Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo Heidi jotenkin syvästi uskovainen vai pahasti mustasukkainen persoona vai miksi sille on ongelma, että Oskarilla on ennen heidän tapaamista ollut naisseikkailuja? Tavallista aikuista naista ei haittaa, että miehellä on ennen heitä ollut muita naisia vaan tavallinen aikuinen nainen pitää sitä täysin normaalina, neutraalina asiana. 

Ja eihän se Oskarin vika ensinkään ole jos työkaverit ovat hänet Napakymppiin ilmoittaneet.

No kuule - vaikka olisi ihan itse sinne itsensä ilmoittanut, niin tiedoksi: se on kevyt hassu visailu hupiohjelma, jossa leikkimielisesti saadaan pari kysymysten ja vastausten perusteella ja jossa lähdetään yhteiselle palkintomatkalle ja se siitä. Oikeassa elämässäkin tehdään tällaisia juttuja, tutustutaan, reissataan ja miksi ei, vapaat ihmiset. Jos ei "tämän yli pääse", niin johan on. Jos mun uusi ihastukseni olisi ollut Napakympissä, haluaisin tietää kaiken - miten ohjelma tehdään, onko se niin kuin mitä katsojille näytetään, oliko vaivaannuttavaa lähteä vieraan ihmisen kanssa reissuun jne.

Samaa mietin minäkin. Ainakin minua naurattaisi ja huvittaisi paljon se, että ihastukseni olisi joskus aikaa sitten ollut napakympissä. Mielestäni se olisi jotenkin ihan hulvaton vitsi ja ihailisin hänen rohkeutta heittäytyä kokemukseen, johon en itse uskaltaisi heittäytyä. Ja haluaisin tietää kaiken sen ohjelman teosta ja millaista tosiaan on olla tuollaisella matkalla jne. Olisin huvittuneen utelias.

Olen itse muuten lähtenyt viikon matkalle sellaisen miehen kanssa, jonka tapasin ensimmäisen kerran kaksi päivää aiemmin. Ja muuta vastaavaa olen tehnyt tämän nelikymppisen elämäni varrella. Ei tulisi edes mieleen niitä kertoa uudelle kumppanille, ellei juuri ne tulisi puheeksi (salaisi en tietenkään, mutta ei vain tulisi mieleen). Enkä voisi kuvitella, että kellään miehellä olisi mitään ongelmaa sen suhteen, että olen elänyt läpi vähän hullujakin tai ainakin spontaaneja kokemuksia. 

Koko ajan on harmittanut vietävästi, kun tänä vuonna ei ole voinut keskustella täällä EA:sta kuten aiemmin. Juuri tuon ketjua häiriköineen Oskarista sekoilijan vuoksi ei ole huvittanut käydä täällä pahemmin. Näköjään täällä porukka on alkanut esittää epäilyjä...Jotkut väittää, että tulee päivä, jolloin kaikkien viestien alkuperä netissä ”solahtaa” julkiseksi. Nyt tuntuu, että ekana menisin tarkistamaan, kuka on juuri tuo tämän ketjun pilannut. :D

Voisko joku nyt paljastaa mihin Heidi ja Oskari päätyy ton terapiaistunnon jälkeen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa Katjalla ja Ollilla oli mahdollisuus parisuhteeseen. Heillä tuntui synkkaavan häissä, eikä mitään ilmeistä inhoa ollut ilmassa. Ollin mielestä Katja oli hurmaava morsian. Katja oli ilahtunut, että Olli oli fiksu ja koulutettu.

Et voi olla tosissasi, jos ajattelet että nämä mainitsemasi asiat ratkaisevat.

Itse olen ollut parisuhteessa jossa kumpikin oli todella ihastunut toiseen ja molemmat yrittivät kaikkensa suhteen eteen. Meillä oli paljon, paljon paremmat lähtökohdat kuin Katjalla ja Ollilla, ts. näimme toisissamme paljon enemmän myönteistä. Terapiassakin käytiin jne.

Silti meillä paljastui olevan siinä määrin isoja fundamentaalisia eroavaisuuksia, että jouduimme toteamaan ettei suhde vain toimi. Noiden asioiden muuttaminen - tai sitten se että toinen olisi opetellut hyväksymään ne toisessa aidosti - olisi vaatinut vuosien tai ehkä jopa kymmenen vuoden terapeuttista työskentelyä. Kyllä siinä tilanteessa on fiksumpaa vain todeta, että on parempi etsiä sellainen kumppani jonka kanssa yhteen hioutuminen onnistuu hieman nopeammin. Meillä jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä.

Koska toista aivan samanlaista ihmistä ei ole olemassa, tämän tyyppisillä ihmisillä tulee aina olemaan vaikeuksia parisuhteessa tai omien lasten kanssa tai työkavereiden. Se ettei kyetä ihan aidosti hyväksymään muita, kun niitä omia tapoja vie lopulta aina riitoihin tai eroon. Siksi toistet eivät vaan koskaan tule saamaan onnellista parisuhdetta tai ihmissuhteita loppuelämäkseen.

Ei hyväksytä kauppakassia, ei pitsatäytettä, ei iltavirkkuutta tai vaikka toisen höpöttämistä. Meillä on tosiaan vain yksi elämä ja monella se tulee kulutettua sinkkuna, koska vain oma tapa kelpaa ja joko toinen tekee samalla tavalla tai tekee jossain muualla jonkun toisen kanssa sillä toisella tapaa.

Meillä ei ollut kysymys kauppakasseista vaan persoonallisuuden piirteistä, joiden muuttaminen on hidasta tai mahdotonta, samoin myös niiden hyväksyminen toisessa. Väitätkö tosissasi, ettei tällaisia piirteitä voi olla? Silloin tulet samalla väittäneeksi, että ketkä tahansa kaksi mieleltään tervettä ihmistä sopivat keskenään parisuhteeseen, kunhan vain opettelevat hyväksymään toistensa tavat.

Syy, miksi Katjalle ja Ollille tulee kinaa pikkuasioista, voi johtua (ja todennäköisesti johtuu) siitä, että taustalla on paljon isompia asioita jotka koetaan vaikeiksi.

Mieti jos se häiritsevä piirre olisikin löytynyt lapsestasi. Juuri se sama, jota et miehessäsi oppinut koskaan hyväksymään.

Joko opit hyväksymään ja rakastamaan lastasi tai tosiaan elät 18 vuotta helvetissä odottaen, että pääset hänestä eroon.

En tiedä mikä normaali piirre ihmisessä on sellainen ettet opi sen kanssa elämään. Tekojen kohdalla on varmasti paljonkin sellaisia, joiden kohdalla kannattaa ihan itse juosta karkuun. Tietenkään aggressiivisen tai tuohoavan ihmisen seuraa ei kuulu oppia sietämään, mutta miksi sellaisen kanssa edes alkujaan on alkanut olemaan yhdessä?

Suhde lapseen on aivan eri asia kuin suhde elämänkumppaniin. Osa niistä häiritsevistä piirteistä (joita siis oli useita) liittyi juuri siihen, että mies tarvitsi kumppaniltaan vanhemmuutta, siis tietynlaista äitinä olemista. Minä taas haluan tasavertaista parisuhdetta. En opettele sietämään tällaista piirrettä kumppanissani, vaan ennemmin etsin sellaisen kumppanin, joka on samoilla linjoilla kanssani, ja päästän miehenkin etsimään itselleen varaäidin niistä lukuisista naisista, jotka siihen rooliin sopivat ja jopa suorastaan haluavat. Sellaisia naisiahan on olemassa, ja varmasti tämä mies sopii erinomaisesti kumppaniksi sellaiselle, koska hänessä on paljon ihania ja miellyttäviä piirteitä, hän on viehättävä persoona, ja hänellä on hyvä sydän. 

Nämä piirteet alkoivat tulla ilmi vasta, kun olimme seurustelleet puolisen vuotta. Siihen asti mies piti niitä piilossa. Samoihin aikoihin mies lisäksi kertoi olevansa sittenkin eri mieltä tietyistä tärkeistä, tulevaisuutta koskevista kysymyksistä, joista olimme puhuneet heti suhteen alussa (kuvitteellinen esimerkki: halutaanko lapsia vai ei). Silloin viimeistään päätin, että vaikka kuinka rakastamme toisiamme ja yritämme sietää ja ymmärtää, meitä ei vain ollut tarkoitettu yhteen. 

Etkö ole ollut tietoinen, että tällaistakin voi tapahtua?

Ensin puhut kuinka molemmat yrittivät kaikkensa suhteen eteen ja sitten alat kuitenkin puhumaan halusta. Et halunnut sitä, eikä toinen halunnut tätä. Yksikään halu ei ole kiveen kirjoitettu. Se on asia jonka päätät. Tänään haluat toimia äitinä ja huomenna et. Voit halutessasi päättää niin ja myös keitä nämä halusi koskevat.

Parisuhde on ihmissuhde ja säännöt toimivat kuten kaikissa ihmisuhteissa. Ei rakkaus omaan lapseen nyt niin suuresti eroa, kun pitkässä parisuhteessa puolisoa kohtaan tuntema rakkaus. Toisessa on mukana seksuaalinen puoli, mutta ei kukaan nyt 20 vuotta jotain himokkaita tunteita puolisoaan 24/7 kohtaan tunne, vaan pikemmin ihan arkirakkautta, joka on aika samanlaista kun se omia lapsia kohtaan tunnettu rakkaus.

Selkeästi sinulla on defenssit päällä. Selittelyjä miksei homma toiminut, vaikka kuitenkin kokoajaan kirjoitat ettet halunnut, koska ei ollut mieleistäsi ja mitä se mahtaa olla kuin sitä, että hommat kuuluisi tehdä niinkuin sinä haluat tai muuten annat asian olla?

Ehkä rakastit oikeasti, mutta lopulta kyseessä oli ”my way tai high way”.

Meillä on vain erilaiset elämänarvot.

Tietenkin voisin päättää sitoutua loppuelämäkseni suhteeseen, jossa kumpikaan ei ole onnellinen. Mutta koska rakastin tätä miestä (ja rakastan edelleen), tahdon ensisijaisesti hänen olevan onnellinen. Suhteemme jatkuminen on siihen nähden toissijainen asia. Samaa toivon myös omalle lapselleni. Sydämeni särkyisi, jos hän kokisi velvollisuudekseen jäädä elämään onnettomaksi tekevää, liian rajoittavaa elämää parisuhteeseen, joka ei fundamentaalilla tavalla sovi hänelle, vain voidakseen todistaa muille (tai itselleen? jonkinlaiselle jumalolennolle? en oikein ymmärrä kenelle ja miksi) kykenevänsä sitoutumaan.

Kyseessä ei ole selittely tai defenssi, vaan sitouduin suhteeseen niin pitkäksi aikaa että saimme selville, mistä suhteessamme ihan oikeasti on kysymys, ja mitkä asiat tulisivat olemaan siinä muuttumattomia joko ikuisesti tai vähintäänkin hyvin kauan. Tältä pohjalta teimme yhdessä päätöksen erota.

Aivan, sinä et ollut onnellinen, koska toinen ei tehnyt ja ollut sellainen kuin sinä halusit. Eikä edes suostunut muuttumaan mieleiseksi ja sinun tyylillä toimivaksi Jos asiat olisi tehty sinun haluamallasi tavalla olisit ollut onnellinen. Se on juuri tästä mistä puhumme. Kun hyväksyy vain oman näkökulmansa ja tapansa suhde päättyy väistämättä eroon, koska joko itse tai toisesta tulee onneton.

Minä tai tämä mies kumpikaan emme ole ihmisiä, jotka hyväksyvät vain oman näkökulmansa. Siitä huolimatta emme olleet yhdessä onnellisia. On paljon asioita, jotka voin opetella hyväksymään kumppanissani, ja olen niin tehnytkin. Sitten on joitakin asioita, jotka vaikuttavat liikaa onnellisuuteeni, jos tekisin niiden kohdalla kompromisseja. 

Jos et ymmärrä näiden kahden asian eroa, en voi tämän enempää auttaa. 

Tätä kutsutaan selittelemiseksi. Ymmärrän vallan hyvin. Mitä vähemmän näitä juttuja on, mitä ei hyväksy, sitä pienemmäksi eron todennäköisyys muuttuu. Mitä tiukemmin pitää kiinni jopa ihan kaikista omista haluistaan, sen nopeammin ero tulee. Toiset oppivat hyväksymään kaiken, joskus jopa liikaa ja toiset eivät hyväksy lähes mitään. Sinä et oppinut kaikkea ja lopputulos oli mikä oli.

Jaa että jos eroaa, kun lapsitoiveet eivät kohtaa, niin "et oppinut kaikkea"? Aika syyllistävä ja tuomitseva tyyli sinulla.

Tulkitset sen sellaiseksi, vaikka kyseessä on vain tosiasioiden ääneen sanominen. Jollekin lapset ovat pikkujuttu. Tehdään jos vaimo haluaa, mutta tärkeintä etteivät häiritse vaikka miehen omaa uraa esim. Toisille se on elämää suurempi kysymys ja jos puoliso osoittautuu ettei hän voi saada lapsia, niin tämä lähtee vaihtoon heti, toiset oppivat elämään sen asian kanssa ettei sitä omaa lasta tule. Toiset ihmiset ovat nyt vaan sallivampaa ja hyväksyvämpiä. Heille ei lapset tai niiden puute muuta suhteessa mitään, toiset oppivat hyväksymään sen ja he, jotka eivät tulevat onnettomiksi ja eroavat. Tosiasioita.

Kuten ei nuttura, eikä bioroskis, eikä lapsellinen hiihittäminen, eikä edes se, että miestä joutuu passaamaan ja hoitamaan, kun sitä viidettä lasta kotona. Toiset vain ovat oppineet hyväksymään sen, että mies nyt on kuin se kolmas tai viides lapsi, eikä ota stressiä siitä, riitele tai vedä edes herneitä nenään siitä ja avioliitto jatkuu ja toiset taas eivät opi ja lopputuloksen tiedät.

Kyllä erilaiset lapsitoiveet on tutkitustikin sellainen asia, joka aiheuttaa niin paljon vaikeuksia parisuhteeseen, että tällaisille pareille suositellaan eroamista ihan perustellusti. Avioliitto ei ole jumalallinen itsetarkoitus, vaan väline jonka avulla puolisot saavuttavat suuremman onnellisuuden tason verrattuna yksin elämiseen. On viisasta ymmärtää, milloin avioliitosta - tai muusta sitoutuneesta suhteesta - on tullut vankila, joka estää ihmistä elämästä onnellisena ja toteuttamasta omaa tarkoitustaan maailmassa.

Mainitsit aiemmin, että on sinunkin mielestäsi mahdollista myös olla liian hyväksyvä. Tarkoititko, että ainoa asia jonka hyväksymättömyydestä ei sinulta saa pyyhkeitä, on puolison persoonallisuushäiriö tmv.? Kun kerran et lapsitoiveiden kohtaamattomuutta pidä minään.

Ai niin: tyylisi on tuomitseva ihan objektiivisesti arvioiden. Näet sen kun luet omia kommenttejasi ja mietit, miten neutraalisti viestivä keskustelija olisi sanonut samat asiat.

En minä sano mikä on oikein tai väärin. Kerron vain lopputuloksen ja sitä sinun on vain kovin vaikeaa hyväksyä. Jos on kaksi paria joilla on sama ongelma. Puolisoista toinen halua ja toinen ei lapsia ja toinen näistä pareista jatkaa ja toinen ei. Mistä se voisi johtua? Voisiko olla, että sen parina jatkavan henkilöt ovat oppineet elämään tämän tosiasian kanssa ja hyväksyneet asian osana elämäänsä ja että jommankumman maun mukaan mennään? Ja vastavuoroisesti nämä jotka eivät jatkaneet, eivät oppineet koskaan hyväksymään asiaa kohdallaan ja halusivat siksi erota?

Tutkitusti on vaikka kuinka paljon asioita, jotka aiheuttavat ongelmia suhteissa. Yksi suurimmista on raha ja siltikin toiset oppivat elämään pihin tai tuhlaajan kanssa ja hyväksymään tämän toisen erityyppisen rahankäytön. Kannattaako se? Monesti ei, mutta niin se vain on. Maailmassa on liikaa niitäkin jotka ovat oppineet hyväksymään, jopa puolisonsa väkivaltaisen käyttäytymisen. Valitettavasti. Heidän avioliittonsa jatkuu, koska he ovat oppineet hyväksymään asioita, joita heidän ei kuuluisi oppia hyväksymään. En rajoita liiemmin mitä tarkoitan mikä on liiankin hyväksyvää. Se on tapauskohtausta. Joten älä laita ”sanoja suuhuni”, mitä pidän minänäkin, kun et kerran tiedä.

Ei kaikki oppiminen ole postiivista tai edes tavoiteltavaa, vaikka selkeästi jostain syystä tulkitset sen niin, mutta elämässä ihminen oppii itselleen tapoja ja toimintamuotoja, jotka ovat toisinaan jopa haitallisia hänelle itselleen.

Onko avioliiton jatkuminen hyvä tai huono asia, on ehkä makuasia lopulta. Mutta jos se loppuu siksi, koska et oppinut hyväksymään jotain, pientä tai suurta, niin se loppuu, eikä siinä ole mukana syyllistämistä paitsi sinun tulkinnassasi, vaan tosiasioiden toteamista.

Esimerkissäsi, jossa lapsitoiveet eivät kohtaa mutta pari on silti yhdessä, on toinenkin vaihtoehto, jonka jätät mainitsematta: osapuolet eivät aidosti ole oppineet hyväksymään tilannetta, mutta jatkavat suhdetta silti, onnettomina. Miksi jätät sen mainitsematta, jos et aja minkäänlaista agendaa sen puolesta, että erota tulisi ainoastaan väkivaltaisesta tai muuten selkeän epänormaalista suhteesta? Miksi kritisoit lapsitoiveiden vuoksi eronnutta ihmistä palstalla, jos sinulla ei tällaista agendaa ole?  

Sen toteaminen, että jos pari päättää erota niin heille tulee ero, on tosiasian toteamista. Sinä et ainoastaan totea noin (onhan se itsestäänselvä asia toteamattakin), vaan lisäksi kutsut eroamaan päätynyttä henkilöä selittelijäksi, ja mm. sanot: "En tiedä mikä normaali piirre ihmisessä on sellainen ettet opi sen kanssa elämään", mistä tulee vahvasti se kuva että mielestäsi pitäisi oppia.  

Et ehkä tarkoita puhua tuomitsevasti, mutta juttusi silti on kaukana neutraalista sävystä.

Tiedän parin, jossa miehen elämän tärkein haave oli saada lapsia, ja hänen kumppaninsa todettiin hedelmättömäksi. Suhde oli toimiva, lämmin ja rakkaudentäyteinen. He erosivat ja miehellä on nykyään lapsi uuden kumppanin kanssa. Kun puhun tästä suhteesta muille, sanon yleensä: "Suhde ei toiminut, koska pari ei saanut lapsia ja se oli miehen suuri unelma". En sano: "Mies ei oppinut hyväksymään lapsettomuutta ja erotessaan defensiivisesti selitteli, ettei suhde toiminut". Tuo on tuomitsevaa, alentuvaa ja arvolatautunutta ilmaisua. Itse pyrin välttämään sellaista kun on kysymys toisten ihmisten elämän suurista päätöksistä.

No ainakin minä olen elämässäni tehnyt kaikenlaista vähän typerää, joka hävettää jälkikäteen (en mitään kriminaalia enkä toisia satuttavaa, mutta noloja juttuja). En ole ollut napakympissä, mutta jos olisin ollut, niin jälkikäteen se hävettäisi ja nolottaisi minua enkä olisi kauhean halukas asiaa vatvomaan. Se olisi minulle täysin merkityksetön ja nolo menneisyyden päähänpisto, jonka haluaisin mieluiten jo unohtaa, että miksi sinnekin minun piti mennä. Jos joku uusi kumppani tekisi siitä ison numeron niin hohhoijaa, en tietäisi mitä tehdä. Menneisyyttä en voisi muuttaa, mutta kun en ihan aidosti näkisi itse mitään syytä siinä vatvomisessa eikä minulla olisi edes mitään sanottavaa niin merkityksettömästä päähänpistosta, niin tulisin hulluksi jos sitä pitäisi vatvoa ja vatvoa kun ei se edes sille toiselle kuulu mitenkään se menneisyyteni asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo Heidi jotenkin syvästi uskovainen vai pahasti mustasukkainen persoona vai miksi sille on ongelma, että Oskarilla on ennen heidän tapaamista ollut naisseikkailuja? Tavallista aikuista naista ei haittaa, että miehellä on ennen heitä ollut muita naisia vaan tavallinen aikuinen nainen pitää sitä täysin normaalina, neutraalina asiana. 

Ei kai siitä ole kysymys, eikä Napakymppiin osallistumisesta, vaan ettei Oskari kertonut asiasta. Minusta ainakin tuntuu, että neljän viikon aikana on puhuttu niin paljon että asian olisi voinut ottaa puheeksi. Mulle olisi ihan dealbreaker tuollainen mies joka ei pysty puhumaan avoimesti. Ja Heidissä varmasti on omat vikansa, mutta joku raja Heidin syyllistämisellekin. 

Oletko tosissasi? Nuo on tunteneet tuossa kohdin 4 viikkoa ja molemmilla on 40 vuotta elettyä elämää ja elämänkokemuksia takana. Luuletko oikeasti, että muutamassa viikossa ehtii kertoa aivan kaiken itsestään toiselle? Ei missään ihmissuhteessa ehdi. Kun siinä muutamassa viikossa kuitenkin pitää myös olla kepeää yhdessäoloa, hiljaisuuden hetkiä yhdessä ja olemista vain. Itse olen ollut avoliitossa jo viisi vuotta, mutta avomieheni ei vieläkään tiedä minusta aivan kaikkea (olen 40). En ole salannut mitään, mutta aivan kaikki ei ole vielä tullut puheeksi, enkä ole nähnyt tarpeelliseksi alkaa listaamaan hänelle jokaista yksityiskohtaa menneestä elämästäni, jos minun mielestä niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ja ne asiat, jotka jollain tavalla liittyy edellisiin parisuhteisiini tai villiin sinkkuelämääni (kuten mahdollinen napakymppi) on sellaisia, että niistä puhun vasta jos ne tulee puheeksi ja toinen haluaa kuulla, en ala niistä spontaanisti kertoa, koska mielestäni se ei olisi kohteliasta eikä asiallista alkaa jauhamaan menneistä seikkailuista. 

Oleko itse tosissasi?

Pariskunta osallistuu tässä tosi-tv-paritusohjelmaan, joten on enemmän kuin luontevaa kertoa tai ottaa puheeksi se, että vastaavasta on jo kokemusta. Että ei ole ihan ekaa kertaa omana itsenään telkkarissa etsimässä kumppania.

Se, että formaatit ovat hengeltään erilaisia, on tässä pieni asia.

Se, että äijä ei osaa puhua omista asioistaan ja kokemuksistaan edes tuon vertaa, on se ongelma. Ei ohjelmaan osallistuminen.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin, että Heidi vetää herneen nenään Oskarin Napakympistä, koska olettaa, että Oskari suhtautuu tähän ohjelmaprojektiin vastaavalla huumorilla.

Ollin täytyisi panostaa huonoon ryhtiinsä, päivittäiset punnerrukset auttaisi jo paljon. Hintelä kaveri, jolla on huono ryhti, ei ole ehkä se mitä Katja odotti.

No odottikohan Olli Katjan tyyppistä naista? Balettitunnit ja siron askellukset kurssituksen alle.

En vieläkään tajunnut, että miksi Heidi oli kirjoittanut siihen kirjeeseensä "herra A:lle", jos hän ei kerran tiennyt Napakympistä! Mitä tuo herra A sitten tarkoitti?

Vierailija kirjoitti:

Koko ajan on harmittanut vietävästi, kun tänä vuonna ei ole voinut keskustella täällä EA:sta kuten aiemmin. Juuri tuon ketjua häiriköineen Oskarista sekoilijan vuoksi ei ole huvittanut käydä täällä pahemmin. Näköjään täällä porukka on alkanut esittää epäilyjä...Jotkut väittää, että tulee päivä, jolloin kaikkien viestien alkuperä netissä ”solahtaa” julkiseksi. Nyt tuntuu, että ekana menisin tarkistamaan, kuka on juuri tuo tämän ketjun pilannut. :D

Jep! Ei tässä nyt kyllä montaa vaihtoehtoa ole, kuka voisi olla niin katkera Oskarille. No, toivottavasti tosiaan ensi vuoden keskustelu voi taas olla parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo Heidi jotenkin syvästi uskovainen vai pahasti mustasukkainen persoona vai miksi sille on ongelma, että Oskarilla on ennen heidän tapaamista ollut naisseikkailuja? Tavallista aikuista naista ei haittaa, että miehellä on ennen heitä ollut muita naisia vaan tavallinen aikuinen nainen pitää sitä täysin normaalina, neutraalina asiana. 

Ei kai siitä ole kysymys, eikä Napakymppiin osallistumisesta, vaan ettei Oskari kertonut asiasta. Minusta ainakin tuntuu, että neljän viikon aikana on puhuttu niin paljon että asian olisi voinut ottaa puheeksi. Mulle olisi ihan dealbreaker tuollainen mies joka ei pysty puhumaan avoimesti. Ja Heidissä varmasti on omat vikansa, mutta joku raja Heidin syyllistämisellekin. 

Oletko tosissasi? Nuo on tunteneet tuossa kohdin 4 viikkoa ja molemmilla on 40 vuotta elettyä elämää ja elämänkokemuksia takana. Luuletko oikeasti, että muutamassa viikossa ehtii kertoa aivan kaiken itsestään toiselle? Ei missään ihmissuhteessa ehdi. Kun siinä muutamassa viikossa kuitenkin pitää myös olla kepeää yhdessäoloa, hiljaisuuden hetkiä yhdessä ja olemista vain. Itse olen ollut avoliitossa jo viisi vuotta, mutta avomieheni ei vieläkään tiedä minusta aivan kaikkea (olen 40). En ole salannut mitään, mutta aivan kaikki ei ole vielä tullut puheeksi, enkä ole nähnyt tarpeelliseksi alkaa listaamaan hänelle jokaista yksityiskohtaa menneestä elämästäni, jos minun mielestä niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ja ne asiat, jotka jollain tavalla liittyy edellisiin parisuhteisiini tai villiin sinkkuelämääni (kuten mahdollinen napakymppi) on sellaisia, että niistä puhun vasta jos ne tulee puheeksi ja toinen haluaa kuulla, en ala niistä spontaanisti kertoa, koska mielestäni se ei olisi kohteliasta eikä asiallista alkaa jauhamaan menneistä seikkailuista. 

Varmasti ovat ehtinyt tosiaan jopa unohtamaan asioita, jotka tapahtuivat 30 vuotta sitten, mutta Oskarin napakymppikokemus ei ole kuin muutama vuosi sitten tapahtunut asia, jonka luulisi tulleen esille jopa ihan vertailuna ensitreffien toteuttamisen kanssa. Hän oli matkalla ohjelman johdosta. Ei tullut mieleen Pariisissa edelliset ulkomaanmatkat? Ei kokemus miltä itsensä näkeminen telkussa tuntuu? Ei julkisuuden reaktiot? Lehtijutut? Janne Katajasta? Neljään viikkoon ei muistanut mitään kertomisen arvoista napakympistä? Asiasta, joka tapahtui itselle vuonna 2017.

Ehkä Heidi ei olisi ajatellut mitään, jos siitä olisi tosiaan puhuttu rehellisesti, mutta nyt se vaan tosiaan näyttää pelimiehen tavoitteesta piilotella entisiä hoitojaan.

Oskari on todella passiivis-aggressiivinen. Näennäisesti hyväkäytöksinen ja kohtelias, mutta haukkuu Heidiä kameralle, mm. siitä kuvaamisesta instagramiin jne. Onko se sanonut Heidille suoraan, että toivoisi että toinen kuvaisi vähemmän ja keskittyisi enemmän nykyhetkeen?

Vaikuttaa kovasti siltä ettei Oskari kykene puhumaan tunteistaan tai ajatuksistaan tai toiveistaan, ja sitten ne asiat vuodatetaan kameralle aivan kuten Rosa teki viime vuonna. Heidi on epävarma, eikä saa mitään tartuntapintaa Oskarin ajatuksiin. Oskari on epälojaali, kun ei kerro ajatuksistaan tuoreelle vaimolleen vaan pelkästään kameralle.

Sitäpaitsi tapa että vaikeat asiat jätetään kokonaan käsittelemättä, näyttää olevan Oskarille ominaista. Heidillä on paljon erilaisia tunteita jotka ahdistavat Oskaria, mutta mies ei sano yhtään mihinkään mitään. Miten sellaisen kanssa voi toimia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo Heidi jotenkin syvästi uskovainen vai pahasti mustasukkainen persoona vai miksi sille on ongelma, että Oskarilla on ennen heidän tapaamista ollut naisseikkailuja? Tavallista aikuista naista ei haittaa, että miehellä on ennen heitä ollut muita naisia vaan tavallinen aikuinen nainen pitää sitä täysin normaalina, neutraalina asiana. 

Ei kai siitä ole kysymys, eikä Napakymppiin osallistumisesta, vaan ettei Oskari kertonut asiasta. Minusta ainakin tuntuu, että neljän viikon aikana on puhuttu niin paljon että asian olisi voinut ottaa puheeksi. Mulle olisi ihan dealbreaker tuollainen mies joka ei pysty puhumaan avoimesti. Ja Heidissä varmasti on omat vikansa, mutta joku raja Heidin syyllistämisellekin. 

Oletko tosissasi? Nuo on tunteneet tuossa kohdin 4 viikkoa ja molemmilla on 40 vuotta elettyä elämää ja elämänkokemuksia takana. Luuletko oikeasti, että muutamassa viikossa ehtii kertoa aivan kaiken itsestään toiselle? Ei missään ihmissuhteessa ehdi. Kun siinä muutamassa viikossa kuitenkin pitää myös olla kepeää yhdessäoloa, hiljaisuuden hetkiä yhdessä ja olemista vain. Itse olen ollut avoliitossa jo viisi vuotta, mutta avomieheni ei vieläkään tiedä minusta aivan kaikkea (olen 40). En ole salannut mitään, mutta aivan kaikki ei ole vielä tullut puheeksi, enkä ole nähnyt tarpeelliseksi alkaa listaamaan hänelle jokaista yksityiskohtaa menneestä elämästäni, jos minun mielestä niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ja ne asiat, jotka jollain tavalla liittyy edellisiin parisuhteisiini tai villiin sinkkuelämääni (kuten mahdollinen napakymppi) on sellaisia, että niistä puhun vasta jos ne tulee puheeksi ja toinen haluaa kuulla, en ala niistä spontaanisti kertoa, koska mielestäni se ei olisi kohteliasta eikä asiallista alkaa jauhamaan menneistä seikkailuista. 

Varmasti ovat ehtinyt tosiaan jopa unohtamaan asioita, jotka tapahtuivat 30 vuotta sitten, mutta Oskarin napakymppikokemus ei ole kuin muutama vuosi sitten tapahtunut asia, jonka luulisi tulleen esille jopa ihan vertailuna ensitreffien toteuttamisen kanssa. Hän oli matkalla ohjelman johdosta. Ei tullut mieleen Pariisissa edelliset ulkomaanmatkat? Ei kokemus miltä itsensä näkeminen telkussa tuntuu? Ei julkisuuden reaktiot? Lehtijutut? Janne Katajasta? Neljään viikkoon ei muistanut mitään kertomisen arvoista napakympistä? Asiasta, joka tapahtui itselle vuonna 2017.

Ehkä Heidi ei olisi ajatellut mitään, jos siitä olisi tosiaan puhuttu rehellisesti, mutta nyt se vaan tosiaan näyttää pelimiehen tavoitteesta piilotella entisiä hoitojaan.

Kuinka häiriintyneesti voi katsella maailmaa. Normaalissa parisuhteessa ei ole tapana kyllä avata jokaista "hoitoa" sille toiselle osapuolelle eikä ylipäätään kertoa turhan yksityiskohtaisesti mistään aikaisemmasta parisuhteesta. Sellaisia asioita kaivelevat ovat poikkeuksetta nuoria ja epäkypsiä, jotka eivät siedä toisen entistä elämää. Tiedämme jo siis, mihin joukkoon Heidi kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi mitään, mutta mulla tulee Heidistä mieleen itseni ja naispuoleiset kaverini lukioikäisenä ja lukioikäisen seurustelusuhteissa. 

Juurikin näin... ei missään nimessä aikuisen nelikymppisen käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän Katja tarkoitti sillä, että edes yhteiset piirteet Ollin kanssa eivät ole yhdistäviä? Tästä olisin halunnut kuulla lisää.

"Me ollaan jonkun verran samanlaisia...et se meiän samanlaisuus on huono juttu, mut tavallaan ---ne meiän erilaisuudetkin on sellasia, että ne ei kohtaa."

Katja käytti sanaa "ollaan eri maailmoista". En usko, että hän tarkoitti sllä pelkästään Ollin herkkyyttä, vaan myös paljon muuta. 

Kilpailuhenkisyys, kuoreen vetäytyminen, jääräpäisyys tms. Kun kumpikin on noissa samanlainen, siitä ei seuraa hyvää.

Taas erilaisuus, kuten esimerkiksi toinen haluaa dominoivan puolison ja toinen ei halua olla dominoiva puoliso, niin sekin haittaa.

En tiedä juuri Katjan tarkoittamia juttuja. Nämä ovat siis vain esimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Heidiä ilmeisesti loukkasi erityisesti se, kun kuulemma häissäkin oli vitsailtu Napakympistä ja hän kuuli tästä omien kavereidensa kautta mökillä, kun olivat viettämässä juhannusta. En nyt tiedä onko sellaiset kaverit kovin "hyviä".

Itse ihmettelin samaa. Kaverit vitsailee sulhasen menneisyydestä, sen sijaan että olisivat onnellisia tuoreen avioparin puolesta.

Ei ole joidenkin ihmisten ilkeämielisyydellä mitään rajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katja ja Olli on ihan selkeä tapaus. Olli ei ole seksikäs Katjan mielestä. Ei ole sitä seksuaalista vetovoimaa. Sitä joko on tai ei. Nyt ei ole.

Ollin habitukseen auttaisi parran ajo ja siistit farkut.

Sekä Itsevarmuutta lisää ja hiusten leikkaus!

Australian versiossa yksi vaimo talutti tuoreen miehensä parturiin, eikä meinannut saada näppejään irti hänestä sen jälkeen. Tässä tapauksessa ei mahtaisi aivan auttaa...

Niinpä. Mun mielestä Ollin hiukset olisivat ihan ok, jos muu olemus ja elekieli olisi jotenkin maskuliinisempi. Olen itse seurustellut useammankin pitkätukan kanssa ja se voi olla hyvinkin viehättävää myös miehellä, jos olemus on kohdillaan.

Ollille löytyy varmasti ottajia tämän ohjelman jälkeen juuri tuollaisena kuin hän on, Katja nyt vaan on väärä tyyppi.

M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katja ja Olli on ihan selkeä tapaus. Olli ei ole seksikäs Katjan mielestä. Ei ole sitä seksuaalista vetovoimaa. Sitä joko on tai ei. Nyt ei ole.

Ollin habitukseen auttaisi parran ajo ja siistit farkut.

Sekä Itsevarmuutta lisää ja hiusten leikkaus!

Australian versiossa yksi vaimo talutti tuoreen miehensä parturiin, eikä meinannut saada näppejään irti hänestä sen jälkeen. Tässä tapauksessa ei mahtaisi aivan auttaa...

Niinpä. Mun mielestä Ollin hiukset olisivat ihan ok, jos muu olemus ja elekieli olisi jotenkin maskuliinisempi. Olen itse seurustellut useammankin pitkätukan kanssa ja se voi olla hyvinkin viehättävää myös miehellä, jos olemus on kohdillaan.

Ollille löytyy varmasti ottajia tämän ohjelman jälkeen juuri tuollaisena kuin hän on, Katja nyt vaan on väärä tyyppi.

M35

Ootko sä homomies? Olli on hyvin naisellinen, ja ymmärrän miksi Katjaa ei kiinnosta. Katja haluaa miehen joka pystyy pitämään hänen puoliaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo Heidi jotenkin syvästi uskovainen vai pahasti mustasukkainen persoona vai miksi sille on ongelma, että Oskarilla on ennen heidän tapaamista ollut naisseikkailuja? Tavallista aikuista naista ei haittaa, että miehellä on ennen heitä ollut muita naisia vaan tavallinen aikuinen nainen pitää sitä täysin normaalina, neutraalina asiana. 

Ei kai siitä ole kysymys, eikä Napakymppiin osallistumisesta, vaan ettei Oskari kertonut asiasta. Minusta ainakin tuntuu, että neljän viikon aikana on puhuttu niin paljon että asian olisi voinut ottaa puheeksi. Mulle olisi ihan dealbreaker tuollainen mies joka ei pysty puhumaan avoimesti. Ja Heidissä varmasti on omat vikansa, mutta joku raja Heidin syyllistämisellekin. 

Oletko tosissasi? Nuo on tunteneet tuossa kohdin 4 viikkoa ja molemmilla on 40 vuotta elettyä elämää ja elämänkokemuksia takana. Luuletko oikeasti, että muutamassa viikossa ehtii kertoa aivan kaiken itsestään toiselle? Ei missään ihmissuhteessa ehdi. Kun siinä muutamassa viikossa kuitenkin pitää myös olla kepeää yhdessäoloa, hiljaisuuden hetkiä yhdessä ja olemista vain. Itse olen ollut avoliitossa jo viisi vuotta, mutta avomieheni ei vieläkään tiedä minusta aivan kaikkea (olen 40). En ole salannut mitään, mutta aivan kaikki ei ole vielä tullut puheeksi, enkä ole nähnyt tarpeelliseksi alkaa listaamaan hänelle jokaista yksityiskohtaa menneestä elämästäni, jos minun mielestä niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ja ne asiat, jotka jollain tavalla liittyy edellisiin parisuhteisiini tai villiin sinkkuelämääni (kuten mahdollinen napakymppi) on sellaisia, että niistä puhun vasta jos ne tulee puheeksi ja toinen haluaa kuulla, en ala niistä spontaanisti kertoa, koska mielestäni se ei olisi kohteliasta eikä asiallista alkaa jauhamaan menneistä seikkailuista. 

Varmasti ovat ehtinyt tosiaan jopa unohtamaan asioita, jotka tapahtuivat 30 vuotta sitten, mutta Oskarin napakymppikokemus ei ole kuin muutama vuosi sitten tapahtunut asia, jonka luulisi tulleen esille jopa ihan vertailuna ensitreffien toteuttamisen kanssa. Hän oli matkalla ohjelman johdosta. Ei tullut mieleen Pariisissa edelliset ulkomaanmatkat? Ei kokemus miltä itsensä näkeminen telkussa tuntuu? Ei julkisuuden reaktiot? Lehtijutut? Janne Katajasta? Neljään viikkoon ei muistanut mitään kertomisen arvoista napakympistä? Asiasta, joka tapahtui itselle vuonna 2017.

Ehkä Heidi ei olisi ajatellut mitään, jos siitä olisi tosiaan puhuttu rehellisesti, mutta nyt se vaan tosiaan näyttää pelimiehen tavoitteesta piilotella entisiä hoitojaan.

Kuinka häiriintyneesti voi katsella maailmaa. Normaalissa parisuhteessa ei ole tapana kyllä avata jokaista "hoitoa" sille toiselle osapuolelle eikä ylipäätään kertoa turhan yksityiskohtaisesti mistään aikaisemmasta parisuhteesta. Sellaisia asioita kaivelevat ovat poikkeuksetta nuoria ja epäkypsiä, jotka eivät siedä toisen entistä elämää. Tiedämme jo siis, mihin joukkoon Heidi kuuluu.

Eikä VARSINKAAN häämatkalla...

Jospa Oskari huomasi jo siellä reissussa Heidin luonteen ja hysteerisyyden niin ei ole sen takia enää edes uskaltanut ottaa napakymppiä puheeksi. Toivonut vain, ettei se putkahtaisi esiin (kuten sitten tietenkin kävi, niinkuin tällaiset asiat yleensä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo Heidi jotenkin syvästi uskovainen vai pahasti mustasukkainen persoona vai miksi sille on ongelma, että Oskarilla on ennen heidän tapaamista ollut naisseikkailuja? Tavallista aikuista naista ei haittaa, että miehellä on ennen heitä ollut muita naisia vaan tavallinen aikuinen nainen pitää sitä täysin normaalina, neutraalina asiana. 

Ei kai siitä ole kysymys, eikä Napakymppiin osallistumisesta, vaan ettei Oskari kertonut asiasta. Minusta ainakin tuntuu, että neljän viikon aikana on puhuttu niin paljon että asian olisi voinut ottaa puheeksi. Mulle olisi ihan dealbreaker tuollainen mies joka ei pysty puhumaan avoimesti. Ja Heidissä varmasti on omat vikansa, mutta joku raja Heidin syyllistämisellekin. 

Oletko tosissasi? Nuo on tunteneet tuossa kohdin 4 viikkoa ja molemmilla on 40 vuotta elettyä elämää ja elämänkokemuksia takana. Luuletko oikeasti, että muutamassa viikossa ehtii kertoa aivan kaiken itsestään toiselle? Ei missään ihmissuhteessa ehdi. Kun siinä muutamassa viikossa kuitenkin pitää myös olla kepeää yhdessäoloa, hiljaisuuden hetkiä yhdessä ja olemista vain. Itse olen ollut avoliitossa jo viisi vuotta, mutta avomieheni ei vieläkään tiedä minusta aivan kaikkea (olen 40). En ole salannut mitään, mutta aivan kaikki ei ole vielä tullut puheeksi, enkä ole nähnyt tarpeelliseksi alkaa listaamaan hänelle jokaista yksityiskohtaa menneestä elämästäni, jos minun mielestä niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ja ne asiat, jotka jollain tavalla liittyy edellisiin parisuhteisiini tai villiin sinkkuelämääni (kuten mahdollinen napakymppi) on sellaisia, että niistä puhun vasta jos ne tulee puheeksi ja toinen haluaa kuulla, en ala niistä spontaanisti kertoa, koska mielestäni se ei olisi kohteliasta eikä asiallista alkaa jauhamaan menneistä seikkailuista. 

Varmasti ovat ehtinyt tosiaan jopa unohtamaan asioita, jotka tapahtuivat 30 vuotta sitten, mutta Oskarin napakymppikokemus ei ole kuin muutama vuosi sitten tapahtunut asia, jonka luulisi tulleen esille jopa ihan vertailuna ensitreffien toteuttamisen kanssa. Hän oli matkalla ohjelman johdosta. Ei tullut mieleen Pariisissa edelliset ulkomaanmatkat? Ei kokemus miltä itsensä näkeminen telkussa tuntuu? Ei julkisuuden reaktiot? Lehtijutut? Janne Katajasta? Neljään viikkoon ei muistanut mitään kertomisen arvoista napakympistä? Asiasta, joka tapahtui itselle vuonna 2017.

Ehkä Heidi ei olisi ajatellut mitään, jos siitä olisi tosiaan puhuttu rehellisesti, mutta nyt se vaan tosiaan näyttää pelimiehen tavoitteesta piilotella entisiä hoitojaan.

Kuinka häiriintyneesti voi katsella maailmaa. Normaalissa parisuhteessa ei ole tapana kyllä avata jokaista "hoitoa" sille toiselle osapuolelle eikä ylipäätään kertoa turhan yksityiskohtaisesti mistään aikaisemmasta parisuhteesta. Sellaisia asioita kaivelevat ovat poikkeuksetta nuoria ja epäkypsiä, jotka eivät siedä toisen entistä elämää. Tiedämme jo siis, mihin joukkoon Heidi kuuluu.

Tämähän on ongelma vain heille, joita noita hoitoja löytyy kunnolla ja joilla tuota elettyä elämää on reilusti takana. Ei kaikilla ihmisillä ole tarvetta piilotella elettyä elämää. Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta piilotella niitä muutamaa parisuhdetta, jotka minulla oli ennen puolisoani ja leikkiä ettei niitä ole ollut ja hoitoja minulla ei taas koskaan ole ollut. Mutta varmasti piilottelisin niitä, jos niitä olisi takana kymmeniä ellei jopa satoja, enkä edes muistaisi niitä, koska niin paljon niitä olisi ollut.

Ihan turhaan liioittelet ja vääristelet. Se, ettei niitä asioita tuo erityisesti esiin nykyiselle kumppanille, on fiksun aikuisen ihmisen käytöstä. Se ei tarkoita, että niissä olisi mitään piiloteltavaa tai että leikittäisiin että niitä ei olisi ollutkaan, tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo Heidi jotenkin syvästi uskovainen vai pahasti mustasukkainen persoona vai miksi sille on ongelma, että Oskarilla on ennen heidän tapaamista ollut naisseikkailuja? Tavallista aikuista naista ei haittaa, että miehellä on ennen heitä ollut muita naisia vaan tavallinen aikuinen nainen pitää sitä täysin normaalina, neutraalina asiana. 

Ei kai siitä ole kysymys, eikä Napakymppiin osallistumisesta, vaan ettei Oskari kertonut asiasta. Minusta ainakin tuntuu, että neljän viikon aikana on puhuttu niin paljon että asian olisi voinut ottaa puheeksi. Mulle olisi ihan dealbreaker tuollainen mies joka ei pysty puhumaan avoimesti. Ja Heidissä varmasti on omat vikansa, mutta joku raja Heidin syyllistämisellekin. 

Oletko tosissasi? Nuo on tunteneet tuossa kohdin 4 viikkoa ja molemmilla on 40 vuotta elettyä elämää ja elämänkokemuksia takana. Luuletko oikeasti, että muutamassa viikossa ehtii kertoa aivan kaiken itsestään toiselle? Ei missään ihmissuhteessa ehdi. Kun siinä muutamassa viikossa kuitenkin pitää myös olla kepeää yhdessäoloa, hiljaisuuden hetkiä yhdessä ja olemista vain. Itse olen ollut avoliitossa jo viisi vuotta, mutta avomieheni ei vieläkään tiedä minusta aivan kaikkea (olen 40). En ole salannut mitään, mutta aivan kaikki ei ole vielä tullut puheeksi, enkä ole nähnyt tarpeelliseksi alkaa listaamaan hänelle jokaista yksityiskohtaa menneestä elämästäni, jos minun mielestä niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ja ne asiat, jotka jollain tavalla liittyy edellisiin parisuhteisiini tai villiin sinkkuelämääni (kuten mahdollinen napakymppi) on sellaisia, että niistä puhun vasta jos ne tulee puheeksi ja toinen haluaa kuulla, en ala niistä spontaanisti kertoa, koska mielestäni se ei olisi kohteliasta eikä asiallista alkaa jauhamaan menneistä seikkailuista. 

Varmasti ovat ehtinyt tosiaan jopa unohtamaan asioita, jotka tapahtuivat 30 vuotta sitten, mutta Oskarin napakymppikokemus ei ole kuin muutama vuosi sitten tapahtunut asia, jonka luulisi tulleen esille jopa ihan vertailuna ensitreffien toteuttamisen kanssa. Hän oli matkalla ohjelman johdosta. Ei tullut mieleen Pariisissa edelliset ulkomaanmatkat? Ei kokemus miltä itsensä näkeminen telkussa tuntuu? Ei julkisuuden reaktiot? Lehtijutut? Janne Katajasta? Neljään viikkoon ei muistanut mitään kertomisen arvoista napakympistä? Asiasta, joka tapahtui itselle vuonna 2017.

Ehkä Heidi ei olisi ajatellut mitään, jos siitä olisi tosiaan puhuttu rehellisesti, mutta nyt se vaan tosiaan näyttää pelimiehen tavoitteesta piilotella entisiä hoitojaan.

Noissa klipeissä mitä pariskunnasta on näytetty plus heidän asiantuntijoiden kanssa käydyistä keskusteluista on saanut kuvan, että Heidi heilahteli tunne-elämältään jo huomattavan paljon ennen tätä napakymppipaljastusta. Sai kohtauksia hyvin pienistä, Oskarin rooliksi jäi olla turvallinen, rauhallinen seinä jota vasten Heidi kimpoili. Ja Oskari sanoi ettei tiennyt kuinka päin olla että tilanne pysyisi rauhallisena. miten tuollaisessa tilanteessa alkaa kertomaan mitään, erityisesti jos sen voi pelätä aiheuttavan uuden kohtauksen? Ehkä Oskarin tapa selviytyä tilanteessa oli pysyttäytyä arjessa, jättää liika puhuminen pois - ja oliko hänellä edes siihen mahdollisuutta, Heidi tuntuu hoitavan suurimman osan tunteista, puhumisesta ja vauhdista suhteessa... Mietin itse keski-ikäisenä naisena kuinka osaisin olla jos lähipiirissä olisi Heidin kaltainen ihminen. Luultavasti ottaisin ystävällisesti taka-askelia, varoisin ärsyttämättä mutta sulkeutuisin ja antaisin mahdollisimman vähän syötteitä joista toinen voisi hermostua. Ja kääntäisin kantapäät toiseen suuntaan, en jaksaisi kuunnella tuollaista draamaa, olla mukana tuollaisessa tohotuksessa. Ymmärrän siksi tuon Oskarin reaktion (tai reagoimattomuuden) tilanteissa, niinkuin Marianna heille sanoi, kun toinen epävarmuuttaan vaatii puhumaan toinen ei voi voittaa, kaikki mitä hän sanoo aiheuttaa vain lisää epävarmuutta - samoin kun tuo hiljaisuuskin. Ei tuossa tilanteessa voi voittaa ennen kuin tuo neuroottinen oppii rauhoittumaan ja pohtimaan omia tunteitaa, panikoituuko nykyisestä suhteesta vai historiansa vuoksi...