Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.

Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.

Kertoisitko, millä tavalla Olli on feminiininen, kun itselläni on vaikea nähdä hänessä feminiinisyyttä sillä tavalla kuin itse asian ymmärrän, mutta jos sinulle miehisyyttä edustaa vain joku cannonball-tyyppi, niin toki sivistynyt Olli on sellaisesta aika kaukana.

T. Mies

En ole tuo jolta kysyt, mutta minulle Ollissa feminiinisinä piirteinä näyttäytyvät mm. nämä:

- Intonaatio. Lauseen loppua kohden nouseva intonaatio silloin kun seuraava lause on vielä tulossa ja jolla viestittää kuulijalle, että jatkoa on tulossa vielä. Tämä on naisilla paljon yleisempää kuin miehillä. (Olen puoliksi lingvisti ja varmaan siksi kiinnitän asiaan huomiota.)

- Alituinen analyysi siitä, miltä tuntuu; myös näiden tunteiden purkaminen toiselle.

- Paljon naispuolisia kavereita (joiden kanssa sopii harjoittaa edellisen kohdan analyysia).

- Itkeskely itsekseen; miehillä tyypillisempi ratkaisu on pettymyksen tunteiden purkaminen toimintaan (tai ryypiskelyyn) ja hakeutuminen (miehiseen) kaveriseuraan jossa tunteet voi unohtaa.

- Heikko itsetunto ja loukkaantumisherkkyys niin että myös itse tiedostaa tulleensa haavoitetuksi ja puhuu siitä avoimesti.

- Myötäily ja taipuvuus toteuttaa toisen toiveita, omansa uhraten.

- Ominaisuus, josta joku muu ketjussa käytti hauskaa sanaa "tätitärkeilevä": Ehkä se näyttäytyy ammattina kielenopettajana, että harrastuksena ovat visailut joissa tärkeää on se, kuka on oikeassa. Hienoisena tosikkoutena.

Ja en tällä tarkoita, että kaikki naiset ovat tuollaisia! Enkä myöskään sitä, että Ollin pitäisi olla jotain muuta kuin mitä on. Ihan vain siitä, miten naiset ja miehet keskimäärin (vaikutelmieni mukaan) eroavat toisistaan, ja missä suhteissa Olli enemmän ehkä muistuttaa keskimääräistä naista kuin keskimääräistä miestä (ainakin minun silmissäni).

Hieno kiteytys!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä ymmärrän Heidin reaktion napakymppiin, olisihan asia pitänyt kertoa jo aika alussa koska kuitenkin joku tunnistaa miehen. Tiedän tunteen kun puolisosta paljastuu kautta rantain joku asia vaikkakin vähäpätöinen mutta se miten asiasta kuulee voi saada maan vajoamaan jalkojen alta.

Ja mitkähän kaikki nämä "jotkut asiat, vaikkakin vähäpätöiset" tulisi siis kertoa suhteen alussa? Kai ymmärrät että on aivan mahdotonta kertoa kaikkia tällaisia asioita, koska jokainen tulkitsee eri asiat olennaisiksi. Toisekseen mikä on Oskarin näkökulmaa tähän Napakymppi-menneisyyteen? Asia voi olla hänelle nolo tms. juttu, jota ei halua muistella tai jota ei halua puida tv:ssä tai puida parin viikon tuttavuuksien kanssa.

Omat mielenterveysongelmat, käydyt psykoterapiat, lähisukulaisten sairaudet, koulukiusaamiset ja tietty sitten tv-ura tai että onko esiintynyt lehdissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jeesusonherra kirjoitti:

Oskarin ja Heidin tapauksessa on kyse hyvinkin klassisesta ongelmasta. Kommunikaatio tökkii kun kumpikaan ei katso peiliin. Kyllä molemmissa on yhtä paljon vikaa tässä tilanteessa.

Heidi ylireagoi kaikkeen ja dramatisoi asioita liikaa, ja haluaa asioiden tapahtuvan heti. Vaikuttaa liian vihamieliseltä rauhaa rakastavan Oskarin mielestä. Hieman lapsellista käytöstä nelikymppiseltä. 

Oskari taas on hiiiidas. Mumisee ja puhuu mutta ei puhu asioista, joista pitäisi. Mielestäni on erikoista että aikuinen mies ei pysty keskustelemaan asioista, pitää odottaa useampaa päivää tms. miksi? Vai onko tämä vain pelkoa, tiedä häntä. Mikä tämän ikäluokan 30-50 vuotiaita miehiä vaivaa kun ei voida puhua? Hieman lapsellista käytöstä nelikymppiseltä.

Kaksi väärää ihmistä naitettu toisilleen selkeästi. Ei jatkoon.

Tässä on kyse klassisesti temperamenttieroista. 

Heidin puolustukseksi on sanottava, että hän antoi Oskarille eteisessä vielä yhden tilaisuuden puhua asia läpi. "Eikö sua yhtään ihmetytä, miks oon tällainen?" ... Oskaria kiinnosti kuulla vastaus 3 päivän päästä. Olis mullakin mennyt hermo, ja ilmeisesti pariskunnan kommunikointi on koko ajan tuollaista.

Järkevä veto Oskarilta. Hän ei jaksanut taas avata pandoran lipasta. Tilanne olisi voinut mennä katastrofaalimaiseksi. Paljon järkevämpää sanoa, että jutellaan huomenna asiantuntijan luona. Erittäin järkevästi sanottu. Kuitenkin O. oli aivan sovittelevan oloinen Heidin luona käydessään, ei mitenkään nakellut niskojaan tai kiukutellut. Oli surumielisen rauhallinen ja valmistautui seuraavaan päivään.

Heidin dominointi keskustelutilanteissa tuli esiin siinäkin, miten hän Mariannan puhuessa keskeytti, että hän ei halua tanssia ympärillä vaan mennä suoraan asiaan. Eli hän haluaa näin, hänen tapansa on näin jne. 

Marianna puhui kehästä eli H. vaatii O:ta puhumaan, mutta O kokee, että mitä tahansa hän sanoo, tilanne menee vain pahemmaksi (eli H:n väärinymmärrys vain lisääntyy ja H. kiukustuu enemmän). Mielestäni O. tässä parisuhteessa toimii niin viisaasti kuin voi. 

Jos Oskari haluaisi suhteen toimivan, niin siinä tapauksessa hän käyttäytyi hyvin epäviisaasti. Tuo kohtaus, jossa Oskari haki tavaroita Heidin asunnosta oli jo aika tragikoomista katsottavaa.

Tilanne on siis Oskarin puhumattomuuden takia eskaloitunut siihen pisteeseen, että Heidi on pyytänyt Oskarilta avaimen. Oskari sanoo olleensa yllättynyt tästä. Heidi kysyy, että miksi. Oskari ei osaa sanoa. Sitten Heidi kysyy jotain siitä avaimesta lisää ja Oskari vastaa, että ei siitä varmaan ole aihetta enää keskustella.

Siis tuosta miehestä ei saa mitään ulos. Tulisin hulluksi tuollaisen kanssa. Ihan oikeasti.

Tämä viimeinen kommentti on ihan niinkuin itse olisin kirjoittanut.

Olen ollut huuli pyöreänä moneen kertaan, ovatko kaikki ihmiset tulleet hulluksi vai kuinka on mahdollista, että ei nähdä, että tuo Oskarin vetäytyminen ja vastuusta vetäytyminen on asia joka saa Heidin noin suunniltaan.

Miksi ihmeessä Oskari ei kertaakaan ole sanonut, että anteeksi kun en kertonut Napakympistä, en ymmärtänyt, että se (kertomattomuus) loukkasi noin paljon. Olisin tottakai puhunut siitä, en halua loukata sinua.

Ja vielä jatkoa ajatellen: hyvä kun sanoit, jatkossa tiedän miltä sinusta tuntuu, yritän olla avoimempi. Jne?

Miten ihmeessä täällä noin paljon puolustellaan Oskaria ja ja moititaan Heidiä.

Minusta tuntuu tuu pahalta, kun Oskari kieltäytyy puhumasta Heidille ja sitten kuitenkin kameroille avautuu ja moittii Heidiä selän takana. Onuo tuo nyt kivaa tai merkki kivasta ihmisestä?

Samoin olisin reagoinut kuin Heidi siinä asiantuntijan kanssa, kun Oskari puhtaalla kaulalla olisi vielä, muka, valmis keskustelemaan. Ihan selkeää pelaamista ja oman naaman puhdistamista.

Olisin kyllä sanonut samoin kuin Heidi.

Oskari on liukas kuin saippukupla, hänestä ei saa otetta eikä saa selvää. Hän luistelee ja luistaa kaiken aikaa ja saa itsensä näyttämään pulmuselta. Motiivina ja tarkoituksena on näyttää ulospäin: Kun ei sano mitään ei tee mitään myös väärin.

Nämä hiljaiset myhäilijämiehet ovat tosi ärsyttäviä ja turhauttavia parisuhteessa. Ja ulkokultaisia.

Miksiköhän niin harva sen yleensä huomaa?

Arvaus:

Jos Heidin ja Oskarin vaikean tilanteen takana on jotain muuta kuin Napakymppi, niin voiko olla, että Heidille on paljastunut vaikka Oskarin oikea ikä?

Oskari näyttää ja vaikuttaa yli 10 vuotta ilmoitettua ikäänsä vanhemmalta.

Tämä vaan arvaus.

Napakymppi tuskin olisi noussut ongelmaksi, jos suhde muuten olisi kunnossa. 

Olen ollut suhteessa oskarin kanssa. Hän kertoi, miten aiemmassa avioliitossaan tuli vaimonsa tukahduttamaksi eikä hänellä ollut tilaa olla oma itsensä eikä äänensä tullut kuuluviin. Meillä meni kymmenen vuotta ihan hyvin. Ongelmatilanteissa jaksoin tukea häntä ja kaivaa jostain äärettömän määrän kärsivällisyyttä tehdä hänen olonsa sellaiseksi, että hän ei paennut vuorille vaan saimme asian käsiteltyä. Tosin minä en saanut vastavuoroisesti tukea, jota minä olisin tarvinnut. 

Homma alkoi hajota käsiin siinä vaiheessa, kun en enää pystynyt olemaan varma miehen tunteista itseäni kohtaan. Hän sanoi, että niitä on, mutta sitä tukeva toiminta oli niin vähäistä. Aloin itse mennä tolaltani ja mennä riitatilanteissa heidiksi. Ja hänen vetäytymisensä vaan oli bensaa liekkeihin. Olisin tarvinnut, että hän vuorostaan menee epämukavuusalueelleen ja vuorostaan antaa itsestään minulle ja saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi hänelle ja oloni turvalliseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Osa 2.

Nyt olen uudessa liitossa turvallisen kumppanin kanssa, ihmisen, jolla on itselläänkin ollut turvallinen lapsuus. Hänkin kiihtyy ajoittain ja korottaa ääntään, mutta silti hän on turvallinen. Vaikka vaihtaisimmekin muutaman poikkipuolisen sanan, niin hetken päästä hän kuitenkin tulee syliin, halaa ja kertoo, että olen tärkeä. Hän pitää huolta. Hän hyväksyy sen, että vaikka kokisimme asiat eri tavalla, niin silti kumpikaan ei ole oikeassa tai väärässä vaan kysymys on näkökulma- ja kokemuseroista, joihin voi yhdessä neuvottelemalla ja joustamalla löytää kompromissin.

Kulttuurissamme kulkee edelleen malli, jolla naiselle suodaan oikeus oikutteluun ja miehen tunteiden yli kävelemiseen vetoamalla naisen parempiin tunnetaitoihin, joita ei todellisuudessa ole. Niin ikään kulttuurissamme on malli, jonka mukaan miehen tulee olla tuki ja turva, vakaa ja peloton.

Yllättävän monelle naiselle on vaikeaa kohdata heikko ja haavoittuva mies, joka ei pystykään seisomaan tukena vaan joka itse vaatii tukemista. Vanhat kivettyneet parisuhdemallit voivat edelleen hyvin.

Yllättävän moni nainen myös kuvittelee, että puhuminen on kommunikointia. Ei ole. Kuuntelin Ylen radio-ohjelman, jossa pariterapeutti kertoi, että mies saa usein sanottua yhdellä lauseella enemmän kuin nainen koko session aikana vuolaasti puhumalla. Terapeutti kehotti huomioimaan kommunikoinnin ja tunnepuheen eron. Puhuminen tunteista ei tarkoita samaa kuin avoimuus ja kohtaaminen. Usein yhdellä paperilapulle kirjoitetulla sanalla voi avata ongelmia paljon enemmän kuin jauhamalla tunteista tuntikausia.

Itse kullekin tekisi hyvää pohtia, tahtooko puhua tunteista vai kohdata kumppaninsa. Niin ikään olisi syytä miettiä, onko päättänyt keskustelun kulun jo etukäteen vai pystyykö oikeasti kuuntelemaan toista silloinkin, kun hänen tunteensa ja ajatuksensa uhkaavat omia etuja ja omaa turvallisuutta ja maailmankuvaa.

Pelko on keskeisin tai vähintään yksi keskeisimmistä ihmisen toimintaa ohjaava tunne. Valitettavasti hyvin monissa ulkoisesti sopuisilta näyttävissä parisuhteissa puolisoiden toimintaa ohjaa pelko. Tällöin todellinen kohtaaminen jää puuttumaan ja pullea keskiluokkainen elämä päättyy jossain vaiheessa lauseeseen "kasvoimme erillemme".

Asiantuntijoiden mukaan parisuhde palaa pohjaan vain harvoin. Sen sijaan se herkästi jäätyy. Jäätymistä ei estä se, että puhuu paljon tunteista tai että tekee paljon yhdessä. Täytyy pystyä myös kohtaamaan, ja kohtaamisen perustana on aina luottamus siihen, ettei tule hylätyksi. Siksi se on niin vaikeaa.

Olipa hyvä teksti, molemmat osat! Hienoa että olet käynyt terapiassa oppimassa, miten pääset yli omista rajoitteistasi ja voit nyt elää täyttä elämää. Paljon iloa ja onnea nykyiseen suhteeseesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jeesusonherra kirjoitti:

Oskarin ja Heidin tapauksessa on kyse hyvinkin klassisesta ongelmasta. Kommunikaatio tökkii kun kumpikaan ei katso peiliin. Kyllä molemmissa on yhtä paljon vikaa tässä tilanteessa.

Heidi ylireagoi kaikkeen ja dramatisoi asioita liikaa, ja haluaa asioiden tapahtuvan heti. Vaikuttaa liian vihamieliseltä rauhaa rakastavan Oskarin mielestä. Hieman lapsellista käytöstä nelikymppiseltä. 

Oskari taas on hiiiidas. Mumisee ja puhuu mutta ei puhu asioista, joista pitäisi. Mielestäni on erikoista että aikuinen mies ei pysty keskustelemaan asioista, pitää odottaa useampaa päivää tms. miksi? Vai onko tämä vain pelkoa, tiedä häntä. Mikä tämän ikäluokan 30-50 vuotiaita miehiä vaivaa kun ei voida puhua? Hieman lapsellista käytöstä nelikymppiseltä.

Kaksi väärää ihmistä naitettu toisilleen selkeästi. Ei jatkoon.

Tässä on kyse klassisesti temperamenttieroista. 

Heidin puolustukseksi on sanottava, että hän antoi Oskarille eteisessä vielä yhden tilaisuuden puhua asia läpi. "Eikö sua yhtään ihmetytä, miks oon tällainen?" ... Oskaria kiinnosti kuulla vastaus 3 päivän päästä. Olis mullakin mennyt hermo, ja ilmeisesti pariskunnan kommunikointi on koko ajan tuollaista.

Järkevä veto Oskarilta. Hän ei jaksanut taas avata pandoran lipasta. Tilanne olisi voinut mennä katastrofaalimaiseksi. Paljon järkevämpää sanoa, että jutellaan huomenna asiantuntijan luona. Erittäin järkevästi sanottu. Kuitenkin O. oli aivan sovittelevan oloinen Heidin luona käydessään, ei mitenkään nakellut niskojaan tai kiukutellut. Oli surumielisen rauhallinen ja valmistautui seuraavaan päivään.

Heidin dominointi keskustelutilanteissa tuli esiin siinäkin, miten hän Mariannan puhuessa keskeytti, että hän ei halua tanssia ympärillä vaan mennä suoraan asiaan. Eli hän haluaa näin, hänen tapansa on näin jne. 

Marianna puhui kehästä eli H. vaatii O:ta puhumaan, mutta O kokee, että mitä tahansa hän sanoo, tilanne menee vain pahemmaksi (eli H:n väärinymmärrys vain lisääntyy ja H. kiukustuu enemmän). Mielestäni O. tässä parisuhteessa toimii niin viisaasti kuin voi. 

Jos Oskari haluaisi suhteen toimivan, niin siinä tapauksessa hän käyttäytyi hyvin epäviisaasti. Tuo kohtaus, jossa Oskari haki tavaroita Heidin asunnosta oli jo aika tragikoomista katsottavaa.

Tilanne on siis Oskarin puhumattomuuden takia eskaloitunut siihen pisteeseen, että Heidi on pyytänyt Oskarilta avaimen. Oskari sanoo olleensa yllättynyt tästä. Heidi kysyy, että miksi. Oskari ei osaa sanoa. Sitten Heidi kysyy jotain siitä avaimesta lisää ja Oskari vastaa, että ei siitä varmaan ole aihetta enää keskustella.

Siis tuosta miehestä ei saa mitään ulos. Tulisin hulluksi tuollaisen kanssa. Ihan oikeasti.

Samaa mieltä, en voisi koskaan olla miehen kanssa joka sulkeutuu täysin. Oskari on ollut alusta saakka puhumaton, eihän sellaisen kanssa voi toimia ja hulluksi tulee niin kuin Heidi nyt. Mistään ei voi puhua tai sanoa, pitää odotella Herra Hiljaistaista että milloin saattais kiinnostaa selvittää asiat.

Vierailija kirjoitti:

Arvaus:

Jos Heidin ja Oskarin vaikean tilanteen takana on jotain muuta kuin Napakymppi, niin voiko olla, että Heidille on paljastunut vaikka Oskarin oikea ikä?

Oskari näyttää ja vaikuttaa yli 10 vuotta ilmoitettua ikäänsä vanhemmalta.

Tämä vaan arvaus.

Voi herranjumala, lopettakaa nyt jo tuosta iästä jauhaminen. Nämä ovat menneet NAIMISIIN ja silloin kyllä tarkastetaan henkilöllisyyskin. Minkä ihmeen takia kukaan tässä ohjelmassa valehtelisi ikänsä puolisolleen, kun se tulee ilmi kuitenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jeesusonherra kirjoitti:

Oskarin ja Heidin tapauksessa on kyse hyvinkin klassisesta ongelmasta. Kommunikaatio tökkii kun kumpikaan ei katso peiliin. Kyllä molemmissa on yhtä paljon vikaa tässä tilanteessa.

Heidi ylireagoi kaikkeen ja dramatisoi asioita liikaa, ja haluaa asioiden tapahtuvan heti. Vaikuttaa liian vihamieliseltä rauhaa rakastavan Oskarin mielestä. Hieman lapsellista käytöstä nelikymppiseltä. 

Oskari taas on hiiiidas. Mumisee ja puhuu mutta ei puhu asioista, joista pitäisi. Mielestäni on erikoista että aikuinen mies ei pysty keskustelemaan asioista, pitää odottaa useampaa päivää tms. miksi? Vai onko tämä vain pelkoa, tiedä häntä. Mikä tämän ikäluokan 30-50 vuotiaita miehiä vaivaa kun ei voida puhua? Hieman lapsellista käytöstä nelikymppiseltä.

Kaksi väärää ihmistä naitettu toisilleen selkeästi. Ei jatkoon.

Tässä on kyse klassisesti temperamenttieroista. 

Heidin puolustukseksi on sanottava, että hän antoi Oskarille eteisessä vielä yhden tilaisuuden puhua asia läpi. "Eikö sua yhtään ihmetytä, miks oon tällainen?" ... Oskaria kiinnosti kuulla vastaus 3 päivän päästä. Olis mullakin mennyt hermo, ja ilmeisesti pariskunnan kommunikointi on koko ajan tuollaista.

Järkevä veto Oskarilta. Hän ei jaksanut taas avata pandoran lipasta. Tilanne olisi voinut mennä katastrofaalimaiseksi. Paljon järkevämpää sanoa, että jutellaan huomenna asiantuntijan luona. Erittäin järkevästi sanottu. Kuitenkin O. oli aivan sovittelevan oloinen Heidin luona käydessään, ei mitenkään nakellut niskojaan tai kiukutellut. Oli surumielisen rauhallinen ja valmistautui seuraavaan päivään.

Heidin dominointi keskustelutilanteissa tuli esiin siinäkin, miten hän Mariannan puhuessa keskeytti, että hän ei halua tanssia ympärillä vaan mennä suoraan asiaan. Eli hän haluaa näin, hänen tapansa on näin jne. 

Marianna puhui kehästä eli H. vaatii O:ta puhumaan, mutta O kokee, että mitä tahansa hän sanoo, tilanne menee vain pahemmaksi (eli H:n väärinymmärrys vain lisääntyy ja H. kiukustuu enemmän). Mielestäni O. tässä parisuhteessa toimii niin viisaasti kuin voi. 

Jos Oskari haluaisi suhteen toimivan, niin siinä tapauksessa hän käyttäytyi hyvin epäviisaasti. Tuo kohtaus, jossa Oskari haki tavaroita Heidin asunnosta oli jo aika tragikoomista katsottavaa.

Tilanne on siis Oskarin puhumattomuuden takia eskaloitunut siihen pisteeseen, että Heidi on pyytänyt Oskarilta avaimen. Oskari sanoo olleensa yllättynyt tästä. Heidi kysyy, että miksi. Oskari ei osaa sanoa. Sitten Heidi kysyy jotain siitä avaimesta lisää ja Oskari vastaa, että ei siitä varmaan ole aihetta enää keskustella.

Siis tuosta miehestä ei saa mitään ulos. Tulisin hulluksi tuollaisen kanssa. Ihan oikeasti.

Tämä viimeinen kommentti on ihan niinkuin itse olisin kirjoittanut.

Olen ollut huuli pyöreänä moneen kertaan, ovatko kaikki ihmiset tulleet hulluksi vai kuinka on mahdollista, että ei nähdä, että tuo Oskarin vetäytyminen ja vastuusta vetäytyminen on asia joka saa Heidin noin suunniltaan.

Miksi ihmeessä Oskari ei kertaakaan ole sanonut, että anteeksi kun en kertonut Napakympistä, en ymmärtänyt, että se (kertomattomuus) loukkasi noin paljon. Olisin tottakai puhunut siitä, en halua loukata sinua.

Ja vielä jatkoa ajatellen: hyvä kun sanoit, jatkossa tiedän miltä sinusta tuntuu, yritän olla avoimempi. Jne?

Miten ihmeessä täällä noin paljon puolustellaan Oskaria ja ja moititaan Heidiä.

Minusta tuntuu tuu pahalta, kun Oskari kieltäytyy puhumasta Heidille ja sitten kuitenkin kameroille avautuu ja moittii Heidiä selän takana. Onuo tuo nyt kivaa tai merkki kivasta ihmisestä?

Samoin olisin reagoinut kuin Heidi siinä asiantuntijan kanssa, kun Oskari puhtaalla kaulalla olisi vielä, muka, valmis keskustelemaan. Ihan selkeää pelaamista ja oman naaman puhdistamista.

Olisin kyllä sanonut samoin kuin Heidi.

Oskari on liukas kuin saippukupla, hänestä ei saa otetta eikä saa selvää. Hän luistelee ja luistaa kaiken aikaa ja saa itsensä näyttämään pulmuselta. Motiivina ja tarkoituksena on näyttää ulospäin: Kun ei sano mitään ei tee mitään myös väärin.

Nämä hiljaiset myhäilijämiehet ovat tosi ärsyttäviä ja turhauttavia parisuhteessa. Ja ulkokultaisia.

Miksiköhän niin harva sen yleensä huomaa?

Moi Heidi!

Vierailija kirjoitti:

Osa 2.

Nyt olen uudessa liitossa turvallisen kumppanin kanssa, ihmisen, jolla on itselläänkin ollut turvallinen lapsuus. Hänkin kiihtyy ajoittain ja korottaa ääntään, mutta silti hän on turvallinen. Vaikka vaihtaisimmekin muutaman poikkipuolisen sanan, niin hetken päästä hän kuitenkin tulee syliin, halaa ja kertoo, että olen tärkeä. Hän pitää huolta. Hän hyväksyy sen, että vaikka kokisimme asiat eri tavalla, niin silti kumpikaan ei ole oikeassa tai väärässä vaan kysymys on näkökulma- ja kokemuseroista, joihin voi yhdessä neuvottelemalla ja joustamalla löytää kompromissin.

Kulttuurissamme kulkee edelleen malli, jolla naiselle suodaan oikeus oikutteluun ja miehen tunteiden yli kävelemiseen vetoamalla naisen parempiin tunnetaitoihin, joita ei todellisuudessa ole. Niin ikään kulttuurissamme on malli, jonka mukaan miehen tulee olla tuki ja turva, vakaa ja peloton.

Yllättävän monelle naiselle on vaikeaa kohdata heikko ja haavoittuva mies, joka ei pystykään seisomaan tukena vaan joka itse vaatii tukemista. Vanhat kivettyneet parisuhdemallit voivat edelleen hyvin.

Yllättävän moni nainen myös kuvittelee, että puhuminen on kommunikointia. Ei ole. Kuuntelin Ylen radio-ohjelman, jossa pariterapeutti kertoi, että mies saa usein sanottua yhdellä lauseella enemmän kuin nainen koko session aikana vuolaasti puhumalla. Terapeutti kehotti huomioimaan kommunikoinnin ja tunnepuheen eron. Puhuminen tunteista ei tarkoita samaa kuin avoimuus ja kohtaaminen. Usein yhdellä paperilapulle kirjoitetulla sanalla voi avata ongelmia paljon enemmän kuin jauhamalla tunteista tuntikausia.

Itse kullekin tekisi hyvää pohtia, tahtooko puhua tunteista vai kohdata kumppaninsa. Niin ikään olisi syytä miettiä, onko päättänyt keskustelun kulun jo etukäteen vai pystyykö oikeasti kuuntelemaan toista silloinkin, kun hänen tunteensa ja ajatuksensa uhkaavat omia etuja ja omaa turvallisuutta ja maailmankuvaa.

Pelko on keskeisin tai vähintään yksi keskeisimmistä ihmisen toimintaa ohjaava tunne. Valitettavasti hyvin monissa ulkoisesti sopuisilta näyttävissä parisuhteissa puolisoiden toimintaa ohjaa pelko. Tällöin todellinen kohtaaminen jää puuttumaan ja pullea keskiluokkainen elämä päättyy jossain vaiheessa lauseeseen "kasvoimme erillemme".

Asiantuntijoiden mukaan parisuhde palaa pohjaan vain harvoin. Sen sijaan se herkästi jäätyy. Jäätymistä ei estä se, että puhuu paljon tunteista tai että tekee paljon yhdessä. Täytyy pystyä myös kohtaamaan, ja kohtaamisen perustana on aina luottamus siihen, ettei tule hylätyksi. Siksi se on niin vaikeaa.

Todella upeaa tekstiä, kiitos! Nyt en enää häpeä palstan lukemista, autoit oivaltamaan puhumisen ja kohtaamisen eron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidin kanssa kumppanin pitää olla vapaa-ajalla AINA tekemässä jotain, matkustamassa, vierailemassa... hän laittaa ohjelmaa ajan täyteen. Jos sattumoisin jää luppoaikaa, se täytyy käyttää hänen Ig juttuihin tai keskusteluun suhteesta. Hänhän ei pysty istumaan 15 min pitempään kahvipöydässäkään. Kuka vaan kumppani väsyy tuohon höyryämiseen ja ei jaksa enää. Oskarille kävi näin alle kuukaudessa. 

Yhdessä edellisistä jaksoista Heidi yritti kysellä mitä Oskari haluaa tehdä ja Oskari vain myötäili Heidin suunnitelmia. Miten Heidin kuuluisi tietää jos Oskari ei sano että" voidaanko ottaa rauhassa ja olla tekemättä mitään."  Koko ohjelman ajan ollut myötäilijä tuppisuu. Hermo menee. Ja sitten kaiken päälle valittaa selän takana kameroille

Samaa mieltä, kertoisi vaan rehdisti vaimolleen mitä haluaa. Grow a pair.

Tukholmassa Oskari ilmaisi kiinnostuksensa käydä Wasa laivassa. Heidi halusi mennä kauppoihin

Aikuinen mies. Mikä esti? Parikymmentä minsaa ja olisi ollut siellä ja kierrellyt muutaman tunnin maksimissaan yksin. Kyllä olisi halutessaan ehtinyt oikein hyvin. Nyt seisoi sitten kauppojen ulkopuolella yksin.

Vierailija kirjoitti:

Osa 2.

Nyt olen uudessa liitossa turvallisen kumppanin kanssa, ihmisen, jolla on itselläänkin ollut turvallinen lapsuus. Hänkin kiihtyy ajoittain ja korottaa ääntään, mutta silti hän on turvallinen. Vaikka vaihtaisimmekin muutaman poikkipuolisen sanan, niin hetken päästä hän kuitenkin tulee syliin, halaa ja kertoo, että olen tärkeä. Hän pitää huolta. Hän hyväksyy sen, että vaikka kokisimme asiat eri tavalla, niin silti kumpikaan ei ole oikeassa tai väärässä vaan kysymys on näkökulma- ja kokemuseroista, joihin voi yhdessä neuvottelemalla ja joustamalla löytää kompromissin.

Kulttuurissamme kulkee edelleen malli, jolla naiselle suodaan oikeus oikutteluun ja miehen tunteiden yli kävelemiseen vetoamalla naisen parempiin tunnetaitoihin, joita ei todellisuudessa ole. Niin ikään kulttuurissamme on malli, jonka mukaan miehen tulee olla tuki ja turva, vakaa ja peloton.

Yllättävän monelle naiselle on vaikeaa kohdata heikko ja haavoittuva mies, joka ei pystykään seisomaan tukena vaan joka itse vaatii tukemista. Vanhat kivettyneet parisuhdemallit voivat edelleen hyvin.

Yllättävän moni nainen myös kuvittelee, että puhuminen on kommunikointia. Ei ole. Kuuntelin Ylen radio-ohjelman, jossa pariterapeutti kertoi, että mies saa usein sanottua yhdellä lauseella enemmän kuin nainen koko session aikana vuolaasti puhumalla. Terapeutti kehotti huomioimaan kommunikoinnin ja tunnepuheen eron. Puhuminen tunteista ei tarkoita samaa kuin avoimuus ja kohtaaminen. Usein yhdellä paperilapulle kirjoitetulla sanalla voi avata ongelmia paljon enemmän kuin jauhamalla tunteista tuntikausia.

Itse kullekin tekisi hyvää pohtia, tahtooko puhua tunteista vai kohdata kumppaninsa. Niin ikään olisi syytä miettiä, onko päättänyt keskustelun kulun jo etukäteen vai pystyykö oikeasti kuuntelemaan toista silloinkin, kun hänen tunteensa ja ajatuksensa uhkaavat omia etuja ja omaa turvallisuutta ja maailmankuvaa.

Pelko on keskeisin tai vähintään yksi keskeisimmistä ihmisen toimintaa ohjaava tunne. Valitettavasti hyvin monissa ulkoisesti sopuisilta näyttävissä parisuhteissa puolisoiden toimintaa ohjaa pelko. Tällöin todellinen kohtaaminen jää puuttumaan ja pullea keskiluokkainen elämä päättyy jossain vaiheessa lauseeseen "kasvoimme erillemme".

Asiantuntijoiden mukaan parisuhde palaa pohjaan vain harvoin. Sen sijaan se herkästi jäätyy. Jäätymistä ei estä se, että puhuu paljon tunteista tai että tekee paljon yhdessä. Täytyy pystyä myös kohtaamaan, ja kohtaamisen perustana on aina luottamus siihen, ettei tule hylätyksi. Siksi se on niin vaikeaa.

Tässä oli niin painavaa asiaa, että suosittelen lukemaan ajatuksella :)

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä ymmärrän Heidin reaktion napakymppiin, olisihan asia pitänyt kertoa jo aika alussa koska kuitenkin joku tunnistaa miehen. Tiedän tunteen kun puolisosta paljastuu kautta rantain joku asia vaikkakin vähäpätöinen mutta se miten asiasta kuulee voi saada maan vajoamaan jalkojen alta.

Minäkin ymmärrän, että on voinut tuntua pahalta, mutta en lainkaan ymmärrä Heidin tapaa hakea tilanteeseen ratkaisua.

Olen ollut naimisissa kymmeniä vuosia. Puolisoni ei ole halunnut kuulla existäni mitään. Jos vaihingossa vihjaan jotain, hän surustuu. Parempi olla Oskarinkin kertomatta menneistä jutuista, jos Heidi ei erityisesti niitä itse kysele.

Ei heistä tule paria, koska kemiat ei passaa. Kumpikin on hyviä sellaisenaan. Jospa tästä ohjelmasta ei jäisi heille syviä henkisiä haavoja.

Nähtyäni yhdeksän jaksoa olen tullut siihen tulokseen, että Heidi on niin sitoutumiskammoinen, että hän etsimällä etsii vikoja Oskarista, koska hän ei todellisuudessa halua tai uskalla sitoutua. Hän karkottaa Oskarin luotaan pois, jotta voi palata turvalliseen ajatukseen ”olin oikeassa, minua ei kukaan huoli”. Toivottavasti ensi kaudelle asiantuntijat pystyvät valitsemaan ihmisiä, jotka ovat henkisesti tasapainoisia ja ihan oikeasti haluavat sitoutua ja antaa toiselle ihmiselle mahdollisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jeesusonherra kirjoitti:

Oskarin ja Heidin tapauksessa on kyse hyvinkin klassisesta ongelmasta. Kommunikaatio tökkii kun kumpikaan ei katso peiliin. Kyllä molemmissa on yhtä paljon vikaa tässä tilanteessa.

Heidi ylireagoi kaikkeen ja dramatisoi asioita liikaa, ja haluaa asioiden tapahtuvan heti. Vaikuttaa liian vihamieliseltä rauhaa rakastavan Oskarin mielestä. Hieman lapsellista käytöstä nelikymppiseltä. 

Oskari taas on hiiiidas. Mumisee ja puhuu mutta ei puhu asioista, joista pitäisi. Mielestäni on erikoista että aikuinen mies ei pysty keskustelemaan asioista, pitää odottaa useampaa päivää tms. miksi? Vai onko tämä vain pelkoa, tiedä häntä. Mikä tämän ikäluokan 30-50 vuotiaita miehiä vaivaa kun ei voida puhua? Hieman lapsellista käytöstä nelikymppiseltä.

Kaksi väärää ihmistä naitettu toisilleen selkeästi. Ei jatkoon.

Tässä on kyse klassisesti temperamenttieroista. 

Heidin puolustukseksi on sanottava, että hän antoi Oskarille eteisessä vielä yhden tilaisuuden puhua asia läpi. "Eikö sua yhtään ihmetytä, miks oon tällainen?" ... Oskaria kiinnosti kuulla vastaus 3 päivän päästä. Olis mullakin mennyt hermo, ja ilmeisesti pariskunnan kommunikointi on koko ajan tuollaista.

Järkevä veto Oskarilta. Hän ei jaksanut taas avata pandoran lipasta. Tilanne olisi voinut mennä katastrofaalimaiseksi. Paljon järkevämpää sanoa, että jutellaan huomenna asiantuntijan luona. Erittäin järkevästi sanottu. Kuitenkin O. oli aivan sovittelevan oloinen Heidin luona käydessään, ei mitenkään nakellut niskojaan tai kiukutellut. Oli surumielisen rauhallinen ja valmistautui seuraavaan päivään.

Heidin dominointi keskustelutilanteissa tuli esiin siinäkin, miten hän Mariannan puhuessa keskeytti, että hän ei halua tanssia ympärillä vaan mennä suoraan asiaan. Eli hän haluaa näin, hänen tapansa on näin jne. 

Marianna puhui kehästä eli H. vaatii O:ta puhumaan, mutta O kokee, että mitä tahansa hän sanoo, tilanne menee vain pahemmaksi (eli H:n väärinymmärrys vain lisääntyy ja H. kiukustuu enemmän). Mielestäni O. tässä parisuhteessa toimii niin viisaasti kuin voi. 

Jos Oskari haluaisi suhteen toimivan, niin siinä tapauksessa hän käyttäytyi hyvin epäviisaasti. Tuo kohtaus, jossa Oskari haki tavaroita Heidin asunnosta oli jo aika tragikoomista katsottavaa.

Tilanne on siis Oskarin puhumattomuuden takia eskaloitunut siihen pisteeseen, että Heidi on pyytänyt Oskarilta avaimen. Oskari sanoo olleensa yllättynyt tästä. Heidi kysyy, että miksi. Oskari ei osaa sanoa. Sitten Heidi kysyy jotain siitä avaimesta lisää ja Oskari vastaa, että ei siitä varmaan ole aihetta enää keskustella.

Siis tuosta miehestä ei saa mitään ulos. Tulisin hulluksi tuollaisen kanssa. Ihan oikeasti.

Tämä viimeinen kommentti on ihan niinkuin itse olisin kirjoittanut.

Olen ollut huuli pyöreänä moneen kertaan, ovatko kaikki ihmiset tulleet hulluksi vai kuinka on mahdollista, että ei nähdä, että tuo Oskarin vetäytyminen ja vastuusta vetäytyminen on asia joka saa Heidin noin suunniltaan.

Miksi ihmeessä Oskari ei kertaakaan ole sanonut, että anteeksi kun en kertonut Napakympistä, en ymmärtänyt, että se (kertomattomuus) loukkasi noin paljon. Olisin tottakai puhunut siitä, en halua loukata sinua.

Ja vielä jatkoa ajatellen: hyvä kun sanoit, jatkossa tiedän miltä sinusta tuntuu, yritän olla avoimempi. Jne?

Miten ihmeessä täällä noin paljon puolustellaan Oskaria ja ja moititaan Heidiä.

Minusta tuntuu tuu pahalta, kun Oskari kieltäytyy puhumasta Heidille ja sitten kuitenkin kameroille avautuu ja moittii Heidiä selän takana. Onuo tuo nyt kivaa tai merkki kivasta ihmisestä?

Samoin olisin reagoinut kuin Heidi siinä asiantuntijan kanssa, kun Oskari puhtaalla kaulalla olisi vielä, muka, valmis keskustelemaan. Ihan selkeää pelaamista ja oman naaman puhdistamista.

Olisin kyllä sanonut samoin kuin Heidi.

Oskari on liukas kuin saippukupla, hänestä ei saa otetta eikä saa selvää. Hän luistelee ja luistaa kaiken aikaa ja saa itsensä näyttämään pulmuselta. Motiivina ja tarkoituksena on näyttää ulospäin: Kun ei sano mitään ei tee mitään myös väärin.

Nämä hiljaiset myhäilijämiehet ovat tosi ärsyttäviä ja turhauttavia parisuhteessa. Ja ulkokultaisia.

Miksiköhän niin harva sen yleensä huomaa?

Mehän emme nyt tiedä mistään muusta kuin Heidin sanomana ettei tästä Napakymppi asiasta ole keskusteltu - tai itseasiassa tiedetään sen verran että Heidihän toisessa yhteydessä jo väittää Oskarin puhuneen asiasta niinkin kiivaasti että he puhuivat jo toistensa päälle! Voihan siis nyt hyvinkin olla että asiasta on keskusteltu, mutta ei nyt vain 100% Heidin haluamalla tavalla?

Mitään Heidin haukkumistakaan en ole ainakaan itse ainakaan huomannut, omien tuntemusten tapailua kylläkin, ja toisaalta emmehän me edes tiedä ovatko he mahdollisesti näistä myös kahden puhuneet?

Minulla ei ole mitään tunteellista naista vastaan, päin vastoin. Enemmän sellainen kuin "insinööri".  Heidi oli kuitenkin heti turn off. Tunteellisuutta on sitäkin monenlaista. Ihan oikeassa elämässä tunteelliset ihmiset ovat usein rauhallisia eivätkä missään nimessä haasta riitaa, usein hyvällä huumoritajulla varustettuja lämpimiä ihmisiä. Huonoa käytöstä perustellaan "tunteellisuudella" vaikka siitä ei ole kysymys. On vain kypsymättömyyttä, temperamenttisuutta, hankalaa luonnetta tai jopa jonkinlaista persoonallisuushäiriötä.

Heidin ja Oskarin liitto onnistuisi vain, jos molemmat suostuisivat myöntämään omat heikkoutensa ja olisivat valmiita kasvamaan henkisesti. Nyt siitä ei ole merkkiäkään. Molemmat saavat toisistaan ne huonoimmat puolet esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jeesusonherra kirjoitti:

Oskarin ja Heidin tapauksessa on kyse hyvinkin klassisesta ongelmasta. Kommunikaatio tökkii kun kumpikaan ei katso peiliin. Kyllä molemmissa on yhtä paljon vikaa tässä tilanteessa.

Heidi ylireagoi kaikkeen ja dramatisoi asioita liikaa, ja haluaa asioiden tapahtuvan heti. Vaikuttaa liian vihamieliseltä rauhaa rakastavan Oskarin mielestä. Hieman lapsellista käytöstä nelikymppiseltä. 

Oskari taas on hiiiidas. Mumisee ja puhuu mutta ei puhu asioista, joista pitäisi. Mielestäni on erikoista että aikuinen mies ei pysty keskustelemaan asioista, pitää odottaa useampaa päivää tms. miksi? Vai onko tämä vain pelkoa, tiedä häntä. Mikä tämän ikäluokan 30-50 vuotiaita miehiä vaivaa kun ei voida puhua? Hieman lapsellista käytöstä nelikymppiseltä.

Kaksi väärää ihmistä naitettu toisilleen selkeästi. Ei jatkoon.

Tässä on kyse klassisesti temperamenttieroista. 

Heidin puolustukseksi on sanottava, että hän antoi Oskarille eteisessä vielä yhden tilaisuuden puhua asia läpi. "Eikö sua yhtään ihmetytä, miks oon tällainen?" ... Oskaria kiinnosti kuulla vastaus 3 päivän päästä. Olis mullakin mennyt hermo, ja ilmeisesti pariskunnan kommunikointi on koko ajan tuollaista.

Järkevä veto Oskarilta. Hän ei jaksanut taas avata pandoran lipasta. Tilanne olisi voinut mennä katastrofaalimaiseksi. Paljon järkevämpää sanoa, että jutellaan huomenna asiantuntijan luona. Erittäin järkevästi sanottu. Kuitenkin O. oli aivan sovittelevan oloinen Heidin luona käydessään, ei mitenkään nakellut niskojaan tai kiukutellut. Oli surumielisen rauhallinen ja valmistautui seuraavaan päivään.

Heidin dominointi keskustelutilanteissa tuli esiin siinäkin, miten hän Mariannan puhuessa keskeytti, että hän ei halua tanssia ympärillä vaan mennä suoraan asiaan. Eli hän haluaa näin, hänen tapansa on näin jne. 

Marianna puhui kehästä eli H. vaatii O:ta puhumaan, mutta O kokee, että mitä tahansa hän sanoo, tilanne menee vain pahemmaksi (eli H:n väärinymmärrys vain lisääntyy ja H. kiukustuu enemmän). Mielestäni O. tässä parisuhteessa toimii niin viisaasti kuin voi. 

Jos Oskari haluaisi suhteen toimivan, niin siinä tapauksessa hän käyttäytyi hyvin epäviisaasti. Tuo kohtaus, jossa Oskari haki tavaroita Heidin asunnosta oli jo aika tragikoomista katsottavaa.

Tilanne on siis Oskarin puhumattomuuden takia eskaloitunut siihen pisteeseen, että Heidi on pyytänyt Oskarilta avaimen. Oskari sanoo olleensa yllättynyt tästä. Heidi kysyy, että miksi. Oskari ei osaa sanoa. Sitten Heidi kysyy jotain siitä avaimesta lisää ja Oskari vastaa, että ei siitä varmaan ole aihetta enää keskustella.

Siis tuosta miehestä ei saa mitään ulos. Tulisin hulluksi tuollaisen kanssa. Ihan oikeasti.

Tämä viimeinen kommentti on ihan niinkuin itse olisin kirjoittanut.

Olen ollut huuli pyöreänä moneen kertaan, ovatko kaikki ihmiset tulleet hulluksi vai kuinka on mahdollista, että ei nähdä, että tuo Oskarin vetäytyminen ja vastuusta vetäytyminen on asia joka saa Heidin noin suunniltaan.

Miksi ihmeessä Oskari ei kertaakaan ole sanonut, että anteeksi kun en kertonut Napakympistä, en ymmärtänyt, että se (kertomattomuus) loukkasi noin paljon. Olisin tottakai puhunut siitä, en halua loukata sinua.

Ja vielä jatkoa ajatellen: hyvä kun sanoit, jatkossa tiedän miltä sinusta tuntuu, yritän olla avoimempi. Jne?

Miten ihmeessä täällä noin paljon puolustellaan Oskaria ja ja moititaan Heidiä.

Minusta tuntuu tuu pahalta, kun Oskari kieltäytyy puhumasta Heidille ja sitten kuitenkin kameroille avautuu ja moittii Heidiä selän takana. Onuo tuo nyt kivaa tai merkki kivasta ihmisestä?

Samoin olisin reagoinut kuin Heidi siinä asiantuntijan kanssa, kun Oskari puhtaalla kaulalla olisi vielä, muka, valmis keskustelemaan. Ihan selkeää pelaamista ja oman naaman puhdistamista.

Olisin kyllä sanonut samoin kuin Heidi.

Oskari on liukas kuin saippukupla, hänestä ei saa otetta eikä saa selvää. Hän luistelee ja luistaa kaiken aikaa ja saa itsensä näyttämään pulmuselta. Motiivina ja tarkoituksena on näyttää ulospäin: Kun ei sano mitään ei tee mitään myös väärin.

Nämä hiljaiset myhäilijämiehet ovat tosi ärsyttäviä ja turhauttavia parisuhteessa. Ja ulkokultaisia.

Miksiköhän niin harva sen yleensä huomaa?

Oskarin tunteneena voin sanoa, että olet täsmälleen oikeassa, valitettavasti.

Katja on kyllä aikamoinen realisti kun sanoi, että Olli tuntuu aika läheiseltä nyt kun ovat viettäneet aikaa yhdessä. Mutta ei ole varma tulevatko pitämään yhteyttä jatkossa. Tavallaan ymmärrän miksi hän on lähtenyt mukaan ohjelmaan, järki-ihmisenä ajatteli, että kun summataan asioita yhteen, asiantuntijat osaavat tehdä paperilla toimivan parin. 

Tällä kaudella ei ole oikein jaksanut katsoa ohjelmaa samalla tavalla kuin muina kausina. Jotenkin Katja ja Heidi on omaan makuun niin extreme-ihmisiä, että heidän suhteitaan teki pahaa katsoa. Toivoi vain, että kumpikin mies olisi sanonut heipat jo ensimmäisessä jaksossa. Ville ja Anniina on kivoja, mutta ei heidän suhteessaan ollut mitään kasvutarinaa katsojalle. Heillä syntyi ihastuskin jo alussa. Mikä on siis hyvä heille, mutta katsojalle vähän tylsä. Pelastivat kuitenkin kauden, ihanaa nähdä tuollainen "täydellinen" pari.