Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Itse olen kyllä sellainen parisuhteessa, että mieluummin kerron asioita enemmän kuin liian vähän.

Juuri siksi, että en tekisi kumppanini oloa kiusalliseksi jos joku ulkopuolinen kertookin jonkin minua koskevan asian joka olisi ollut hyvä kertoa jo ennen itse.

Täällä on myös niitä ihmisiä jotka, eivät nyt salaile, mutta haluavat pitää asioita ominaan parisuhteessa.

On tietysti asioita joita ei tarvitse kertoa, jos ei halua, mutta miksi ihmeessä joku televisiossa tai radiossa esiintyminen on sellainen ettei sitä kertoisi?

Eihän siinä ole mitään pahaa? Päinvastoin, tuo uuden puolen esiin toisessa.

Mitä enemmän on piilotettuja asioita sitä etäisemmät ovat välit.

Tuttuus ja läheisyys toiseen ihmiseen, kumppaniin, syntyy vasta silloin kun jaetaan asioita ja kokemuksia toisistaan.

Varsinkin silloin jos ennestään ei ole tunnettu toisiaan.

Miten ihmeessä sitten siihen toiseen tutustuu ellei puhumalla elämästään, ajatuksistaan, kokemuksistaan jne.?

Tietysti on pareja jotka tavallaan parisuhteesta huolimatta elävät omaa elämäänsä. On tiukka oman yksityisyyden tarve, mutta halutaan silti parisuhde jostain syystä.

Silloin näissäkin ohjelmissa tulee hutivalinta kun kaksi ei tavalla kommunikoivaa ja asioista ajattelevaa valitaan yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kyllä sellainen parisuhteessa, että mieluummin kerron asioita enemmän kuin liian vähän.

Juuri siksi, että en tekisi kumppanini oloa kiusalliseksi jos joku ulkopuolinen kertookin jonkin minua koskevan asian joka olisi ollut hyvä kertoa jo ennen itse.

Täällä on myös niitä ihmisiä jotka, eivät nyt salaile, mutta haluavat pitää asioita ominaan parisuhteessa.

On tietysti asioita joita ei tarvitse kertoa, jos ei halua, mutta miksi ihmeessä joku televisiossa tai radiossa esiintyminen on sellainen ettei sitä kertoisi?

Eihän siinä ole mitään pahaa? Päinvastoin, tuo uuden puolen esiin toisessa.

Mitä enemmän on piilotettuja asioita sitä etäisemmät ovat välit.

Tuttuus ja läheisyys toiseen ihmiseen, kumppaniin, syntyy vasta silloin kun jaetaan asioita ja kokemuksia toisistaan.

Varsinkin silloin jos ennestään ei ole tunnettu toisiaan.

Miten ihmeessä sitten siihen toiseen tutustuu ellei puhumalla elämästään, ajatuksistaan, kokemuksistaan jne.?

Tietysti on pareja jotka tavallaan parisuhteesta huolimatta elävät omaa elämäänsä. On tiukka oman yksityisyyden tarve, mutta halutaan silti parisuhde jostain syystä.

Silloin näissäkin ohjelmissa tulee hutivalinta kun kaksi ei tavalla kommunikoivaa ja asioista ajattelevaa valitaan yhteen.

Oletko koskaan huomannut, että joillekin ihmisille on helppo kertoa itsestään kaikki, ja toisille ihmisille taas on vaikea kertoa itsestään asioita? Luulen, että tässä on nyt käynyt niin, että Oskari on kertonut jotain menneisyydestään, sellaista, joka liittyy entisiin parisuhteisiin tai naisseikkailuhin ja Heidi on alkanut siitä jotenkin tunnemyrskyilemään tai epävarmuusjankkaamaan. Ja Oskari on siitä päätellyt, että välttääkseen tunnemyrskyjä ei ehkä kannata kertoa asioita menneisyydestään. Parasta siis olla hiljaa kaikesta, joka etäisestikin sivuaa menneitä naisseikkailuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muutamia kausia ohjelmaa seurannut. Erityisesti kahden henkilön käytös on ollut arvaamatonta, toista mitätöivää, ahdistavaa ja raivokohtauksiltaan täysin suhteetonta. Näiden jäljiltä jo 5 viikkoa ehtii hajottamaan hyväsydämisen, avoimin mielin mukana olevan kumppanin: Mikko (kumppani oli Heidi) ja nyt Heidi.

Myös Rosan käytös oli julmaa. Onneksi Eetu ei ilmeisesti syyllistynyt itse ja selvisi vähin vaurioin.

Persoonallisuushäiriöistä kärsii ainakin joka kymmenes. Tiettyyn häiriöön kuuluu myös hurmaava, valloittava olemus, joka on vain yksi naamio. Eivät edes psykiatrit osaa yksioikoisesti ja helposti heitä diagnosoida niin kuinka voisi tuotantotiimikään...

No nyt tulee aika voimallista tulkintaa omista lähtökohdista. Mikko ei näytetyissä jaksoissa raivonnut lainkaan, ja heidän riidoissaan oli todennäköisesti tuo Heidi ihan yhtä voimallisesti raivoamassa. heidi olisi halunnut jatkaa suhdetta - jos Mikolla persoonallisuushäiriö, niin miksi ihmeessä olisi noin tehnyt? Rosa oli hieman lapsellinen, hyvin temperamenttinen ihminen joka ei kyennyt kontrolloimaan omia tunteenpurkauksiaan. Samanlaisia palsta täynnä, miehilleen raivoavia, aina löytyy siihen sopiva syy (siivous ja muut kotityöt. pms...). Tämän vuoden Heidi on persoonana jollain tasolla kehittymätön, hyvin epävarma ja spontaanina purkaa tuon ympärilleen - muttei mitenkään persoonallisuushäiriöstä minusta kärsi. Kyllä nämä ovat ihan tavallisia ihmisiä hyvin epätavallisessa, stressaavassa tilanteessa. Jos palstan väestä laitettaisiin randomisti väkeä samanlaiseen tilanteeseen nähtäisiin huomattavasti hurjempia purkauksia. 

Parisuhdekyvyt osalla osallistujista ei ole kovin häävit, ja siihen hyvä syy: varmasti ne eivät ole kovin hyvät siinä porukassa joka ohjelmaan hakee. Tänne ei hae sellaiset jotka kykenevät löytämään kumppanin ilman ulkopuolista apua. Osalla tuo kyvyttömyys voi johtua kiireisestä elämästä kuten Villellä ja Anniinalla, he omaavat taidon olla toisen kanssa ja siksi tulos hyvä kun asiantuntijat ovat sopivan kumppanin etsineet. Tai joillakin kyvyttömyys on jonkinlaista henkistä arkuutta jota taisi olla Violalla ja Esalla, kun heidät esiteltiin toisillensa oli peli selvä kun uskalsi avautua ja sitoutua. Mutta sitten on näitä Heidejä (molemmat mukana olleet), Rosia, Mareja ja Petrejä joilla luonteessa jäykkyyttä jonka vuoksi parin löytäminen hyvin hankalaa. Kaikille ei riitä Samueleja jotka jaksavat myötäillä puolisoaan.

Persoonallisuushäiriöisen kanssa suhteessa olleena voin kertoa, että siihen voi jäädä koukkuun, koska ikävän kohtelun vastapainoksi kumppani tarjoaa säännöllisin väliajoin myös poikkeuksellisen huomioivaa ja myönteistä kohtelua - muutenhan kukaan ei koskaan aloittaisi suhdetta hänen kanssaan. Tilanteessa muodostuu uhrille toive ja odotus, että ikävät tilanteet loppuisivat ja henkilön todellinen persoona olisi se mukava ja ihana versio. Todellisuudessa käy päin vastoin, ikävyydet lisääntyvät ajan mittaan ja niitä kivoja hetkiä tulee aina vain vähemmän. Silti uhri ei välttämättä siinäkään tilanteessa halua erota, koska hän on suhteen aikana ehtinyt menettämään itseluottamuksensa, ja saattaa vaikkapa uskoa ettei kukaan muu enää huoli häntä kumppaniksi. Siispä se, että toinen haluaisi jatkaa suhdetta, ei ole osoitus siitä että kumppani olisi kohdellut kunnioittavasti. Itse asiassa asia on juuri päin vastoin: jos suhteessa on selvästi haitallista dynamiikkaa, ja silti toinen harkitsee sen jatkamista, tämä viittaa todennäköisemmin jonkinlaiseen manipulointiin sen toisen taholta, vs. suhde joka ei yksinkertaisesti vain toimi ja osapuolet haluavat siitä syystä erota.

Raivoaminen ei myöskään kaikissa tilanteissa luotettavasti osoita, kumpi suhteen osapuolista käyttäytyy myrkyllisesti. Pahasti häiriintyneet ihmiset onnistuvat joskus kääntämään jopa uhrinsa läheiset tätä vastaan luomalla sen vaikutelman, että uhri on vinksahtanut ja jollakin tavoin hullu. Aiheesta on olemassa paljon kirjallisuutta, johon kannattaa tutustua ettei mene halpaan kohdatessaan tällaisia ihmisiä omassa elämässään. Näin osaa tarvittaessa parhaalla mahdollisella tavalla suojella itseään ja läheisiään.  

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kyllä sellainen parisuhteessa, että mieluummin kerron asioita enemmän kuin liian vähän.

Juuri siksi, että en tekisi kumppanini oloa kiusalliseksi jos joku ulkopuolinen kertookin jonkin minua koskevan asian joka olisi ollut hyvä kertoa jo ennen itse.

Täällä on myös niitä ihmisiä jotka, eivät nyt salaile, mutta haluavat pitää asioita ominaan parisuhteessa.

On tietysti asioita joita ei tarvitse kertoa, jos ei halua, mutta miksi ihmeessä joku televisiossa tai radiossa esiintyminen on sellainen ettei sitä kertoisi?

Eihän siinä ole mitään pahaa? Päinvastoin, tuo uuden puolen esiin toisessa.

Mitä enemmän on piilotettuja asioita sitä etäisemmät ovat välit.

Tuttuus ja läheisyys toiseen ihmiseen, kumppaniin, syntyy vasta silloin kun jaetaan asioita ja kokemuksia toisistaan.

Varsinkin silloin jos ennestään ei ole tunnettu toisiaan.

Miten ihmeessä sitten siihen toiseen tutustuu ellei puhumalla elämästään, ajatuksistaan, kokemuksistaan jne.?

Tietysti on pareja jotka tavallaan parisuhteesta huolimatta elävät omaa elämäänsä. On tiukka oman yksityisyyden tarve, mutta halutaan silti parisuhde jostain syystä.

Silloin näissäkin ohjelmissa tulee hutivalinta kun kaksi ei tavalla kommunikoivaa ja asioista ajattelevaa valitaan yhteen.

Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta yksityisyyteen tai asioiden salaamiseen kumppaniltani. Vastaan mielelläni mihin tahansa kysymykseen, välteltäviä aiheita ei ole. En siis salailun vuoksi jättäisi mainitsematta tiettyjä, vähäpätöisiksi kokemiani asioita, vaan siksi että en vain koe niitä keskustelun arvoisiksi. Aikani on rajallista, joten haluan käyttää sen keskusteluun tärkeiksi kokemistani aiheista.

Oskari ei selvästikään ole yhtä avoin ja keskustelevainen kuin itse olen, mutta hänellä voi silti olla tämä sama syy siihen, miksi hän ei tullut ottaneeksi Napakymppiesiintymistä puheeksi Heidin kanssa. Puheeksiottamattomuus ei ole yhtä kuin asian salailu. Aika vaikeaksi menee suhde, jos toinen automaattisesti syyttää salailusta tilanteessa, jossa on täysin mahdollisia muitakin selityksiä asialle. Ylipäätään parisuhteessa - kuten muissakin ihmissuhteissa - kannattaisi aina tulkita toisen aikeet ja tarkoitus suopeimmalla mahdollisella tavalla, jos on useita erilaisia vaihtoehtoja. Muuten voi tulla luoneeksi ongelmia sinnekin, missä niitä ei ole.

"Estrogeenin ja testosteronin tasapaino vaikuttaa niin ulkonäön kuin käytöksen feminiinisyyteen tai maskuliinisuuteen." https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006279284.html?cs=email

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muutamia kausia ohjelmaa seurannut. Erityisesti kahden henkilön käytös on ollut arvaamatonta, toista mitätöivää, ahdistavaa ja raivokohtauksiltaan täysin suhteetonta. Näiden jäljiltä jo 5 viikkoa ehtii hajottamaan hyväsydämisen, avoimin mielin mukana olevan kumppanin: Mikko (kumppani oli Heidi) ja nyt Heidi.

Myös Rosan käytös oli julmaa. Onneksi Eetu ei ilmeisesti syyllistynyt itse ja selvisi vähin vaurioin.

Persoonallisuushäiriöistä kärsii ainakin joka kymmenes. Tiettyyn häiriöön kuuluu myös hurmaava, valloittava olemus, joka on vain yksi naamio. Eivät edes psykiatrit osaa yksioikoisesti ja helposti heitä diagnosoida niin kuinka voisi tuotantotiimikään...

No nyt tulee aika voimallista tulkintaa omista lähtökohdista. Mikko ei näytetyissä jaksoissa raivonnut lainkaan, ja heidän riidoissaan oli todennäköisesti tuo Heidi ihan yhtä voimallisesti raivoamassa. heidi olisi halunnut jatkaa suhdetta - jos Mikolla persoonallisuushäiriö, niin miksi ihmeessä olisi noin tehnyt? Rosa oli hieman lapsellinen, hyvin temperamenttinen ihminen joka ei kyennyt kontrolloimaan omia tunteenpurkauksiaan. Samanlaisia palsta täynnä, miehilleen raivoavia, aina löytyy siihen sopiva syy (siivous ja muut kotityöt. pms...). Tämän vuoden Heidi on persoonana jollain tasolla kehittymätön, hyvin epävarma ja spontaanina purkaa tuon ympärilleen - muttei mitenkään persoonallisuushäiriöstä minusta kärsi. Kyllä nämä ovat ihan tavallisia ihmisiä hyvin epätavallisessa, stressaavassa tilanteessa. Jos palstan väestä laitettaisiin randomisti väkeä samanlaiseen tilanteeseen nähtäisiin huomattavasti hurjempia purkauksia. 

Parisuhdekyvyt osalla osallistujista ei ole kovin häävit, ja siihen hyvä syy: varmasti ne eivät ole kovin hyvät siinä porukassa joka ohjelmaan hakee. Tänne ei hae sellaiset jotka kykenevät löytämään kumppanin ilman ulkopuolista apua. Osalla tuo kyvyttömyys voi johtua kiireisestä elämästä kuten Villellä ja Anniinalla, he omaavat taidon olla toisen kanssa ja siksi tulos hyvä kun asiantuntijat ovat sopivan kumppanin etsineet. Tai joillakin kyvyttömyys on jonkinlaista henkistä arkuutta jota taisi olla Violalla ja Esalla, kun heidät esiteltiin toisillensa oli peli selvä kun uskalsi avautua ja sitoutua. Mutta sitten on näitä Heidejä (molemmat mukana olleet), Rosia, Mareja ja Petrejä joilla luonteessa jäykkyyttä jonka vuoksi parin löytäminen hyvin hankalaa. Kaikille ei riitä Samueleja jotka jaksavat myötäillä puolisoaan.

Persoonallisuushäiriöisen kanssa suhteessa olleena voin kertoa, että siihen voi jäädä koukkuun, koska ikävän kohtelun vastapainoksi kumppani tarjoaa säännöllisin väliajoin myös poikkeuksellisen huomioivaa ja myönteistä kohtelua - muutenhan kukaan ei koskaan aloittaisi suhdetta hänen kanssaan. Tilanteessa muodostuu uhrille toive ja odotus, että ikävät tilanteet loppuisivat ja henkilön todellinen persoona olisi se mukava ja ihana versio. Todellisuudessa käy päin vastoin, ikävyydet lisääntyvät ajan mittaan ja niitä kivoja hetkiä tulee aina vain vähemmän. Silti uhri ei välttämättä siinäkään tilanteessa halua erota, koska hän on suhteen aikana ehtinyt menettämään itseluottamuksensa, ja saattaa vaikkapa uskoa ettei kukaan muu enää huoli häntä kumppaniksi. Siispä se, että toinen haluaisi jatkaa suhdetta, ei ole osoitus siitä että kumppani olisi kohdellut kunnioittavasti. Itse asiassa asia on juuri päin vastoin: jos suhteessa on selvästi haitallista dynamiikkaa, ja silti toinen harkitsee sen jatkamista, tämä viittaa todennäköisemmin jonkinlaiseen manipulointiin sen toisen taholta, vs. suhde joka ei yksinkertaisesti vain toimi ja osapuolet haluavat siitä syystä erota.

Raivoaminen ei myöskään kaikissa tilanteissa luotettavasti osoita, kumpi suhteen osapuolista käyttäytyy myrkyllisesti. Pahasti häiriintyneet ihmiset onnistuvat joskus kääntämään jopa uhrinsa läheiset tätä vastaan luomalla sen vaikutelman, että uhri on vinksahtanut ja jollakin tavoin hullu. Aiheesta on olemassa paljon kirjallisuutta, johon kannattaa tutustua ettei mene halpaan kohdatessaan tällaisia ihmisiä omassa elämässään. Näin osaa tarvittaessa parhaalla mahdollisella tavalla suojella itseään ja läheisiään.  

Kyllä. Alkoholistien puolisot eivät osaa lähteä suhteesta, narsistit koukuttavat puolison tuntemaan kehnoutta jne. Mutta tässä nämä ihmiset ovat käyneet psykologisen seulan läpi, istuneet pitkissä haastatteluissa, altistaneet itsensä psykologiselle arvioinnille (mitä esim narsistit eivät halua tehdä). Ja kokemus on vain 5 viikkoa pitkä. haastaisin pohtimaan noita omia tulkintoja, kuinka paljon niitä värittää oma historia (koska esim. minä en tuollaisia tulkintoja tekisi eikä moni muukaan). Ja jos oma historia värittää noin voimakkaasti kaikkea uutta näkemäänsä, persoonallisuushäiriöisiä näkee joka paikassa, kannattaako oikeasti pohtia tuota ja miettiä kuinka saisi takaisin uskon "tavallisiin, hyvää tarkoittaviin, mutta välillä toista kohtaan väärin menetteleviin" ihmisiin? 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kyllä sellainen parisuhteessa, että mieluummin kerron asioita enemmän kuin liian vähän.

Juuri siksi, että en tekisi kumppanini oloa kiusalliseksi jos joku ulkopuolinen kertookin jonkin minua koskevan asian joka olisi ollut hyvä kertoa jo ennen itse.

Täällä on myös niitä ihmisiä jotka, eivät nyt salaile, mutta haluavat pitää asioita ominaan parisuhteessa.

On tietysti asioita joita ei tarvitse kertoa, jos ei halua, mutta miksi ihmeessä joku televisiossa tai radiossa esiintyminen on sellainen ettei sitä kertoisi?

Eihän siinä ole mitään pahaa? Päinvastoin, tuo uuden puolen esiin toisessa.

Mitä enemmän on piilotettuja asioita sitä etäisemmät ovat välit.

Tuttuus ja läheisyys toiseen ihmiseen, kumppaniin, syntyy vasta silloin kun jaetaan asioita ja kokemuksia toisistaan.

Varsinkin silloin jos ennestään ei ole tunnettu toisiaan.

Miten ihmeessä sitten siihen toiseen tutustuu ellei puhumalla elämästään, ajatuksistaan, kokemuksistaan jne.?

Tietysti on pareja jotka tavallaan parisuhteesta huolimatta elävät omaa elämäänsä. On tiukka oman yksityisyyden tarve, mutta halutaan silti parisuhde jostain syystä.

Silloin näissäkin ohjelmissa tulee hutivalinta kun kaksi ei tavalla kommunikoivaa ja asioista ajattelevaa valitaan yhteen.

Oskari ja Heidi sen ikäisiä, että molemmilla historiaa takanaan. Itsekin pariuduin uudestaan hieman Oskaria vanhempana, ja molemmilla meillä on historia joka pääpiirteissään käyty läpi. Kuitenkaan varsinkaan alussa en niin hirveästi halunnut kuulla noista aiemmista suhteista, enkä vieläkään ole kysellyt paljoa esim intiimiasioista, ne ovat hänen historiaansa, minulla omani. Ilman muuta osa historiaa kulkeutuu uuteen suhteeseen, ja ne osat pitää käsitellä. Mutta itse asiassa ne eniten persoonaa muokkaavat jutut läpikäytäväksi tulevat paljon syvemmältä historiasta kuin parin vuoden takaiset napakympit, lapsuuden traumat ja opitut roolit näkyvät aikuisten ihmisten parisuhteissa paljon enemmän kuin läpikäydyt ja käsitellyt entiset parisuhteet, puhumattakaan jostain tv-esiintymisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muutamia kausia ohjelmaa seurannut. Erityisesti kahden henkilön käytös on ollut arvaamatonta, toista mitätöivää, ahdistavaa ja raivokohtauksiltaan täysin suhteetonta. Näiden jäljiltä jo 5 viikkoa ehtii hajottamaan hyväsydämisen, avoimin mielin mukana olevan kumppanin: Mikko (kumppani oli Heidi) ja nyt Heidi.

Myös Rosan käytös oli julmaa. Onneksi Eetu ei ilmeisesti syyllistynyt itse ja selvisi vähin vaurioin.

Persoonallisuushäiriöistä kärsii ainakin joka kymmenes. Tiettyyn häiriöön kuuluu myös hurmaava, valloittava olemus, joka on vain yksi naamio. Eivät edes psykiatrit osaa yksioikoisesti ja helposti heitä diagnosoida niin kuinka voisi tuotantotiimikään...

No nyt tulee aika voimallista tulkintaa omista lähtökohdista. Mikko ei näytetyissä jaksoissa raivonnut lainkaan, ja heidän riidoissaan oli todennäköisesti tuo Heidi ihan yhtä voimallisesti raivoamassa. heidi olisi halunnut jatkaa suhdetta - jos Mikolla persoonallisuushäiriö, niin miksi ihmeessä olisi noin tehnyt? Rosa oli hieman lapsellinen, hyvin temperamenttinen ihminen joka ei kyennyt kontrolloimaan omia tunteenpurkauksiaan. Samanlaisia palsta täynnä, miehilleen raivoavia, aina löytyy siihen sopiva syy (siivous ja muut kotityöt. pms...). Tämän vuoden Heidi on persoonana jollain tasolla kehittymätön, hyvin epävarma ja spontaanina purkaa tuon ympärilleen - muttei mitenkään persoonallisuushäiriöstä minusta kärsi. Kyllä nämä ovat ihan tavallisia ihmisiä hyvin epätavallisessa, stressaavassa tilanteessa. Jos palstan väestä laitettaisiin randomisti väkeä samanlaiseen tilanteeseen nähtäisiin huomattavasti hurjempia purkauksia. 

Parisuhdekyvyt osalla osallistujista ei ole kovin häävit, ja siihen hyvä syy: varmasti ne eivät ole kovin hyvät siinä porukassa joka ohjelmaan hakee. Tänne ei hae sellaiset jotka kykenevät löytämään kumppanin ilman ulkopuolista apua. Osalla tuo kyvyttömyys voi johtua kiireisestä elämästä kuten Villellä ja Anniinalla, he omaavat taidon olla toisen kanssa ja siksi tulos hyvä kun asiantuntijat ovat sopivan kumppanin etsineet. Tai joillakin kyvyttömyys on jonkinlaista henkistä arkuutta jota taisi olla Violalla ja Esalla, kun heidät esiteltiin toisillensa oli peli selvä kun uskalsi avautua ja sitoutua. Mutta sitten on näitä Heidejä (molemmat mukana olleet), Rosia, Mareja ja Petrejä joilla luonteessa jäykkyyttä jonka vuoksi parin löytäminen hyvin hankalaa. Kaikille ei riitä Samueleja jotka jaksavat myötäillä puolisoaan.

Persoonallisuushäiriöisen kanssa suhteessa olleena voin kertoa, että siihen voi jäädä koukkuun, koska ikävän kohtelun vastapainoksi kumppani tarjoaa säännöllisin väliajoin myös poikkeuksellisen huomioivaa ja myönteistä kohtelua - muutenhan kukaan ei koskaan aloittaisi suhdetta hänen kanssaan. Tilanteessa muodostuu uhrille toive ja odotus, että ikävät tilanteet loppuisivat ja henkilön todellinen persoona olisi se mukava ja ihana versio. Todellisuudessa käy päin vastoin, ikävyydet lisääntyvät ajan mittaan ja niitä kivoja hetkiä tulee aina vain vähemmän. Silti uhri ei välttämättä siinäkään tilanteessa halua erota, koska hän on suhteen aikana ehtinyt menettämään itseluottamuksensa, ja saattaa vaikkapa uskoa ettei kukaan muu enää huoli häntä kumppaniksi. Siispä se, että toinen haluaisi jatkaa suhdetta, ei ole osoitus siitä että kumppani olisi kohdellut kunnioittavasti. Itse asiassa asia on juuri päin vastoin: jos suhteessa on selvästi haitallista dynamiikkaa, ja silti toinen harkitsee sen jatkamista, tämä viittaa todennäköisemmin jonkinlaiseen manipulointiin sen toisen taholta, vs. suhde joka ei yksinkertaisesti vain toimi ja osapuolet haluavat siitä syystä erota.

Raivoaminen ei myöskään kaikissa tilanteissa luotettavasti osoita, kumpi suhteen osapuolista käyttäytyy myrkyllisesti. Pahasti häiriintyneet ihmiset onnistuvat joskus kääntämään jopa uhrinsa läheiset tätä vastaan luomalla sen vaikutelman, että uhri on vinksahtanut ja jollakin tavoin hullu. Aiheesta on olemassa paljon kirjallisuutta, johon kannattaa tutustua ettei mene halpaan kohdatessaan tällaisia ihmisiä omassa elämässään. Näin osaa tarvittaessa parhaalla mahdollisella tavalla suojella itseään ja läheisiään.  

Kyllä. Alkoholistien puolisot eivät osaa lähteä suhteesta, narsistit koukuttavat puolison tuntemaan kehnoutta jne. Mutta tässä nämä ihmiset ovat käyneet psykologisen seulan läpi, istuneet pitkissä haastatteluissa, altistaneet itsensä psykologiselle arvioinnille (mitä esim narsistit eivät halua tehdä). Ja kokemus on vain 5 viikkoa pitkä. haastaisin pohtimaan noita omia tulkintoja, kuinka paljon niitä värittää oma historia (koska esim. minä en tuollaisia tulkintoja tekisi eikä moni muukaan). Ja jos oma historia värittää noin voimakkaasti kaikkea uutta näkemäänsä, persoonallisuushäiriöisiä näkee joka paikassa, kannattaako oikeasti pohtia tuota ja miettiä kuinka saisi takaisin uskon "tavallisiin, hyvää tarkoittaviin, mutta välillä toista kohtaan väärin menetteleviin" ihmisiin? 

Minä väitän, että ainoastaan kirjallisuudesta ja kouluttautumalla on vaikeaa oppia herkkyys tunnistaa persoonallisuushäiriöisiä / vakavasti vahingollisesti toista kohtaan järjestelmällisesti käyttäytyviä. Herkkyys tulee nimenomaan omakohtaisista kokemuksista. 

Lisäksi näissä tapauksissa, joihin täällä on viitattu on käytöksissä ollut nimenomaan niitä piirteitä, jotka kirjallisuudessakin mainitaan. Ei ole tietenkään tarpeellista diagnosoida ihmisiä, mutta olisi hyvä, jos avoimesti voitaisiin keskustella käyttäytymistavoista, jotka todella ovat vahingollisia toisille. Yksi esimerkki on suhteettomissa määrin suuttuminen niin, että toinen ei ymmärrä syytä, eikä hänelle sitä selitetäkään ja hänet siitä yksin syyllistetään. Mikon kohdalla oli kyse kissanlaatikon tai -hiekan unohtamisesta (saa helposti kaupasta) ja nyt tämä Napakymppi, josta ei edes Marianna tavallaan selvinnyt. Heidi oli koko keskustelun yläpuolella yksin loukattuna ja yksin oikeassa.

Tämä sarja on välissä kyllä niin valaiseva, ei esimerkiksi tarvitse pitkään miettiä miksi vaikkapa Heidi on sinkku tai edellisiltä kausilta vaikkapa Rosa tai Petri. Toivottavasti katsovat oman kautensa ja oppivat omasta käytöksestään.

Ja niille ihmisille, jotka puolustavat Heidin käytöstä ja sanovat että puolison pitäisi olla koko ajan kehumassa epävarmaa osapuolta niin ei se nyt vaan aikuisten parisuhteessa mene niin. Ensin käsitellään ne omat ongelmakohdat ennenkuin lähdetään kenenkään taakaksi parisuhteeseen. Eri asia on asiat jotka tapahtuvat suhteen aikana, mutta Oskarilla ei ole osaa eikä arpaa Heidin ongelmiin ja on epäreilua että Heidi kaataa ne toisen niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä sarja on välissä kyllä niin valaiseva, ei esimerkiksi tarvitse pitkään miettiä miksi vaikkapa Heidi on sinkku tai edellisiltä kausilta vaikkapa Rosa tai Petri. Toivottavasti katsovat oman kautensa ja oppivat omasta käytöksestään.

Ja niille ihmisille, jotka puolustavat Heidin käytöstä ja sanovat että puolison pitäisi olla koko ajan kehumassa epävarmaa osapuolta niin ei se nyt vaan aikuisten parisuhteessa mene niin. Ensin käsitellään ne omat ongelmakohdat ennenkuin lähdetään kenenkään taakaksi parisuhteeseen. Eri asia on asiat jotka tapahtuvat suhteen aikana, mutta Oskarilla ei ole osaa eikä arpaa Heidin ongelmiin ja on epäreilua että Heidi kaataa ne toisen niskaan.

Ei varmaan ole Oskarin kehutkaan uponneet, kun on varmaan sanonut väärään aikaan tai väärällä tavalla tai lepytelläkseen tai manipuloidakseen. Asiantuntijan ja kameran läsnäollessa herkistyi hääpäivän kehusta, mutta varmaan osannut senkin kääntää myöhemmin toisinpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muutamia kausia ohjelmaa seurannut. Erityisesti kahden henkilön käytös on ollut arvaamatonta, toista mitätöivää, ahdistavaa ja raivokohtauksiltaan täysin suhteetonta. Näiden jäljiltä jo 5 viikkoa ehtii hajottamaan hyväsydämisen, avoimin mielin mukana olevan kumppanin: Mikko (kumppani oli Heidi) ja nyt Heidi.

Myös Rosan käytös oli julmaa. Onneksi Eetu ei ilmeisesti syyllistynyt itse ja selvisi vähin vaurioin.

Persoonallisuushäiriöistä kärsii ainakin joka kymmenes. Tiettyyn häiriöön kuuluu myös hurmaava, valloittava olemus, joka on vain yksi naamio. Eivät edes psykiatrit osaa yksioikoisesti ja helposti heitä diagnosoida niin kuinka voisi tuotantotiimikään...

No nyt tulee aika voimallista tulkintaa omista lähtökohdista. Mikko ei näytetyissä jaksoissa raivonnut lainkaan, ja heidän riidoissaan oli todennäköisesti tuo Heidi ihan yhtä voimallisesti raivoamassa. heidi olisi halunnut jatkaa suhdetta - jos Mikolla persoonallisuushäiriö, niin miksi ihmeessä olisi noin tehnyt? Rosa oli hieman lapsellinen, hyvin temperamenttinen ihminen joka ei kyennyt kontrolloimaan omia tunteenpurkauksiaan. Samanlaisia palsta täynnä, miehilleen raivoavia, aina löytyy siihen sopiva syy (siivous ja muut kotityöt. pms...). Tämän vuoden Heidi on persoonana jollain tasolla kehittymätön, hyvin epävarma ja spontaanina purkaa tuon ympärilleen - muttei mitenkään persoonallisuushäiriöstä minusta kärsi. Kyllä nämä ovat ihan tavallisia ihmisiä hyvin epätavallisessa, stressaavassa tilanteessa. Jos palstan väestä laitettaisiin randomisti väkeä samanlaiseen tilanteeseen nähtäisiin huomattavasti hurjempia purkauksia. 

Parisuhdekyvyt osalla osallistujista ei ole kovin häävit, ja siihen hyvä syy: varmasti ne eivät ole kovin hyvät siinä porukassa joka ohjelmaan hakee. Tänne ei hae sellaiset jotka kykenevät löytämään kumppanin ilman ulkopuolista apua. Osalla tuo kyvyttömyys voi johtua kiireisestä elämästä kuten Villellä ja Anniinalla, he omaavat taidon olla toisen kanssa ja siksi tulos hyvä kun asiantuntijat ovat sopivan kumppanin etsineet. Tai joillakin kyvyttömyys on jonkinlaista henkistä arkuutta jota taisi olla Violalla ja Esalla, kun heidät esiteltiin toisillensa oli peli selvä kun uskalsi avautua ja sitoutua. Mutta sitten on näitä Heidejä (molemmat mukana olleet), Rosia, Mareja ja Petrejä joilla luonteessa jäykkyyttä jonka vuoksi parin löytäminen hyvin hankalaa. Kaikille ei riitä Samueleja jotka jaksavat myötäillä puolisoaan.

Persoonallisuushäiriöisen kanssa suhteessa olleena voin kertoa, että siihen voi jäädä koukkuun, koska ikävän kohtelun vastapainoksi kumppani tarjoaa säännöllisin väliajoin myös poikkeuksellisen huomioivaa ja myönteistä kohtelua - muutenhan kukaan ei koskaan aloittaisi suhdetta hänen kanssaan. Tilanteessa muodostuu uhrille toive ja odotus, että ikävät tilanteet loppuisivat ja henkilön todellinen persoona olisi se mukava ja ihana versio. Todellisuudessa käy päin vastoin, ikävyydet lisääntyvät ajan mittaan ja niitä kivoja hetkiä tulee aina vain vähemmän. Silti uhri ei välttämättä siinäkään tilanteessa halua erota, koska hän on suhteen aikana ehtinyt menettämään itseluottamuksensa, ja saattaa vaikkapa uskoa ettei kukaan muu enää huoli häntä kumppaniksi. Siispä se, että toinen haluaisi jatkaa suhdetta, ei ole osoitus siitä että kumppani olisi kohdellut kunnioittavasti. Itse asiassa asia on juuri päin vastoin: jos suhteessa on selvästi haitallista dynamiikkaa, ja silti toinen harkitsee sen jatkamista, tämä viittaa todennäköisemmin jonkinlaiseen manipulointiin sen toisen taholta, vs. suhde joka ei yksinkertaisesti vain toimi ja osapuolet haluavat siitä syystä erota.

Raivoaminen ei myöskään kaikissa tilanteissa luotettavasti osoita, kumpi suhteen osapuolista käyttäytyy myrkyllisesti. Pahasti häiriintyneet ihmiset onnistuvat joskus kääntämään jopa uhrinsa läheiset tätä vastaan luomalla sen vaikutelman, että uhri on vinksahtanut ja jollakin tavoin hullu. Aiheesta on olemassa paljon kirjallisuutta, johon kannattaa tutustua ettei mene halpaan kohdatessaan tällaisia ihmisiä omassa elämässään. Näin osaa tarvittaessa parhaalla mahdollisella tavalla suojella itseään ja läheisiään.  

Kyllä. Alkoholistien puolisot eivät osaa lähteä suhteesta, narsistit koukuttavat puolison tuntemaan kehnoutta jne. Mutta tässä nämä ihmiset ovat käyneet psykologisen seulan läpi, istuneet pitkissä haastatteluissa, altistaneet itsensä psykologiselle arvioinnille (mitä esim narsistit eivät halua tehdä). Ja kokemus on vain 5 viikkoa pitkä. haastaisin pohtimaan noita omia tulkintoja, kuinka paljon niitä värittää oma historia (koska esim. minä en tuollaisia tulkintoja tekisi eikä moni muukaan). Ja jos oma historia värittää noin voimakkaasti kaikkea uutta näkemäänsä, persoonallisuushäiriöisiä näkee joka paikassa, kannattaako oikeasti pohtia tuota ja miettiä kuinka saisi takaisin uskon "tavallisiin, hyvää tarkoittaviin, mutta välillä toista kohtaan väärin menetteleviin" ihmisiin? 

Minä väitän, että ainoastaan kirjallisuudesta ja kouluttautumalla on vaikeaa oppia herkkyys tunnistaa persoonallisuushäiriöisiä / vakavasti vahingollisesti toista kohtaan järjestelmällisesti käyttäytyviä. Herkkyys tulee nimenomaan omakohtaisista kokemuksista. 

Lisäksi näissä tapauksissa, joihin täällä on viitattu on käytöksissä ollut nimenomaan niitä piirteitä, jotka kirjallisuudessakin mainitaan. Ei ole tietenkään tarpeellista diagnosoida ihmisiä, mutta olisi hyvä, jos avoimesti voitaisiin keskustella käyttäytymistavoista, jotka todella ovat vahingollisia toisille. Yksi esimerkki on suhteettomissa määrin suuttuminen niin, että toinen ei ymmärrä syytä, eikä hänelle sitä selitetäkään ja hänet siitä yksin syyllistetään. Mikon kohdalla oli kyse kissanlaatikon tai -hiekan unohtamisesta (saa helposti kaupasta) ja nyt tämä Napakymppi, josta ei edes Marianna tavallaan selvinnyt. Heidi oli koko keskustelun yläpuolella yksin loukattuna ja yksin oikeassa.

No joo, sinulla oma kantasi ja OK niin. Tuohon syyllistämiseen ja syyllisen etsimiseen taidetaan tosin aika lailla sortua täällä palstallakin, jos suhde ei toimi, se on jomman kumman syy. Ja tuo Mikon demonisointi ja sen kauden Heidin nostaminen jalustalle tuntuu asiaan rauhallisemmin suhtautuvasta aika kummalliselta, se Heidi oli oman kuvauksen mukaankin hyvin temperamenttinen, onkohan hän ollut vain vastaanottavana osapuolena kissanhiekkagatessa? Yksin on hankala riidellä, sen sijaan sopivasti toista ärsyttämällä saadaan kunnon sota aikaan. Tällaisessa joidenkin ihmisten demonisoinnissa on vaarana, että unohdetaan katsoa peiliin. Kaikki "persoonallisuushäiriöiset" eivät tuollaisia välttämättä ole kuin joidenkin mielestä, ja toisaalta kaikissa parisuhteissa on sillä toisellakin osapuolella mahdollisuus vaikuttaa vuorovaikutukseen. Jos vuorovaikutus sairasta vaikka yrittää omalta osaltaan sitä parantaa, terveitsetuntoinen ihminen nostaa kytkintä. Sen sijaan, että pelkää tapaavansa seuraavan hyvksikäyttäjän, voisi keskittyä parantamaan omaa hyvinvointiaan, terveitsetuntoinen ihminen tutustuu rohkeasti uusiin ihmisiin mutta osaa  suojella itseään henkiseltä hyväksikäytöltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muutamia kausia ohjelmaa seurannut. Erityisesti kahden henkilön käytös on ollut arvaamatonta, toista mitätöivää, ahdistavaa ja raivokohtauksiltaan täysin suhteetonta. Näiden jäljiltä jo 5 viikkoa ehtii hajottamaan hyväsydämisen, avoimin mielin mukana olevan kumppanin: Mikko (kumppani oli Heidi) ja nyt Heidi.

Myös Rosan käytös oli julmaa. Onneksi Eetu ei ilmeisesti syyllistynyt itse ja selvisi vähin vaurioin.

Persoonallisuushäiriöistä kärsii ainakin joka kymmenes. Tiettyyn häiriöön kuuluu myös hurmaava, valloittava olemus, joka on vain yksi naamio. Eivät edes psykiatrit osaa yksioikoisesti ja helposti heitä diagnosoida niin kuinka voisi tuotantotiimikään...

No nyt tulee aika voimallista tulkintaa omista lähtökohdista. Mikko ei näytetyissä jaksoissa raivonnut lainkaan, ja heidän riidoissaan oli todennäköisesti tuo Heidi ihan yhtä voimallisesti raivoamassa. heidi olisi halunnut jatkaa suhdetta - jos Mikolla persoonallisuushäiriö, niin miksi ihmeessä olisi noin tehnyt? Rosa oli hieman lapsellinen, hyvin temperamenttinen ihminen joka ei kyennyt kontrolloimaan omia tunteenpurkauksiaan. Samanlaisia palsta täynnä, miehilleen raivoavia, aina löytyy siihen sopiva syy (siivous ja muut kotityöt. pms...). Tämän vuoden Heidi on persoonana jollain tasolla kehittymätön, hyvin epävarma ja spontaanina purkaa tuon ympärilleen - muttei mitenkään persoonallisuushäiriöstä minusta kärsi. Kyllä nämä ovat ihan tavallisia ihmisiä hyvin epätavallisessa, stressaavassa tilanteessa. Jos palstan väestä laitettaisiin randomisti väkeä samanlaiseen tilanteeseen nähtäisiin huomattavasti hurjempia purkauksia. 

Parisuhdekyvyt osalla osallistujista ei ole kovin häävit, ja siihen hyvä syy: varmasti ne eivät ole kovin hyvät siinä porukassa joka ohjelmaan hakee. Tänne ei hae sellaiset jotka kykenevät löytämään kumppanin ilman ulkopuolista apua. Osalla tuo kyvyttömyys voi johtua kiireisestä elämästä kuten Villellä ja Anniinalla, he omaavat taidon olla toisen kanssa ja siksi tulos hyvä kun asiantuntijat ovat sopivan kumppanin etsineet. Tai joillakin kyvyttömyys on jonkinlaista henkistä arkuutta jota taisi olla Violalla ja Esalla, kun heidät esiteltiin toisillensa oli peli selvä kun uskalsi avautua ja sitoutua. Mutta sitten on näitä Heidejä (molemmat mukana olleet), Rosia, Mareja ja Petrejä joilla luonteessa jäykkyyttä jonka vuoksi parin löytäminen hyvin hankalaa. Kaikille ei riitä Samueleja jotka jaksavat myötäillä puolisoaan.

Persoonallisuushäiriöisen kanssa suhteessa olleena voin kertoa, että siihen voi jäädä koukkuun, koska ikävän kohtelun vastapainoksi kumppani tarjoaa säännöllisin väliajoin myös poikkeuksellisen huomioivaa ja myönteistä kohtelua - muutenhan kukaan ei koskaan aloittaisi suhdetta hänen kanssaan. Tilanteessa muodostuu uhrille toive ja odotus, että ikävät tilanteet loppuisivat ja henkilön todellinen persoona olisi se mukava ja ihana versio. Todellisuudessa käy päin vastoin, ikävyydet lisääntyvät ajan mittaan ja niitä kivoja hetkiä tulee aina vain vähemmän. Silti uhri ei välttämättä siinäkään tilanteessa halua erota, koska hän on suhteen aikana ehtinyt menettämään itseluottamuksensa, ja saattaa vaikkapa uskoa ettei kukaan muu enää huoli häntä kumppaniksi. Siispä se, että toinen haluaisi jatkaa suhdetta, ei ole osoitus siitä että kumppani olisi kohdellut kunnioittavasti. Itse asiassa asia on juuri päin vastoin: jos suhteessa on selvästi haitallista dynamiikkaa, ja silti toinen harkitsee sen jatkamista, tämä viittaa todennäköisemmin jonkinlaiseen manipulointiin sen toisen taholta, vs. suhde joka ei yksinkertaisesti vain toimi ja osapuolet haluavat siitä syystä erota.

Raivoaminen ei myöskään kaikissa tilanteissa luotettavasti osoita, kumpi suhteen osapuolista käyttäytyy myrkyllisesti. Pahasti häiriintyneet ihmiset onnistuvat joskus kääntämään jopa uhrinsa läheiset tätä vastaan luomalla sen vaikutelman, että uhri on vinksahtanut ja jollakin tavoin hullu. Aiheesta on olemassa paljon kirjallisuutta, johon kannattaa tutustua ettei mene halpaan kohdatessaan tällaisia ihmisiä omassa elämässään. Näin osaa tarvittaessa parhaalla mahdollisella tavalla suojella itseään ja läheisiään.  

Kyllä. Alkoholistien puolisot eivät osaa lähteä suhteesta, narsistit koukuttavat puolison tuntemaan kehnoutta jne. Mutta tässä nämä ihmiset ovat käyneet psykologisen seulan läpi, istuneet pitkissä haastatteluissa, altistaneet itsensä psykologiselle arvioinnille (mitä esim narsistit eivät halua tehdä). Ja kokemus on vain 5 viikkoa pitkä. haastaisin pohtimaan noita omia tulkintoja, kuinka paljon niitä värittää oma historia (koska esim. minä en tuollaisia tulkintoja tekisi eikä moni muukaan). Ja jos oma historia värittää noin voimakkaasti kaikkea uutta näkemäänsä, persoonallisuushäiriöisiä näkee joka paikassa, kannattaako oikeasti pohtia tuota ja miettiä kuinka saisi takaisin uskon "tavallisiin, hyvää tarkoittaviin, mutta välillä toista kohtaan väärin menetteleviin" ihmisiin? 

Olen tässä(kin) keskustelussa useasti kehotellut ihmisiä olemaan diagnosoimatta persoonallisuushäiriöitä tv-ohjelman perusteella. Lainaamasi kommentin laitoin siksi, että kirjoittaja jolle vastasin, tuntui luulevan että tietyistä asioista voi päätellä tiettyjä toisia asioita. Esimerkiksi että jos A haluaa jatkaa suhdetta, hänen kumppanillaan B:llä ei voi olla vahingollista käytöstä. Tämä ei pidä paikkaansa, eikä myöskään tuo olettamus että jos A raivoaa ja B ei, vikaa täytyy olla pääosin A:ssa. Pidän tärkeänä korjata näitä virheellisiä käsityksiä silloin kun niitä esiintyy.

t. Tuo jolle vastasit

Kyllä. Alkoholistien puolisot eivät osaa lähteä suhteesta, narsistit koukuttavat puolison tuntemaan kehnoutta jne. Mutta tässä nämä ihmiset ovat käyneet psykologisen seulan läpi, istuneet pitkissä haastatteluissa, altistaneet itsensä psykologiselle arvioinnille (mitä esim narsistit eivät halua tehdä). Ja kokemus on vain 5 viikkoa pitkä. haastaisin pohtimaan noita omia tulkintoja, kuinka paljon niitä värittää oma historia (koska esim. minä en tuollaisia tulkintoja tekisi eikä moni muukaan). Ja jos oma historia värittää noin voimakkaasti kaikkea uutta näkemäänsä, persoonallisuushäiriöisiä näkee joka paikassa, kannattaako oikeasti pohtia tuota ja miettiä kuinka saisi takaisin uskon "tavallisiin, hyvää tarkoittaviin, mutta välillä toista kohtaan väärin menetteleviin" ihmisiin? [/quote]

Läpäisikö nimeltämainitsematon viime kauden Rosakin jonkin persoonallisuushäiriön eliminoivan testin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muutamia kausia ohjelmaa seurannut. Erityisesti kahden henkilön käytös on ollut arvaamatonta, toista mitätöivää, ahdistavaa ja raivokohtauksiltaan täysin suhteetonta. Näiden jäljiltä jo 5 viikkoa ehtii hajottamaan hyväsydämisen, avoimin mielin mukana olevan kumppanin: Mikko (kumppani oli Heidi) ja nyt Heidi.

Myös Rosan käytös oli julmaa. Onneksi Eetu ei ilmeisesti syyllistynyt itse ja selvisi vähin vaurioin.

Persoonallisuushäiriöistä kärsii ainakin joka kymmenes. Tiettyyn häiriöön kuuluu myös hurmaava, valloittava olemus, joka on vain yksi naamio. Eivät edes psykiatrit osaa yksioikoisesti ja helposti heitä diagnosoida niin kuinka voisi tuotantotiimikään...

No nyt tulee aika voimallista tulkintaa omista lähtökohdista. Mikko ei näytetyissä jaksoissa raivonnut lainkaan, ja heidän riidoissaan oli todennäköisesti tuo Heidi ihan yhtä voimallisesti raivoamassa. heidi olisi halunnut jatkaa suhdetta - jos Mikolla persoonallisuushäiriö, niin miksi ihmeessä olisi noin tehnyt? Rosa oli hieman lapsellinen, hyvin temperamenttinen ihminen joka ei kyennyt kontrolloimaan omia tunteenpurkauksiaan. Samanlaisia palsta täynnä, miehilleen raivoavia, aina löytyy siihen sopiva syy (siivous ja muut kotityöt. pms...). Tämän vuoden Heidi on persoonana jollain tasolla kehittymätön, hyvin epävarma ja spontaanina purkaa tuon ympärilleen - muttei mitenkään persoonallisuushäiriöstä minusta kärsi. Kyllä nämä ovat ihan tavallisia ihmisiä hyvin epätavallisessa, stressaavassa tilanteessa. Jos palstan väestä laitettaisiin randomisti väkeä samanlaiseen tilanteeseen nähtäisiin huomattavasti hurjempia purkauksia. 

Parisuhdekyvyt osalla osallistujista ei ole kovin häävit, ja siihen hyvä syy: varmasti ne eivät ole kovin hyvät siinä porukassa joka ohjelmaan hakee. Tänne ei hae sellaiset jotka kykenevät löytämään kumppanin ilman ulkopuolista apua. Osalla tuo kyvyttömyys voi johtua kiireisestä elämästä kuten Villellä ja Anniinalla, he omaavat taidon olla toisen kanssa ja siksi tulos hyvä kun asiantuntijat ovat sopivan kumppanin etsineet. Tai joillakin kyvyttömyys on jonkinlaista henkistä arkuutta jota taisi olla Violalla ja Esalla, kun heidät esiteltiin toisillensa oli peli selvä kun uskalsi avautua ja sitoutua. Mutta sitten on näitä Heidejä (molemmat mukana olleet), Rosia, Mareja ja Petrejä joilla luonteessa jäykkyyttä jonka vuoksi parin löytäminen hyvin hankalaa. Kaikille ei riitä Samueleja jotka jaksavat myötäillä puolisoaan.

Persoonallisuushäiriöisen kanssa suhteessa olleena voin kertoa, että siihen voi jäädä koukkuun, koska ikävän kohtelun vastapainoksi kumppani tarjoaa säännöllisin väliajoin myös poikkeuksellisen huomioivaa ja myönteistä kohtelua - muutenhan kukaan ei koskaan aloittaisi suhdetta hänen kanssaan. Tilanteessa muodostuu uhrille toive ja odotus, että ikävät tilanteet loppuisivat ja henkilön todellinen persoona olisi se mukava ja ihana versio. Todellisuudessa käy päin vastoin, ikävyydet lisääntyvät ajan mittaan ja niitä kivoja hetkiä tulee aina vain vähemmän. Silti uhri ei välttämättä siinäkään tilanteessa halua erota, koska hän on suhteen aikana ehtinyt menettämään itseluottamuksensa, ja saattaa vaikkapa uskoa ettei kukaan muu enää huoli häntä kumppaniksi. Siispä se, että toinen haluaisi jatkaa suhdetta, ei ole osoitus siitä että kumppani olisi kohdellut kunnioittavasti. Itse asiassa asia on juuri päin vastoin: jos suhteessa on selvästi haitallista dynamiikkaa, ja silti toinen harkitsee sen jatkamista, tämä viittaa todennäköisemmin jonkinlaiseen manipulointiin sen toisen taholta, vs. suhde joka ei yksinkertaisesti vain toimi ja osapuolet haluavat siitä syystä erota.

Raivoaminen ei myöskään kaikissa tilanteissa luotettavasti osoita, kumpi suhteen osapuolista käyttäytyy myrkyllisesti. Pahasti häiriintyneet ihmiset onnistuvat joskus kääntämään jopa uhrinsa läheiset tätä vastaan luomalla sen vaikutelman, että uhri on vinksahtanut ja jollakin tavoin hullu. Aiheesta on olemassa paljon kirjallisuutta, johon kannattaa tutustua ettei mene halpaan kohdatessaan tällaisia ihmisiä omassa elämässään. Näin osaa tarvittaessa parhaalla mahdollisella tavalla suojella itseään ja läheisiään.  

Kyllä. Alkoholistien puolisot eivät osaa lähteä suhteesta, narsistit koukuttavat puolison tuntemaan kehnoutta jne. Mutta tässä nämä ihmiset ovat käyneet psykologisen seulan läpi, istuneet pitkissä haastatteluissa, altistaneet itsensä psykologiselle arvioinnille (mitä esim narsistit eivät halua tehdä). Ja kokemus on vain 5 viikkoa pitkä. haastaisin pohtimaan noita omia tulkintoja, kuinka paljon niitä värittää oma historia (koska esim. minä en tuollaisia tulkintoja tekisi eikä moni muukaan). Ja jos oma historia värittää noin voimakkaasti kaikkea uutta näkemäänsä, persoonallisuushäiriöisiä näkee joka paikassa, kannattaako oikeasti pohtia tuota ja miettiä kuinka saisi takaisin uskon "tavallisiin, hyvää tarkoittaviin, mutta välillä toista kohtaan väärin menetteleviin" ihmisiin? 

Minä väitän, että ainoastaan kirjallisuudesta ja kouluttautumalla on vaikeaa oppia herkkyys tunnistaa persoonallisuushäiriöisiä / vakavasti vahingollisesti toista kohtaan järjestelmällisesti käyttäytyviä. Herkkyys tulee nimenomaan omakohtaisista kokemuksista. 

Lisäksi näissä tapauksissa, joihin täällä on viitattu on käytöksissä ollut nimenomaan niitä piirteitä, jotka kirjallisuudessakin mainitaan. Ei ole tietenkään tarpeellista diagnosoida ihmisiä, mutta olisi hyvä, jos avoimesti voitaisiin keskustella käyttäytymistavoista, jotka todella ovat vahingollisia toisille. Yksi esimerkki on suhteettomissa määrin suuttuminen niin, että toinen ei ymmärrä syytä, eikä hänelle sitä selitetäkään ja hänet siitä yksin syyllistetään. Mikon kohdalla oli kyse kissanlaatikon tai -hiekan unohtamisesta (saa helposti kaupasta) ja nyt tämä Napakymppi, josta ei edes Marianna tavallaan selvinnyt. Heidi oli koko keskustelun yläpuolella yksin loukattuna ja yksin oikeassa.

Minä muistan hälyttävänä asiana Mikon käytöksestä mm. sen, kun pariskunnan piti kertoa toisilleen, mikä toisessa on kaikkein parasta. Mikon vastaus: "Sinussa on parasta se, että olet todella rakastunut minuun". Tämä oli muistaakseni aika alkuvaiheessa, ennen kuin parin selkeät ongelmat alkoivat.  

t. 5295

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Alkoholistien puolisot eivät osaa lähteä suhteesta, narsistit koukuttavat puolison tuntemaan kehnoutta jne. Mutta tässä nämä ihmiset ovat käyneet psykologisen seulan läpi, istuneet pitkissä haastatteluissa, altistaneet itsensä psykologiselle arvioinnille (mitä esim narsistit eivät halua tehdä). Ja kokemus on vain 5 viikkoa pitkä. haastaisin pohtimaan noita omia tulkintoja, kuinka paljon niitä värittää oma historia (koska esim. minä en tuollaisia tulkintoja tekisi eikä moni muukaan). Ja jos oma historia värittää noin voimakkaasti kaikkea uutta näkemäänsä, persoonallisuushäiriöisiä näkee joka paikassa, kannattaako oikeasti pohtia tuota ja miettiä kuinka saisi takaisin uskon "tavallisiin, hyvää tarkoittaviin, mutta välillä toista kohtaan väärin menetteleviin" ihmisiin? 

Läpäisikö nimeltämainitsematon viime kauden Rosakin jonkin persoonallisuushäiriön eliminoivan testin?

No en minä ihan oikeasti lähtisi luokittelemaan persoonallisuushäiriöiseksi nuorta naista, joka hyvä työssään, omaa ystäviä ja harrastaa aktiivisesti. Häneltä oli vikatikki tulla mukaan ohjelmaan, kuten on ollut monelle muullekin kontrollinhaluiselle naiselle (Katja, Heidi, Aliisa, Mari...). Noita otetaan varmaan mukaan sen vuoksi, että  heidänlaisiaan vaan on niin iso osa nuorista naisista. Eivät ole kyenneet kunnolla ajattelemaan kuinka stressaava tällainen ihmiskoe on, ja näyttävät miten käyttäytyvät stressissä kun joutuu oudon ihmisen puolisoksi. Jos haluttaisiin pareja, valittaisiin mukaan vain rentoja, hyvän itsetunnon omaavia, joustavia ihmisiä kuten Ville ja Anniina - mutta silloin puuttuisi ne samastumiskohteet niiltä kontrollinhaluisilta, joustamattomammilta ja stressiherkemmiltä naisilta, niitä Tiinan kaltaisia onnistumisia sattuu harvoin, Samuelien frekvenssi miesjoukossa on pieni ja toisaalta monet nuoret naiset jumahtavat puolisokandidaatin ulkonäköön voimallisemmin kuin mitä Tiina teki.

Olen nuorena ihmisenä kiinnittänyt huomioni siihen miten materialisti Heidi on.

Tuollaisia Heidiä monta, niin eipä meille maapallostamme paljon jäljelle jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aluksi pidin Oskarista, mutta jaksojen myötä olen alkanut todella inhoamaan häntä. Tämä pari on siis niin epäonnistunut. Heidillä on juu ikäviä tapoja kummuten jostain epävarmuudesta (ehkä kaatuneista entisistä miessuhteista).

Mutta Oskari, hän tuntuu oikein kiusaavan ja yllyttävän Heidiä tuossa asiassa jotenkin narsistisesti. Hän ei sano suoraan mitään kamalaa tai raivoa tai tee itsestään selkeää ikävää ihmistä, mutta kaikin tavoin vastailee asioihin mahdollisimman Heidiä alistava tavalla.

Hän antaa Heidin ja katsojien ymmärtää että kaikki mitä Heidi tekee on jotenkin sekoa ja väärin. Oskari ei halua koskaan puhua mistään, Oskari on aina hölmistynyt uhri. Se saa Heidin yrittämään yhä epätoivoisemmin saada jotain hyvää irti.

Oskari ei voi kehua vaimoa enää kuukauden jälkeen kauniiksi, vaimo joka selvästi tarvitsisi jotain hyvää Oskarin suusta ja kehuu miestään, on hääpäivänä otetussa kuvassa Oskarista on vain "ihan ookoo". Tämä vain yksi juttu, mutta siis jatkuvatihan tuo Oskari vastaa mahdollisimman laimeasti ja ikävästi kun Heidi silmät sädehtien kertonut jotain kivaa.

Tuollainen todella saa sen epävarman ihmisen käyttäytymään vaan epävarmemmin ja "ailahtelevaisemmin".

Heidi olisi tarvinnut jonkun selkeästi, avoimesti kommunikoivan tasaisesti rakkauttaan näyttävän miehen, joka ottaa kainaloon ja pussaa ja kehuu pyytämättä kauniiksi. Ja istuu tarvittaesa pöydän ääreen keskustelemaan. Ja puhuu! Heidi vaikuttaa sellaiselta, että se rauhottaisi häntä ja ei varmaan enää kohta olisi kalastelemassa niitä kehuja ja voisi alkaa vaan nauttia hetkestä.

Outoa muuten miten osa näki ihme negatiivisia piilomerkityksiä mummin kommentissa, ymmärsin sen niin että rakkaudella mummi vaan muistutti että hänwn luonaan voisi olla enemmänkin. Mummille olisi varmaan sopiva määrä vaikka jos Heidi asuisi siellä, eli ei oikein ikinä tarpeeksi.:)

Oskarille on käynyt ilmeisesti samoin kuin Katjalle. Hääpäivänä oli oikein tyytyväinen, mutta vähitellen innostus ja kiinnostunut vähentyneet. Siksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy eikä panosta tosissaan suhteeseen enää. Ei kuitenkaan avoimesti kerro tätä edes kameroille, vaan on päättänyt vetää tiettyä roolia loppuun asti. Näin itse ainakin tällä hetkellä ajattelen.

Ja jo silloin, kun Heidi kysyi, että mitkä ovat olleet Oskarin fiilikset tähän asti, ja Oskari vastasi, että "saat sitten joskus tietää" tms., tuli ekana mieleen, että tarkoittaakohan tuo "sitten viiden viikon päästä, kun ilmoitan haluavani eron". Sen verran outo kommentti oli.

Inhoan kehumispihiyttä. Heidi kehuu sulhoa hääkuvassa ja Oskari ei _voi_ sanoa mitään muuta kuin tosi laimeaa ookoota. Rouva laittautuu kaiken aikaa, välistä paremmin, välistä huonommin tuloksin, mutta laittautuu. Ja äijä ei sano äännähdystäkään. Sosiaalinen äly hoi! Jotain hallintaa se tuokin on, pitää Heidiä/ketätahansa varpaisillaan.

Miten ihmiset ei ymmärrä huumoria? Se "ihan ok" oli V-I-T-S-I. Ja kuka aikuinen ihminen vaatii koko ajan kehumista?

Näin juuri. Oskarihan on useampaan kertaan kameroiden käydessäkin sanonut Heidi kauniiksi, ei siitä ole epäilystäkään.

Niin ja sitä paitsi se pappihan oli just hetkeä aikaisemmin näyttänyt niille tabletilta videota häistä, ja fiiliksiä, joissa oskari kehui heidiä ja sanoi, että eipä olisi voinut paremmin enää käydä. Ja heidi liikuttui siitä kyyneliin asti siksi, ettei kukaan ole puhunut hänestä niin kauniisti. Sitten hetken päästä kun ihastelivat kuvaa kahden kesken, niin heidi alkoi vetää kiluja siitä kun oskari heitti leikillään, että morsiankin on "ihan ok😉".

Ei s**tana.

Mulle on tullut monesti mieleen että Heidillä ja Oskarilla on jonkun verran eroa älykkyydessä, ehkä liikaa. Oskari vaikuttaa älykkäämmältä. Tuo on keskeinen juttu tutkimusten mukaan parisuhteen onnistumisessa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä sarja on välissä kyllä niin valaiseva, ei esimerkiksi tarvitse pitkään miettiä miksi vaikkapa Heidi on sinkku tai edellisiltä kausilta vaikkapa Rosa tai Petri. Toivottavasti katsovat oman kautensa ja oppivat omasta käytöksestään.

Ja niille ihmisille, jotka puolustavat Heidin käytöstä ja sanovat että puolison pitäisi olla koko ajan kehumassa epävarmaa osapuolta niin ei se nyt vaan aikuisten parisuhteessa mene niin. Ensin käsitellään ne omat ongelmakohdat ennenkuin lähdetään kenenkään taakaksi parisuhteeseen. Eri asia on asiat jotka tapahtuvat suhteen aikana, mutta Oskarilla ei ole osaa eikä arpaa Heidin ongelemiin ja on epäreilua että Heidi kaataa ne toisen niskaan.

eei

Ei se nyt ihan noinkaan mene. Harvoin se niin on, että epätasapainossa oleva pariutuu vaan suhde triggeröi ihmisistä reaktioita. Mitä epäsopivampi kumppani, sitä vahvempi reaktio, sopivan kanssa taas tasapaino.

Enkä ota kantaa napakymppiasiaan, en ole nähnyt jaksoa.

Oskari on mielessään jo luovuttanut. Siksi ei jaksa puhua enempää itsestään ja taustastaan, kun tietää että ero tulee. Miksi haaskata vaivaa? Osku on kai päättänyt hoitaa kohteliaasti loput viikot odotellen loppua...