Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Osa 2.

Nyt olen uudessa liitossa turvallisen kumppanin kanssa, ihmisen, jolla on itselläänkin ollut turvallinen lapsuus. Hänkin kiihtyy ajoittain ja korottaa ääntään, mutta silti hän on turvallinen. Vaikka vaihtaisimmekin muutaman poikkipuolisen sanan, niin hetken päästä hän kuitenkin tulee syliin, halaa ja kertoo, että olen tärkeä. Hän pitää huolta. Hän hyväksyy sen, että vaikka kokisimme asiat eri tavalla, niin silti kumpikaan ei ole oikeassa tai väärässä vaan kysymys on näkökulma- ja kokemuseroista, joihin voi yhdessä neuvottelemalla ja joustamalla löytää kompromissin.

Kulttuurissamme kulkee edelleen malli, jolla naiselle suodaan oikeus oikutteluun ja miehen tunteiden yli kävelemiseen vetoamalla naisen parempiin tunnetaitoihin, joita ei todellisuudessa ole. Niin ikään kulttuurissamme on malli, jonka mukaan miehen tulee olla tuki ja turva, vakaa ja peloton.

Yllättävän monelle naiselle on vaikeaa kohdata heikko ja haavoittuva mies, joka ei pystykään seisomaan tukena vaan joka itse vaatii tukemista. Vanhat kivettyneet parisuhdemallit voivat edelleen hyvin.

Yllättävän moni nainen myös kuvittelee, että puhuminen on kommunikointia. Ei ole. Kuuntelin Ylen radio-ohjelman, jossa pariterapeutti kertoi, että mies saa usein sanottua yhdellä lauseella enemmän kuin nainen koko session aikana vuolaasti puhumalla. Terapeutti kehotti huomioimaan kommunikoinnin ja tunnepuheen eron. Puhuminen tunteista ei tarkoita samaa kuin avoimuus ja kohtaaminen. Usein yhdellä paperilapulle kirjoitetulla sanalla voi avata ongelmia paljon enemmän kuin jauhamalla tunteista tuntikausia.

Itse kullekin tekisi hyvää pohtia, tahtooko puhua tunteista vai kohdata kumppaninsa. Niin ikään olisi syytä miettiä, onko päättänyt keskustelun kulun jo etukäteen vai pystyykö oikeasti kuuntelemaan toista silloinkin, kun hänen tunteensa ja ajatuksensa uhkaavat omia etuja ja omaa turvallisuutta ja maailmankuvaa.

Pelko on keskeisin tai vähintään yksi keskeisimmistä ihmisen toimintaa ohjaava tunne. Valitettavasti hyvin monissa ulkoisesti sopuisilta näyttävissä parisuhteissa puolisoiden toimintaa ohjaa pelko. Tällöin todellinen kohtaaminen jää puuttumaan ja pullea keskiluokkainen elämä päättyy jossain vaiheessa lauseeseen "kasvoimme erillemme".

Asiantuntijoiden mukaan parisuhde palaa pohjaan vain harvoin. Sen sijaan se herkästi jäätyy. Jäätymistä ei estä se, että puhuu paljon tunteista tai että tekee paljon yhdessä. Täytyy pystyä myös kohtaamaan, ja kohtaamisen perustana on aina luottamus siihen, ettei tule hylätyksi. Siksi se on niin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta se 40v festareilla käynti ole mikään ongelma tai outous. Johtuen ehkä siitä, että itsekin 45v näin teen 50v mieheni kanssa, käytiin nuorena ja nyt taas kun pahimmat pikkulapsiajat on takana. Mutta tuo väärinymmärretyn glitterprinsessan draamailu on muuten täysin käsittämätöntä. 

Ei tietenkään se ole se outous. Outoa on se glittermeikki, vaeltaminen festarialueella, itsensä kuvaaminen yläkulmasta, laulun sanojen tapailu ja kaiken tämän kuvamateriaalin uudelleen katseleminen ja eläminen festareiden jälkeen. 

No en ole tätä jaksoa vielä nähnyt, mutta en nyt itse kyllä pidä festari-irrottelua, bilettämistä, ja samojen asioiden tekemistä, mitä nuoretkin jne mitenkään sopimattomana aikuisellekaan. Ei nelikymppisen tarvitse vapaa-ajallaan olla hillitty, hallittu, ja aina kypsä käytökseltään. Kunhan se irrottelu ja hassuttelu on yksi osa elämää, ei hallitseva piirre.

Outoutta minun mielestäni tässä oli mm.

- tuossa tilanteessa festareiden laitto etusijalle kun oli kerran elämässä -tilaisuus tässä TV-formaatissa johon ei pitäisi mennä kevyin perustein

- yksinololla mässäily (”mul ei oo ketään”) tuossa tilanteessa

- hullun aktiivinen ja nautinnolliselta vaikuttava selfievideointi, vrt muut sarjan ihmiset

Heidi on carrie-wannabe, mutta surullista olla sellainen siinä vaiheessa kun sex and the city on kuopattu jo 20 vuotta sitten ja sarjaa fanittaneiden olisi pitänyt jo kasvaa henkisesti aikuisiksi. Eli joku yksinjäämisessä piehtarointi todella tuottaa tällaiselle ihmiselle luultavasti lopullisen turvallisuudentunteen ja tyydytyksen.

Carrien ihannointi ja Sinkkuelämää on minullekin tullut mieleen Heidistä. Toisaalta tuossa sarjassa naiset olivat reippaasti oman ikäisiään ja pitivät parikymppisiä ihan lapsina. Ennemmin kuin Carrie Heidi onkin kuin uudesta vapaudesta juopunut fuksityttö provinssipölyineen, Cypress Hill -bailaamisineen, jengeineen ja bilekämppineen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.

Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.

Kertoisitko, millä tavalla Olli on feminiininen, kun itselläni on vaikea nähdä hänessä feminiinisyyttä sillä tavalla kuin itse asian ymmärrän, mutta jos sinulle miehisyyttä edustaa vain joku cannonball-tyyppi, niin toki sivistynyt Olli on sellaisesta aika kaukana.

T. Mies

En ole tuo jolta kysyt, mutta minulle Ollissa feminiinisinä piirteinä näyttäytyvät mm. nämä:

- Intonaatio. Lauseen loppua kohden nouseva intonaatio silloin kun seuraava lause on vielä tulossa ja jolla viestittää kuulijalle, että jatkoa on tulossa vielä. Tämä on naisilla paljon yleisempää kuin miehillä. (Olen puoliksi lingvisti ja varmaan siksi kiinnitän asiaan huomiota.)

- Alituinen analyysi siitä, miltä tuntuu; myös näiden tunteiden purkaminen toiselle.

- Paljon naispuolisia kavereita (joiden kanssa sopii harjoittaa edellisen kohdan analyysia).

- Itkeskely itsekseen; miehillä tyypillisempi ratkaisu on pettymyksen tunteiden purkaminen toimintaan (tai ryypiskelyyn) ja hakeutuminen (miehiseen) kaveriseuraan jossa tunteet voi unohtaa.

- Heikko itsetunto ja loukkaantumisherkkyys niin että myös itse tiedostaa tulleensa haavoitetuksi ja puhuu siitä avoimesti.

- Myötäily ja taipuvuus toteuttaa toisen toiveita, omansa uhraten.

- Ominaisuus, josta joku muu ketjussa käytti hauskaa sanaa "tätitärkeilevä": Ehkä se näyttäytyy ammattina kielenopettajana, että harrastuksena ovat visailut joissa tärkeää on se, kuka on oikeassa. Hienoisena tosikkoutena.

Ja en tällä tarkoita, että kaikki naiset ovat tuollaisia! Enkä myöskään sitä, että Ollin pitäisi olla jotain muuta kuin mitä on. Ihan vain siitä, miten naiset ja miehet keskimäärin (vaikutelmieni mukaan) eroavat toisistaan, ja missä suhteissa Olli enemmän ehkä muistuttaa keskimääräistä naista kuin keskimääräistä miestä (ainakin minun silmissäni).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jeesusonherra kirjoitti:

Oskarin ja Heidin tapauksessa on kyse hyvinkin klassisesta ongelmasta. Kommunikaatio tökkii kun kumpikaan ei katso peiliin. Kyllä molemmissa on yhtä paljon vikaa tässä tilanteessa.

Heidi ylireagoi kaikkeen ja dramatisoi asioita liikaa, ja haluaa asioiden tapahtuvan heti. Vaikuttaa liian vihamieliseltä rauhaa rakastavan Oskarin mielestä. Hieman lapsellista käytöstä nelikymppiseltä. 

Oskari taas on hiiiidas. Mumisee ja puhuu mutta ei puhu asioista, joista pitäisi. Mielestäni on erikoista että aikuinen mies ei pysty keskustelemaan asioista, pitää odottaa useampaa päivää tms. miksi? Vai onko tämä vain pelkoa, tiedä häntä. Mikä tämän ikäluokan 30-50 vuotiaita miehiä vaivaa kun ei voida puhua? Hieman lapsellista käytöstä nelikymppiseltä.

Kaksi väärää ihmistä naitettu toisilleen selkeästi. Ei jatkoon.

Tässä on kyse klassisesti temperamenttieroista. 

Heidin puolustukseksi on sanottava, että hän antoi Oskarille eteisessä vielä yhden tilaisuuden puhua asia läpi. "Eikö sua yhtään ihmetytä, miks oon tällainen?" ... Oskaria kiinnosti kuulla vastaus 3 päivän päästä. Olis mullakin mennyt hermo, ja ilmeisesti pariskunnan kommunikointi on koko ajan tuollaista.

Järkevä veto Oskarilta. Hän ei jaksanut taas avata pandoran lipasta. Tilanne olisi voinut mennä katastrofaalimaiseksi. Paljon järkevämpää sanoa, että jutellaan huomenna asiantuntijan luona. Erittäin järkevästi sanottu. Kuitenkin O. oli aivan sovittelevan oloinen Heidin luona käydessään, ei mitenkään nakellut niskojaan tai kiukutellut. Oli surumielisen rauhallinen ja valmistautui seuraavaan päivään.

Heidin dominointi keskustelutilanteissa tuli esiin siinäkin, miten hän Mariannan puhuessa keskeytti, että hän ei halua tanssia ympärillä vaan mennä suoraan asiaan. Eli hän haluaa näin, hänen tapansa on näin jne. 

Marianna puhui kehästä eli H. vaatii O:ta puhumaan, mutta O kokee, että mitä tahansa hän sanoo, tilanne menee vain pahemmaksi (eli H:n väärinymmärrys vain lisääntyy ja H. kiukustuu enemmän). Mielestäni O. tässä parisuhteessa toimii niin viisaasti kuin voi. 

Jos Oskari haluaisi suhteen toimivan, niin siinä tapauksessa hän käyttäytyi hyvin epäviisaasti. Tuo kohtaus, jossa Oskari haki tavaroita Heidin asunnosta oli jo aika tragikoomista katsottavaa.

Tilanne on siis Oskarin puhumattomuuden takia eskaloitunut siihen pisteeseen, että Heidi on pyytänyt Oskarilta avaimen. Oskari sanoo olleensa yllättynyt tästä. Heidi kysyy, että miksi. Oskari ei osaa sanoa. Sitten Heidi kysyy jotain siitä avaimesta lisää ja Oskari vastaa, että ei siitä varmaan ole aihetta enää keskustella.

Siis tuosta miehestä ei saa mitään ulos. Tulisin hulluksi tuollaisen kanssa. Ihan oikeasti.

Katsojalle vaan jäi päällimmäiseksi, se että riita johtui vain napakymppi asiasta. Istunnosta olisi pitänyt näyttää enemmän, ellei tuossa ollut koko tapaaminen. Kumpikaan heistä ei puhu avoimesti, eikä kuuntele aidosti toista. en tiedä olisiko anteeksipyynnöt molempien suusta edes pelastanut tilannetta. 

No harvalla on heittäytymiskykyä, mutta mikä olisi ollut lopputulos, jos

Oskari olisi tavaroita hakiessa mennyt Heidin lähelle, koskenut ja sanonut, että jutellaan rauhassa, haluaisin vielä olla kanssasi ja olisivat menneet vaikka sängylle lähekkäin juttelemaan. Riita olisi kuivunut kokoon.

Ehkä Oskaria ei vaan enää kiinnosta, ei usko että Heidistä on vaimoksi hänelle.

Ei Oskari vetäydy sen takia, etteikö hän haluaisi jakaa ajatuksia ja tunteita naisen kanssa.

Oskari vetäytyy, koska Heidi on täysin mahdoton puoliso. KUKAAN mies ei pysty rakentamaan tasapainoista suhdetta epätasapainoisen naisen kanssa. Oskari on selvästi turhautunut tilanteeseen, eikä vain halua sanoa suoraan mikä on tilanne. Todennäköisesti suojellakseen Heidin henkistä terveyttä. Katsojien sen sijaan on äärimmäisen helppo nähdä mistä on tilanne ja myös ohjelman asiantuntijat ymmärtävät missä mennään.

Jännä, että täällä riidellään Oskarin ja Heidin riitoja ja se menee niin katsojien tunteisiin. Uskon siihen, että tunteet osapuolia kohtaan heijastuvat omista kokemuksista, eli diipeissä tunnutaan menevän..

Ja jännä juttu on myös se, että osa pyörii yhä tuon napakympin ympärillä. Kyse ei ole ohjelmasta, vaan siitä, miten Oskari jätti sen asian kertomatta, mikä ei sovi Heidin pirtaan. Vaikuttaa siltä, että yhtä hyvin kyseessä olisi voinut olla vaikka se, että Heidi olisi luullut Oskarin olleen kotona, vaikka tämä olisi ollut kaljalla ja asia olisi paljastunut Heidille yhteisessä illanvietossa, jossa olisi naurettu, että ”pääsipäs Oskari relaamaan”. Heidille ei kerrottu.

Pitääkö toiselle sitten kertoa kaikki? Ei varmaan. Mutta miksi asiasta ei voi sanoa, jos siinä ei ole mitään salattavaa? Etenkin jos sillä pääsee sata kertaa helpommalla ja se luo luottamusta toiseen ja yhteiseen suhteeseen.

Jännää myös se, että unohdetaan, että Heidi on varmasti keskustellut Mariannan (tai muiden asiantuntijoiden) kanssa kahdestaan ja katsojille näytetään vain sokerit pullasta. Toivottavasti myös Oskari on kyennyt keskustelemaan asiantuntijoiden kanssa, vaikka siitä tuskin on Heidille hyötyä.

On jännää. Jatketaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oskari: Välttelevä. Ei puhu mistään. Aiheuttaa turvattomuutta: toinen ei tiedä, missä mennään. Salaa pienimmätkin negatiiviset asiat. Kun jokin asia paljastuu kumppanille, kieltäytyy puhumasta. Tekee toisen h*lluksi. Ei myönnä mitään.

Heidi: Turvaton. Ei riitele aikuisen tavoin. Katsoo oikeudekseen käyttäytyä vihaisena avoimen aggressiivisesti, koska häntähän on loukattu. Tiuskii, nakkelee niskojaan. Vetää kiintymyksensä pois kuten jotkut huonot kasvattajat vihaisina vetävät lapsiltaan. Koettaa sillä tavoin manipuloida toista ryömimään edessään ja pyytelemään häneltä anteeksi.

Eivät sovi toisilleen. Eivät välttämättä sovi kenellekään.

Olen ollut suhteessa, missä aloin käyttäytyä Heidin tavoin. Omat taustani käytökselleni tiedän ja ne johtuvat ihan oikeasta syystä. En ole vetänyt kiintymystäni pois manipuloidakseni tilannetta tai rankaistakseni ihmistä vaan se on ollut ainoa keino saada itseni turvaan. Tuossa turvattomassa tilassa olen kuin hätääntynyt ja eksynyt lapsi ja se olotila on aikuiselle ja muulloin normaalille ja järkevälle ihmiselle erittäin epämukava. Ja jos toinen ei pysty käyttäytymään turvallisesti, ainoa jäljellejäävä keino on paeta. 

No miksi ei voi paeta aikuismaisemmin? Ei tarvitse jatkaa suhdetta joka itselle vahingollinen. Sen sijaan se, että on vahingoittunut aiemmin ja alkaa ylitulkitsemaan uudessa suhteessa asioita, heittäytyy tunnemyrskyyn ilman rationaalista ajattelua ja on siitä vielä ylpeä ("olen tunneihminen") ei taida kovin hedelmällistä olla - eikä hirveän reilua sitä toista kohtaan, jonka ainut tehtävä parisuhteessa olisi pönkittää huteran ihmisen itsetuntoa. Seurustelin itse jonkun aikaa ihmisen kanssa jonka alkoholismi puhkesi uudelleen (oli ollut pitkä aikaa raittiina), tuo jätti jälkensä minuun, tulin allergiseksi kaikille nopeille suunnitelmanmuutoksille (jotka siinä suhteessa tarkoittivat juomaan retkahtamista). Kun löysin nykyisen mieheni huomasin välillä säikähtäväni odottamattomia muutoksia myös hänen kohdallaan, ensimmäinen reaktio oli paniikki. Siinä täytyi pysähtyä miettimään omia reaktioitaan, tajuta kuinka ne kumpusivat menneestä, ei tästä nykyisestä luotettavasta miehestä. Ja täytyi tavallaan toimia primitiivitunteitaan vastaan, rauhoittaa itse itsensä järjellä. Tuo auttoi. Samalla tuli käsiteltyä itse ne oman möröt eikä tuonut niitä liiaksi lastiksi uuteen suhteeseen. Kun täällä on puhuttu siitä pitääkö olla ehjä ihminen aloittaakseen suhteen niin minusta ei tarvitse olla täysin ehjä. Mutta tarvitsee olla sen verran aikuinen, että vastaa itse tunteistaan ja tajuaa omia reaktioitaan, milloin ne tulevat historiasta, koska historia voimistaa itsessään ihan oikeutettua närkstystä jne. Asenne, että olen haavoittunut, toisen pitää puhaltaa minut ehjäksi on aika itsekäs, mitä tuo toinen suhteesta saa? 

Menee ohikseksi... jättäkää lukematta

Tuo on emotonal flashback, joudut takaisin samaan tilaan, jossa olit. No, minun traumani ei alkanut parisuhdeiässä vaan viisivuotiaana. On ihan järkyttävän raskasta ylipäätään saada noita kohtauksia ja se, että palaa lapsen tunnemaailmaan. Kokee olevansa todella yksin eikä usko pärjäävänsä ja että koettu on yli kantokyvyn. Ja kaikki loppuu, kun tuo trauman laukaiseva ihminen poistuu... Kiusaus äkkiväärään eroon on suuri.

Pärjään yksin ja pärjään kaksin, mutta en pärjää kaksin ihmisen kanssa, jos hänen edesottamuksensa laukaisevat traumat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ETA kirjoitti:

En ymmärrä mistä nämä kommentit Heidin sekopäisyydestä ja tempperanmenttisuudesta tulee kun mitään sellaista käytöstä ei olla nähty Heidin suunnalta Oskaria kohtaan... Heidin on kyllä tunteellinen mutta sen perusteella mitä ollaan nähty niin yritää kärsivällisesti kuitenkin saadaa vain keskustelua aikaan. Aivan, tuo käsitys Heidin oikullisuudesta tulee Oskarin puheista kameroille. Todella epäreilua mustamaalaamista Oskarin taholta, kiero mies

Ollaanko me katsottu samaa ohjelmaa? Häämatkalla Heidi kertoi kuinka ahdistaa, kotiinpalattua itkeskeli kun ei saanut yhtään nukuttua, juhannuksena hypiskeli kuin vieterinukke, laivelle mennessä sanoi aloittaneensa keskustelun (josta tuli heti riita), laivalta tulon jälkeen oli niin vihainen että katsojaakin pelotti ja SPOILER seuraavassa jaksossa myöntää itsekin terapeutin luona olleensa koko ajan kiukkuinen Oskarille eikä tiennyt miksi. Ja hyppää kesken lauseen ylös tuolista kun ovat kahvilla, haluaa lähteä liikkeelle. Sanoo olevansa tunne-ihminen, ja kokee sen vahvuudekseen - ja ilmeisesti sen myötä oikeudekseen kaataa nuo kaikki tunteet suodattamatta läheistensä päälle.  

Tässä tulee kyllä niin hyvin esille kulttuurierot. Suomessa Heidin käytöstä pidetään aivan kauhean temperamentisena. Kauheana kilarina. Hyppää ylös tuolilta ja haluaa jopa lähteä liikkeelle!?

Missään muussa maassa, paitsi Suomessa Heidin käytöstä ei olisi nähty kuin lähinnä mökötyksenä. Eihän hän edes korota ääntä ja itkukin on muutama kyynel ja muuten kertoo olleensa hiljaa. Sanoja tulee ulos muutaman lauseen verran ja ainoa teko on nätisti pyytää oma vara-avain takaisin.

Kuinka juroja ja mykkiä ihmiset oikein ovat, kun Heidin käytös nähdään vuosisadan riitana ja epävakaan ihmisen purkauksena?

Ihmisen käytöksen myrkyllisyys ei riipu hänen temperamentistaan millään tavalla. Äärimmäisen vahingollinen psykopaatti voi olla temperamentiltaan täydellisen rauhallinen alusta loppuun asti, samalla kun hänen käytöksensä ajaa toisen ihmisen hermoromahduksen partaalle. En tarkoita että Heidi olisi psykopaatti, vaan tämä oli esimerkki siitä että temperamentti ja käytöshäiriöt ovat kaksi eri asiaa.

Avaimen pois ottaminen tilanteessa jossa paljastuu että toinen on jättänyt kertomatta kohtalaisen vähäpätöisen asian menneisyydestään, on sen mittakaavan torjuvaa / rankaisevaa käytöstä, että kyllä Heidiä kritisoidaan siitä ihan aiheellisesti. Riippumatta siitä onko avain otettu pois "nätisti" vai huutaen, teosta välittyvä viesti ("et kelpaa enää", "et ole tervetullut", "en hyväksy sinua") on silti sama.

Vierailija kirjoitti:

Heitänpä minäkin oman näkemykseni napakymppigatesta. Itse tuumailen että loppujen lopuksi kyse ei ole Oskarista, erilaisista kommunikointityyleistä tai tunne-elämän eroista, vaan siitä että Heidi ei koe minkäänlaista tarvetta tai halua muuttua ja kypsyä ihmisenä. Napiskeissiä käytetään vain hyväksi vahvistamaan H:n nykyistä minuutta ja käytösmalleja; hän ei edes halua kasvaa ja kehittyä ns. parisuhdetyypiksi.  Heidi tahtoo olla sitä mitä on eli omassa maailmassaan elävä "aikuinen teinityttö". Hänelle riittää tiivis tyttökaveriporukka, festarointi ja bilettäminen, siihen maailmaan ei miehiä mahdu (eikä tule todennäköisesti ikinä mahtumaankaan). Oskari ei tätä kuviota pysty millään muuttamaan tai murtamaan, tuskin kukaan muukaan kaksilahkeinen.

Joo, hyvä pointti. Itsekin mietin että Heidi on liian rakastunut omaan naamaansa ja siihen pikkutyttömäiseen rimpsumekko-imagoonsa, jota tuo esille ihan joka tavalla. Ei hän halua varmaan miestä kuin haavekuvissaan (instassa), käytännön puolta ja itse suhdetta ei ollenkaan. Miten noin epävarma ihminen voikin sitten kuitenkin olla noin (päälleliimatun?) itsevarma, jopa itsekäs?

Heidi on selvästi pahemman kerran ylireagoinut Napakymppi-asiassa. Mutta kun ymmärtää mitä asian takana on, niin siellä on isompi hätä. Napakymppi laukaisi Heidissä pelon siitä ettei Oskari olisi suhteessa täysillä ym. Oskari ei kuullut sitä Heidin sisäistä hätää / sisäistä lasta, joka pelkäsi. Tilanne olisi lauennut, jos Oskari olisi pystynyt vastaamaan tähän hätään jo Heidin ahdistuksen iskiessä - eikä Heidin sanoin vaimentamaan Heidiä ja lakaisemaan asiaa maton alle. Oskari ihmetteli turhautuneena Tukholmassa, kun eivät viettäneet aikaa yhdessä. Ymmärrän täysin Heidiä, että hänen tarpeensa puhua mieltä painavasta asiasta on niin suuri, ettei yhteisestä ajasta voi nauttia ennen kuin asiat on saatu puhuttua halki. Ja kerta Oskari ei ole valmis puhumaan, on Heidin oletus siitä että oma aika ja tila tekee hyvää, täysin perusteltua ja looginen päätelmä. On Heidille varmasti sietämätönta useamman päivän kokemus siitä ettei asiaa voida selvittää ja näin Heidin vihan tunteetkin ymmärrettäviä. Marianna kuitenkin  ihan oikein vastuutti Heidiä, että kysyitkö Oskarilta riidan alkaessa, oletko tässä suhteessa täysillä, johon Heidi oli sanonut ettei ollut kysynyt (koska oli aamuyö?!?), mutta sen sijaan olikin kysynyt syyttelevästi miksi miksi et ole Oskari kertonut Napakympistä. Eli Heidi ei osaa ilmaista itseään aina niin että lopputulos olisi mahdollisimman hyvä. Oskarille syntyy pelko riittämättömyydestä ja siitä ettei ymmärrä mistä on kysymys. Mies ei ole ajatustenlukija. Ja vihainen Heidi on pelottavaa katsottavaa vittuillessaan, jolla tavoin hän vie Oskarin yhä kauemmas itsestään. Tuli tosi surku Oskaria joka palautti avaimia mieli aivan maassa. Sitten kun Oskarikin saa sanottua Mariannalla esimerkiksi että toivoo että he voisivat päästä yhteisymmärrykseen, Heidi vittuilee jotakuinkin että nyt sä haluat sen sijaan että sanoisi, tuntuu tosi hyvältä että kerrot mulle sun tunteista ja tarpeista, jolloin Oskari ehkä uskaltaisi kertoa niistä lisääkin kun kokee tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi. Heidi toivoo kovasti että Oskari osaisi keskutella tunteistaan vielä paremmin mutta ei tue häntä tässä millään tavoin. Se on surullista, koska kameroille Oskari osaa kertoa tunteistaan - eli hän Oskari osaa kyllä puhua,  myös tunteistaan. Mutta Heidi ei kuule. Heidi ei kuule mitä Oskari sanoo eikä osaa ilmaista itseään hyvin/oikein - vaan pahentaa tilannetta vihalla ja vittuilulla ja syytöksillä. Oskari taas kokee ettei kannata puhua, koska riita vaan pahenee vaikka se pahenee nimenomaan puhumattomuudesta. Oskari haluaa lakaista maton alle koska kokee että Heidi kimpoilee mistä sattuu (vaikka taustalla ihan oikea hätä), mikä on täysin väärä metodi selvitä parisuhteesta. Tilanteen tyhmyydestä kertoo se, että kumpikin puhuu kameroille täysin järkevästi!! Heidi toki on ilmanmuuta tyyppi, jolla on ehkä isompiakin haavoja taakkanaan, josta kaikenlaiset pelot kumpuavat (terapia tekisi hyvää), mutta Oskarin ihmissuhdetaidotkaan eivät ole parhaasta päästä eivätkä ne tue Heidiä parhain mahdollisin tavoin Heidin sisäisen lapsen päästessä valloilleen. Molemmat voisivat lukea jotain parisuhdeoppaita ja harjoitella sieltä rakentavaa keskustelua / riitelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jeesusonherra kirjoitti:

Oskarin ja Heidin tapauksessa on kyse hyvinkin klassisesta ongelmasta. Kommunikaatio tökkii kun kumpikaan ei katso peiliin. Kyllä molemmissa on yhtä paljon vikaa tässä tilanteessa.

Heidi ylireagoi kaikkeen ja dramatisoi asioita liikaa, ja haluaa asioiden tapahtuvan heti. Vaikuttaa liian vihamieliseltä rauhaa rakastavan Oskarin mielestä. Hieman lapsellista käytöstä nelikymppiseltä. 

Oskari taas on hiiiidas. Mumisee ja puhuu mutta ei puhu asioista, joista pitäisi. Mielestäni on erikoista että aikuinen mies ei pysty keskustelemaan asioista, pitää odottaa useampaa päivää tms. miksi? Vai onko tämä vain pelkoa, tiedä häntä. Mikä tämän ikäluokan 30-50 vuotiaita miehiä vaivaa kun ei voida puhua? Hieman lapsellista käytöstä nelikymppiseltä.

Kaksi väärää ihmistä naitettu toisilleen selkeästi. Ei jatkoon.

Tässä on kyse klassisesti temperamenttieroista. 

Heidin puolustukseksi on sanottava, että hän antoi Oskarille eteisessä vielä yhden tilaisuuden puhua asia läpi. "Eikö sua yhtään ihmetytä, miks oon tällainen?" ... Oskaria kiinnosti kuulla vastaus 3 päivän päästä. Olis mullakin mennyt hermo, ja ilmeisesti pariskunnan kommunikointi on koko ajan tuollaista.

Järkevä veto Oskarilta. Hän ei jaksanut taas avata pandoran lipasta. Tilanne olisi voinut mennä katastrofaalimaiseksi. Paljon järkevämpää sanoa, että jutellaan huomenna asiantuntijan luona. Erittäin järkevästi sanottu. Kuitenkin O. oli aivan sovittelevan oloinen Heidin luona käydessään, ei mitenkään nakellut niskojaan tai kiukutellut. Oli surumielisen rauhallinen ja valmistautui seuraavaan päivään.

Heidin dominointi keskustelutilanteissa tuli esiin siinäkin, miten hän Mariannan puhuessa keskeytti, että hän ei halua tanssia ympärillä vaan mennä suoraan asiaan. Eli hän haluaa näin, hänen tapansa on näin jne. 

Marianna puhui kehästä eli H. vaatii O:ta puhumaan, mutta O kokee, että mitä tahansa hän sanoo, tilanne menee vain pahemmaksi (eli H:n väärinymmärrys vain lisääntyy ja H. kiukustuu enemmän). Mielestäni O. tässä parisuhteessa toimii niin viisaasti kuin voi. 

Jos Oskari haluaisi suhteen toimivan, niin siinä tapauksessa hän käyttäytyi hyvin epäviisaasti. Tuo kohtaus, jossa Oskari haki tavaroita Heidin asunnosta oli jo aika tragikoomista katsottavaa.

Tilanne on siis Oskarin puhumattomuuden takia eskaloitunut siihen pisteeseen, että Heidi on pyytänyt Oskarilta avaimen. Oskari sanoo olleensa yllättynyt tästä. Heidi kysyy, että miksi. Oskari ei osaa sanoa. Sitten Heidi kysyy jotain siitä avaimesta lisää ja Oskari vastaa, että ei siitä varmaan ole aihetta enää keskustella.

Siis tuosta miehestä ei saa mitään ulos. Tulisin hulluksi tuollaisen kanssa. Ihan oikeasti.

No tämä on sitä kuuluisaa henkilökemiaa. Jos Oskaria katsoi esim. kavereidensa tai jopa Heidin kavereiden seurassa, huomasi että kyllä hän osaa keskustella eikä jää tilanteissa tuppisuuksi. Heidin tapa kehitellä draamaa joka asiaan ahdistaa häntä ja ahdistaisi varmaan montaa muutakin. Heidi itsehän kertoi tästä draamailustaan kun oli puinut Napakymppi-gate kavereidensa kanssa ja oikein nostanut kierroksia itsessään.

Minä kyllä ymmärrän Heidin reaktion napakymppiin, olisihan asia pitänyt kertoa jo aika alussa koska kuitenkin joku tunnistaa miehen. Tiedän tunteen kun puolisosta paljastuu kautta rantain joku asia vaikkakin vähäpätöinen mutta se miten asiasta kuulee voi saada maan vajoamaan jalkojen alta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla särähti korvaan se kun Heidi itki sitä että Napakympin takia tämä kokemus ei olekaan ollut Oskarille sellainen ainutlaatuinen, once-in-a-lifetime -experience, kuin se on hänelle ollut. Siiis whaaat? Eikö kumppanilla saisi Heidin mielestä olla elettyä elämää ja kokemuksia mistään? Jos näin todella on niin eikö Heidin kannattaisi suunnata etsimään miestä tuonne Itä-Suomen tai Lapin tuppukyliin. Juurihan on ollut juttua miten syrjäisen Suomen kirkonkylissä on paljon vanhoja poikia, jotka eivät ole eläessään suunnilleen edes puhuneet naisille. Siellä olisi Heidille niitä vanhoja kokemattomia neitsyitä tarjolla... mutta sellaistako hän todella haluaa...?

Eihän kyseessä ole ettei saa olla kokemuksia mistään vaan Oskari jätti kertomatta vaikka katsoivat ohjelmaa. Salailee siis. Ja siis moni haluaisi tietää onko kyseessä tositv-ihminen, joka kiertää kaikki parinhakuohjelmat. Heidihän sanoi, että olisivat voineet nauraa yhdessä jos olisi vain kertonut. Ei tässä edelleen ole Napakympistä kyse.

Heidi nyt puhuu kaikenlaista mutta kuka tätä oiekasti uskoo. Siis että on joku hassu pikku sattumus jolle vain nauraisimme mutta jos et siitä kertonut niin itken läpi yön pettymystäni että et näin tärkeää asiaa kertonut? Eihän tuossa ole logiikan häivääkään.

Nimenomaan.

Kirjoitin aiemmin omasta eksästäni, joka flippaili ties mistä ihme syistä, joita en oppinut ennustamaan, vaikka jokaisesta tapahtumasta puhuttiin jälkikäteen juurta jaksaen. Hänellä oli aina jokin syy siihen, miksi oli flipannut. Minun olisi pitänyt asettaa sanani toisin (esim. sanaa "talo" ei olisi saanut käyttää lauseessa). Olisi pitänyt käyttää erilaista äänensävyä. Olisin pitänyt odottaa hieman ja ottaa asia puheeksi sopivammalla hetkellä. Seuraavalla kerralla olisi pitänyt ottaa välittömästi heti puheeksi eikä jäädä odottelemaan. Jne. jne. jne. Aina kun korjasin aiemman "virheen", hänellä oli uusi syy siihen miksi sillä kerralla flippasi. Ja puhui juuri tuohon tyyliin, että jos vain minä olisin toiminut oikein, niin hänellä ei olisi mitään ongelmaa ja olisimme vain nauraneet yhdessä asialle.

Kyseessä oli hänen fantasiansa, johon hän ehkä itse kovastikin uskoi, mutta totuuden kanssa sillä ei ollut tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Oskarin puolustajat tulevat kotikulttuurista, joissa kaikki tunteiden ilmaisu on pahasta. Tunteet on totuttu tukahduttamaan ja tempperamenttisuudesta ja terveestä avoimesta tunteen ilmaisuusta hätäännytään. Sen sijaan että annettaisiin ihmisen (Heidin) tuntea tunteensa ja siiten tarjottaisiin lohtua tai tukea. Oskari vaan passivoituu ja hätääntyy.

Oskari on tuntelun Heidin vain muutaman viikon verran, ei kykene tuntemaan naista varsinkin kun tunne-elämä heittelee paljon, tue siinä sitten. Ja olet väärässä, että Oskaria ymmärtävät tulisivat vain tunne-elämältään tukahdetuista perheistä. Minä sympatiseeraan Oskaria juuri sen vuoksi, että Heidi on hyvin äitini kaltainen, temperamenttinen ja tunteidensa vietävä. Sitä lohtua ja tukea on joutunut tarjoamaan isäni lisäksi myös me lapset aivan pienistä, samoin ottamaan vastaan kiukunpurkauksia (niitä Heidilläkin ollut omien sanojen mukaankin jatkuvasti, ollut kiukkuinen Oskarille syyttä, katsokaa seuraava jakso). Ei kovin kivaa, mieluummin olisin ottanut äidikseni aikuisemman ihmisen joka ei kaada kaikkea läheisten niskaan ja joka kykenisi tukemaan lapsiaan ja miestään. Joku sanoi hyvin ettei sellainen mies jota Heidi kaipaisi (aikuinen, tasapainoinen, empaattinen, puhumaan kykenevä) välttämättä Heidin kaltaista itselleen haluaisi, niinpä, itse olen hämmästellyt oman isäni kärsivällisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä ymmärrän Heidin reaktion napakymppiin, olisihan asia pitänyt kertoa jo aika alussa koska kuitenkin joku tunnistaa miehen. Tiedän tunteen kun puolisosta paljastuu kautta rantain joku asia vaikkakin vähäpätöinen mutta se miten asiasta kuulee voi saada maan vajoamaan jalkojen alta.

Ja mitkähän kaikki nämä "jotkut asiat, vaikkakin vähäpätöiset" tulisi siis kertoa suhteen alussa? Kai ymmärrät että on aivan mahdotonta kertoa kaikkia tällaisia asioita, koska jokainen tulkitsee eri asiat olennaisiksi. Toisekseen mikä on Oskarin näkökulmaa tähän Napakymppi-menneisyyteen? Asia voi olla hänelle nolo tms. juttu, jota ei halua muistella tai jota ei halua puida tv:ssä tai puida parin viikon tuttavuuksien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä Oskari vaikuttaa niin tavalliselta suomalaiselta perusmieheltä kuin vaan voi olla. Ei suomalaisten miesten vahvuudet keskimäärin ole olleet missään donjuan-tyyppisessä suuteloinnissa ja naisten hurmaamisessa eikä vaikeista asioista keskustelemisessa. Minulle kelpaisi Oskarin tyyppinen mies oikein hyvin. Joo se puhumattomuus ja välttely välillä ärsyttäisi, mutta ei kukaan ole täydellinen. 

No sitä Oskari todellakin on, tyypillinen suomalainen mies. Siitä syystä häntä niin hyvin ymmärretäänkin ja puolustetaan esim. tällä palstalla. Suomi on täynnä näitä oskareita ja he sopivat kumppaniksi yhtä tyypilliselle suomalaiselle naiselle.

Mutta esim. minä en jaksa ollenkaan näitä miehiä, koska minulle avoin kommunikaatio ja hyvä keskusteluyhteys on suhteen tärkein asia. Se on jopa tärkeämpää kuin fyysinen vetovoima ja se kuuluisa kipinä. Ja jos sitä kipinää alussa onkin, niin miehen puhumattomuus sammuttaa sen hyvin nopeasti.

Joskus nuorempana yritin tapailla muutamaa tällaista miestä, mutta kahteen tai kolmeen tapaamiseen jäi.

Jos keskusteluyhteys on sinulle hyvin tärkeää, niin sinä varmaankin myös näet hyvin paljon vaivaa sen vaalimiseksi? Heidihän ei toimi ollenkaan noin, vaan odottaa toisen kykenevän keskustelemaan asiallisesti siitä huolimatta, että hän itse keskustelee ristiriitaisesti ja manipuloivasti. 

Ja mitkähän kaikki nämä "jotkut asiat, vaikkakin vähäpätöiset" tulisi siis kertoa suhteen alussa? Kai ymmärrät että on aivan mahdotonta kertoa kaikkia tällaisia asioita, koska jokainen tulkitsee eri asiat olennaisiksi. Toisekseen mikä on Oskarin näkökulmaa tähän Napakymppi-menneisyyteen? Asia voi olla hänelle nolo tms. juttu, jota ei halua muistella tai jota ei halua puida tv:ssä tai puida parin viikon tuttavuuksien kanssa.[/quote]

No esimerkiksi että on osallistunut tv-ohjelmaan ettei tarvitse ihmetellä jos joku tunnistaa...

Mielestäni Oskari oli halukas selvittämään asioita (tai kuulemaan Heidin kannan asioista), kun meni hakemaan tavaroita. Hän vain teki sen omalla hiljaisella tavallaan, ja sai "vastaukseksi" Heidin niskojen nakkelua. Tämän jälkeen Oskari perääntyi, ja totesi, että puhutaan huomenna asiantuntijan luona, jolloin Heidi "hätääntyi", ja kysyi eikö Oskaria kiinnosta. Molemmat ovat yhtä hukassa, ja pelkäävät, että toista ei kiinnosta, koska eivät osaa lukea toisiaan.