Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä Ollin tunteet? Olli on itkenyt pettymystään hänen ja Katjan tilanteeseen. Lohduttiko kukaan? Oliko tunnetasolla läsnä?

Onko Olli itkenyt asioitaan Katjalle? Ei ole ainakaan näytetty eikä Olli ole sanonut näin tehneensä.

Kertoi kameralle itkeneensä kun Katja oli matkoilla. Mutta ei Katja ota Ollin tunneviestejä vastaan muutenkaan, vaikkei itkisikään.

Vierailija kirjoitti:

Oskari: Välttelevä. Ei puhu mistään. Aiheuttaa turvattomuutta: toinen ei tiedä, missä mennään. Salaa pienimmätkin negatiiviset asiat. Kun jokin asia paljastuu kumppanille, kieltäytyy puhumasta. Tekee toisen h*lluksi. Ei myönnä mitään.

Heidi: Turvaton. Ei riitele aikuisen tavoin. Katsoo oikeudekseen käyttäytyä vihaisena avoimen aggressiivisesti, koska häntähän on loukattu. Tiuskii, nakkelee niskojaan. Vetää kiintymyksensä pois kuten jotkut huonot kasvattajat vihaisina vetävät lapsiltaan. Koettaa sillä tavoin manipuloida toista ryömimään edessään ja pyytelemään häneltä anteeksi.

Eivät sovi toisilleen. Eivät välttämättä sovi kenellekään.

Olen ollut suhteessa, missä aloin käyttäytyä Heidin tavoin. Omat taustani käytökselleni tiedän ja ne johtuvat ihan oikeasta syystä. En ole vetänyt kiintymystäni pois manipuloidakseni tilannetta tai rankaistakseni ihmistä vaan se on ollut ainoa keino saada itseni turvaan. Tuossa turvattomassa tilassa olen kuin hätääntynyt ja eksynyt lapsi ja se olotila on aikuiselle ja muulloin normaalille ja järkevälle ihmiselle erittäin epämukava. Ja jos toinen ei pysty käyttäytymään turvallisesti, ainoa jäljellejäävä keino on paeta. 

Heidi ja Oskari: en tiedä lukeeko kumpikaan teistä palstaa, mutta kannattaa jättää tämä koko palsta omaan arvoonsa. Täällä kirjoittelee tosi pieni porukka, koko Suomi ei katso ohjelmaa ja sitäkään pienempää osaa kiinnostaa kommentoida siitä. Käykää keskustelemassa tunnelukoista asiantuntijan kanssa ja yrittäkää luopua poteroistanne. Toivon, että näette myös toisenne suopeasti. Oikeastihan se ei ole kummankaan syy, että juuri teidät laitettiin yhteen. Heidi etenin tuntuu pelkäävän muiden ajatuksia hänestä: 99% ihmisistä ei luo sinusta käsitystä tv-ohjelman perusteella ja sillä 1% ei p*** haileen väliä. Älkää myöskään kys. henkilöiden läheiset käykö suolaamassa tänne enempää, ette te ole parisuhteessa näiden ihmisten kanssa. Siitä ei ole mitään hyötyä kellekään.

Heidin ja Oskarin vuorovaikutuksesta tulee mieleen vähän hämmentyneen ja "akkain kotkotuksista" mitään tietävän/tajuavan, vähän jäyhän iskän yritykset kommunikoida drama queen -settiä vetävän teinityttären kanssa :D Nämä kaksi elävät kertakaikkiaan niin erilaisissa reaalitodellisuuksissa, että ei ihme kuinka niiden yhteentörmäyksistä sukeutuu melkoinen maailmojen sota. Ei se ole välttämättä tahallista ja tietoista, vaan perustavanlaatuisesta eriäväisyydestä johtuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häiriö kirjoitti:

Heidiä katsellessa tulee kauheet dejavuut päälle. Lähes kaksikymmentä vuotta olin liitossa aivan samanlaisen naisen kanssa. Vilunväristykset menee selkää pitkin kun ajattelen millaista tuskaa se oli.

Aivan satavarmaa on, että jos ei tätä napakymppi-episodia olisi tullut, niin joku saman kokoluokan keissi olisi aiheuttanut täysin saman reaktion. Tällaiset ihmiset löytävät aina jonkin syyn mistä saavat riidan aikaan, ja sen jälkeen he piiskaavat itse itsensä sellaiseen raivoon, että sitä ei kukaan ulkopuolinen voi enää saada sammumaan.

Kuvaan kuuluu, että jälkiselvittelyissä tämä raivostuja haluaa valtavasti pahoitteluja ja anteeksipyyntöjä, vaikka itse on aiheuttanut koko tilanteen!!! Eli henkilö ei suostu ottamaan mitään vastuuta käytöksestään.

Kokemukseni mukaan kuvio säilyy samana läpi koko elämän, persoonallisuus ei aikuisella enää helposti muutu.

No, te ette vain ehkä sopineet yhteen.

Oikean ihmisen kanssa olen tasapainoinen ja toimiva. Tunneköyhässä ilmastossa minusta tulee tuollainen, koska psyyke ei kestä tilannetta.

Joo aivan varmasti. Sori nyt vaan mutta en usko hetkeäkään, eikö ole muuten vapauttavaa ajatella että omatkin puutteet ovat aina jonkun muun syytä? ”Olen hirveä ihminen koska SINÄ olet tunneköyhä!” Vastuuta ei tarvitse koskaan kantaa itse ja aina jossain muussa on vika.

Olet kuin harvinainen yksisarvinen, jos sinulla on hyvä olla kaikkien kanssa ja saat tarpeesi tyydytettyä ihmisen kuin ihmisen kanssa. Ai mutta kappas, et sinäkään viihtynyt eksäsi kanssa.

Se ei ole toisen vika, etteivät kaikki sovi toisilleen.

Huonosti käyttäytyminen on aina ihmisen oma vika. Ja ihmisen psyyke ei toimi niin että toisen kanssa ollaan pershäiriöisiä ja toisten kanssa seesteisiä ja normaaleja. Jos käytöksesi on kuin pershäiriöisen niin silloin olet sellainen.

En ole persoonallisuushäiriöinen vaan traumatisoitunut lapsuuden perhehelvetistä. Jos puolisoni tekisi trauman toistavia asioita, siirryn traumakäytökseen. Jos hän taas toimii kuten normaali ja tasapainoinen ihminen, olen itsekin sellainen.

Oskari on tosi tasapainoinen ja normaali ihminen. Mutta siis minusta tämä on vähän ikävää: jos puoliso tekee asian X, niin minä alan traumaoireilla. Ikään kuin trauma olisi puolison syytä? Toki jos puolison tuntee hyvin, voi traumaoireita jonkin verran ennakoida. Mutta esim Oskari ei voi tietää, mistä vanhasta traumasta Heidin käytös johtuu, koska tuntemista on niin vähän aikaa. Ei ole Oskarin velvollisuus välttää kuvitteellisia miinoja kanssakäymisessä, vaan molempien pitäisi tutustua rauhassa ja keskustella pidemmän tuntemisen jälkeen peloista ja huolista suhteessa. Traumat aiheuttavat hyvin herkästi persoonaallisuushäiriöistä oireilua, joten mielestäni ei kannata sanoa, että oma oireiluni riippuu puolisosta. Ei, se riippuu itsestä. Ei toinen ihminen voi tehdä ehjää, vaan vasta ehjä voi olla toisen ihmisen kanssa onnellinen.

Niin se on, että ei toista voi vastuuttaa käyttäytymään omien viallisten vuorovaikutusmallien armoilla. Tietenkään rakasta ihmistä ei tahallaan vie epämukavuusalueelle, jos sen voi kohtuudella välttää, mutta ei silti mikään jatkuva sanojen varominen, traumojen hyvittely jne ole etenkään tuoreessa suhteessa oikea tapa toimia. Pidemmällä olevassa suhteessa tottakai kannattaa omaa tapaa olla kumppanin kanssa sillä tavoin mukauttaa, ettei tahallaan pahenna hänen oloaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta se 40v festareilla käynti ole mikään ongelma tai outous. Johtuen ehkä siitä, että itsekin 45v näin teen 50v mieheni kanssa, käytiin nuorena ja nyt taas kun pahimmat pikkulapsiajat on takana. Mutta tuo väärinymmärretyn glitterprinsessan draamailu on muuten täysin käsittämätöntä. 

Ei tietenkään se ole se outous. Outoa on se glittermeikki, vaeltaminen festarialueella, itsensä kuvaaminen yläkulmasta, laulun sanojen tapailu ja kaiken tämän kuvamateriaalin uudelleen katseleminen ja eläminen festareiden jälkeen. 

No en ole tätä jaksoa vielä nähnyt, mutta en nyt itse kyllä pidä festari-irrottelua, bilettämistä, ja samojen asioiden tekemistä, mitä nuoretkin jne mitenkään sopimattomana aikuisellekaan. Ei nelikymppisen tarvitse vapaa-ajallaan olla hillitty, hallittu, ja aina kypsä käytökseltään. Kunhan se irrottelu ja hassuttelu on yksi osa elämää, ei hallitseva piirre.

Outoutta minun mielestäni tässä oli mm.

- tuossa tilanteessa festareiden laitto etusijalle kun oli kerran elämässä -tilaisuus tässä TV-formaatissa johon ei pitäisi mennä kevyin perustein

- yksinololla mässäily (”mul ei oo ketään”) tuossa tilanteessa

- hullun aktiivinen ja nautinnolliselta vaikuttava selfievideointi, vrt muut sarjan ihmiset

Heidi on carrie-wannabe, mutta surullista olla sellainen siinä vaiheessa kun sex and the city on kuopattu jo 20 vuotta sitten ja sarjaa fanittaneiden olisi pitänyt jo kasvaa henkisesti aikuisiksi. Eli joku yksinjäämisessä piehtarointi todella tuottaa tällaiselle ihmiselle luultavasti lopullisen turvallisuudentunteen ja tyydytyksen.

Olisiko niin, että jos on välttelevään kiintymystyyliin taipuvainen, niin takertuvasti kiintyvä tuntuu tosi oudolta ja pelottavaltakin? Ja sama toisin päin?

Välttelevä+takertuva taitaa olla yleinen kombo. Onkohan välttelevä+välttelevä tai takertuva+takertuva pareilla suurempi todennäköisyys ymmärtää toisen tarpeita? Takertuvat potevat varmaan herkästi mustasukkaisuutta ja tarvitsevat "todisteita" toisen välittämisestä, välttelevät pitävät etäisyyttä.

Turvallisesti kiintynyt taas on monesti halukas ja pystyy ainakin osittain tasapainottamaan turvattomasti kiintynyttä.

”Heidi on carrie-wannabe, mutta surullista olla sellainen siinä vaiheessa kun sex and the city on kuopattu jo 20 vuotta sitten ja sarjaa fanittaneiden olisi pitänyt jo kasvaa henkisesti aikuisiksi.”

Hyvin sanottu.

Heidi näyttää keski-ikäiseltä nuorten aikuisten äidiltä, mutta käyttäytyy teini-ikäisen tavoin, ennen vanhaan teinit oli tuollaisia.

Katsojalle tulee syvä myötähäpeä.

En ymmärrä miksi aikuinen ihminen puhuu ”mun häistä”, eikö ne ole ”meidän häät”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta se 40v festareilla käynti ole mikään ongelma tai outous. Johtuen ehkä siitä, että itsekin 45v näin teen 50v mieheni kanssa, käytiin nuorena ja nyt taas kun pahimmat pikkulapsiajat on takana. Mutta tuo väärinymmärretyn glitterprinsessan draamailu on muuten täysin käsittämätöntä. 

Ei tietenkään se ole se outous. Outoa on se glittermeikki, vaeltaminen festarialueella, itsensä kuvaaminen yläkulmasta, laulun sanojen tapailu ja kaiken tämän kuvamateriaalin uudelleen katseleminen ja eläminen festareiden jälkeen. 

No en ole tätä jaksoa vielä nähnyt, mutta en nyt itse kyllä pidä festari-irrottelua, bilettämistä, ja samojen asioiden tekemistä, mitä nuoretkin jne mitenkään sopimattomana aikuisellekaan. Ei nelikymppisen tarvitse vapaa-ajallaan olla hillitty, hallittu, ja aina kypsä käytökseltään. Kunhan se irrottelu ja hassuttelu on yksi osa elämää, ei hallitseva piirre.

Outoutta minun mielestäni tässä oli mm.

- tuossa tilanteessa festareiden laitto etusijalle kun oli kerran elämässä -tilaisuus tässä TV-formaatissa johon ei pitäisi mennä kevyin perustein

- yksinololla mässäily (”mul ei oo ketään”) tuossa tilanteessa

- hullun aktiivinen ja nautinnolliselta vaikuttava selfievideointi, vrt muut sarjan ihmiset

Heidi on carrie-wannabe, mutta surullista olla sellainen siinä vaiheessa kun sex and the city on kuopattu jo 20 vuotta sitten ja sarjaa fanittaneiden olisi pitänyt jo kasvaa henkisesti aikuisiksi. Eli joku yksinjäämisessä piehtarointi todella tuottaa tällaiselle ihmiselle luultavasti lopullisen turvallisuudentunteen ja tyydytyksen.

Kyllä. Sitten laulaa yksin Ellinooraa täysillä humalassa pimeässä kodissa: Mää een taaahdo ollaaa enääää Carrieee, huutaa "Marry meeee"...

Itse olen kaksi kertaa seurustellut tuollaisen Heidin tyyppisen naisen kanssa. He ovat kyllä jänniä tapauksia - kauheasti yrittävät selvittää menneisyydestä asioita, mutta aina siitä näkökulmasta että löytyisikö sieltä jotain, mikä olisi hänelle potentiaalinen _uhka_.  Sitten näitä vastaavanlaisia riitoja tuli, kun en ollut älynnyt kertoa jostain muka merkittävästä asiasta hänelle (niin, mun niin kuin useampien menneisyyydessä ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä).

Itse toimin aina niin, että teen arvioni ihmisestä hänen kanssa vietetyn ajan perusteella, enkä tongi menneisyyttä yhtään. Jos toinen haluaa kertoa jotain, niin ok, mutten varsinaisesti kysele siitä, koska se on toisen aluetta. Jos jotain kysyn, niin oletan aina hyvää, koska ...no, ihmiset ovat suurimmaksi osaksi hyväntahtoisia.

Minusta tuntui usein, että nämä mainitut kumppanini eivät luottaneet omiin silmiinsä minut nähdessään, eli että se on ihan normaali ja ok tyyppi. En tiedä edelleenkään mikä sai heidät sabotoimaan omaa hyvinvointiaan epäilemällä jatkuvasti kaikenlaista.

No mutta, kaikesta huolimatta toivon heille (ja Heidille myös) kaikkea hyvää, sillä tiedän, miten tuskaista tuollaista traumojen kanssa on elää.

Minusta se, että "ei tarvitse ketään" on sinänsä hyvä pohja suhteelle. Ei ole tarvetta takertua, voi olla yhdessä ihan siksi että haluaa olla yhdessä just sen ihmisen kanssa. 

Heidi haluaa, että on mies että voi sanoa että on mies. Muuten elämän on saatava jatkua 100% oman navan ympärillä pyörien. 

Vai olisi Oskarin pitänyt ”hengittää” mukana festareiden fiiliksiä. Heidillä tuli paha mieli, kun Oskari ei fiilistellyt mukana, kun Heidi näytti kuvaamiaan festarivideoita. Fesrareita, joihin Oskari oli Heidin pyynnöstä ostanut lipun ja sit Heidille napakympin aiheuttaman mielipahan takia ei voinutkaan lähteä mukaan.

Heidi ei ajattele muita kuin itseään... vaikea ihminen. Mulla oli joskus tuollainen kaveri... ei ole enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä Ollin tunteet? Olli on itkenyt pettymystään hänen ja Katjan tilanteeseen. Lohduttiko kukaan? Oliko tunnetasolla läsnä?

Onko Olli itkenyt asioitaan Katjalle? Ei ole ainakaan näytetty eikä Olli ole sanonut näin tehneensä.

Kertoi kameralle itkeneensä kun Katja oli matkoilla. Mutta ei Katja ota Ollin tunneviestejä vastaan muutenkaan, vaikkei itkisikään.

Katjalla ei ole romanttisia tunteita Ollia kohtaan, niin toi itkeskely varmasti lähinnä ärsyttäisi.

Katja ei selvästi ole yhtään halukas parisuhteeseen Ollin kanssa, ja kun siitä näkökulmasta tätä jaksoa katselee niin hän on käyttäytynyt paremmin. Ei anna turhia toiveita tai odotuksia toiselle, mutta ovat kaverillisissa väleissä viettäneet aikaa. Täytyy muistaa että Olli on täysin vieras ihminen joka on tässä ohjelmaformaatissa laitetu asumaan Katjan kanssa. Ei ole ihme ettei siitä aina synny romanssia, eikä se ole kyllä pelkästään Katjan syytä.  Tunteita ei voi pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aaaiiii jumallaaaauuuut tuota Heidiä tuolla vastaanotolla. Aivan uskomaton tapaus.

Mä taas ajattelin ihan samaa Oskarista. Todella raivostuttava mumisija. En jaksaisi hetkeäkään! Täydeksi martyyriksi heittäytyy, vaikka pitäisi katsoa peiliin. Ei ihme että Heidin hihat palaa. Ei tuosta parista ole jatkoon, kun ero tulisi kuitenkin piankin.

Onnea Heidille uuden miehen kanssa!!

Niin, ja Oskari oli etukäteen sanonut haluavansa suhteen, jossa ei harrasteta mykkäkoulua. Hänelle valittiin nainen, joka haluaa puhua ja puhuu. Mitä tekee Oskari? Vetää mykkäkoulua.

Ehkä hän haluaa itse vetää mykkäkoulua, koska se tuo hallinnan tunnetta.

Voi olla myös lapsuudessa opittua, että pahanteon jälkeen pitää olla näkymätön.

Meillä oli juuri näin, kaikenlainen selittely ja asian puinen oli kielletty, piti ottaa syyllisyys nöyränä vastaan ja vaieten. Siten sai anteeksi, kun vanhemmat aikanaan leppyivät. On vaatinut uuden oppimista, että vetäytyminen ei ole aikuisten elämässä samalla lailla toimiva ratkaisu asioihin.

Oskari myös ehkä tuntee, että osoittaa joustavuutta vaikenemalla ja olemalla nostamatta Heidin raskaita puolia esiin muuten kuin itsekseen tuntojaan

kameralle avatessaan, mutta myös tämä maton alle lakaiseminen kääntyy tässä itseään vastaan.

SPOILER

Siis mä tykkään Heidistä ja voisin kuvitella tulevani toimeen hänen kanssaan.

Voin silti ihmetellä joitain juttuja, kuten sitä keskustelua ulkoterassilla.

Heidi oli juuri piilovittuillut Oskulle tämän uudesta asunnosta. Toinen innoissaan kertoo, ehkä odottaa jopa vastakaikua päätökselleen ostaa iso asunto. Selväähän se on, että Oskari miettinyt isompaan kämppään sopivan mahdollisen uuden kumppanin kamoja, mahdollisesti Heidin.

Mitä tekee Heidi? (No, hänhän ilmeisesti koki siinä, etteivät ole yhdessä, kun tämä kohtaaminen oli kai ennen Elinan luona käyntiä.) Sanoo vaan, miten ihmeessä ostanut noin ison asunnon, ja että sehän on hyvä BATCHELOR kämppä. Oikein bilekämppä. Hei, te ootte vielä kuitenkin naimisissa.

Oskari on sinällään herkkä mies tavallaan, js en usko että hän on tykännyt kuulla tuota. Odottaisi vastapuoleltakin ymmärrystä Oskarin asioita kohtaan.

Sitten Heidi vaan "Mun vuoro, mun vuoro", js ihmettelee, miksi Osku ei innostu hänen festaristaan. Siis tuon tylytyksen jälkeen siitä festarista minne HEIDÄN piti yhdessä mennä.

Voi olla meinaan ihan mahdollista, että Oskari on vähän penseenä. Ihan kiva että toisella ollut kivaa, mutta ois se vähän se ja sama, kun se edustas kuitenkin sitä yhteiselon karikkoa, kun sinne ei päästy yhdessä.

Heidi kun on tunteella eläjä ja vaatii toiselta hänen tunnetilojensa huomiointia, niin kyllä hänen pitäisi ITSEKIN miettiä, miltä toisesta mahtaa mikäkin tuntua. Ei sitä huomiointia saa, jos ei itse osaa huomioida. Niin se vaan menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oskari: Välttelevä. Ei puhu mistään. Aiheuttaa turvattomuutta: toinen ei tiedä, missä mennään. Salaa pienimmätkin negatiiviset asiat. Kun jokin asia paljastuu kumppanille, kieltäytyy puhumasta. Tekee toisen h*lluksi. Ei myönnä mitään.

Heidi: Turvaton. Ei riitele aikuisen tavoin. Katsoo oikeudekseen käyttäytyä vihaisena avoimen aggressiivisesti, koska häntähän on loukattu. Tiuskii, nakkelee niskojaan. Vetää kiintymyksensä pois kuten jotkut huonot kasvattajat vihaisina vetävät lapsiltaan. Koettaa sillä tavoin manipuloida toista ryömimään edessään ja pyytelemään häneltä anteeksi.

Eivät sovi toisilleen. Eivät välttämättä sovi kenellekään.

Olen ollut suhteessa, missä aloin käyttäytyä Heidin tavoin. Omat taustani käytökselleni tiedän ja ne johtuvat ihan oikeasta syystä. En ole vetänyt kiintymystäni pois manipuloidakseni tilannetta tai rankaistakseni ihmistä vaan se on ollut ainoa keino saada itseni turvaan. Tuossa turvattomassa tilassa olen kuin hätääntynyt ja eksynyt lapsi ja se olotila on aikuiselle ja muulloin normaalille ja järkevälle ihmiselle erittäin epämukava. Ja jos toinen ei pysty käyttäytymään turvallisesti, ainoa jäljellejäävä keino on paeta. 

No miksi ei voi paeta aikuismaisemmin? Ei tarvitse jatkaa suhdetta joka itselle vahingollinen. Sen sijaan se, että on vahingoittunut aiemmin ja alkaa ylitulkitsemaan uudessa suhteessa asioita, heittäytyy tunnemyrskyyn ilman rationaalista ajattelua ja on siitä vielä ylpeä ("olen tunneihminen") ei taida kovin hedelmällistä olla - eikä hirveän reilua sitä toista kohtaan, jonka ainut tehtävä parisuhteessa olisi pönkittää huteran ihmisen itsetuntoa. Seurustelin itse jonkun aikaa ihmisen kanssa jonka alkoholismi puhkesi uudelleen (oli ollut pitkä aikaa raittiina), tuo jätti jälkensä minuun, tulin allergiseksi kaikille nopeille suunnitelmanmuutoksille (jotka siinä suhteessa tarkoittivat juomaan retkahtamista). Kun löysin nykyisen mieheni huomasin välillä säikähtäväni odottamattomia muutoksia myös hänen kohdallaan, ensimmäinen reaktio oli paniikki. Siinä täytyi pysähtyä miettimään omia reaktioitaan, tajuta kuinka ne kumpusivat menneestä, ei tästä nykyisestä luotettavasta miehestä. Ja täytyi tavallaan toimia primitiivitunteitaan vastaan, rauhoittaa itse itsensä järjellä. Tuo auttoi. Samalla tuli käsiteltyä itse ne oman möröt eikä tuonut niitä liiaksi lastiksi uuteen suhteeseen. Kun täällä on puhuttu siitä pitääkö olla ehjä ihminen aloittaakseen suhteen niin minusta ei tarvitse olla täysin ehjä. Mutta tarvitsee olla sen verran aikuinen, että vastaa itse tunteistaan ja tajuaa omia reaktioitaan, milloin ne tulevat historiasta, koska historia voimistaa itsessään ihan oikeutettua närkstystä jne. Asenne, että olen haavoittunut, toisen pitää puhaltaa minut ehjäksi on aika itsekäs, mitä tuo toinen suhteesta saa? 

En ymmärrä mistä nämä kommentit Heidin sekopäisyydestä ja tempperanmenttisuudesta tulee kun mitään sellaista käytöstä ei olla nähty Heidin suunnalta Oskaria kohtaan... Heidin on kyllä tunteellinen mutta sen perusteella mitä ollaan nähty niin yritää kärsivällisesti kuitenkin saadaa vain keskustelua aikaan. Aivan, tuo käsitys Heidin oikullisuudesta tulee Oskarin puheista kameroille. Todella epäreilua mustamaalaamista Oskarin taholta, kiero mies

"Heidi kun on tunteella eläjä ja vaatii toiselta hänen tunnetilojensa huomiointia, niin kyllä hänen pitäisi ITSEKIN miettiä, miltä toisesta mahtaa mikäkin tuntua. Ei sitä huomiointia saa, jos ei itse osaa huomioida. Niin se vaan menee."

Tämän sortin ihmisten maailmankuvaan ei sovi kuin yhden ihmisen tunteet, eli ne omat. Ei heillä riitä ymmärrys ja empatia niin pitkälle, että pystyisivät katsomaan asioita myös toisen osapuolen vinkkelistä käsin. Koska minä nyt vaan olen tämmöinen luonnonlapsi ja taiteilijasielu, piste.

Minulle isoin wtf-hetki viime jaksossa oli se, kun Heidi ihan vakavalla naamalla selitti, miten oli ensin ollut melko vihainen Oskarille, kunnes ystävänsä kanssa keskusteltuaan oli kehittänyt lisää kierroksia ja tullut todella kiukkuiseksi asiasta. Eikä siis yhtään tuntenut käsittävän, että ihan itse/yhdessä kehitti tuon suurennellun, yli äyräiden läikkyvän tunnetilansa niin pahaan pisteeseen, mihin se ei alkujaan olisi hänestä itsestään antanut aihetta. Oskarin syyllisyys on toki juuri niin suuri, kuin miten pahaksi tilanteen saa väännettyä sitä ylianalysoimalla ja komppaajan kanssa bensaa liekkeihin kaatamalla?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä toi Oskari kuvittelee?! Etrei asioita tarvi ikinä puhua! Että suhteessa vaan ollaan ja tehdään kivoja asioita eikä käsitellä asioita! Ei tossa napakymppijutussa ole kyse napakympistä vaan Oskarin tavasta salailla asiaa ja olla aina puhumatta. Itseäni loukkaisi, jos ei olisi kertonut napakympistä. On se nyt merkittävä tieto, että on ollut julkisuudessa jo aiemmin paria hakemassa. Ja morsian ollut tietämätön omissa häissä, että asiasta vitsaillaan. Auts.

Juokse Heidi. Oskari on vaikuttanut koko ajan passiivis-aggressiiviselta ja marttyyrilta, joka rakastaa uhriutua. Oskari haukkuu aina Heidiä kameroille eikä näe mitään vikaa omassa käytöksessä. Jos on ollut riita, niin se puhutaan eikä vaan sanota voidaanko mennä eteenpäin. Oskari ei sovi suhteeseen, koska ei halua puhua mistään. Alusta saakka ollut ongelmia puhua. Ei ihme, että Heidiä raivostuttaa kun vastassa ln seinä. Huono paritus tämä.

Tässä vaiheessa suhdetta ei pitäisi väkisin yrittää puhua ja kaivaa ongelmia, vaan ihan avoimin mielin viettää aikaa yhdessä. Fiilistellä millainen tuo kumppani on, ja pikku hiljaa tutustua. Voihan se sitten olla, ettei yhteen sovita, mutta en kyllä itsekään haluaisi ihan vieraan ihmisen kanssa heti hypätä syvään päähän ja aloittaa vatvomista ja huonoista puolista. Vaikka kuinka oltaisiin aviossa.

Tosi hyvä huomio.

Ei noiden EA-parien kannata alkaa leikkiä avioliittoa, vaikka naimisissa ovatkin, vaan just toisiinsa tutustumassa olevia ihmisiä, ei yhtään enempää. Pikkuhiljaa aletaan tutustua, vietetään aikaa yhdessä ja avataan sisintä sopivassa tahdissa. Ei ole pakko muutamassa viikossa kertoa koko elämänhistoriaansa, mutta kannattaa tehdä asioita, jutella yleisistä asioista, katsoa vaikka uutisia yhdessä ja jutella maailmanmenosta. Kannattaa olla kuormittamatta alkavaa suhdetta raskailla pohdinnoilla.

Anniina ja Ville toimivat juuri oikein!