Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Oli sanoo, että mies osoittaa välittämisensä tekona.

Jos Oskari ei osaa näyttää tai sanoa tunteitaan ääneen, niin se lähelle meneminen ja halaaminen on silloin juuri sitä teoilla osoittamista.

Mutta jos ei osaa ja pysty kumpaankaan, niin ei ihme että toinen turhaantunut ja pettyy.

Mitä siinä sitten kertyy villoja parisuhteen koppaan?

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä tavallaan rakkaussuhde. Esimerkiksi niissä kirjeissä joita kirjoitetaan ennen häitä puhutaan hyvin kauniisti, kaikki lähtevät mukaan sillä ajatuksella, että tuleva puoliso on rakas ja hänen kanssaan tullaan elämään avioliitonomaisessa suhteessa.

Hyvin moni kirjoittaa: rakas vaimoni/mieheni/puolisoni.

Ajatuksena ja toiveena on, että on rakkautta, siksi sitä pitäisi vaalia tai pitää yllä kaikin mahdollisimman tavoin.

Eikä niin, että eihän tässä nyt pitäisikään käyttäytyä kuin rakkaussuhteessa kun ollaan toisilleen outoja.

Eihän mistään näistä parista sitten tulisikaan mitään vaan koko ohjelma olisi turha?

Ihmiset menevät, tai ideana on, että menevät, tosissaan ja silloin pitäisi myös käyttäytyä, tai yrittää käyttäytyä, että ollaan tosissaan.

Argh... kyllä tietysti ajatuksen tasolla toivotaan rakkautta ja siihen toiveeseen on sitouduttu, mutta oikeasti tunteet eivät sellaiseksi vielä ole voineet muotoutua. Ihmistä voisi nimenomaan kohdella kunnioittavasti, vaikka sitä rakkautta ei syttyisikään, mutta on täysin tyhjästä temmattu ajatus, että toista voisi kohdella rakastettunaan, jos sitä rakkautta ei vielä ole. Pitääkö tällaisesta oikeasti vängätä täällä....

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä tavallaan rakkaussuhde. Esimerkiksi niissä kirjeissä joita kirjoitetaan ennen häitä puhutaan hyvin kauniisti, kaikki lähtevät mukaan sillä ajatuksella, että tuleva puoliso on rakas ja hänen kanssaan tullaan elämään avioliitonomaisessa suhteessa.

Hyvin moni kirjoittaa: rakas vaimoni/mieheni/puolisoni.

Ajatuksena ja toiveena on, että on rakkautta, siksi sitä pitäisi vaalia tai pitää yllä kaikin mahdollisimman tavoin.

Eikä niin, että eihän tässä nyt pitäisikään käyttäytyä kuin rakkaussuhteessa kun ollaan toisilleen outoja.

Eihän mistään näistä parista sitten tulisikaan mitään vaan koko ohjelma olisi turha?

Ihmiset menevät, tai ideana on, että menevät, tosissaan ja silloin pitäisi myös käyttäytyä, tai yrittää käyttäytyä, että ollaan tosissaan.

No hyvänen aika sentään. Ihan sama, mitä kirjoittaa täysin tuntemattomalle ihmiselle! Vaikka aloittaisi kirjeen "rakas puolisoni" tms. niin eihän se mihinkään velvoita. Toivoa voi ja voi olla tosissaan, mutrei itseään voi pakottaa tuntemaan tunteita, joita ei synny.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä tavallaan rakkaussuhde. Esimerkiksi niissä kirjeissä joita kirjoitetaan ennen häitä puhutaan hyvin kauniisti, kaikki lähtevät mukaan sillä ajatuksella, että tuleva puoliso on rakas ja hänen kanssaan tullaan elämään avioliitonomaisessa suhteessa.

Hyvin moni kirjoittaa: rakas vaimoni/mieheni/puolisoni.

Ajatuksena ja toiveena on, että on rakkautta, siksi sitä pitäisi vaalia tai pitää yllä kaikin mahdollisimman tavoin.

Eikä niin, että eihän tässä nyt pitäisikään käyttäytyä kuin rakkaussuhteessa kun ollaan toisilleen outoja.

Eihän mistään näistä parista sitten tulisikaan mitään vaan koko ohjelma olisi turha?

Ihmiset menevät, tai ideana on, että menevät, tosissaan ja silloin pitäisi myös käyttäytyä, tai yrittää käyttäytyä, että ollaan tosissaan.

Niin toivotaan, että tullaan elämään ihan avioliitossa ja parisuhteessa, kun on puolin ja toisin siitä vakuututtu ja kun tunteet ovat sillä tasolla. Ei se avioliitonomaista suhdetta vielä tee, vaikka on menty naimisiin ja muutettu yhteen sekä sitouduttu siihen hommaan. Tarvitaan vielä aika paljon siihen lisää, esimerkiksi nyt ihan aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Juu, joidenkin mielestä Oskari siis vain kaipaa sitä perhettä ja lapsia, lusäbonuksena leppoisaa lehedenlukua sohvalla.

Tämähän on sinällään ihan normaali ja ymmärrettävä toive.

Mutta yksi asia unohtui. Oskari haluaa ne tekemättä itse oikeastaan mitään sen hyväksi. Ja sitten vielä marisee, että katsokaa nyt kun minua kohdellaan näin huonosti vaikka kaikkeni olen yrittänyt. Säälikää minua.

Ei "perhettä perusteta" eikä se tule valmiina syliin. Jos ei osaa kommunikoida ja on ja huono kertomaan tunteistaan, näyttämään, että tuntee toista kohtaan jotain, ei vastaa kun kysytään ja vastaa jos huvittaa ja milloin huvittaa, ei se nyt niin käy.

En sano, että Heidi on täydellinen, mutta hän ainakin näyttää tunteensa. Niin kotona kuin asiantuntijoille. Ja puhutut asiat ei muutu siinä matkalla.

Mnulle tulee kuva, että Oskari näyttää tunteensa ja sanoo sanottavansa vain kameroille ja silloin kun asiantuntijat ovat paikalla. Kotona Heidin kanssa on kuin simpukka tai mumisee jotain epämääräistä josta en minä ainakaan saisi tolkkua.

Ja tämä on kyllä raivostuttavaa jos yhtään ymmärtää parisuhteiden kemiasta.

Oskari on kuin kameleontti, kotona on toista, ei muka pysty sanomaan Heidin kanssa keskustellessa mitään. Mutta sanottavaa kyllä sitten löytyy kun on hänelle itselle eduksi ja saa sympatipisteitä.

No Heidi on kyllä suhteellisen pelottava vihassaan vaikka miten päin asiaa pyöritellään. Ei paljon kutsu rakentavaan kommunikointiin moinen tyyli varsinkin jos vastapuoli on jo valmiiksi kommunikoinnin suhteen estyneempi tai pidättyväisempi persoona. Ei tuolla hyökkäävällä tyylillä mitään saa rakennettua tai saa: Muurin itsensä ja vastapuolen väliin.

Vierailija kirjoitti:

Juu, joidenkin mielestä Oskari siis vain kaipaa sitä perhettä ja lapsia, lusäbonuksena leppoisaa lehedenlukua sohvalla.

Tämähän on sinällään ihan normaali ja ymmärrettävä toive.

Mutta yksi asia unohtui. Oskari haluaa ne tekemättä itse oikeastaan mitään sen hyväksi. Ja sitten vielä marisee, että katsokaa nyt kun minua kohdellaan näin huonosti vaikka kaikkeni olen yrittänyt. Säälikää minua.

Ei "perhettä perusteta" eikä se tule valmiina syliin. Jos ei osaa kommunikoida ja on ja huono kertomaan tunteistaan, näyttämään, että tuntee toista kohtaan jotain, ei vastaa kun kysytään ja vastaa jos huvittaa ja milloin huvittaa, ei se nyt niin käy.

En sano, että Heidi on täydellinen, mutta hän ainakin näyttää tunteensa. Niin kotona kuin asiantuntijoille. Ja puhutut asiat ei muutu siinä matkalla.

Mnulle tulee kuva, että Oskari näyttää tunteensa ja sanoo sanottavansa vain kameroille ja silloin kun asiantuntijat ovat paikalla. Kotona Heidin kanssa on kuin simpukka tai mumisee jotain epämääräistä josta en minä ainakaan saisi tolkkua.

Ja tämä on kyllä raivostuttavaa jos yhtään ymmärtää parisuhteiden kemiasta.

Oskari on kuin kameleontti, kotona on toista, ei muka pysty sanomaan Heidin kanssa keskustellessa mitään. Mutta sanottavaa kyllä sitten löytyy kun on hänelle itselle eduksi ja saa sympatipisteitä.

Luuletko, että joku on huvikseen mennyt ohjelmaan saamaan vaimokseen keskenkasvuisen persoonan ja kerätäkseen jotain sympatiapisteitä itselleen, kun homma ei onnistukaan? Kuka ajattelee näin kieroutuneesti, en voi ymmärtää. Alkaa myös itseäni pikkuhiljaa raivostuttaa, mistä tulee tämä käsitys, että Oskari on jotenkin yleisesti ottaen kykenemätön kommunikoimaan tai näyttämään tunteitaan riittävällä tavalla. Hiljaa mumisten päässyt asiantuntijaseulankin läpi? Ehkä Oskarilla ei ole ongelmaa kenenkään muun kanssa, kuin vain ja ainoastaan tämän naisen, joka hänelle valitettavasti paritettiin.

Jos _aikuinen_ ihminen saa hirveän itkukohtauksen siitä, ettei ole saanut nukuttua, niin enpä ihmettele ettei Oskari hirveästi halua mistään oikeista asioista hänelle kahden kesken avautua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miehen tulee olla sen verran jämeri, että huolimatta siitä tai juuri sen vuoksi kun nainen itkee, on surullinen, turhautunut tai on suuttunut, niin MENEE sen naisen luokse, halaa ja lohduttaa.

"Ei mitään hätää, olen tässä, kaikki hyvin, rakastan sinua".

Miksi miehelle on niin suuri vaiva ja vaikeus mennä rakkaan ihmisen luokse jos huomaa, että toinen on poissa tolaltaan?

Jos sillä melko varmasti tilanne ratkaisi ja yhteys palaisi? Yksi halaus ja muutama lohduttavaa ja rauhoittava sana?

Moni puolustaa, että mies pelkää, no jos mies on niin pelokas ja arka niin enää ihmettele, että nainen tuntee turvattomuutta hänen kanssaan.

En minä ainakaa uskaltaisi parisuhteeseen niin kovin aran ja pelottavan miehen kanssa.

Joku viisas on jossain sanonut "rakasta minua silloin kun sitä vähiten ansaitsen".

Ei se niin voi olla, että silloin kun nainen käyttäytyy ihmisiksi ja kunnolla, niin ansaitsee sen halauksen ja hyvät sanat. Ja kun on jostain syystä tolaltaan ja itkee turhautumista, niin silloin mies ei ainakaan halaa ja lohduta. Vaan menee karkuun kun vaimo on niin kamalan vihainen hänelle.

Olisikohan viisasta silloin miettiä miksi ja mikähän mahtaa olla syy siihen vaimon vihaisuuteen?

Kyllä se mieskin voisi katsoa peiliin, sitähän on täällä Heidille tarjottu useaan kertaan.

Harva nainen on niin holtiton ja arvaamaton, että ihan vaan huvikseen suuttuu ja itkee. Syynä on usein juuri, että tuntee itsensä loukatuksi tai vastaavaa.

Se tunne on oikeutettu, ei miehen kannata alkaa järkeillä onko siihen nyt aihetta tai ei sun nyt pitäisi ollenkaa nyt...

Täällä puhuttiin auton renkaiden vaihdosta, siihen mies kyllä moni pystyy ja tekee.

Auttaisiko yhtään jos miehet ajattelisivat, että tämä halaus- ja lohdutustapahtuma kun vaimo on sen tarpeessa olisikin vähän samaa kuin se renkaiden vaihto?

Yhtä tarpeellinen, mutta saattaisi auttaa vielä enemmän?

Tietysti silti saa vaihtaa myös ne renkaat. ☺

Ilman muuta täytyy lohduttaa ja tukea - mutta molemmin päin. Ja kun tässä nyt ollaan vasta aloittamassa parisuhdetta on aika paljon vaadittu jos toisen täytyisi käyttää kaikki energiansa sen toisen pystyssäpitämiseen. Koska nuo kohtaukset taitavat olla tällä morsiamella normaali tapa elää, itsekin myönsi aiempien parisuhteidensa loppuneen ensimmäiseen riitaan, ja kiitteli kuinka olivat jo monesta selvinneet eteenpäin. Se maksu noista mitättömistä syistä syntyneistä suurista riidoista taitaa kuitenkin olla parisuhde, harvempi haluaa jäädä suhteeseen jossa ainoana tehtävänä vain pitää toinen kasassa, se vastavuoroisuus näyttää Heidin kohdalla olla aika vähäistä, terapeutti oli käskenyt Heidin antaa puheenvuoro Oskarille, Heidi nipistää suun kiinni ja sinnittelee hiljaa (kuuntelematta toista), ja C + jaksossa odottaa yhtä kärsimättömästi koska pääsee esittelemään Prvonissikuviaan ("minun vuoro, minun vuoro..."). Eipä taida Oskari haaveilla enää parisuhteesta Heidin kanssa, yrittää selvitä ilman räjähdyksiä viikot loppuun. Ja voiko häntä tuosta syyttää?

Mut kumpi on kiva eka? 

Eikö noi voisi molemmat, siis kumpikin, nyt sen 6 viikkoa yrittää? Minusta ei ole liikaa pyydetty käyttää "kaikki" energiansa toiseen tämän kuuden viikon aikana, vasta sittenhän voit sanoa yrittäneesi kaikkesi.

Sitä paitsi uskon, että ekat viisi turvallista halia saattaisi rauhoittaa Heidin jo. Sitten jos Oskari on todellakin yrittänyt kaikkensa eikä vieläkään Heidi rauhoitu voi sanoa, et yritin kyllä 110%:sesti.

Jos minä lähtisin tuohon ohjelmaa, toimisin noin: tekisin kaikkeni ja vähän ylikin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, joidenkin mielestä Oskari siis vain kaipaa sitä perhettä ja lapsia, lusäbonuksena leppoisaa lehedenlukua sohvalla.

Tämähän on sinällään ihan normaali ja ymmärrettävä toive.

Mutta yksi asia unohtui. Oskari haluaa ne tekemättä itse oikeastaan mitään sen hyväksi. Ja sitten vielä marisee, että katsokaa nyt kun minua kohdellaan näin huonosti vaikka kaikkeni olen yrittänyt. Säälikää minua.

Ei "perhettä perusteta" eikä se tule valmiina syliin. Jos ei osaa kommunikoida ja on ja huono kertomaan tunteistaan, näyttämään, että tuntee toista kohtaan jotain, ei vastaa kun kysytään ja vastaa jos huvittaa ja milloin huvittaa, ei se nyt niin käy.

En sano, että Heidi on täydellinen, mutta hän ainakin näyttää tunteensa. Niin kotona kuin asiantuntijoille. Ja puhutut asiat ei muutu siinä matkalla.

Mnulle tulee kuva, että Oskari näyttää tunteensa ja sanoo sanottavansa vain kameroille ja silloin kun asiantuntijat ovat paikalla. Kotona Heidin kanssa on kuin simpukka tai mumisee jotain epämääräistä josta en minä ainakaan saisi tolkkua.

Ja tämä on kyllä raivostuttavaa jos yhtään ymmärtää parisuhteiden kemiasta.

Oskari on kuin kameleontti, kotona on toista, ei muka pysty sanomaan Heidin kanssa keskustellessa mitään. Mutta sanottavaa kyllä sitten löytyy kun on hänelle itselle eduksi ja saa sympatipisteitä.

Luuletko, että joku on huvikseen mennyt ohjelmaan saamaan vaimokseen keskenkasvuisen persoonan ja kerätäkseen jotain sympatiapisteitä itselleen, kun homma ei onnistukaan? Kuka ajattelee näin kieroutuneesti, en voi ymmärtää. Alkaa myös itseäni pikkuhiljaa raivostuttaa, mistä tulee tämä käsitys, että Oskari on jotenkin yleisesti ottaen kykenemätön kommunikoimaan tai näyttämään tunteitaan riittävällä tavalla. Hiljaa mumisten päässyt asiantuntijaseulankin läpi? Ehkä Oskarilla ei ole ongelmaa kenenkään muun kanssa, kuin vain ja ainoastaan tämän naisen, joka hänelle valitettavasti paritettiin.

Juuri näin. Näkeehän sen heti, miten avoin Oskari on muiden aikana. Jopa Heidin mummon, mikä ärsytti Heidiä. " ootte liittoutuneet mua vastaan" naukui Heidi.

Voi luoja. Ainoa kenen kanssa Oskari menee lukkoon on tuo Ush🤢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä tavallaan rakkaussuhde. Esimerkiksi niissä kirjeissä joita kirjoitetaan ennen häitä puhutaan hyvin kauniisti, kaikki lähtevät mukaan sillä ajatuksella, että tuleva puoliso on rakas ja hänen kanssaan tullaan elämään avioliitonomaisessa suhteessa.

Hyvin moni kirjoittaa: rakas vaimoni/mieheni/puolisoni.

Ajatuksena ja toiveena on, että on rakkautta, siksi sitä pitäisi vaalia tai pitää yllä kaikin mahdollisimman tavoin.

Eikä niin, että eihän tässä nyt pitäisikään käyttäytyä kuin rakkaussuhteessa kun ollaan toisilleen outoja.

Eihän mistään näistä parista sitten tulisikaan mitään vaan koko ohjelma olisi turha?

Ihmiset menevät, tai ideana on, että menevät, tosissaan ja silloin pitäisi myös käyttäytyä, tai yrittää käyttäytyä, että ollaan tosissaan.

Argh... kyllä tietysti ajatuksen tasolla toivotaan rakkautta ja siihen toiveeseen on sitouduttu, mutta oikeasti tunteet eivät sellaiseksi vielä ole voineet muotoutua. Ihmistä voisi nimenomaan kohdella kunnioittavasti, vaikka sitä rakkautta ei syttyisikään, mutta on täysin tyhjästä temmattu ajatus, että toista voisi kohdella rakastettunaan, jos sitä rakkautta ei vielä ole. Pitääkö tällaisesta oikeasti vängätä täällä....

Aarghh itsellesi. Miksi nyt tyrmäät ajatukseni noin jyrkästi.

No, unohdetaan sitten se rakkaus, jos se tässä tökkii ja on väärä kulma. Otetaan näkökulmaksi nyt sitten ihan ihmisyys, inhimillisyys ja toisesta välittäminen.

Jos minun elämänpiirissäni joku ihminen, oli se sitten ystävä, tuttava, äiti, isä, sisko, kuka tahansa on tolaltaan, surullinen, itkee, on vihainen tms. Niin enhän kylmästi jätä häntä siihen tilanteeseen.

Ensin kysyn mikä on hätänä ja kuuntelen, jos hän ei vastaa, tai vaikka sanookin jotain menen joka tapauksessa hänen luokseen, lähelle, haluan, otan olkapäästä tai mitä tahansa, olen kuitenkin läsnä hänelle.

Jos en osaa sanoa mitään olen hiljaa, mutta hän saa tunteen, että olen lähellä ja, nyt erittäin tärkeää juuri parisuhteessa, osoitan, että olen samalla puolella hänen kansaan. Riippumatta mikä tai kuka on "syyllinen" hänen, ehkä voimakkaaseenkin, tunnetilaansa. Yleensä ihan pienet sanatkin auttavat.

Sitten kun saan hänet rauhoittumaan voimme jutella asiasta. Ja tässä on myös se hyvä puoli, että nyt kun ihminen on rauhoittunut voi sen juttelun joskus siirtää myös myöhäisempään ja rahallisempaan ajankohtaan jos hän niin sanoo.

Mutta aina on ensisijaisen tärkeätä, että tilanne ja ihminen/ihmiset rauhoittuu ja saadaan keskinäinen luottamus aikaan.

Ja se luottamus takaisin, jos se on ollut hukassa.

Vaikka tässä tilanteessa on ja olisi helpompi paeta, niin se johtaa siihen, että nämä tilanteet jatkuvat. Jos haluaa, että itsekin saa selville miksi joku lähipiirissä käyttäytyy näin, ja haluaisi ettei niin olisi, onhan se, ihan ilman rakkausmoodiakin, hyvä, että niitä ei niin paljon enää olisi, tai lainkaan.

Kyllä minä itse haluaisin toimia niin, että selvittäisin kuin niin, että aina vain pakenen.

Ihan kaiken kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miehen tulee olla sen verran jämeri, että huolimatta siitä tai juuri sen vuoksi kun nainen itkee, on surullinen, turhautunut tai on suuttunut, niin MENEE sen naisen luokse, halaa ja lohduttaa.

"Ei mitään hätää, olen tässä, kaikki hyvin, rakastan sinua".

Miksi miehelle on niin suuri vaiva ja vaikeus mennä rakkaan ihmisen luokse jos huomaa, että toinen on poissa tolaltaan?

Jos sillä melko varmasti tilanne ratkaisi ja yhteys palaisi? Yksi halaus ja muutama lohduttavaa ja rauhoittava sana?

Moni puolustaa, että mies pelkää, no jos mies on niin pelokas ja arka niin enää ihmettele, että nainen tuntee turvattomuutta hänen kanssaan.

En minä ainakaa uskaltaisi parisuhteeseen niin kovin aran ja pelottavan miehen kanssa.

Joku viisas on jossain sanonut "rakasta minua silloin kun sitä vähiten ansaitsen".

Ei se niin voi olla, että silloin kun nainen käyttäytyy ihmisiksi ja kunnolla, niin ansaitsee sen halauksen ja hyvät sanat. Ja kun on jostain syystä tolaltaan ja itkee turhautumista, niin silloin mies ei ainakaan halaa ja lohduta. Vaan menee karkuun kun vaimo on niin kamalan vihainen hänelle.

Olisikohan viisasta silloin miettiä miksi ja mikähän mahtaa olla syy siihen vaimon vihaisuuteen?

Kyllä se mieskin voisi katsoa peiliin, sitähän on täällä Heidille tarjottu useaan kertaan.

Harva nainen on niin holtiton ja arvaamaton, että ihan vaan huvikseen suuttuu ja itkee. Syynä on usein juuri, että tuntee itsensä loukatuksi tai vastaavaa.

Se tunne on oikeutettu, ei miehen kannata alkaa järkeillä onko siihen nyt aihetta tai ei sun nyt pitäisi ollenkaa nyt...

Täällä puhuttiin auton renkaiden vaihdosta, siihen mies kyllä moni pystyy ja tekee.

Auttaisiko yhtään jos miehet ajattelisivat, että tämä halaus- ja lohdutustapahtuma kun vaimo on sen tarpeessa olisikin vähän samaa kuin se renkaiden vaihto?

Yhtä tarpeellinen, mutta saattaisi auttaa vielä enemmän?

Tietysti silti saa vaihtaa myös ne renkaat. ☺

Ilman muuta täytyy lohduttaa ja tukea - mutta molemmin päin. Ja kun tässä nyt ollaan vasta aloittamassa parisuhdetta on aika paljon vaadittu jos toisen täytyisi käyttää kaikki energiansa sen toisen pystyssäpitämiseen. Koska nuo kohtaukset taitavat olla tällä morsiamella normaali tapa elää, itsekin myönsi aiempien parisuhteidensa loppuneen ensimmäiseen riitaan, ja kiitteli kuinka olivat jo monesta selvinneet eteenpäin. Se maksu noista mitättömistä syistä syntyneistä suurista riidoista taitaa kuitenkin olla parisuhde, harvempi haluaa jäädä suhteeseen jossa ainoana tehtävänä vain pitää toinen kasassa, se vastavuoroisuus näyttää Heidin kohdalla olla aika vähäistä, terapeutti oli käskenyt Heidin antaa puheenvuoro Oskarille, Heidi nipistää suun kiinni ja sinnittelee hiljaa (kuuntelematta toista), ja C + jaksossa odottaa yhtä kärsimättömästi koska pääsee esittelemään Prvonissikuviaan ("minun vuoro, minun vuoro..."). Eipä taida Oskari haaveilla enää parisuhteesta Heidin kanssa, yrittää selvitä ilman räjähdyksiä viikot loppuun. Ja voiko häntä tuosta syyttää?

Mut kumpi on kiva eka? 

Eikö noi voisi molemmat, siis kumpikin, nyt sen 6 viikkoa yrittää? Minusta ei ole liikaa pyydetty käyttää "kaikki" energiansa toiseen tämän kuuden viikon aikana, vasta sittenhän voit sanoa yrittäneesi kaikkesi.

Sitä paitsi uskon, että ekat viisi turvallista halia saattaisi rauhoittaa Heidin jo. Sitten jos Oskari on todellakin yrittänyt kaikkensa eikä vieläkään Heidi rauhoitu voi sanoa, et yritin kyllä 110%:sesti.

Jos minä lähtisin tuohon ohjelmaa, toimisin noin: tekisin kaikkeni ja vähän ylikin!

Luulen kyllä, että Oskari on ollut kiva "eka", tai olivat molemmat ihan alussa. Mutta eikö tosiaan Heidi voisi enempää nyt yrittää, onko pakko itkeskellä ja kilahdella yhtenään, eikö hän tosiaan voi yhtään enempää yrittää? Ja ei, se hänen "keskustelu"yritelmänsä ei tässä kelpaa vastaukseksi. Keskustelu ilman kuulemista on yhtä tyhjän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miehen tulee olla sen verran jämeri, että huolimatta siitä tai juuri sen vuoksi kun nainen itkee, on surullinen, turhautunut tai on suuttunut, niin MENEE sen naisen luokse, halaa ja lohduttaa.

"Ei mitään hätää, olen tässä, kaikki hyvin, rakastan sinua".

Miksi miehelle on niin suuri vaiva ja vaikeus mennä rakkaan ihmisen luokse jos huomaa, että toinen on poissa tolaltaan?

Jos sillä melko varmasti tilanne ratkaisi ja yhteys palaisi? Yksi halaus ja muutama lohduttavaa ja rauhoittava sana?

Moni puolustaa, että mies pelkää, no jos mies on niin pelokas ja arka niin enää ihmettele, että nainen tuntee turvattomuutta hänen kanssaan.

En minä ainakaa uskaltaisi parisuhteeseen niin kovin aran ja pelottavan miehen kanssa.

Joku viisas on jossain sanonut "rakasta minua silloin kun sitä vähiten ansaitsen".

Ei se niin voi olla, että silloin kun nainen käyttäytyy ihmisiksi ja kunnolla, niin ansaitsee sen halauksen ja hyvät sanat. Ja kun on jostain syystä tolaltaan ja itkee turhautumista, niin silloin mies ei ainakaan halaa ja lohduta. Vaan menee karkuun kun vaimo on niin kamalan vihainen hänelle.

Olisikohan viisasta silloin miettiä miksi ja mikähän mahtaa olla syy siihen vaimon vihaisuuteen?

Kyllä se mieskin voisi katsoa peiliin, sitähän on täällä Heidille tarjottu useaan kertaan.

Harva nainen on niin holtiton ja arvaamaton, että ihan vaan huvikseen suuttuu ja itkee. Syynä on usein juuri, että tuntee itsensä loukatuksi tai vastaavaa.

Se tunne on oikeutettu, ei miehen kannata alkaa järkeillä onko siihen nyt aihetta tai ei sun nyt pitäisi ollenkaa nyt...

Täällä puhuttiin auton renkaiden vaihdosta, siihen mies kyllä moni pystyy ja tekee.

Auttaisiko yhtään jos miehet ajattelisivat, että tämä halaus- ja lohdutustapahtuma kun vaimo on sen tarpeessa olisikin vähän samaa kuin se renkaiden vaihto?

Yhtä tarpeellinen, mutta saattaisi auttaa vielä enemmän?

Tietysti silti saa vaihtaa myös ne renkaat. ☺

Ilman muuta täytyy lohduttaa ja tukea - mutta molemmin päin. Ja kun tässä nyt ollaan vasta aloittamassa parisuhdetta on aika paljon vaadittu jos toisen täytyisi käyttää kaikki energiansa sen toisen pystyssäpitämiseen. Koska nuo kohtaukset taitavat olla tällä morsiamella normaali tapa elää, itsekin myönsi aiempien parisuhteidensa loppuneen ensimmäiseen riitaan, ja kiitteli kuinka olivat jo monesta selvinneet eteenpäin. Se maksu noista mitättömistä syistä syntyneistä suurista riidoista taitaa kuitenkin olla parisuhde, harvempi haluaa jäädä suhteeseen jossa ainoana tehtävänä vain pitää toinen kasassa, se vastavuoroisuus näyttää Heidin kohdalla olla aika vähäistä, terapeutti oli käskenyt Heidin antaa puheenvuoro Oskarille, Heidi nipistää suun kiinni ja sinnittelee hiljaa (kuuntelematta toista), ja C + jaksossa odottaa yhtä kärsimättömästi koska pääsee esittelemään Prvonissikuviaan ("minun vuoro, minun vuoro..."). Eipä taida Oskari haaveilla enää parisuhteesta Heidin kanssa, yrittää selvitä ilman räjähdyksiä viikot loppuun. Ja voiko häntä tuosta syyttää?

Mut kumpi on kiva eka? 

Eikö noi voisi molemmat, siis kumpikin, nyt sen 6 viikkoa yrittää? Minusta ei ole liikaa pyydetty käyttää "kaikki" energiansa toiseen tämän kuuden viikon aikana, vasta sittenhän voit sanoa yrittäneesi kaikkesi.

Sitä paitsi uskon, että ekat viisi turvallista halia saattaisi rauhoittaa Heidin jo. Sitten jos Oskari on todellakin yrittänyt kaikkensa eikä vieläkään Heidi rauhoitu voi sanoa, et yritin kyllä 110%:sesti.

Jos minä lähtisin tuohon ohjelmaa, toimisin noin: tekisin kaikkeni ja vähän ylikin!

No jo aikuisten lasten äitinä voin sanoa, että tuo uhmaikäisten rauhoittaminen on tuttua pikkulapsiajalta. Ja miestäni ole rauhoittanut myös elämän varrella kun elämä on murjonut, on ollut kuolemantapauksia, sairauksia ja epäonnistumisia töissä. Tuon tehnyt tietenkin tosissani, 110%:sesti ja mies on vastavuoroisesti tukenut minua kun olen sitä tarvinnut. Mutta jos olisin johonkin tämänkaltaiseen kokeeseen mukaan lähtenyt en kyllä jaksaisi itsekään kovin kauan yksipuolisesti rauhoittaa. Koska jos olisin etsimässä parisuhdetta, haluaisin myös itselleni jotakin: kuulluksi tulemista ja arvostetuksi tuntemista. Ja koska tuollainen kokemus olisi varmasti myös itsellenikin stressi. Parhaiten noista pareista ovat selvinneet ne, jotka ovat kehittäneet yhteishengen: ollaan tässä yhdessä, selvitään siitä myös yhdessä. Ville ja Anniina, neuroottisemmista naisista Tiina kehitti voimakkaan yhteishengen Samuelin kanssa, me ollaan pari ja pusketaan läpi ongelmien yhdessä. Tuollaista henkeä ei taida olla Heidillä ja Oskarilla. Heidi ei kykene näkemään omien ongelmiensa vuoksi toista ihmistä ja parisuhdetta, keskittyy omiin tunnemyrskyihinsä. Mitä tuossa suhteessa on Oskarille?

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä tunnistan jonkun verran Oskarin käytöstä, koska näen siinä omaani. Eli tietynlaista epäkypsyyttä. Pidetään mykkäkoulua, pantataan tuntemuksia, sanotaan toista, esitetään toista jne. Ja sitten kun on hyvä tilaisuus, esim kun on asiantuntija ja kamerat kylässä kerrotaan kuinka on aina haluttu perhettä ja muuta kaunista ja kuinka koko maailma on ollut minua vastaan, voi minua parkaa. Ja voi sinua nainen, jos menetät tällaisen hyvän miehen.

Syynä tällaiselle käytökselle on todennäköisesti tietynlainen kypsymättömyys tunne-elämässä. Onhan tuo Heidikin hankala, mutta hän on ainakin sitä rehellisesti ja avoimesti.

Juu u ihan varmasti olet mies😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä tavallaan rakkaussuhde. Esimerkiksi niissä kirjeissä joita kirjoitetaan ennen häitä puhutaan hyvin kauniisti, kaikki lähtevät mukaan sillä ajatuksella, että tuleva puoliso on rakas ja hänen kanssaan tullaan elämään avioliitonomaisessa suhteessa.

Hyvin moni kirjoittaa: rakas vaimoni/mieheni/puolisoni.

Ajatuksena ja toiveena on, että on rakkautta, siksi sitä pitäisi vaalia tai pitää yllä kaikin mahdollisimman tavoin.

Eikä niin, että eihän tässä nyt pitäisikään käyttäytyä kuin rakkaussuhteessa kun ollaan toisilleen outoja.

Eihän mistään näistä parista sitten tulisikaan mitään vaan koko ohjelma olisi turha?

Ihmiset menevät, tai ideana on, että menevät, tosissaan ja silloin pitäisi myös käyttäytyä, tai yrittää käyttäytyä, että ollaan tosissaan.

Argh... kyllä tietysti ajatuksen tasolla toivotaan rakkautta ja siihen toiveeseen on sitouduttu, mutta oikeasti tunteet eivät sellaiseksi vielä ole voineet muotoutua. Ihmistä voisi nimenomaan kohdella kunnioittavasti, vaikka sitä rakkautta ei syttyisikään, mutta on täysin tyhjästä temmattu ajatus, että toista voisi kohdella rakastettunaan, jos sitä rakkautta ei vielä ole. Pitääkö tällaisesta oikeasti vängätä täällä....

Aarghh itsellesi. Miksi nyt tyrmäät ajatukseni noin jyrkästi.

No, unohdetaan sitten se rakkaus, jos se tässä tökkii ja on väärä kulma. Otetaan näkökulmaksi nyt sitten ihan ihmisyys, inhimillisyys ja toisesta välittäminen.

Jos minun elämänpiirissäni joku ihminen, oli se sitten ystävä, tuttava, äiti, isä, sisko, kuka tahansa on tolaltaan, surullinen, itkee, on vihainen tms. Niin enhän kylmästi jätä häntä siihen tilanteeseen.

Ensin kysyn mikä on hätänä ja kuuntelen, jos hän ei vastaa, tai vaikka sanookin jotain menen joka tapauksessa hänen luokseen, lähelle, haluan, otan olkapäästä tai mitä tahansa, olen kuitenkin läsnä hänelle.

Jos en osaa sanoa mitään olen hiljaa, mutta hän saa tunteen, että olen lähellä ja, nyt erittäin tärkeää juuri parisuhteessa, osoitan, että olen samalla puolella hänen kansaan. Riippumatta mikä tai kuka on "syyllinen" hänen, ehkä voimakkaaseenkin, tunnetilaansa. Yleensä ihan pienet sanatkin auttavat.

Sitten kun saan hänet rauhoittumaan voimme jutella asiasta. Ja tässä on myös se hyvä puoli, että nyt kun ihminen on rauhoittunut voi sen juttelun joskus siirtää myös myöhäisempään ja rahallisempaan ajankohtaan jos hän niin sanoo.

Mutta aina on ensisijaisen tärkeätä, että tilanne ja ihminen/ihmiset rauhoittuu ja saadaan keskinäinen luottamus aikaan.

Ja se luottamus takaisin, jos se on ollut hukassa.

Vaikka tässä tilanteessa on ja olisi helpompi paeta, niin se johtaa siihen, että nämä tilanteet jatkuvat. Jos haluaa, että itsekin saa selville miksi joku lähipiirissä käyttäytyy näin, ja haluaisi ettei niin olisi, onhan se, ihan ilman rakkausmoodiakin, hyvä, että niitä ei niin paljon enää olisi, tai lainkaan.

Kyllä minä itse haluaisin toimia niin, että selvittäisin kuin niin, että aina vain pakenen.

Ihan kaiken kannalta.

Ihmettelen tässä näitä samoja pitkiä mantroja lukiessani (oskari ei puhu lainkaan, ei ole inhimillinen, ja vielä parhaimpana tämä: pakenee aina), että aika voimakkaasti joku on kyllä tulkinnut tilanteen, täytyy sanoa. Siihen voi olla kymmenen ihan hyvää syytä, miksi Oskari ei ole juuri yhdellä hetkellä osannut lohduttaa toista, eikä se tarkoita sitä, että tämä ei olisi ylipäätään inhimillinen. Jos et ole todistanut näitä tilanteita, niin mistä voit tietää, vaikka Heidi olisi ennen itkemistään ja lohdutuksen kaipuutaan raivonnut sinipunaisena Oskarille esim. siitä, ettei tämä kertonut Napakympistä? Tai jotain muuta vastaavaa, jossain muussa tilanteessa. Mikäli Oskari olisikin harvasanainen eikä täydellinen aviomies tällä hetkellä, niin liekö ilman syytä? Mitä luulet? Tyhjästä ilmestynyt puhumattomuus kaiken syynä? En usko hetkeäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oskari ja Oskarin lähipiiri täällä peukuttaa puhumattomuuden puolesta.

Oskarin ja Oskarin lähipiirin voisi olla hyvä katsoa 1. jakso uudelleen.

Tein itse juurikin niin ja taas muistui mieleen hervottoman hauskat kirjoitukset täältä foorumilta, kun näin Oskarin tuttavapiirin ohjelmassa uudelleen. Tämä joukkio, mikä tässä ympärillä häärää, on aivan kuin sekoitus kummeli, mafiaveljet ja kauhea kankkunen elokuvista. Oskaria viedään kuin Martti Innasen gunnar-pässiä narussa. Gunnar-pässillä ei ollut viihteen tekemisen jälkeen virkaa ja se syötiin.

Seurassa on jos jonkinnäköistä velmua ja luihua ja polttarit päättyvät "alamaailman kuninkaan" luokse.

Säälien ja väkisin tulee mieleen tästä Oskarin taluttamisesta neljänsuoran laulun osuus 'pidä huivista kii nyt mennään'

Toinen asia, mikä pitäisi ehdottomasti Oskarin ja Oskarin insidereiden muistaa on se, että Oskari sanoo sanasta sanaan 1. Jaksossa näin:

Tärkeintä on se, että tietää mitä toinen ajattelee ja, että on keskusteluyhteys.

Nythän on nähty, että tässäkin asiassa Oskari puhui täyttä potaskaa ja valehteli katsojille, tuotannolle ja itselleen päin naamaa!

Hän itse katkaisi kerta toisensa jälkeen keskusteluyhteyden ja siitä yhteydestä hän vähät välitti.

Tyytyi vaan mumisemaan, että tästä on turha puhua enempää tai tähän vastaan myöhemmin.

Heidi sanoo 1. jaksossa sanasta sanaan näin:

Ihan kuin luottaisin sinuun jo nyt ja itsekin tahdon olla luottamuksen arvoinen.

Tässä huomataan, että kyse ei ollut missään nimessä napakympistä, vaan tämä valehteleva sika petti sen ainoan asian, mitä Heidi halusi liitolta - LUOTTAMUKSEN.

Oli se sitten iso tai pieni asia, niin herkän Heidin pyhin asia on murskattu valheen verkkoon, jota tämä yksi myrkkylukki punoo pitkin ohjelmaa.

Täydet sympatiat Heidille!

Ps. En tunne Heidiä enkä valehtelijaa.

Oskari tuskin on valehdellut, kun sanoi haluavansa keskusteluyhteyden.

Mutta miten voi puhua raivosta kihisevälle ihmiselle?

Kommunikaatio kun on paljon muutakin kuin sanoja.

Heidin jokainen ilme, ele, pään keikutus ja tuhahdus osoitti suoranaista vihaa, kun Oskari tuli palauttamaan avaimia.

Heidi on juuri sellainen tuulella käyvä ihminen, jonka kanssa on mahdotonta pysyä väleissä, ellei ole valmis varauksettomaan ihailuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidi ja Oskari on juuri kommunikointikysymys. Minusta se näkyy parhaiten siinä kun he katsovat häävideota.

Muille Oskari kyllä sanoo että onpa hänellä käynyt tuuri. Heidille ei, miksi ihmeessä? Muille sanoo että on kaunis, Heidille itselle että oot ihan ookoo. Mitä!?

Ehkä Oskari on kasvatettu tällä perinteisellä, älä kehu lasta ettei se ylpisty. Nämä vanhemmat puhuvat sitten naapureille ja kaikille jotka osuvat kohdalle, että se meidän Eetu onkin siellä kaupungissa sellaisessa hyvässä työssä. Kun Eetu käy vanhemmillaan, nämä puhuvatkin, että Siskosi Sirpa saikin juuri ylennyksen.

Olen todistanut tätä nimittäin ihan käytännössä oman exän perheessä.
Heidiä isä kutsuu prinsessaksi ihan avoimesti. Heidi on tottunut, että ihmisten tunteet näkyy heidän sanoissa. Mitä muutakaan hän voi sitten ajatella, kun toinen ei sano mitään rohkaisevaa, tai yhtään mitään, että ei tämä ainakaan mitään positiivista vaimoaan kohtaan tunne?

Oskari puhuu lisäksi kameralle tosi ilkeästi, mutta suoraan Heidille ei siitä mitään. Todella outoa passiivisagressiivista käytöstä. Edessä päin esittää nöyrää, takana viiltävää kritiikkiä. Jos hän olisi nainen, olisi jo kuitattu katkeraksi akaksi.

Kai te nyt näette ettei ne kommentit sano "voi miten tämän selvittäisi" vaan "näettehän kaikki mitä joudun kestämään tuon hullun kanssa, Enkös olekin ihan syytön tähän".

Oskari sanoi Heidiä kauniiksi ainakin Suomenlinnan lautalla paluumatkalla häistä. Ja häämatkalla. En muista Heidin vastanneen ulkonäkökohteliaisuudella Oskarille näissä tilanteissa.

Tuossa hääkuvan katselutilanteessa Oskari sanoi Heidistä ensin että ihan ok sellaisella äänensävyllä, jonka helposti saattoi käsittää "myönteiseksi vähättelyksi".  Tuossa tilanteessa Heidi toki sanoi Oskaria komeaksi, mutta tällaista en aiemmin ole kuullut. 

Minusta se, että isä kutsuu nelikymppistä tytärtään prinsessaksi, on melko outoa. Jos Heidi on tähän tottunut, voi Oskarin kommentit laimealta tuntua. 

"Myönteinen vähättely". Huomaatko kahden sanan välisen ristiriidan? Tätä toki paljon käytetään suomalaisessa kulttuurissa, mutta miksi ei sanoisi tällaisen sijaan suoraan että "Näytät todella kauniilta" jota tällä kommentilla "Ihan ok" ilmeisesti kuitenkin tarkoitettiin.

Kommentoit mua. Itse en koskaan harrasta tällaista "myönteistä vähättelyä" enkä pidä siitä. Tykkään, että sanotaan ne kehut oikeasti ja suoraan. Silti käsitin, että Oskarin tarkoitus tuli kohtuullisen selväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oskari ja Oskarin lähipiiri täällä peukuttaa puhumattomuuden puolesta.

Oskarin ja Oskarin lähipiirin voisi olla hyvä katsoa 1. jakso uudelleen.

Tein itse juurikin niin ja taas muistui mieleen hervottoman hauskat kirjoitukset täältä foorumilta, kun näin Oskarin tuttavapiirin ohjelmassa uudelleen. Tämä joukkio, mikä tässä ympärillä häärää, on aivan kuin sekoitus kummeli, mafiaveljet ja kauhea kankkunen elokuvista. Oskaria viedään kuin Martti Innasen gunnar-pässiä narussa. Gunnar-pässillä ei ollut viihteen tekemisen jälkeen virkaa ja se syötiin.

Seurassa on jos jonkinnäköistä velmua ja luihua ja polttarit päättyvät "alamaailman kuninkaan" luokse.

Säälien ja väkisin tulee mieleen tästä Oskarin taluttamisesta neljänsuoran laulun osuus 'pidä huivista kii nyt mennään'

Toinen asia, mikä pitäisi ehdottomasti Oskarin ja Oskarin insidereiden muistaa on se, että Oskari sanoo sanasta sanaan 1. Jaksossa näin:

Tärkeintä on se, että tietää mitä toinen ajattelee ja, että on keskusteluyhteys.

Nythän on nähty, että tässäkin asiassa Oskari puhui täyttä potaskaa ja valehteli katsojille, tuotannolle ja itselleen päin naamaa!

Hän itse katkaisi kerta toisensa jälkeen keskusteluyhteyden ja siitä yhteydestä hän vähät välitti.

Tyytyi vaan mumisemaan, että tästä on turha puhua enempää tai tähän vastaan myöhemmin.

Heidi sanoo 1. jaksossa sanasta sanaan näin:

Ihan kuin luottaisin sinuun jo nyt ja itsekin tahdon olla luottamuksen arvoinen.

Tässä huomataan, että kyse ei ollut missään nimessä napakympistä, vaan tämä valehteleva sika petti sen ainoan asian, mitä Heidi halusi liitolta - LUOTTAMUKSEN.

Oli se sitten iso tai pieni asia, niin herkän Heidin pyhin asia on murskattu valheen verkkoon, jota tämä yksi myrkkylukki punoo pitkin ohjelmaa.

Täydet sympatiat Heidille!

Ps. En tunne Heidiä enkä valehtelijaa.

Kiitos tästä kommentista. En ole pitkään aikaan nauranut näin makeasti.

Kirjoitat: "herkän Heidin pyhin asia on murskattu valheen verkkoon, jota tämä yksi myrkkylukki punoo pitkin ohjelmaa."

Olet ihan yhtä kaheli kuin ihailemasi Heidi-herkkänahkainen 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oskari ja Oskarin lähipiiri täällä peukuttaa puhumattomuuden puolesta.

Oskarin ja Oskarin lähipiirin voisi olla hyvä katsoa 1. jakso uudelleen.

Tein itse juurikin niin ja taas muistui mieleen hervottoman hauskat kirjoitukset täältä foorumilta, kun näin Oskarin tuttavapiirin ohjelmassa uudelleen. Tämä joukkio, mikä tässä ympärillä häärää, on aivan kuin sekoitus kummeli, mafiaveljet ja kauhea kankkunen elokuvista. Oskaria viedään kuin Martti Innasen gunnar-pässiä narussa. Gunnar-pässillä ei ollut viihteen tekemisen jälkeen virkaa ja se syötiin.

Seurassa on jos jonkinnäköistä velmua ja luihua ja polttarit päättyvät "alamaailman kuninkaan" luokse.

Säälien ja väkisin tulee mieleen tästä Oskarin taluttamisesta neljänsuoran laulun osuus 'pidä huivista kii nyt mennään'

Toinen asia, mikä pitäisi ehdottomasti Oskarin ja Oskarin insidereiden muistaa on se, että Oskari sanoo sanasta sanaan 1. Jaksossa näin:

Tärkeintä on se, että tietää mitä toinen ajattelee ja, että on keskusteluyhteys.

Nythän on nähty, että tässäkin asiassa Oskari puhui täyttä potaskaa ja valehteli katsojille, tuotannolle ja itselleen päin naamaa!

Hän itse katkaisi kerta toisensa jälkeen keskusteluyhteyden ja siitä yhteydestä hän vähät välitti.

Tyytyi vaan mumisemaan, että tästä on turha puhua enempää tai tähän vastaan myöhemmin.

Heidi sanoo 1. jaksossa sanasta sanaan näin:

Ihan kuin luottaisin sinuun jo nyt ja itsekin tahdon olla luottamuksen arvoinen.

Tässä huomataan, että kyse ei ollut missään nimessä napakympistä, vaan tämä valehteleva sika petti sen ainoan asian, mitä Heidi halusi liitolta - LUOTTAMUKSEN.

Oli se sitten iso tai pieni asia, niin herkän Heidin pyhin asia on murskattu valheen verkkoon, jota tämä yksi myrkkylukki punoo pitkin ohjelmaa.

Täydet sympatiat Heidille!

Ps. En tunne Heidiä enkä valehtelijaa.

Oskari tuskin on valehdellut, kun sanoi haluavansa keskusteluyhteyden.

Mutta miten voi puhua raivosta kihisevälle ihmiselle?

Kommunikaatio kun on paljon muutakin kuin sanoja.

Heidin jokainen ilme, ele, pään keikutus ja tuhahdus osoitti suoranaista vihaa, kun Oskari tuli palauttamaan avaimia.

Heidi on juuri sellainen tuulella käyvä ihminen, jonka kanssa on mahdotonta pysyä väleissä, ellei ole valmis varauksettomaan ihailuun.

Olen normaalioloissa ihan tasainen luonne, mutta joskus ollut vähän tuollaisessa kehässä. Ainakin itse rauhotun ihan välittömästi, jos toinen tulee sen verran vastaan, että suostuu puhumaan.

Mutta ajatelkaapa sitä jos Oskarin taustasta todellakin paljastuu jotakin muutakin salattua esim. Kokkisotaa, onnenpyörää tms.. Siitä on leikki silloin todella kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oskari ja Oskarin lähipiiri täällä peukuttaa puhumattomuuden puolesta.

Oskarin ja Oskarin lähipiirin voisi olla hyvä katsoa 1. jakso uudelleen.

Tein itse juurikin niin ja taas muistui mieleen hervottoman hauskat kirjoitukset täältä foorumilta, kun näin Oskarin tuttavapiirin ohjelmassa uudelleen. Tämä joukkio, mikä tässä ympärillä häärää, on aivan kuin sekoitus kummeli, mafiaveljet ja kauhea kankkunen elokuvista. Oskaria viedään kuin Martti Innasen gunnar-pässiä narussa. Gunnar-pässillä ei ollut viihteen tekemisen jälkeen virkaa ja se syötiin.

Seurassa on jos jonkinnäköistä velmua ja luihua ja polttarit päättyvät "alamaailman kuninkaan" luokse.

Säälien ja väkisin tulee mieleen tästä Oskarin taluttamisesta neljänsuoran laulun osuus 'pidä huivista kii nyt mennään'

Toinen asia, mikä pitäisi ehdottomasti Oskarin ja Oskarin insidereiden muistaa on se, että Oskari sanoo sanasta sanaan 1. Jaksossa näin:

Tärkeintä on se, että tietää mitä toinen ajattelee ja, että on keskusteluyhteys.

Nythän on nähty, että tässäkin asiassa Oskari puhui täyttä potaskaa ja valehteli katsojille, tuotannolle ja itselleen päin naamaa!

Hän itse katkaisi kerta toisensa jälkeen keskusteluyhteyden ja siitä yhteydestä hän vähät välitti.

Tyytyi vaan mumisemaan, että tästä on turha puhua enempää tai tähän vastaan myöhemmin.

Heidi sanoo 1. jaksossa sanasta sanaan näin:

Ihan kuin luottaisin sinuun jo nyt ja itsekin tahdon olla luottamuksen arvoinen.

Tässä huomataan, että kyse ei ollut missään nimessä napakympistä, vaan tämä valehteleva sika petti sen ainoan asian, mitä Heidi halusi liitolta - LUOTTAMUKSEN.

Oli se sitten iso tai pieni asia, niin herkän Heidin pyhin asia on murskattu valheen verkkoon, jota tämä yksi myrkkylukki punoo pitkin ohjelmaa.

Täydet sympatiat Heidille!

Ps. En tunne Heidiä enkä valehtelijaa.

Kiitos tästä kommentista. En ole pitkään aikaan nauranut näin makeasti.

Kirjoitat: "herkän Heidin pyhin asia on murskattu valheen verkkoon, jota tämä yksi myrkkylukki punoo pitkin ohjelmaa."

Olet ihan yhtä kaheli kuin ihailemasi Heidi-herkkänahkainen 😂

Mua jotenkin enemmän ahdistaa, kun mietin, miten kahjolla tavalla ihmiset näkevät tai ovat näkevinään asioita :/