut Napakymppiin, tai whatever se syy sitten olikaan) ei oikeuta kohtelemaan toista epäkunniottavasti.

Epäkunnioittava kohtelu on loukatun osapuolen kosto loukkaajalle ja koston avulla loukattu saa keinotekoisesti tunteen voimasta, jolla hän kompensoi loukkaantumisen tunteen aiheuttamaa kipuaan. 

Tässä on ongelman ydin.

Jossain määrin mielipahan ilmaus on ok. Jopa suotavaa esim. jos kumppanisi oikeasti ja todistetusti pettää sinua. Silloin tunteiden ja mielipahan ilmaisu on ilmaisua omista rajoista ja niiden rikkomisesta, eli: "Minua et kohtele tällä tavoin. Tässä menee raja."

Mutta jos loukkaantumisen aiheuttaman mielipahan tuottamia sapekkaita tunteita täräytellään vasten toisen kasvoja, ilman että ensin otetaan selvää ovatko ne totta - se on epäkunnioittavaa. 

Jos kerran H tunsi ahdistusta O:n Napakymppiin osallistumisesta ja siitä, mitä se Oskarille merkitsi tms, niin miksi Heidi ei kysynyt heti Oskarilta: "Miksi osallistuit." Vaan hän alkoi käyttäytymään häijysti, nokkavasti ja epäkunnioittavasti. 

Ja sitten kun H vihdoin aikansa kiukkuiltuaan kysyi asiaa terapiatapaamisessa ja sai Oskarilta rehellisen vastuksen (toive perheestä) jatkoi  H yhä samassa loukatun ylimielisessä moodissaan, ikäänkuin ei olisi kuullutkaan Oskarin vastausta. Aika armotonta. Miksi H käyttäytyi näin häijysti? Kehittymättömyyttään. Halu rankaista Oskaria jatkui siis yhä. Surullista. Mutta tässä tilanteessa Oskari kieltäyty ottamasta Heidin tunnetiloja omille hartioilleen, koska niiden selvittäminen ei ole Oskarin asia - vaan Heidin itsensä. Heidin raivonpuuskien syyt on Heidin itsensä selvitettävä. Oskari on niiden kohde, ei niiden aiheuttaja. Heidi itse on niiden aiheuttaja. 

Juu, ymmärrän kyllä kun Marianna sanoo, että koskaan emme tiedä mikä kunkin kipeä kohta on ja milloin joku osuu menneisyydestä kumpuavaan arkaan kohtaan.

Minusta ihmisen velvollisuus on käsitellä omat kipeät kohtansa niin, että ne eivät ole enää niin kipeitä, että niiden vuoksi on oikeus loukata tai kohdella toista, täysin asiaan syytöntä osapuolta huonosti. Eli se, että exäni anssipetteri oli paska mies ja huijari, minulla on oikeus heijastaa uuteen ihmissuhteeseen kaikki epäilyksen tunteeni ja pelkoni pidäkkeettömästi. Ei ole. Voit toki olla tunteissasi harkitseva ja tarkkaileva negatiivisten kokemuksiesi vuoksi, sehän on on ihan järkevää. Mutta se, että joku on joskus loukannut tai satuttanut sinua ei oikeuta sinua kohtelemaan uutta ihmistä epäkunnioittavasti ja moukkamaisesti. 

Ja tämä myöskin. Naulan kantaan.

Oskarin haastattelu maikkarilla vaikutti oikein hyvältä. Edelleen jäi vaivaamaan se, puhuiko tämä pariskunta asioista riittävästi. Heidin mielestä ei puhuttu, koska hän suutahti terapeuttitapaamisessa. "Ai nyt sitten haluatkin puhua?" Oskarin mielestä taas oli jauhettu jo ihan tarpeeksi. Hänen olisi kannattanut kameroiden läsnäollessa sanoa se juuri noin: "Tästä on jo puhuttu x kertaa*. Nythän katsojat jäivät käsitykseen, että hän välttelee keskustelua.

Väkisin ei kannata vapaassa maassa ihmisiä keskenään parittaa, joten ero oli varmasti ainoa oikea ratkaisu.  Heidi nimesi yhdeksi ongelmaksi fyysisen puolen ja minusta se on todella ratkaiseva tekijä. Ei näkynyt kyllä mitään kipinää tällä parilla.

Myös toimimattomissa parisuhteissa voi oppia paljon, mutta toisaalta elämä on rajallinen retki ja jos haluaa joskus omansa löytää, on parempi siirtyä huonosta suhteesta vapaille markkinoille heti eikä kohta. Toipumiseenkin kun menee oma aikansa.

Vierailija kirjoitti:

Se, että toinen tuottaa minulle mielipahaa (Oskari Heidille, kun on osallistunut Napakymppiin, tai whatever se syy sitten olikaan) ei oikeuta kohtelemaan toista epäkunniottavasti.

Epäkunnioittava kohtelu on loukatun osapuolen kosto loukkaajalle ja koston avulla loukattu saa keinotekoisesti tunteen voimasta, jolla hän kompensoi loukkaantumisen tunteen aiheuttamaa kipuaan. 

Tässä on ongelman ydin.

Jossain määrin mielipahan ilmaus on ok. Jopa suotavaa esim. jos kumppanisi oikeasti ja todistetusti pettää sinua. Silloin tunteiden ja mielipahan ilmaisu on ilmaisua omista rajoista ja niiden rikkomisesta, eli: "Minua et kohtele tällä tavoin. Tässä menee raja."

Mutta jos loukkaantumisen aiheuttaman mielipahan tuottamia sapekkaita tunteita täräytellään vasten toisen kasvoja, ilman että ensin otetaan selvää ovatko ne totta - se on epäkunnioittavaa. 

Jos kerran H tunsi ahdistusta O:n Napakymppiin osallistumisesta ja siitä, mitä se Oskarille merkitsi tms, niin miksi Heidi ei kysynyt heti Oskarilta: "Miksi osallistuit." Vaan hän alkoi käyttäytymään häijysti, nokkavasti ja epäkunnioittavasti. 

Ja sitten kun H vihdoin aikansa kiukkuiltuaan kysyi asiaa terapiatapaamisessa ja sai Oskarilta rehellisen vastuksen (toive perheestä) jatkoi  H yhä samassa loukatun ylimielisessä moodissaan, ikäänkuin ei olisi kuullutkaan Oskarin vastausta. Aika armotonta. Miksi H käyttäytyi näin häijysti? Kehittymättömyyttään. Halu rankaista Oskaria jatkui siis yhä. Surullista. Mutta tässä tilanteessa Oskari kieltäyty ottamasta Heidin tunnetiloja omille hartioilleen, koska niiden selvittäminen ei ole Oskarin asia - vaan Heidin itsensä. Heidin raivonpuuskien syyt on Heidin itsensä selvitettävä. Oskari on niiden kohde, ei niiden aiheuttaja. Heidi itse on niiden aiheuttaja. 

Juu, ymmärrän kyllä kun Marianna sanoo, että koskaan emme tiedä mikä kunkin kipeä kohta on ja milloin joku osuu menneisyydestä kumpuavaan arkaan kohtaan.

Minusta ihmisen velvollisuus on käsitellä omat kipeät kohtansa niin, että ne eivät ole enää niin kipeitä, että niiden vuoksi on oikeus loukata tai kohdella toista, täysin asiaan syytöntä osapuolta huonosti. Eli se, että exäni anssipetteri oli paska mies ja huijari, minulla on oikeus heijastaa uuteen ihmissuhteeseen kaikki epäilyksen tunteeni ja pelkoni pidäkkeettömästi. Ei ole. Voit toki olla tunteissasi harkitseva ja tarkkaileva negatiivisten kokemuksiesi vuoksi, sehän on on ihan järkevää. Mutta se, että joku on joskus loukannut tai satuttanut sinua ei oikeuta sinua kohtelemaan uutta ihmistä epäkunnioittavasti ja moukkamaisesti. 

Tämän kun ihmiset tajuaisivat niin saisivat paljon onnellisempia parisuhteita! Ei aina niin hirveän helppoa, itsekin sain varoa etten reagoinut liian rajusti asioihin uudessa suhteessa ex-miehen epäluotettavuuden (alkoholisti) vuoksi. Mutta onneksi terapian käyneenä tuon tajusin, purin hammasta enkä siirtänyt pahaa oloani uuteen kumppaniin, ja pikkuhiljaa opin luottamaan häneen oikeasti. Tajuamalla omien voimakkaiden tunteideni synnyn perustan ja käyttäytymällä alkuun enemmän järjen, en tunteen pohjalta sain itselleni todella onnellisen ja turvallisen parisuhteen minkä olisi varmasti pilannut ragoimalla voimakkaasti historiastani kumpuavilla tunteilla. Varmasti asiasta oli terapeutit puhuneet pareille, mutta kaikki eivät kyenneet ottamaan vastaan kuulemaansa. Voimakkaasti tuntevilla ihmisillä menee joskus sekaisin tunteet ja faktat, tässäkin tunne oli voimakas mutta pohjautui  ihan eri faktaan kuin napakymppivierailuun ja sen asian käsittelyyn.  

"Jos yksi pettää ja toinen jättää niin kolmas ystävä on

vaan muista, hän kyyneliisi täysin viaton"

Nyt on haku menossa Sinkkuäidille sulhanen - ohjelmaan. Nyt kandee Oskarin taas laittaa paperit sisään, jos vaikka saisi koko perheen samalla.

Vierailija kirjoitti:

Se, että toinen tuottaa minulle mielipahaa (Oskari Heidille, kun on osallistunut Napakymppiin, tai whatever se syy sitten olikaan) ei oikeuta kohtelemaan toista epäkunniottavasti.

Epäkunnioittava kohtelu on loukatun osapuolen kosto loukkaajalle ja koston avulla loukattu saa keinotekoisesti tunteen voimasta, jolla hän kompensoi loukkaantumisen tunteen aiheuttamaa kipuaan. 

Tässä on ongelman ydin.

Jossain määrin mielipahan ilmaus on ok. Jopa suotavaa esim. jos kumppanisi oikeasti ja todistetusti pettää sinua. Silloin tunteiden ja mielipahan ilmaisu on ilmaisua omista rajoista ja niiden rikkomisesta, eli: "Minua et kohtele tällä tavoin. Tässä menee raja."

Mutta jos loukkaantumisen aiheuttaman mielipahan tuottamia sapekkaita tunteita täräytellään vasten toisen kasvoja, ilman että ensin otetaan selvää ovatko ne totta - se on epäkunnioittavaa. 

Jos kerran H tunsi ahdistusta O:n Napakymppiin osallistumisesta ja siitä, mitä se Oskarille merkitsi tms, niin miksi Heidi ei kysynyt heti Oskarilta: "Miksi osallistuit." Vaan hän alkoi käyttäytymään häijysti, nokkavasti ja epäkunnioittavasti. 

Ja sitten kun H vihdoin aikansa kiukkuiltuaan kysyi asiaa terapiatapaamisessa ja sai Oskarilta rehellisen vastuksen (toive perheestä) jatkoi  H yhä samassa loukatun ylimielisessä moodissaan, ikäänkuin ei olisi kuullutkaan Oskarin vastausta. Aika armotonta. Miksi H käyttäytyi näin häijysti? Kehittymättömyyttään. Halu rankaista Oskaria jatkui siis yhä. Surullista. Mutta tässä tilanteessa Oskari kieltäyty ottamasta Heidin tunnetiloja omille hartioilleen, koska niiden selvittäminen ei ole Oskarin asia - vaan Heidin itsensä. Heidin raivonpuuskien syyt on Heidin itsensä selvitettävä. Oskari on niiden kohde, ei niiden aiheuttaja. Heidi itse on niiden aiheuttaja. 

Juu, ymmärrän kyllä kun Marianna sanoo, että koskaan emme tiedä mikä kunkin kipeä kohta on ja milloin joku osuu menneisyydestä kumpuavaan arkaan kohtaan.

Minusta ihmisen velvollisuus on käsitellä omat kipeät kohtansa niin, että ne eivät ole enää niin kipeitä, että niiden vuoksi on oikeus loukata tai kohdella toista, täysin asiaan syytöntä osapuolta huonosti. Eli se, että exäni anssipetteri oli paska mies ja huijari, minulla on oikeus heijastaa uuteen ihmissuhteeseen kaikki epäilyksen tunteeni ja pelkoni pidäkkeettömästi. Ei ole. Voit toki olla tunteissasi harkitseva ja tarkkaileva negatiivisten kokemuksiesi vuoksi, sehän on on ihan järkevää. Mutta se, että joku on joskus loukannut tai satuttanut sinua ei oikeuta sinua kohtelemaan uutta ihmistä epäkunnioittavasti ja moukkamaisesti. 

Mitä hittoa sä jauhat????

Se ohjelma päättyi jo!!!

Tämä Heidin ja Oskarin suhde on ollut mielenkiintoinen, koska joissain asioissa pystyn niin hyvin samastumaan Heidiin ja joissain asioissa olen ilmeisesti hänen täydellinen vastakohtansa. Olen aika introvertti ja kotona viihtyvä, en tykkää shoppailusta enkä bilettämisestä (ja se kosmetiikkapurnukoiden määrä oli kyllä häkellyttävä), mutta tunne-elämältäni taidan muistuttaa aika paljon Heidiä ja sen suhteen, mitä parisuhteelta ja kumppanilta haen. Olen siis herkkä ja ilmaisen tunteeni ja ajatukseni hyvin avoimesti.

En ota sen enempää kantaa ”Napakymppigateen”, mutta jos kuvittelen itseni tilanteeseen, jossa olen todella loukkaantunut jostain asiasta ja ilmaisen sen itkemällä, ja jos mies silloin hämmentyneenä tai pelästyneenä vetäytyy, minulla on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa: joko yritän kovasti saada miestä ymmärtämään ja tulemaan tunnetasolla lähemmäksi tai sitten alan vetäytymään itse. Luultavasti yrittäisin ensimmäistä, jos mies olisi edes jossain mielessä kiinnostava, mutta jos tämä siinä vaheessa vetäytyisi vielä enemmän (niin kuin todennäköisesti Oskarin tyyppinen mies tekisi), niin ainoa vaihtoehto olisi tosiaan etäännyttää itsensä miehestä. Olisi aika selvää, että suhteesta tuskin tulisi mitään, koska tunne-elämä ja tunnetarpeet ovat niin erilaiset. Itse asiassa tunteeni eivät varmaan voisi tosissaan edes herätä tuollaisessa ilmapiirissä.

Viimeisimmässä haastattelussa Heidi sanoi haluavansa puhuvan miehen, joka on aikuinen ja vastuullinen, mutta myös lapsenmielinen ja leikkisä ja jonka kanssa on hauskaa. Allekirjoitan tämänkin täysin. Vaikka Heidille hauskanpito on varmaan jotain muuta kuin minulle, niin haluan miehen, jonka kanssa voi hassutella, leikkiä ja olla luova. Oskarin kaltainen mies olisi monin tavoin liian jäyhä ja "vakava". Jos sitten vielä fyysinen vetovoimakin on olematon, niin homma olisi kyllä aivan selvä.

En tiedä, miten olisin käyttäytynyt tuossa ohjelmassa (en ikimaailmassa oikeasti menisi). En varmaan Heidin lailla dramaattisesti, mutta aika piinaa olisi ollut, jos heti alkumetreillä olisin tajunnut, että ihan vääränlaiselle miehelle on naitettu, ja että minua ei suhteessa ymmärretä eikä tarpeisiini vastata.:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin Heidin haastattelun MTV:ltä.Toivoo miestä,joka ymmärtäisi häntä.

Vaikka tosi tarkkaan kuuntelin,minä en ymmärtänyt.Tosi sekavasti esitti vastaukset kysymyksiin.

Hanellä on ulosannissa jotain vikaa,ei saa ajatuksiaan ulos!

15 minuuttia jaarittelua josta ei saanut juuri mitään irti, kaikki "vastaukset" harhautui sivuraiteille..

Minulla ei ollut mitään vaikeuksia ymmärtää mistä hän puhui. Monissa kohdissa hän selvästi varoi tosin puheitaan.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on haku menossa Sinkkuäidille sulhanen - ohjelmaan. Nyt kandee Oskarin taas laittaa paperit sisään, jos vaikka saisi koko perheen samalla.

Niin, jospa kolmas kerta toden sanoisi. :) :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että toinen tuottaa minulle mielipahaa (Oskari Heidille, kun on osallistunut Napakymppiin, tai whatever se syy sitten olikaan) ei oikeuta kohtelemaan toista epäkunniottavasti.

Epäkunnioittava kohtelu on loukatun osapuolen kosto loukkaajalle ja koston avulla loukattu saa keinotekoisesti tunteen voimasta, jolla hän kompensoi loukkaantumisen tunteen aiheuttamaa kipuaan. 

Tässä on ongelman ydin.

Jossain määrin mielipahan ilmaus on ok. Jopa suotavaa esim. jos kumppanisi oikeasti ja todistetusti pettää sinua. Silloin tunteiden ja mielipahan ilmaisu on ilmaisua omista rajoista ja niiden rikkomisesta, eli: "Minua et kohtele tällä tavoin. Tässä menee raja."

Mutta jos loukkaantumisen aiheuttaman mielipahan tuottamia sapekkaita tunteita täräytellään vasten toisen kasvoja, ilman että ensin otetaan selvää ovatko ne totta - se on epäkunnioittavaa. 

Jos kerran H tunsi ahdistusta O:n Napakymppiin osallistumisesta ja siitä, mitä se Oskarille merkitsi tms, niin miksi Heidi ei kysynyt heti Oskarilta: "Miksi osallistuit." Vaan hän alkoi käyttäytymään häijysti, nokkavasti ja epäkunnioittavasti. 

Ja sitten kun H vihdoin aikansa kiukkuiltuaan kysyi asiaa terapiatapaamisessa ja sai Oskarilta rehellisen vastuksen (toive perheestä) jatkoi  H yhä samassa loukatun ylimielisessä moodissaan, ikäänkuin ei olisi kuullutkaan Oskarin vastausta. Aika armotonta. Miksi H käyttäytyi näin häijysti? Kehittymättömyyttään. Halu rankaista Oskaria jatkui siis yhä. Surullista. Mutta tässä tilanteessa Oskari kieltäyty ottamasta Heidin tunnetiloja omille hartioilleen, koska niiden selvittäminen ei ole Oskarin asia - vaan Heidin itsensä. Heidin raivonpuuskien syyt on Heidin itsensä selvitettävä. Oskari on niiden kohde, ei niiden aiheuttaja. Heidi itse on niiden aiheuttaja. 

Juu, ymmärrän kyllä kun Marianna sanoo, että koskaan emme tiedä mikä kunkin kipeä kohta on ja milloin joku osuu menneisyydestä kumpuavaan arkaan kohtaan.

Minusta ihmisen velvollisuus on käsitellä omat kipeät kohtansa niin, että ne eivät ole enää niin kipeitä, että niiden vuoksi on oikeus loukata tai kohdella toista, täysin asiaan syytöntä osapuolta huonosti. Eli se, että exäni anssipetteri oli paska mies ja huijari, minulla on oikeus heijastaa uuteen ihmissuhteeseen kaikki epäilyksen tunteeni ja pelkoni pidäkkeettömästi. Ei ole. Voit toki olla tunteissasi harkitseva ja tarkkaileva negatiivisten kokemuksiesi vuoksi, sehän on on ihan järkevää. Mutta se, että joku on joskus loukannut tai satuttanut sinua ei oikeuta sinua kohtelemaan uutta ihmistä epäkunnioittavasti ja moukkamaisesti. 

Tämän kun ihmiset tajuaisivat niin saisivat paljon onnellisempia parisuhteita! Ei aina niin hirveän helppoa, itsekin sain varoa etten reagoinut liian rajusti asioihin uudessa suhteessa ex-miehen epäluotettavuuden (alkoholisti) vuoksi. Mutta onneksi terapian käyneenä tuon tajusin, purin hammasta enkä siirtänyt pahaa oloani uuteen kumppaniin, ja pikkuhiljaa opin luottamaan häneen oikeasti. Tajuamalla omien voimakkaiden tunteideni synnyn perustan ja käyttäytymällä alkuun enemmän järjen, en tunteen pohjalta sain itselleni todella onnellisen ja turvallisen parisuhteen minkä olisi varmasti pilannut ragoimalla voimakkaasti historiastani kumpuavilla tunteilla. Varmasti asiasta oli terapeutit puhuneet pareille, mutta kaikki eivät kyenneet ottamaan vastaan kuulemaansa. Voimakkaasti tuntevilla ihmisillä menee joskus sekaisin tunteet ja faktat, tässäkin tunne oli voimakas mutta pohjautui  ihan eri faktaan kuin napakymppivierailuun ja sen asian käsittelyyn.  

"Jos yksi pettää ja toinen jättää niin kolmas ystävä on

vaan muista, hän kyyneliisi täysin viaton"

Ehkä jos Heidi olisi tuntenut rakkautta tai fyysistä vetovoimaa, hän olisi yrittänyt, mutta kuten me kaikki tiedämme ihmiset, joita kohtaan meillä ei ole lämpimiä tunteita jätetään siihen, eikä edes mietitä jotain terapioita ynnä muuta. Se vaan ei ole sen arvoista. H ei ollut rakastunut, ei ihastunut, vaan pikemmin häntä alkoi jo ärsyttämään. Siksi hänellä ei ollut vaikeuksia olla kaikkea muuta kuin ymmärtäväinen ja reagoida voimakkaan negatiivisesti. Hänelle siinä vaiheessa oli yksi ja sama tulisiko ero.

Vierailija kirjoitti:

Tämä Heidin ja Oskarin suhde on ollut mielenkiintoinen, koska joissain asioissa pystyn niin hyvin samastumaan Heidiin ja joissain asioissa olen ilmeisesti hänen täydellinen vastakohtansa. Olen aika introvertti ja kotona viihtyvä, en tykkää shoppailusta enkä bilettämisestä (ja se kosmetiikkapurnukoiden määrä oli kyllä häkellyttävä), mutta tunne-elämältäni taidan muistuttaa aika paljon Heidiä ja sen suhteen, mitä parisuhteelta ja kumppanilta haen. Olen siis herkkä ja ilmaisen tunteeni ja ajatukseni hyvin avoimesti.

En ota sen enempää kantaa ”Napakymppigateen”, mutta jos kuvittelen itseni tilanteeseen, jossa olen todella loukkaantunut jostain asiasta ja ilmaisen sen itkemällä, ja jos mies silloin hämmentyneenä tai pelästyneenä vetäytyy, minulla on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa: joko yritän kovasti saada miestä ymmärtämään ja tulemaan tunnetasolla lähemmäksi tai sitten alan vetäytymään itse. Luultavasti yrittäisin ensimmäistä, jos mies olisi edes jossain mielessä kiinnostava, mutta jos tämä siinä vaheessa vetäytyisi vielä enemmän (niin kuin todennäköisesti Oskarin tyyppinen mies tekisi), niin ainoa vaihtoehto olisi tosiaan etäännyttää itsensä miehestä. Olisi aika selvää, että suhteesta tuskin tulisi mitään, koska tunne-elämä ja tunnetarpeet ovat niin erilaiset. Itse asiassa tunteeni eivät varmaan voisi tosissaan edes herätä tuollaisessa ilmapiirissä.

Viimeisimmässä haastattelussa Heidi sanoi haluavansa puhuvan miehen, joka on aikuinen ja vastuullinen, mutta myös lapsenmielinen ja leikkisä ja jonka kanssa on hauskaa. Allekirjoitan tämänkin täysin. Vaikka Heidille hauskanpito on varmaan jotain muuta kuin minulle, niin haluan miehen, jonka kanssa voi hassutella, leikkiä ja olla luova. Oskarin kaltainen mies olisi monin tavoin liian jäyhä ja "vakava". Jos sitten vielä fyysinen vetovoimakin on olematon, niin homma olisi kyllä aivan selvä.

En tiedä, miten olisin käyttäytynyt tuossa ohjelmassa (en ikimaailmassa oikeasti menisi). En varmaan Heidin lailla dramaattisesti, mutta aika piinaa olisi ollut, jos heti alkumetreillä olisin tajunnut, että ihan vääränlaiselle miehelle on naitettu, ja että minua ei suhteessa ymmärretä eikä tarpeisiini vastata.:(

Itku menee hukkaan. Ei kukaan mies pysty ymmärtämään miksi nainen itkee tai torjuu, jos ajatuksia ei pueta sanoiksi. Ainoa tapa jolla mies itkun tulkitsee on se että nainen haluaa etäisyyttä koska ei tykkää miehestä.

Puhe on paras keino, ei itkeskely.

Olin aikanaan suhteessa, joka alkoi "liian hyvää ollakseen totta"-tyyliin. Miehellä oli käsittämättömän samat arvot ja tulevaisuuden haaveet kuin minullakin. Hän oli muutaman kuukauden ajan todella kiltti ja kertoi olevansa äärimmäisen onnekas tavattuaan juuri minut.

Vähitellen hän alkoi kuitenkin nuuskia kotiani, puhelintani, valokuviani, muistojani. Hän tivasi asioita ja veti niistä hetkessä omat johtopäätöksensä niin, että itse en todellakaan ymmärtänyt, miten sellaiset edes saattoivat olla mahdollisia. Hän alkoi syyllistää minua menneisyydestäni. Ei ainoastaan asioista, joita oli tapahtunut, vaan myös mitä hän koki tai väitti tapahtuneen. Jollen myöntänyt hänen tulkintojaan oikeiksi, hän raivostui ja syytti minua valehtelijaksi. Tutkiskelin itseäni ja välillä mietin, olenko itse sekopää. Gaslighting...

Hän paljastui lopulta äärimmäisen mustasukkaiseksi. Hän oli manipulaation mestari. Lopulta pelkäsin nukkuakin, koska hän saattoi herätä keskellä yötä ja alkaa tivata jostakin, tuhannetta kertaa, jopa asioista, joista hän itse oli juuri nähnyt painajaista ja joissa minä olin tehnyt sitä ja tätä.

Lisäksi kaikki keskustelut olivat sellaisia, että minä olin aina altavastaajana. Aina syytetty. Aina likainen, huorakin. Olin myös kykenemätön selvittämään mitään. Hän oli jokaisessa tilanteessa oikeassa, hänen tunteensa olivat oikeutetut, hänen reaktionsa ok. Minun olisi pitänyt osata olla oikein, mutta loppujen lopuksi mitään sellaista oikeaa ei olisi edes ollut. Pääasia oli saada aikaan näennäisiä riitatilanteita, joissa hän sai osoittaa voimasuhteet ja ylimielisenä, ilkeänä jättää minut itkemään lattialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että toinen tuottaa minulle mielipahaa (Oskari Heidille, kun on osallistunut Napakymppiin, tai whatever se syy sitten olikaan) ei oikeuta kohtelemaan toista epäkunniottavasti.

Epäkunnioittava kohtelu on loukatun osapuolen kosto loukkaajalle ja koston avulla loukattu saa keinotekoisesti tunteen voimasta, jolla hän kompensoi loukkaantumisen tunteen aiheuttamaa kipuaan. 

Tässä on ongelman ydin.

Jossain määrin mielipahan ilmaus on ok. Jopa suotavaa esim. jos kumppanisi oikeasti ja todistetusti pettää sinua. Silloin tunteiden ja mielipahan ilmaisu on ilmaisua omista rajoista ja niiden rikkomisesta, eli: "Minua et kohtele tällä tavoin. Tässä menee raja."

Mutta jos loukkaantumisen aiheuttaman mielipahan tuottamia sapekkaita tunteita täräytellään vasten toisen kasvoja, ilman että ensin otetaan selvää ovatko ne totta - se on epäkunnioittavaa. 

Jos kerran H tunsi ahdistusta O:n Napakymppiin osallistumisesta ja siitä, mitä se Oskarille merkitsi tms, niin miksi Heidi ei kysynyt heti Oskarilta: "Miksi osallistuit." Vaan hän alkoi käyttäytymään häijysti, nokkavasti ja epäkunnioittavasti. 

Ja sitten kun H vihdoin aikansa kiukkuiltuaan kysyi asiaa terapiatapaamisessa ja sai Oskarilta rehellisen vastuksen (toive perheestä) jatkoi  H yhä samassa loukatun ylimielisessä moodissaan, ikäänkuin ei olisi kuullutkaan Oskarin vastausta. Aika armotonta. Miksi H käyttäytyi näin häijysti? Kehittymättömyyttään. Halu rankaista Oskaria jatkui siis yhä. Surullista. Mutta tässä tilanteessa Oskari kieltäyty ottamasta Heidin tunnetiloja omille hartioilleen, koska niiden selvittäminen ei ole Oskarin asia - vaan Heidin itsensä. Heidin raivonpuuskien syyt on Heidin itsensä selvitettävä. Oskari on niiden kohde, ei niiden aiheuttaja. Heidi itse on niiden aiheuttaja. 

Juu, ymmärrän kyllä kun Marianna sanoo, että koskaan emme tiedä mikä kunkin kipeä kohta on ja milloin joku osuu menneisyydestä kumpuavaan arkaan kohtaan.

Minusta ihmisen velvollisuus on käsitellä omat kipeät kohtansa niin, että ne eivät ole enää niin kipeitä, että niiden vuoksi on oikeus loukata tai kohdella toista, täysin asiaan syytöntä osapuolta huonosti. Eli se, että exäni anssipetteri oli paska mies ja huijari, minulla on oikeus heijastaa uuteen ihmissuhteeseen kaikki epäilyksen tunteeni ja pelkoni pidäkkeettömästi. Ei ole. Voit toki olla tunteissasi harkitseva ja tarkkaileva negatiivisten kokemuksiesi vuoksi, sehän on on ihan järkevää. Mutta se, että joku on joskus loukannut tai satuttanut sinua ei oikeuta sinua kohtelemaan uutta ihmistä epäkunnioittavasti ja moukkamaisesti. 

Tämän kun ihmiset tajuaisivat niin saisivat paljon onnellisempia parisuhteita! Ei aina niin hirveän helppoa, itsekin sain varoa etten reagoinut liian rajusti asioihin uudessa suhteessa ex-miehen epäluotettavuuden (alkoholisti) vuoksi. Mutta onneksi terapian käyneenä tuon tajusin, purin hammasta enkä siirtänyt pahaa oloani uuteen kumppaniin, ja pikkuhiljaa opin luottamaan häneen oikeasti. Tajuamalla omien voimakkaiden tunteideni synnyn perustan ja käyttäytymällä alkuun enemmän järjen, en tunteen pohjalta sain itselleni todella onnellisen ja turvallisen parisuhteen minkä olisi varmasti pilannut ragoimalla voimakkaasti historiastani kumpuavilla tunteilla. Varmasti asiasta oli terapeutit puhuneet pareille, mutta kaikki eivät kyenneet ottamaan vastaan kuulemaansa. Voimakkaasti tuntevilla ihmisillä menee joskus sekaisin tunteet ja faktat, tässäkin tunne oli voimakas mutta pohjautui  ihan eri faktaan kuin napakymppivierailuun ja sen asian käsittelyyn.  

"Jos yksi pettää ja toinen jättää niin kolmas ystävä on

vaan muista, hän kyyneliisi täysin viaton"

Ehkä jos Heidi olisi tuntenut rakkautta tai fyysistä vetovoimaa, hän olisi yrittänyt, mutta kuten me kaikki tiedämme ihmiset, joita kohtaan meillä ei ole lämpimiä tunteita jätetään siihen, eikä edes mietitä jotain terapioita ynnä muuta. Se vaan ei ole sen arvoista. H ei ollut rakastunut, ei ihastunut, vaan pikemmin häntä alkoi jo ärsyttämään. Siksi hänellä ei ollut vaikeuksia olla kaikkea muuta kuin ymmärtäväinen ja reagoida voimakkaan negatiivisesti. Hänelle siinä vaiheessa oli yksi ja sama tulisiko ero.

Jos toinen on aika yhdentekevä sinulle ei niitä suuria negatiivisia tunteitakaan ilmene. Ja eihän heidit tarvitse terapiaa oskareita varten vaan heidejä itseään, kykenevät olemaan onnellisia joko oskarin kanssa tai seuraavan miehen kanssa. Jos eivät itseään tajua toistavat vain sitä samaa haitallista käyttäytymismallia vaikka vastassa olisi täydellinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että toinen tuottaa minulle mielipahaa (Oskari Heidille, kun on osallistunut Napakymppiin, tai whatever se syy sitten olikaan) ei oikeuta kohtelemaan toista epäkunniottavasti.

Epäkunnioittava kohtelu on loukatun osapuolen kosto loukkaajalle ja koston avulla loukattu saa keinotekoisesti tunteen voimasta, jolla hän kompensoi loukkaantumisen tunteen aiheuttamaa kipuaan. 

Tässä on ongelman ydin.

Jossain määrin mielipahan ilmaus on ok. Jopa suotavaa esim. jos kumppanisi oikeasti ja todistetusti pettää sinua. Silloin tunteiden ja mielipahan ilmaisu on ilmaisua omista rajoista ja niiden rikkomisesta, eli: "Minua et kohtele tällä tavoin. Tässä menee raja."

Mutta jos loukkaantumisen aiheuttaman mielipahan tuottamia sapekkaita tunteita täräytellään vasten toisen kasvoja, ilman että ensin otetaan selvää ovatko ne totta - se on epäkunnioittavaa. 

Jos kerran H tunsi ahdistusta O:n Napakymppiin osallistumisesta ja siitä, mitä se Oskarille merkitsi tms, niin miksi Heidi ei kysynyt heti Oskarilta: "Miksi osallistuit." Vaan hän alkoi käyttäytymään häijysti, nokkavasti ja epäkunnioittavasti. 

Ja sitten kun H vihdoin aikansa kiukkuiltuaan kysyi asiaa terapiatapaamisessa ja sai Oskarilta rehellisen vastuksen (toive perheestä) jatkoi  H yhä samassa loukatun ylimielisessä moodissaan, ikäänkuin ei olisi kuullutkaan Oskarin vastausta. Aika armotonta. Miksi H käyttäytyi näin häijysti? Kehittymättömyyttään. Halu rankaista Oskaria jatkui siis yhä. Surullista. Mutta tässä tilanteessa Oskari kieltäyty ottamasta Heidin tunnetiloja omille hartioilleen, koska niiden selvittäminen ei ole Oskarin asia - vaan Heidin itsensä. Heidin raivonpuuskien syyt on Heidin itsensä selvitettävä. Oskari on niiden kohde, ei niiden aiheuttaja. Heidi itse on niiden aiheuttaja. 

Juu, ymmärrän kyllä kun Marianna sanoo, että koskaan emme tiedä mikä kunkin kipeä kohta on ja milloin joku osuu menneisyydestä kumpuavaan arkaan kohtaan.

Minusta ihmisen velvollisuus on käsitellä omat kipeät kohtansa niin, että ne eivät ole enää niin kipeitä, että niiden vuoksi on oikeus loukata tai kohdella toista, täysin asiaan syytöntä osapuolta huonosti. Eli se, että exäni anssipetteri oli paska mies ja huijari, minulla on oikeus heijastaa uuteen ihmissuhteeseen kaikki epäilyksen tunteeni ja pelkoni pidäkkeettömästi. Ei ole. Voit toki olla tunteissasi harkitseva ja tarkkaileva negatiivisten kokemuksiesi vuoksi, sehän on on ihan järkevää. Mutta se, että joku on joskus loukannut tai satuttanut sinua ei oikeuta sinua kohtelemaan uutta ihmistä epäkunnioittavasti ja moukkamaisesti. 

Tämän kun ihmiset tajuaisivat niin saisivat paljon onnellisempia parisuhteita! Ei aina niin hirveän helppoa, itsekin sain varoa etten reagoinut liian rajusti asioihin uudessa suhteessa ex-miehen epäluotettavuuden (alkoholisti) vuoksi. Mutta onneksi terapian käyneenä tuon tajusin, purin hammasta enkä siirtänyt pahaa oloani uuteen kumppaniin, ja pikkuhiljaa opin luottamaan häneen oikeasti. Tajuamalla omien voimakkaiden tunteideni synnyn perustan ja käyttäytymällä alkuun enemmän järjen, en tunteen pohjalta sain itselleni todella onnellisen ja turvallisen parisuhteen minkä olisi varmasti pilannut ragoimalla voimakkaasti historiastani kumpuavilla tunteilla. Varmasti asiasta oli terapeutit puhuneet pareille, mutta kaikki eivät kyenneet ottamaan vastaan kuulemaansa. Voimakkaasti tuntevilla ihmisillä menee joskus sekaisin tunteet ja faktat, tässäkin tunne oli voimakas mutta pohjautui  ihan eri faktaan kuin napakymppivierailuun ja sen asian käsittelyyn.  

"Jos yksi pettää ja toinen jättää niin kolmas ystävä on

vaan muista, hän kyyneliisi täysin viaton"

Ehkä jos Heidi olisi tuntenut rakkautta tai fyysistä vetovoimaa, hän olisi yrittänyt, mutta kuten me kaikki tiedämme ihmiset, joita kohtaan meillä ei ole lämpimiä tunteita jätetään siihen, eikä edes mietitä jotain terapioita ynnä muuta. Se vaan ei ole sen arvoista. H ei ollut rakastunut, ei ihastunut, vaan pikemmin häntä alkoi jo ärsyttämään. Siksi hänellä ei ollut vaikeuksia olla kaikkea muuta kuin ymmärtäväinen ja reagoida voimakkaan negatiivisesti. Hänelle siinä vaiheessa oli yksi ja sama tulisiko ero.

Jos toinen on aika yhdentekevä sinulle ei niitä suuria negatiivisia tunteitakaan ilmene. Ja eihän heidit tarvitse terapiaa oskareita varten vaan heidejä itseään, kykenevät olemaan onnellisia joko oskarin kanssa tai seuraavan miehen kanssa. Jos eivät itseään tajua toistavat vain sitä samaa haitallista käyttäytymismallia vaikka vastassa olisi täydellinen mies.

Ei kaikkia joita kohtaan raivoaa tarvitse olla jotain suuria tunteita. Voihan joku oppilaskin vihata opettajaansa ja raivota tälle , vaikkei hän välitä tästä yhtään. Tai naapuri tai pomo tai eksä. Kyllä raivoa ilmenee, vaikka joku olisi yhdentekevä toiselle. Pikemmin kyse on siitä mitä se toinen aiheutta, ei mitä toinen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä Heidin ja Oskarin suhde on ollut mielenkiintoinen, koska joissain asioissa pystyn niin hyvin samastumaan Heidiin ja joissain asioissa olen ilmeisesti hänen täydellinen vastakohtansa. Olen aika introvertti ja kotona viihtyvä, en tykkää shoppailusta enkä bilettämisestä (ja se kosmetiikkapurnukoiden määrä oli kyllä häkellyttävä), mutta tunne-elämältäni taidan muistuttaa aika paljon Heidiä ja sen suhteen, mitä parisuhteelta ja kumppanilta haen. Olen siis herkkä ja ilmaisen tunteeni ja ajatukseni hyvin avoimesti.

En ota sen enempää kantaa ”Napakymppigateen”, mutta jos kuvittelen itseni tilanteeseen, jossa olen todella loukkaantunut jostain asiasta ja ilmaisen sen itkemällä, ja jos mies silloin hämmentyneenä tai pelästyneenä vetäytyy, minulla on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa: joko yritän kovasti saada miestä ymmärtämään ja tulemaan tunnetasolla lähemmäksi tai sitten alan vetäytymään itse. Luultavasti yrittäisin ensimmäistä, jos mies olisi edes jossain mielessä kiinnostava, mutta jos tämä siinä vaheessa vetäytyisi vielä enemmän (niin kuin todennäköisesti Oskarin tyyppinen mies tekisi), niin ainoa vaihtoehto olisi tosiaan etäännyttää itsensä miehestä. Olisi aika selvää, että suhteesta tuskin tulisi mitään, koska tunne-elämä ja tunnetarpeet ovat niin erilaiset. Itse asiassa tunteeni eivät varmaan voisi tosissaan edes herätä tuollaisessa ilmapiirissä.

Viimeisimmässä haastattelussa Heidi sanoi haluavansa puhuvan miehen, joka on aikuinen ja vastuullinen, mutta myös lapsenmielinen ja leikkisä ja jonka kanssa on hauskaa. Allekirjoitan tämänkin täysin. Vaikka Heidille hauskanpito on varmaan jotain muuta kuin minulle, niin haluan miehen, jonka kanssa voi hassutella, leikkiä ja olla luova. Oskarin kaltainen mies olisi monin tavoin liian jäyhä ja "vakava". Jos sitten vielä fyysinen vetovoimakin on olematon, niin homma olisi kyllä aivan selvä.

En tiedä, miten olisin käyttäytynyt tuossa ohjelmassa (en ikimaailmassa oikeasti menisi). En varmaan Heidin lailla dramaattisesti, mutta aika piinaa olisi ollut, jos heti alkumetreillä olisin tajunnut, että ihan vääränlaiselle miehelle on naitettu, ja että minua ei suhteessa ymmärretä eikä tarpeisiini vastata.:(

Itku menee hukkaan. Ei kukaan mies pysty ymmärtämään miksi nainen itkee tai torjuu, jos ajatuksia ei pueta sanoiksi. Ainoa tapa jolla mies itkun tulkitsee on se että nainen haluaa etäisyyttä koska ei tykkää miehestä.

Puhe on paras keino, ei itkeskely.

Kyllä minä itkemisen lisäksi myös puhun. Joidenkin mielestä varmaan liikaakin. :) Ja olen luonteeltani enemmän sovitteleva kuin riitaa haastava.

Katsoin äsken Heidin (tietääkseni) uusimman haastattelun:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ensitreffit-alttarilla-ohjelman-hei…

Siitä ilmeni jotain, mitä en ollut aiemmin huomannut (en muista, että olisi selvästi tullut jaksoissa): nimittäin se, että Heidi ja Oskari olivat puhuneet nimenomaan Napakympistä jo ennen Napakymppisekoilun alkua. Tämä siis tarkoittaa, että Oskari on ihan muina miehinä puhunut Napakympistä mainitsematta, että on btw itse osallistunut siihen.

Mielestäni tämä muuttaa kuvaa koko asiasta. Voisin jotenkin ymmärtää, että Napakymppiin osallistuminen ei sattumoisin olisi tullut esille niiden viikkojen aikana, kun tutustuivat toisiinsa. Mutta jos Napakympistä nimenomaan puhutaan, eikä silti kerro, niin se ei ole enää normaalia. Oskari on siis nimenomaisesti halunnut salata asian ja tämä varmasti on se, mikä Heidiä loukkasi. Lisää on varmaan loukannut se, että hänen loukkaantumisensa alkuperäisestä asiasta on ohitettu.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti Oskari oli jo heti alkuvaiheessa alkanut pimittämään naurettaviakin asioita. Miten tällaista ihmistä ei alkaisi epäilemään. Ehkä Oskari oli jo heti alkuun leikkinyt ettei hän ole eläissään tehnyt mitään ja reagoinut negatiivisesti Heidin yrityksiin edes puhua ja loukkaantunut, kun joku halusi puhua avoimesti asioista ja muuta vastaavaa.

On kyllä kuluttavaa lukea näitä ahdasmielisten ja heikkolahjaisten kuvitelmia totuudesta ja miten asiat oikein menivät. Asiat joita he eivät oikeasti voi tietää.

Mitä teit itse juuri? Kuvittelit. Arvailit. Asioista, joista et oikeasti voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti Oskari oli jo heti alkuvaiheessa alkanut pimittämään naurettaviakin asioita. Miten tällaista ihmistä ei alkaisi epäilemään. Ehkä Oskari oli jo heti alkuun leikkinyt ettei hän ole eläissään tehnyt mitään ja reagoinut negatiivisesti Heidin yrityksiin edes puhua ja loukkaantunut, kun joku halusi puhua avoimesti asioista ja muuta vastaavaa.

On kyllä kuluttavaa lukea näitä ahdasmielisten ja heikkolahjaisten kuvitelmia totuudesta ja miten asiat oikein menivät. Asiat joita he eivät oikeasti voi tietää.

Mitä teit itse juuri? Kuvittelit. Arvailit. Asioista, joista et oikeasti voi tietää.

Juuri niin. Toistin samantyyppisen tekstin, mutta käänsin vain henkilöt, jotta sinäkin näkisit, että kyseessä on ihan vain perinteinen jossittelu.

Minäkin katsoin yhtä jaksoa ja se oli se jakso, jossa he olivat Mariannella selvittämässä sitä napakymppeilyä. Siinä hän sanoo, ettei Oskarille kyse ollutkaan mistään ainutlaatuisuudesta eikä voi uskoa, että O. on tosissaan tässä heidän jutussaan. Marianne oikein kysyi, käsittikö hän Heidin oikein.

Eli hän esittää erilaisia syitä, ei vaan yhtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti Oskari oli jo heti alkuvaiheessa alkanut pimittämään naurettaviakin asioita. Miten tällaista ihmistä ei alkaisi epäilemään. Ehkä Oskari oli jo heti alkuun leikkinyt ettei hän ole eläissään tehnyt mitään ja reagoinut negatiivisesti Heidin yrityksiin edes puhua ja loukkaantunut, kun joku halusi puhua avoimesti asioista ja muuta vastaavaa.

On kyllä kuluttavaa lukea näitä ahdasmielisten ja heikkolahjaisten kuvitelmia totuudesta ja miten asiat oikein menivät. Asiat joita he eivät oikeasti voi tietää.

Mitä teit itse juuri? Kuvittelit. Arvailit. Asioista, joista et oikeasti voi tietää.

Juuri niin. Toistin samantyyppisen tekstin, mutta käänsin vain henkilöt, jotta sinäkin näkisit, että kyseessä on ihan vain perinteinen jossittelu.

Ah, ok, sori, käsitin, että jatkat omia päätelmiäsi vaan eteenpäin :D

On tämä keskustelu vaan taitolaji, myös itselleni, huomaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteen alussa pitää pystyä sietämään sitä, ettei tiedä siitä toisesta vielä kovin paljon, ja sitä, että jokainen avautuu omaan tahtiinsa. Valehtelu on eri asia kuin se, ettei vielä kerro. Jos kysyisin, oletko ollut ennen telkkarissa ja toinen vastaa "en" (vaikka on ollut), se olisi ihan eri asia kuin se, etten kysy, eikä se toinen kerro asiaa vielä.

Yhtä asiaa olen ihmetellyt. Miten ne kaverit saivat häissä Oskarin Napakymppi-menneisyyden selville ja jos vitsailivat siitä jo häissä, miksi Heidi suuttui siitä vasta juhannuksena? Vai käsitinkö väärin, että häissä olisi vitsailtu Napakympistä?

Mä käsitin niin, että Napakympistä oli ollut muuten puhetta jo aika pian (siis ilmeisesti ihan yleisesti siitä ohjelmasta), eikä Oskari maininnut silloin, että on ollut siinä mukana. Eihän tuo valehtelua ole, eikä nyt mitään suurtaa salailuakaan, mutta on se minusta vähän outoa. Herättäisi kysymyksiä, miksei kerro jostain asiasta silloin, kun se olisi mitä luontevinta kertoa ja jolloin suurin osa ihmisistä todennäköisesti asian kertoisi.

Mun versio on, että Oskarin kaverit pilkkasivat ja vitsailivat häissä Napakympistä ja että vihdoin tässä ohjelmassa pääsi alttarille asti tai jotain vastaavaa ja se kulkeutui Heidin häävieraiden korviin. Odottivat viikkoja ennenkuin kertoivat Heidille, varmaankin olettivat, että Oskari itse kertoo, että kaverit heittivät rankkaa läppää häissä, mutta että hän on tosissaan ja ihastunut uuteen vaimoonsa sekä pyytänyt kavereitaan lopettamaan iljettävän ja väheksyvän käytöksen vaimoaan sekä itseään kohtaan. Jos Oskari olisi asiasta kertonut, Heidi olisi voinut vain kuitata kavereilleen asian käsitellyksi. Mutta kun ei tiennyt, niin varmasti hänestä tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojen alta ja kaikki romahti siihen paikkaan. 

Katsoin maikkarin haastattelut ja ihmettelen haluaako Oskari edelleen lietsoa vihaa Heidiä kohtaan vai eikö hän tosiaan ymmärrä mitä teki itse? Ja jätti tekemättä?

Olen tulkinnut samoin, että tästä selän takana rankasti pilkkaamisesta on Heidille ollut kyse, ei ollenkaan siitä onko oltu joskus jonkun muun kanssa vai ei.

Jos kuulee tuollaisesta pilkasta jälkikäteen ja puoliso on vielä ollut siinä mukana, niin pahin loukkaushan se on. Jos on yhtään ollut vielä koulukiusattu, niin turvallisuuden tunne ja luottamus tuskin siitä palaa.

Minusta tämän ketjun jotkut kommentit Heidistä ja hänen ulkonäöstä ja sinkkuuden syistä on mennyt juuri tällaisen koulukiusaamisen puolelle rankasti. Olen pohtinut, noinko Oskarin kaveritkin asiaa oli kommentoinut.

Tai onko osa käynyt tässäkin ketjussa.