Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Sekä Oskarin että Ollin puolesta tuli paha mieli. Kumpikin lähti tosissaan vakiintumaan ja perustamaan perheen. Pettymys oikein huokuu heistä. Ville taas yhtäkkiä heittäytyi hyvin realistiseksi ja yllättävän varovaiseksi lausunnoissaan. Eli sen vitsailevan ulkokuoren alla onkin hyvin harkitsevan analyyttinen mies. Anniina ja Ville jatkavat, se on jo selvää, ja nuo kaksi muuta lähtevät eri teille. Ollille ja Oskarille toivon ihania rakastavia kumppaneita. Katjan ja Heidin pitää selvittää itselleen, haluavatko edes parisuhdetta. He tuntuvat olevan onnellisia ja tyytyväisiä sinkkuinakin. Tosi mukavia naisia kumpikin, muttei ehkä ns. parisuhdeihmisiä?

Kyllä viimeisimmässä jaksossa näytetty Heidin naurettava Provinssi-hehkutus ja varhaisteineille sopivat ilmaisut sekä muutenkin lapsellinen käytös antoivat hänestä erittäin epäkypsän vaikutelman. Vaikken periaatteessa haluaisi kannustaa ihmisiä eroamaan turhan herkästi, olen kuitenkin sitä mieltä, ettei tuolla tavalla käyttäytyvän nelikymppisen ikisinkun kanssa kannata yrittää väkisin hakata päätä seinään, jos toivoo perhettä ja tasapainoista arkea. En vain usko, että Heidistä on parisuhteeseen.

Vaikka meediassa kuulutetaan että miesten pitää olla herkkiä ja näyttää tunteitaan niin fakta on kuitenkin se ettei herkkähkö mies saa parisuhdetta. 

Viimeisin (ilmainen) jakso katsottu. Olen Heidiä yrittänyt ymmärtää ja Oskarin puheet kameralle ovat välillä tuntuneet aika laskelmoiduilta. Mutta. Keskustelu kahvilla, jossa Heidi ja Oskari vertailevat puhelimiensa kuvia.

Oskari saa (ohjelman leikkauksen mukaan) vain hetken esitellä mahdollista uutta asuntoaan Heidille. Heidin kommentit tosiaan sitä "kiva bilekämppä", "liikaa neliöitä" -osastoa. Sitten Heidillä onkin jo kiire esittelemään Provinssia (josta Oskari joutui jättäytymään pois, ei varmaan paljon nappaa katsella mistä jäi paitsi).

Ihan oikeasti. Kumpi on aikuisille ihmisille merkittävämpi asia ja keskustelunaihe, uusi mahdollinen asunto vai rokki ja mojitoämpärit? Tuossa kohtauksessa tiivistyy se, miten kaukana nämä ihmiset ovat toisistaan.

Josta päästään toiseen ihmettelyn aiheeseeni. Miksi asiantuntijoiden pitää edelleen väkisin jauhaa, miten "kyllä kannattaa yrittää sitä yhdessä elämistä, jos on edes vähän sellainen ehkä-olo, kyllä tässä on vielä kaksi päivää jäljellä, kyllä niitä tunteita voi vielä nousta."

EI KANNATA. EI VOI. Miksi työntää neliötä ympyrään, kun jo alusta saakka oli nähtävissä, että 2/3 pareista ei sovi millään tavalla toisilleen? Eipä se mitään vaikka ei ole tippaakaan kemiaa (Katja ja Olli) tai arvot ovat täysin päinvastaiset (Heidi ja Oskari) – hei kokeilkaapa vielä, jos se sieltä syttyisi! Ihan käsittämätöntä ammattitaidottomuutta "asiantuntijoilta".

Olipa pariterapiakohtaus kuvattu epäedullisesta kuvakulmasta.

Tosi epämukavan näköistä istua lattialla siinä pariterapiassa. Mulla koko huomio olisi mennyt paidan alas ja housujen ylöskiskomiseen ja yrittäessä istua sillä tyynyllä edes suht tyylikkäästi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin tunnetaidottomana miehenä ja ilman minkäänlaista ihmissuhdealan koulutusta kerron näkemykseni, kuinka parit kannattaisi muodostaa.

1. Ensin valitaan ihmiset, joilla on sama koulutusaste, ehkä suuntakin.

2. Sen jälkeen selvitetään harrastukset tuntimäärineen ja sovitellaan yhteen samoja tai samansuuntaisia harrastuksia harrastavat.

3. Sitten selvitetään, kuinka kukin täyttää tyhjän ajan, siis ajan, jolloin ei harrasteta, mutta jolloin ei myöskään tehdä työtä. Baarissa juoksevista ja kotihiiristä ei kannata tehdä pareja. Tässäkin on keskityttävä tuntimääriin, jotta ihmiset oikeasti miettisivät, mitä tekevät vapaa-ajallaan.

4. Sitten päästään läheisyyden ja seksuaalisuuden tarpeisiin. Millaista läheisyyttä kaipaan ja miten usein? Millaisesta seksistä pidän ja millainen seksi minua kiinnostaa?

5. Sen jälkeen kysellään näkemyksiä erilaisiin eettisiin kysymyksiin perusteluineen. Tämä on erittäin keskeinen tehtävä, koska tässä paljastuu sekä hakijoiden arvomaailma että kyky nähdä asiat eri näkökulmista käsin. 

6. Lopuksi kirjoitetaan kirjoitelma otsikolla "Miksi minusta on erottu ja miksi minä olen eronnut".  Kirjoitelmassa on keskityttävä konkretiaan. 

Perusidea on se, että samaa tekevät ja samansuuntaisesti ajattelevat saatetaan yhteen. Nykymallissa ei ole järjen hiventä. Yhteen pistetään ihmisiä, joiden reagointitavat omat omiaan luomaan konflikteja. Yhteistä tekemistäkään ei näytä olevan.

Joko hakijoita on olematon määrä tai sitten asiantuntijat epäonnistuvat kerta toisensa perään hyvin karkeasti.

Lisäksi olet jättänyt pois olennaisia yhteensopivuustekijöitä, joita ovat mm. älykkyystaso ja elämäntyyli.

Elämäntyylihän nousee esiin siinä, mitä tekee vapaa-ajallaan ja mitä harrastaa.

Älykkyys taas paljastuu kohdassa, jossa on vastattava eettisiin kysymyksiin. Niihin vastaaminen on kaikkein paras älykkyyden mittari. Siinä mitataan sekä tiedon taso että kyky jäsentää tieto erisuuntaisiksi argumenteiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin tunnetaidottomana miehenä ja ilman minkäänlaista ihmissuhdealan koulutusta kerron näkemykseni, kuinka parit kannattaisi muodostaa.

1. Ensin valitaan ihmiset, joilla on sama koulutusaste, ehkä suuntakin.

2. Sen jälkeen selvitetään harrastukset tuntimäärineen ja sovitellaan yhteen samoja tai samansuuntaisia harrastuksia harrastavat.

3. Sitten selvitetään, kuinka kukin täyttää tyhjän ajan, siis ajan, jolloin ei harrasteta, mutta jolloin ei myöskään tehdä työtä. Baarissa juoksevista ja kotihiiristä ei kannata tehdä pareja. Tässäkin on keskityttävä tuntimääriin, jotta ihmiset oikeasti miettisivät, mitä tekevät vapaa-ajallaan.

4. Sitten päästään läheisyyden ja seksuaalisuuden tarpeisiin. Millaista läheisyyttä kaipaan ja miten usein? Millaisesta seksistä pidän ja millainen seksi minua kiinnostaa?

5. Sen jälkeen kysellään näkemyksiä erilaisiin eettisiin kysymyksiin perusteluineen. Tämä on erittäin keskeinen tehtävä, koska tässä paljastuu sekä hakijoiden arvomaailma että kyky nähdä asiat eri näkökulmista käsin. 

6. Lopuksi kirjoitetaan kirjoitelma otsikolla "Miksi minusta on erottu ja miksi minä olen eronnut".  Kirjoitelmassa on keskityttävä konkretiaan. 

Perusidea on se, että samaa tekevät ja samansuuntaisesti ajattelevat saatetaan yhteen. Nykymallissa ei ole järjen hiventä. Yhteen pistetään ihmisiä, joiden reagointitavat omat omiaan luomaan konflikteja. Yhteistä tekemistäkään ei näytä olevan.

Joko hakijoita on olematon määrä tai sitten asiantuntijat epäonnistuvat kerta toisensa perään hyvin karkeasti.

Lisäksi olet jättänyt pois olennaisia yhteensopivuustekijöitä, joita ovat mm. älykkyystaso ja elämäntyyli.

Elämäntyylihän nousee esiin siinä, mitä tekee vapaa-ajallaan ja mitä harrastaa.

Älykkyys taas paljastuu kohdassa, jossa on vastattava eettisiin kysymyksiin. Niihin vastaaminen on kaikkein paras älykkyyden mittari. Siinä mitataan sekä tiedon taso että kyky jäsentää tieto erisuuntaisiksi argumenteiksi.

Muuten tuo lista on hyvä, mutta tuosta puuttuu persoonallisuuspiirteiden analyysi Tietenkin tuon saa epäsuorasti (introvertti tuskin juoksee koko ajan harrasteissa jne), mutta nuo aika tärkeitä. Samaten suhteutuminen elämään noin yleisemmin, onko pessimisti vai optimisti ja kykeneekö näkemään arjen huvittavuuden vai auhtautuuko kaikkeen vakavasti analysoiden (huumorintajuisuus).Ehkä se tärkeä juttu mitä asiantuntijatkaan eivät saaneet selville: oletko oikeasti vakavasti valmis parisuhteeseen, tahdotko sitä niin, että kestät alun epävarmuuden ja stressin? Monet pareista luovuttaneet niin nopeasti vaikka ihan alussa on synkannut, että todennäköisin syy hanskojen tiskiin heittoon on ollut omat pelot, ei olekaan valmis parisuhteeseen, kompromisseihin ja mahdollisuuteen, että avautuessa ja kiintyessä voi satuttaa itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin tunnetaidottomana miehenä ja ilman minkäänlaista ihmissuhdealan koulutusta kerron näkemykseni, kuinka parit kannattaisi muodostaa.

1. Ensin valitaan ihmiset, joilla on sama koulutusaste, ehkä suuntakin.

2. Sen jälkeen selvitetään harrastukset tuntimäärineen ja sovitellaan yhteen samoja tai samansuuntaisia harrastuksia harrastavat.

3. Sitten selvitetään, kuinka kukin täyttää tyhjän ajan, siis ajan, jolloin ei harrasteta, mutta jolloin ei myöskään tehdä työtä. Baarissa juoksevista ja kotihiiristä ei kannata tehdä pareja. Tässäkin on keskityttävä tuntimääriin, jotta ihmiset oikeasti miettisivät, mitä tekevät vapaa-ajallaan.

4. Sitten päästään läheisyyden ja seksuaalisuuden tarpeisiin. Millaista läheisyyttä kaipaan ja miten usein? Millaisesta seksistä pidän ja millainen seksi minua kiinnostaa?

5. Sen jälkeen kysellään näkemyksiä erilaisiin eettisiin kysymyksiin perusteluineen. Tämä on erittäin keskeinen tehtävä, koska tässä paljastuu sekä hakijoiden arvomaailma että kyky nähdä asiat eri näkökulmista käsin. 

6. Lopuksi kirjoitetaan kirjoitelma otsikolla "Miksi minusta on erottu ja miksi minä olen eronnut".  Kirjoitelmassa on keskityttävä konkretiaan. 

Perusidea on se, että samaa tekevät ja samansuuntaisesti ajattelevat saatetaan yhteen. Nykymallissa ei ole järjen hiventä. Yhteen pistetään ihmisiä, joiden reagointitavat omat omiaan luomaan konflikteja. Yhteistä tekemistäkään ei näytä olevan.

Joko hakijoita on olematon määrä tai sitten asiantuntijat epäonnistuvat kerta toisensa perään hyvin karkeasti.

Lisäksi olet jättänyt pois olennaisia yhteensopivuustekijöitä, joita ovat mm. älykkyystaso ja elämäntyyli.

Elämäntyylihän nousee esiin siinä, mitä tekee vapaa-ajallaan ja mitä harrastaa.

Älykkyys taas paljastuu kohdassa, jossa on vastattava eettisiin kysymyksiin. Niihin vastaaminen on kaikkein paras älykkyyden mittari. Siinä mitataan sekä tiedon taso että kyky jäsentää tieto erisuuntaisiksi argumenteiksi.

Muuten tuo lista on hyvä, mutta tuosta puuttuu persoonallisuuspiirteiden analyysi

Ihmisistä oppii tietämään kaikkein eniten, kun katsoo, mitä he tekevät. Itseanalyysit sen sijaan ovat kokolailla arvottomia.

Ihminen esimerkiksi saattaa kertoa, että kirjallisuus on hänelle tärkeää, mutta kun hänen ajankäyttöään tutkitaan, selviää, että hän roikkuu vapaa-ajastaan netissä 70 % mutta kirjojen parissa vain 5 %.

Se, mitä ihminen tekee, kertoo oleellisen hänen persoonallisuudestaan ja todellisista motiiveistaan. 

Ihmiset kertovat mielellään itsestään tarinoita, koska he tahtovat nähdä itsensä tietyllä tavalla. Todellisuuden valinnat kuitenkin kertovat totuuden sekä persoonallisuudesta, arvoista että mielenkiinnon kohteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän on Oskarilla sitten syynä, kun suhteet eivät ole edenneet alkua pitemmälle?

Missä tiivitaavi-maassa hän on elänyt?

Tai mitä mielikuvitusnaista hän on etsinyt?

Tiedetäänkö Oskarin menneistä suhteista jotain? Voihan hänellä olla takana vaikka 10 vuoden avoliitto, joka päättyi eroon, koska nainen ei halunnutkaan lapsia. 

TÄMÄ TIEDETÄÄN OSKARIN MENNEISTÄ SUHTEISTA NYT:

-Oskarin huseeraaminen suhderintamalla on kestänyt yli 20 vuotta

-Kukaan Oskarin tapaamista naisista ei ole halunnut perustaa Oskarin kanssa perhettä, vaikka Oskari on tehnyt asian eteen kovasti töitä

-Oskarin aiemmat kumppanit eivät halua tulla julkisuuteen sillä he ovat yksityisiä henkilöitä, eikä heistä ole esimerkiksi koskaan tehty Wikipedia-profiilia

-Oskarilla ei tiettävästi ole milloinkaan ollut sellaista tilannetta lähelläkään, että pikku-oskari olisi ollut tuloillaan

-Oskarin aiemmat puolisot eivät ole olleet yli nelikymppisiä glitterihmeitä, jotka "saavat vaikka kuinka paljon voimaa" Provinssirokista

Oskari on 40-vuotias. Jos hän on aloittanut seurustelun esim. lukiossa, niin hänellä on ehtinyt olla 22 vuotta suhde-elämää. Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Silti siihen voi mahtua yksi 15 vuotta kestänyt avoliitto. Emme myöskään tiedä, että onko ongelmana ollut lapsettomuusongelma, Oskarin avovaimo(i?)lla tai Oskarilla, ties vaikka olisi ollut keskenmenoja tms. Tämä ei meille kuulu tosin emmekä asiasta tiedä, mutta saattaa olla jotain tuollaistakin perhe-yritystä takana.  

Lapsettomuusongelma on tietysti hyvin suhteellista. Voiko esimerkiksi sanoa että on lapsettomuusongelma jos ei harrasta seksiä? Enkä nyt siis väitä etteikö Oskari harrastaisi seksiä, mutta sellainen tunne on tullut että ainakaan Oskarin viimeisimmässä avioliitossa sitä ei harrastettu.

Seksin harrastaminen on herkkä asia ja siinä täytyy olla tunnepuoli kunnossa. Katsottuani toistamiseen jaksot alusta saakka on selvää, ettei Heidillä ole syviä tunteita Oskaria kohtaan. Ja jos niitä ei ole, on epätodennäköistä, että myöskään seksiä tekisi mieli harrastaa aviomiehen kanssa. Tietysti voi olla paineitakin syntynyt kameroiden läsnäolosta jne. En tiedä onko pareille tehty selväksi, ettei aivan kaikkea sentään kuvata ainakaan ilman parien lupaa. Ja eiköhän kuvausryhmä ole suosiolla jättänyt intiimimmät kohtaukset kuvaamatta, koska niitä ei ole tuossakaan sarjassa koskaan esitetty. Oskari vaikuttaa ihan symppikseltä ja aktiiviselta seksin harrastajalta. Oma mieheni on hiukan Oskarin tapainen, välillä omissa maailmoissaan, eikä aina kaikkein terävin kynä penaalissa, mutta toisaalta välillä on tulta ja tappuraa. Eikä siinä mitään. Minulle kelpaa kaikki luonteenpiirteet, kunhan seksi luistaa. Ja oman "Oskarin" kanssa se on luistanut jo pian kuusi vuotta. En mene tässä yksityiskohtiin omasta seksielämästäni, mutta sen verran voin uteliaille (tiedän keitä te olette! :) ) raottaa, että oma "Oskarini" jaksaa puurtaa parhaimmillaan kahdeksan tuntia. Ja salaisuus on #tantra. Suosittelen Oskarille ja Heidille tantraa jonkun meluisan festarin sijaan.

Tämä! ☺️

Alkoi itselläkin ajatukset harhailla. Taidanpa tietää mitä tänä iltana tapahtuu! 😋

Oskari katsoo isoa asunto ajatuksella että joskus olisi perhettä, Heidin kommentti on että loistava bilekämppä. Tuo kertookin jo olennaisen heistä.

Olipa kyllä tylsä kausi kaikenkaikkiaan :) olisi kiva jos Katsomoon tulisi näitä vanhoja kausia niin voisi peilata vähän niihin.

Ei nyt mennyt ihan putkeen asiantuntijoiden valinnat. Oskari varmaan teki selväksi että haluaa perheen niin miten hänelle on valittu bilettävä ikiteini?!

En olisi uskonut mutta kaipaan Maaret Kalliota. Nykyisille "asiantuntijoille", ehkä Marianna poislukien, kaksi sanaa: EI NÄIN.

Vierailija kirjoitti:

Viimeisin (ilmainen) jakso katsottu. Olen Heidiä yrittänyt ymmärtää ja Oskarin puheet kameralle ovat välillä tuntuneet aika laskelmoiduilta. Mutta. Keskustelu kahvilla, jossa Heidi ja Oskari vertailevat puhelimiensa kuvia.

Oskari saa (ohjelman leikkauksen mukaan) vain hetken esitellä mahdollista uutta asuntoaan Heidille. Heidin kommentit tosiaan sitä "kiva bilekämppä", "liikaa neliöitä" -osastoa. Sitten Heidillä onkin jo kiire esittelemään Provinssia (josta Oskari joutui jättäytymään pois, ei varmaan paljon nappaa katsella mistä jäi paitsi).

Ihan oikeasti. Kumpi on aikuisille ihmisille merkittävämpi asia ja keskustelunaihe, uusi mahdollinen asunto vai rokki ja mojitoämpärit? Tuossa kohtauksessa tiivistyy se, miten kaukana nämä ihmiset ovat toisistaan.

Josta päästään toiseen ihmettelyn aiheeseeni. Miksi asiantuntijoiden pitää edelleen väkisin jauhaa, miten "kyllä kannattaa yrittää sitä yhdessä elämistä, jos on edes vähän sellainen ehkä-olo, kyllä tässä on vielä kaksi päivää jäljellä, kyllä niitä tunteita voi vielä nousta."

EI KANNATA. EI VOI. Miksi työntää neliötä ympyrään, kun jo alusta saakka oli nähtävissä, että 2/3 pareista ei sovi millään tavalla toisilleen? Eipä se mitään vaikka ei ole tippaakaan kemiaa (Katja ja Olli) tai arvot ovat täysin päinvastaiset (Heidi ja Oskari) – hei kokeilkaapa vielä, jos se sieltä syttyisi! Ihan käsittämätöntä ammattitaidottomuutta "asiantuntijoilta".

Itselle tuli olo, että Tanskanen sanoi noin vain säilyttääkseen edes jonkinlaisen jännityksen viimeiseen jaksoon: ”jospa sittenkin Oskari ja Heidi päättävät jatkaa yhdessä...”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin tunnetaidottomana miehenä ja ilman minkäänlaista ihmissuhdealan koulutusta kerron näkemykseni, kuinka parit kannattaisi muodostaa.

1. Ensin valitaan ihmiset, joilla on sama koulutusaste, ehkä suuntakin.

2. Sen jälkeen selvitetään harrastukset tuntimäärineen ja sovitellaan yhteen samoja tai samansuuntaisia harrastuksia harrastavat.

3. Sitten selvitetään, kuinka kukin täyttää tyhjän ajan, siis ajan, jolloin ei harrasteta, mutta jolloin ei myöskään tehdä työtä. Baarissa juoksevista ja kotihiiristä ei kannata tehdä pareja. Tässäkin on keskityttävä tuntimääriin, jotta ihmiset oikeasti miettisivät, mitä tekevät vapaa-ajallaan.

4. Sitten päästään läheisyyden ja seksuaalisuuden tarpeisiin. Millaista läheisyyttä kaipaan ja miten usein? Millaisesta seksistä pidän ja millainen seksi minua kiinnostaa?

5. Sen jälkeen kysellään näkemyksiä erilaisiin eettisiin kysymyksiin perusteluineen. Tämä on erittäin keskeinen tehtävä, koska tässä paljastuu sekä hakijoiden arvomaailma että kyky nähdä asiat eri näkökulmista käsin. 

6. Lopuksi kirjoitetaan kirjoitelma otsikolla "Miksi minusta on erottu ja miksi minä olen eronnut".  Kirjoitelmassa on keskityttävä konkretiaan. 

Perusidea on se, että samaa tekevät ja samansuuntaisesti ajattelevat saatetaan yhteen. Nykymallissa ei ole järjen hiventä. Yhteen pistetään ihmisiä, joiden reagointitavat omat omiaan luomaan konflikteja. Yhteistä tekemistäkään ei näytä olevan.

Joko hakijoita on olematon määrä tai sitten asiantuntijat epäonnistuvat kerta toisensa perään hyvin karkeasti.

Lisäksi olet jättänyt pois olennaisia yhteensopivuustekijöitä, joita ovat mm. älykkyystaso ja elämäntyyli.

Elämäntyylihän nousee esiin siinä, mitä tekee vapaa-ajallaan ja mitä harrastaa.

Älykkyys taas paljastuu kohdassa, jossa on vastattava eettisiin kysymyksiin. Niihin vastaaminen on kaikkein paras älykkyyden mittari. Siinä mitataan sekä tiedon taso että kyky jäsentää tieto erisuuntaisiksi argumenteiksi.

Muuten tuo lista on hyvä, mutta tuosta puuttuu persoonallisuuspiirteiden analyysi

Ihmisistä oppii tietämään kaikkein eniten, kun katsoo, mitä he tekevät. Itseanalyysit sen sijaan ovat kokolailla arvottomia.

Ihminen esimerkiksi saattaa kertoa, että kirjallisuus on hänelle tärkeää, mutta kun hänen ajankäyttöään tutkitaan, selviää, että hän roikkuu vapaa-ajastaan netissä 70 % mutta kirjojen parissa vain 5 %.

Se, mitä ihminen tekee, kertoo oleellisen hänen persoonallisuudestaan ja todellisista motiiveistaan. 

Ihmiset kertovat mielellään itsestään tarinoita, koska he tahtovat nähdä itsensä tietyllä tavalla. Todellisuuden valinnat kuitenkin kertovat totuuden sekä persoonallisuudesta, arvoista että mielenkiinnon kohteista.

Ongelmaksi jää, että osallistujilta edelleen kysyttäisiin, mitä he tekevät vapaa-aikanaan ja mikä tuntimäärä per viikko mihinkin tekemiseen menee. Esimerkkihenkilösi vastaisi lukevansa kirjoja 15 tuntia viikossa, vaikka oikeasti hän selaa nettiä 14,5 tuntia ja lukee kirjoja puoli tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Jos minun miesystäväni tulisi minulle esittelemään kuvia ostamastaan perheasunnosta toisessa kaupungissa, niin ekana tulisi mieleen että jahas, se siis haluaa erota. Jos siis ihan puskista tämmöset tulisi. Iso asunto samasta kaupungista voisi olla yhteenmuuttamisvihje, asunto toisesta kaupungista ei.  Kyseessä kuitenkin miestyyppi, joka ei oikein osaa suoraan kertoa toiveitaan tai tunteitaan, ja asiat ilmaistaan tällä tavalla kierrellen. 

Vai onko Oskari asuntosijoittaja? Onko hänelle asuntojen ostaminen aika arkipäiväistä, ja ostettu asunto ei välttämättä tarkoita että muuttaisi itse sinne?

Mutta ei sen puoleen, toi provinssipöly vaikuttaa tahalliselta satuttamiselta Heidin puolelta. Oli kauhea myötähäpeä ja tuskallista katsottavaa. 

Minustakin tuntui että Heidi oli mennyt jo siihen Katja-moodiin eli on alkanut tahallaan etsimään ja korostamaan Oskarin ja itsensä erilaisuutta. Siksi hehkutti Provinssia, vaikka huomasi, että Oskaria ei hirveästi nappaa vaan painaa heidän riitansa (tosin ei oikein osaa tai halua siitä puhua). Nyt sai hyvän syyn uskotella itselleen, että O on jörrikkä, jota ei tällaiset nuorekkaat harrastukset kiinnosta eikä se innostu mistään mistä minä...

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt mennyt ihan putkeen asiantuntijoiden valinnat. Oskari varmaan teki selväksi että haluaa perheen niin miten hänelle on valittu bilettävä ikiteini?!

Heidi on hyvinkin voinut kertoa haastatteluissa haluavansa perheen. Asiantuntijoiden on saattanut olla mahdotonta havaita, ettei Heidin arkielämän käytös ole ollenkaan linjassa tämän kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Tosi epämukavan näköistä istua lattialla siinä pariterapiassa. Mulla koko huomio olisi mennyt paidan alas ja housujen ylöskiskomiseen ja yrittäessä istua sillä tyynyllä edes suht tyylikkäästi...

Olisin toivonut että kehollisia harjoitteita ohjannut terapeutti olisi ollut enemmän kotona omassa kehossaan. Vaivaantunut olo siirtyi myös pariskuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin tunnetaidottomana miehenä ja ilman minkäänlaista ihmissuhdealan koulutusta kerron näkemykseni, kuinka parit kannattaisi muodostaa.

1. Ensin valitaan ihmiset, joilla on sama koulutusaste, ehkä suuntakin.

2. Sen jälkeen selvitetään harrastukset tuntimäärineen ja sovitellaan yhteen samoja tai samansuuntaisia harrastuksia harrastavat.

3. Sitten selvitetään, kuinka kukin täyttää tyhjän ajan, siis ajan, jolloin ei harrasteta, mutta jolloin ei myöskään tehdä työtä. Baarissa juoksevista ja kotihiiristä ei kannata tehdä pareja. Tässäkin on keskityttävä tuntimääriin, jotta ihmiset oikeasti miettisivät, mitä tekevät vapaa-ajallaan.

4. Sitten päästään läheisyyden ja seksuaalisuuden tarpeisiin. Millaista läheisyyttä kaipaan ja miten usein? Millaisesta seksistä pidän ja millainen seksi minua kiinnostaa?

5. Sen jälkeen kysellään näkemyksiä erilaisiin eettisiin kysymyksiin perusteluineen. Tämä on erittäin keskeinen tehtävä, koska tässä paljastuu sekä hakijoiden arvomaailma että kyky nähdä asiat eri näkökulmista käsin. 

6. Lopuksi kirjoitetaan kirjoitelma otsikolla "Miksi minusta on erottu ja miksi minä olen eronnut".  Kirjoitelmassa on keskityttävä konkretiaan. 

Perusidea on se, että samaa tekevät ja samansuuntaisesti ajattelevat saatetaan yhteen. Nykymallissa ei ole järjen hiventä. Yhteen pistetään ihmisiä, joiden reagointitavat omat omiaan luomaan konflikteja. Yhteistä tekemistäkään ei näytä olevan.

Joko hakijoita on olematon määrä tai sitten asiantuntijat epäonnistuvat kerta toisensa perään hyvin karkeasti.

Lisäksi olet jättänyt pois olennaisia yhteensopivuustekijöitä, joita ovat mm. älykkyystaso ja elämäntyyli.

Elämäntyylihän nousee esiin siinä, mitä tekee vapaa-ajallaan ja mitä harrastaa.

Älykkyys taas paljastuu kohdassa, jossa on vastattava eettisiin kysymyksiin. Niihin vastaaminen on kaikkein paras älykkyyden mittari. Siinä mitataan sekä tiedon taso että kyky jäsentää tieto erisuuntaisiksi argumenteiksi.

Muuten tuo lista on hyvä, mutta tuosta puuttuu persoonallisuuspiirteiden analyysi

Ihmisistä oppii tietämään kaikkein eniten, kun katsoo, mitä he tekevät. Itseanalyysit sen sijaan ovat kokolailla arvottomia.

Ihminen esimerkiksi saattaa kertoa, että kirjallisuus on hänelle tärkeää, mutta kun hänen ajankäyttöään tutkitaan, selviää, että hän roikkuu vapaa-ajastaan netissä 70 % mutta kirjojen parissa vain 5 %.

Se, mitä ihminen tekee, kertoo oleellisen hänen persoonallisuudestaan ja todellisista motiiveistaan. 

Ihmiset kertovat mielellään itsestään tarinoita, koska he tahtovat nähdä itsensä tietyllä tavalla. Todellisuuden valinnat kuitenkin kertovat totuuden sekä persoonallisuudesta, arvoista että mielenkiinnon kohteista.

Ongelmaksi jää, että osallistujilta edelleen kysyttäisiin, mitä he tekevät vapaa-aikanaan ja mikä tuntimäärä per viikko mihinkin tekemiseen menee.

Tämä on ihan totta, mutta mietipä näitä vaihtoehtoja.

a) Sinun täytyy kertoa itsestäsi, millainen olet, mikä sinua kiinnostaa ja millaiset arvot sinulla on.

b) Sinun täytyy kertoa, kuinka monta tuntia käytät erilaiseen tekemiseen.

Tietenkin ihmiset valehtelevat myös tunnit, mutta psykologisesti tuntien valehtelu on paljon vaikeampaa, jos ei sitten ryhdy härskiksi ja tietoisesti rupea muokkaamaan kuvaa itsestään. Vaikka tunnitkin valehtelevat, niin paljon vähemmän kuin omakuvaus.

Ihminen voi kertoa, että ympäristönsuojelu on hänelle hyvin tärkeää. Hän herkästi uskoo kertomukseensa itsekin.

Kuitenkin sama ihminen voi matkustella, autoilla ja ostella krääsää. Vasta tekeminen paljastaa, kuinka todellisesti ihminen on asioihin ja arvoihin sitoutunut.