Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Jos Heidin iässä lähtee parisuhdetta etsimään, kannattaisi hyväksyä se lähtökohta, että lähestulkoon kaikilla on parisuhdehistoriaa ja painolastiakin takana. Että "ainutkertaisuutta" ei saavuta ainakaan niin kauan kun sitä etsii vertailemalla omaa suhdettaan menneisiin.

Jotenkin on vaikea ymmärtää että joku Napakymppiin osallistuminen ja siitä raportoimatta jättäminen on niin valtavan merkittävä asia, että se syöksee aikuisen ihmisen syvään tunnemyrskyyn ja uhmaan & kiukutteluun.

Vierailija kirjoitti:

Heidi vaikuttaa kehittymättömältä persoonalta. Hän lirkuttaa ja lässyttää teennäisesti huomiota saadakseen aivan kuin haluaisi asettua lapsen asemaan. Pinnalliset asiat tuntuvat täyttävän mielen. Teini tulee mieleen.

Totta puhut! Lapsen asemaan hänen täytyykin asettua, jos aikoo jatkaa tuon kiukuttelevan mörököllin kanssa liittoaan.

Olen kerran nähnyt yhdessä perheessä, kun teinipoikaa rukoiltiin istumaan ja vastaus oli tismalleen sama kuin mörököllillä "en tule, ei kiinnosta istua"

Oskari ei ole edes teini-iässä vaan uhmaiässä.

Ollia käy sääliksi. Hän taitaa vielä salaa toivoa, että Katja kiinnostuisi hänestä, mutta niin ei nähtävästi tule ikinä käymään.

Mä en ymmärrä nyt yhtään mitä pahaa siinä on, että joku on ollu napakympissä. Olen juuri Heidin ikäinen nainen pk-seudulta ja mun mielestä se napakymppi on lähinnä hyvä vitsi, jossa ei ole mitään pahaa. 

Ollia ja Katjaakin on jo helpompi seurata, kun Katja ei enää pura pettymystään Olliin. Olli on kyllä fiksu. Sanoi, että lähti hakemaan unelmien parisuhdetta, kun Katja puolestaan unelmien miestä. Hyvä tiivistys. Olli tulee niin vielä saamaan sen unelmien parisuhteen ohjelman jälkeen. Ja toivottavasti Katja sen unelmien miehen. Onhan Katja ainakin rehellinen.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä nyt yhtään mitä pahaa siinä on, että joku on ollu napakympissä. Olen juuri Heidin ikäinen nainen pk-seudulta ja mun mielestä se napakymppi on lähinnä hyvä vitsi, jossa ei ole mitään pahaa. 

Tämä. Reaktion perusteella luulisi että kertomatta jäänyt asia on vähintään vankeustuomio tms. yleisesti tuomittava teko, eikä leikkimieleinen dettiohjelma.

Ens jaksoa varten juomapeli pystyyn. Juoda pitää aina kun Katja sanoo olevansa insinööri/insinöörimäinen ja kun Heidi sekoilee ja flippaa jostain pikkujutusta. Jos tässä nyt muka ei oo vielä tarpeeksi niin voi juoda myös kun Olli ilmaisee olevansa vielä varovaisesti toiveikas Katjan suhteen, kun Oskari kertoo ettei pysy Heidin tunnevuoristoradassa mukana ja kun Ville ja Anniina pussaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa Katjalla ja Ollilla oli mahdollisuus parisuhteeseen. Heillä tuntui synkkaavan häissä, eikä mitään ilmeistä inhoa ollut ilmassa. Ollin mielestä Katja oli hurmaava morsian. Katja oli ilahtunut, että Olli oli fiksu ja koulutettu.

Et voi olla tosissasi, jos ajattelet että nämä mainitsemasi asiat ratkaisevat.

Itse olen ollut parisuhteessa jossa kumpikin oli todella ihastunut toiseen ja molemmat yrittivät kaikkensa suhteen eteen. Meillä oli paljon, paljon paremmat lähtökohdat kuin Katjalla ja Ollilla, ts. näimme toisissamme paljon enemmän myönteistä. Terapiassakin käytiin jne.

Silti meillä paljastui olevan siinä määrin isoja fundamentaalisia eroavaisuuksia, että jouduimme toteamaan ettei suhde vain toimi. Noiden asioiden muuttaminen - tai sitten se että toinen olisi opetellut hyväksymään ne toisessa aidosti - olisi vaatinut vuosien tai ehkä jopa kymmenen vuoden terapeuttista työskentelyä. Kyllä siinä tilanteessa on fiksumpaa vain todeta, että on parempi etsiä sellainen kumppani jonka kanssa yhteen hioutuminen onnistuu hieman nopeammin. Meillä jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä.

Koska toista aivan samanlaista ihmistä ei ole olemassa, tämän tyyppisillä ihmisillä tulee aina olemaan vaikeuksia parisuhteessa tai omien lasten kanssa tai työkavereiden. Se ettei kyetä ihan aidosti hyväksymään muita, kun niitä omia tapoja vie lopulta aina riitoihin tai eroon. Siksi toistet eivät vaan koskaan tule saamaan onnellista parisuhdetta tai ihmissuhteita loppuelämäkseen.

Ei hyväksytä kauppakassia, ei pitsatäytettä, ei iltavirkkuutta tai vaikka toisen höpöttämistä. Meillä on tosiaan vain yksi elämä ja monella se tulee kulutettua sinkkuna, koska vain oma tapa kelpaa ja joko toinen tekee samalla tavalla tai tekee jossain muualla jonkun toisen kanssa sillä toisella tapaa.

Meillä ei ollut kysymys kauppakasseista vaan persoonallisuuden piirteistä, joiden muuttaminen on hidasta tai mahdotonta, samoin myös niiden hyväksyminen toisessa. Väitätkö tosissasi, ettei tällaisia piirteitä voi olla? Silloin tulet samalla väittäneeksi, että ketkä tahansa kaksi mieleltään tervettä ihmistä sopivat keskenään parisuhteeseen, kunhan vain opettelevat hyväksymään toistensa tavat.

Syy, miksi Katjalle ja Ollille tulee kinaa pikkuasioista, voi johtua (ja todennäköisesti johtuu) siitä, että taustalla on paljon isompia asioita jotka koetaan vaikeiksi.

Mieti jos se häiritsevä piirre olisikin löytynyt lapsestasi. Juuri se sama, jota et miehessäsi oppinut koskaan hyväksymään.

Joko opit hyväksymään ja rakastamaan lastasi tai tosiaan elät 18 vuotta helvetissä odottaen, että pääset hänestä eroon.

En tiedä mikä normaali piirre ihmisessä on sellainen ettet opi sen kanssa elämään. Tekojen kohdalla on varmasti paljonkin sellaisia, joiden kohdalla kannattaa ihan itse juosta karkuun. Tietenkään aggressiivisen tai tuohoavan ihmisen seuraa ei kuulu oppia sietämään, mutta miksi sellaisen kanssa edes alkujaan on alkanut olemaan yhdessä?

Suhde lapseen on aivan eri asia kuin suhde elämänkumppaniin. Osa niistä häiritsevistä piirteistä (joita siis oli useita) liittyi juuri siihen, että mies tarvitsi kumppaniltaan vanhemmuutta, siis tietynlaista äitinä olemista. Minä taas haluan tasavertaista parisuhdetta. En opettele sietämään tällaista piirrettä kumppanissani, vaan ennemmin etsin sellaisen kumppanin, joka on samoilla linjoilla kanssani, ja päästän miehenkin etsimään itselleen varaäidin niistä lukuisista naisista, jotka siihen rooliin sopivat ja jopa suorastaan haluavat. Sellaisia naisiahan on olemassa, ja varmasti tämä mies sopii erinomaisesti kumppaniksi sellaiselle, koska hänessä on paljon ihania ja miellyttäviä piirteitä, hän on viehättävä persoona, ja hänellä on hyvä sydän. 

Nämä piirteet alkoivat tulla ilmi vasta, kun olimme seurustelleet puolisen vuotta. Siihen asti mies piti niitä piilossa. Samoihin aikoihin mies lisäksi kertoi olevansa sittenkin eri mieltä tietyistä tärkeistä, tulevaisuutta koskevista kysymyksistä, joista olimme puhuneet heti suhteen alussa (kuvitteellinen esimerkki: halutaanko lapsia vai ei). Silloin viimeistään päätin, että vaikka kuinka rakastamme toisiamme ja yritämme sietää ja ymmärtää, meitä ei vain ollut tarkoitettu yhteen. 

Etkö ole ollut tietoinen, että tällaistakin voi tapahtua?

Ensin puhut kuinka molemmat yrittivät kaikkensa suhteen eteen ja sitten alat kuitenkin puhumaan halusta. Et halunnut sitä, eikä toinen halunnut tätä. Yksikään halu ei ole kiveen kirjoitettu. Se on asia jonka päätät. Tänään haluat toimia äitinä ja huomenna et. Voit halutessasi päättää niin ja myös keitä nämä halusi koskevat.

Parisuhde on ihmissuhde ja säännöt toimivat kuten kaikissa ihmisuhteissa. Ei rakkaus omaan lapseen nyt niin suuresti eroa, kun pitkässä parisuhteessa puolisoa kohtaan tuntema rakkaus. Toisessa on mukana seksuaalinen puoli, mutta ei kukaan nyt 20 vuotta jotain himokkaita tunteita puolisoaan 24/7 kohtaan tunne, vaan pikemmin ihan arkirakkautta, joka on aika samanlaista kun se omia lapsia kohtaan tunnettu rakkaus.

Selkeästi sinulla on defenssit päällä. Selittelyjä miksei homma toiminut, vaikka kuitenkin kokoajaan kirjoitat ettet halunnut, koska ei ollut mieleistäsi ja mitä se mahtaa olla kuin sitä, että hommat kuuluisi tehdä niinkuin sinä haluat tai muuten annat asian olla?

Ehkä rakastit oikeasti, mutta lopulta kyseessä oli ”my way tai high way”.

Meillä on vain erilaiset elämänarvot.

Tietenkin voisin päättää sitoutua loppuelämäkseni suhteeseen, jossa kumpikaan ei ole onnellinen. Mutta koska rakastin tätä miestä (ja rakastan edelleen), tahdon ensisijaisesti hänen olevan onnellinen. Suhteemme jatkuminen on siihen nähden toissijainen asia. Samaa toivon myös omalle lapselleni. Sydämeni särkyisi, jos hän kokisi velvollisuudekseen jäädä elämään onnettomaksi tekevää, liian rajoittavaa elämää parisuhteeseen, joka ei fundamentaalilla tavalla sovi hänelle, vain voidakseen todistaa muille (tai itselleen? jonkinlaiselle jumalolennolle? en oikein ymmärrä kenelle ja miksi) kykenevänsä sitoutumaan.

Kyseessä ei ole selittely tai defenssi, vaan sitouduin suhteeseen niin pitkäksi aikaa että saimme selville, mistä suhteessamme ihan oikeasti on kysymys, ja mitkä asiat tulisivat olemaan siinä muuttumattomia joko ikuisesti tai vähintäänkin hyvin kauan. Tältä pohjalta teimme yhdessä päätöksen erota.

Aivan, sinä et ollut onnellinen, koska toinen ei tehnyt ja ollut sellainen kuin sinä halusit. Eikä edes suostunut muuttumaan mieleiseksi ja sinun tyylillä toimivaksi Jos asiat olisi tehty sinun haluamallasi tavalla olisit ollut onnellinen. Se on juuri tästä mistä puhumme. Kun hyväksyy vain oman näkökulmansa ja tapansa suhde päättyy väistämättä eroon, koska joko itse tai toisesta tulee onneton.

Minä tai tämä mies kumpikaan emme ole ihmisiä, jotka hyväksyvät vain oman näkökulmansa. Siitä huolimatta emme olleet yhdessä onnellisia. On paljon asioita, jotka voin opetella hyväksymään kumppanissani, ja olen niin tehnytkin. Sitten on joitakin asioita, jotka vaikuttavat liikaa onnellisuuteeni, jos tekisin niiden kohdalla kompromisseja. 

Jos et ymmärrä näiden kahden asian eroa, en voi tämän enempää auttaa. 

Tätä kutsutaan selittelemiseksi. Ymmärrän vallan hyvin. Mitä vähemmän näitä juttuja on, mitä ei hyväksy, sitä pienemmäksi eron todennäköisyys muuttuu. Mitä tiukemmin pitää kiinni jopa ihan kaikista omista haluistaan, sen nopeammin ero tulee. Toiset oppivat hyväksymään kaiken, joskus jopa liikaa ja toiset eivät hyväksy lähes mitään. Sinä et oppinut kaikkea ja lopputulos oli mikä oli.

Jaa että jos eroaa, kun lapsitoiveet eivät kohtaa, niin "et oppinut kaikkea"? Aika syyllistävä ja tuomitseva tyyli sinulla.

Tulkitset sen sellaiseksi, vaikka kyseessä on vain tosiasioiden ääneen sanominen. Jollekin lapset ovat pikkujuttu. Tehdään jos vaimo haluaa, mutta tärkeintä etteivät häiritse vaikka miehen omaa uraa esim. Toisille se on elämää suurempi kysymys ja jos puoliso osoittautuu ettei hän voi saada lapsia, niin tämä lähtee vaihtoon heti, toiset oppivat elämään sen asian kanssa ettei sitä omaa lasta tule. Toiset ihmiset ovat nyt vaan sallivampaa ja hyväksyvämpiä. Heille ei lapset tai niiden puute muuta suhteessa mitään, toiset oppivat hyväksymään sen ja he, jotka eivät tulevat onnettomiksi ja eroavat. Tosiasioita.

Kuten ei nuttura, eikä bioroskis, eikä lapsellinen hiihittäminen, eikä edes se, että miestä joutuu passaamaan ja hoitamaan, kun sitä viidettä lasta kotona. Toiset vain ovat oppineet hyväksymään sen, että mies nyt on kuin se kolmas tai viides lapsi, eikä ota stressiä siitä, riitele tai vedä edes herneitä nenään siitä ja avioliitto jatkuu ja toiset taas eivät opi ja lopputuloksen tiedät.

Kyllä erilaiset lapsitoiveet on tutkitustikin sellainen asia, joka aiheuttaa niin paljon vaikeuksia parisuhteeseen, että tällaisille pareille suositellaan eroamista ihan perustellusti. Avioliitto ei ole jumalallinen itsetarkoitus, vaan väline jonka avulla puolisot saavuttavat suuremman onnellisuuden tason verrattuna yksin elämiseen. On viisasta ymmärtää, milloin avioliitosta - tai muusta sitoutuneesta suhteesta - on tullut vankila, joka estää ihmistä elämästä onnellisena ja toteuttamasta omaa tarkoitustaan maailmassa.

Mainitsit aiemmin, että on sinunkin mielestäsi mahdollista myös olla liian hyväksyvä. Tarkoititko, että ainoa asia jonka hyväksymättömyydestä ei sinulta saa pyyhkeitä, on puolison persoonallisuushäiriö tmv.? Kun kerran et lapsitoiveiden kohtaamattomuutta pidä minään.

Ai niin: tyylisi on tuomitseva ihan objektiivisesti arvioiden. Näet sen kun luet omia kommenttejasi ja mietit, miten neutraalisti viestivä keskustelija olisi sanonut samat asiat.

En minä sano mikä on oikein tai väärin. Kerron vain lopputuloksen ja sitä sinun on vain kovin vaikeaa hyväksyä. Jos on kaksi paria joilla on sama ongelma. Puolisoista toinen halua ja toinen ei lapsia ja toinen näistä pareista jatkaa ja toinen ei. Mistä se voisi johtua? Voisiko olla, että sen parina jatkavan henkilöt ovat oppineet elämään tämän tosiasian kanssa ja hyväksyneet asian osana elämäänsä ja että jommankumman maun mukaan mennään? Ja vastavuoroisesti nämä jotka eivät jatkaneet, eivät oppineet koskaan hyväksymään asiaa kohdallaan ja halusivat siksi erota?

Tutkitusti on vaikka kuinka paljon asioita, jotka aiheuttavat ongelmia suhteissa. Yksi suurimmista on raha ja siltikin toiset oppivat elämään pihin tai tuhlaajan kanssa ja hyväksymään tämän toisen erityyppisen rahankäytön. Kannattaako se? Monesti ei, mutta niin se vain on. Maailmassa on liikaa niitäkin jotka ovat oppineet hyväksymään, jopa puolisonsa väkivaltaisen käyttäytymisen. Valitettavasti. Heidän avioliittonsa jatkuu, koska he ovat oppineet hyväksymään asioita, joita heidän ei kuuluisi oppia hyväksymään. En rajoita liiemmin mitä tarkoitan mikä on liiankin hyväksyvää. Se on tapauskohtausta. Joten älä laita ”sanoja suuhuni”, mitä pidän minänäkin, kun et kerran tiedä.

Ei kaikki oppiminen ole postiivista tai edes tavoiteltavaa, vaikka selkeästi jostain syystä tulkitset sen niin, mutta elämässä ihminen oppii itselleen tapoja ja toimintamuotoja, jotka ovat toisinaan jopa haitallisia hänelle itselleen.

Onko avioliiton jatkuminen hyvä tai huono asia, on ehkä makuasia lopulta. Mutta jos se loppuu siksi, koska et oppinut hyväksymään jotain, pientä tai suurta, niin se loppuu, eikä siinä ole mukana syyllistämistä paitsi sinun tulkinnassasi, vaan tosiasioiden toteamista.

Kotka

Katjan kävelytyyli... en yhtään ihmettele että Olli on liian herkkä/naisellinen hänen mielestään

Pakko tulla analysoimaan näitä tilanteita.

Anniina ja ville toimii, niistä ei sen enempää. Symppis pari.

Mutta sitte nämä muut, ensinäki yhdessä jaksossa särähti korvaan Ollin selittäminen sohvalla tyyliin "mun kaveri Krista, eiku Sofia eiku Camilla siis sano just siitä biojäteastiasta" Hei haloo, vaikka on naispuolisia ystäviä, niin itse kokisin oloni hyvin epämukavaksi, kun tuore miesystävä puhuu useasta muusta naisesta, joita en itse vielä tunne enkä heidän menneisyyttään tiedä. Jos Ollin käytös koko ajan ollut kameroiden takana naispuolisia ystäviään ylistävää, niin ymmärrän täysin Katjan varauksellisuuden. Nyt kiva katsoa kyllä, kun Katja tutustunut Ollin ystäviin.

Katja on kylmä, kuten itsekin sanoi. Ärsyttää se insinöörin esille tuominen, pitää itseään parempana kuin muut? Lämmin hymyilevä Katja on mukavaa katseltavaa. Olisin toivonut että hän olisi edes antanut mahdollisuuden. Vastaanottaisi kosketusta ja olisi avoin. Näillä muuten synkkaisi varmasti, kunhan pääsisivät vaikka kännissä edes panemaan ja rikkomaan sen jään väliltään. Viimejaksossa hämmentävää, miten Katja hyppää Kari Kanalan kaulaan halaamaan, mutta omaan ukkoonsa ei voi sattua...

Heidi, hoh hoijaa. Lapsellinen nainen, tosin tunnistan itseni hänestä. IG-kuvaaminen raivostuttavaa ja yhdessä jaksossa Oskari hyvin toisti Heidin sanat "ota sellainen kuva kuin olisin yksin täällä" mahtoi lämmittää miehen mieltä. Viimejaksossa myös huomasi kun Kari Kanala näytti videon ja Heidi alkaa itkeä, niin Oskari ihan pelästyi otsa rypyssä, ajatteli että nytkö se taas itkee, mistähän se nyt suuttui ja huojentui heti kun Heidi sai kerrottua itkevänsä onnesta. Heidi ja Oskari ei todellakaan elä samaa aikakautta. Heidi on edelleen sinkkunainen suhteessa ns. kun päästää festareilla, järjestää jatkuvasti ohjelmaa arkeen ja kaiken pitää olla suurta glamouria. Ehkä voisi tulla omalta mukavuusalueeltaan ja koittaa tutustua Oskariin ja hänen toiveisiinsa. Rauhoittua hieman ja keskittyä heidän parisuhteeseen, eikä siihen mitä mielikuvaa ystäville ja ulkomaailmalle näytetään.

Oskarista vielä, en pidä miehistä jotka ei puhu tai vastaa tunteiden kysymiseen että kerron sitten jos jokin muuttuu. Oskari voisi olla aavistuksen leikkisämpi ja hoivaavampi, hänen naisensa pitäisi siitä että ottaisi tämän syliin ja silittelisi kuin kissanpentua. Mutta ymmärrän täysin, että mies on niin pelästyksissä tästä naisesta, eikä varmasti tiedä, että haluaako katsoa suhteen loppuun.. koska sielä voi olla jotain hyvää. Vai painaako äkkiää jarrua ja lopettaa leikin kesken.

Ehkä jos olisin Oskari, niin itse chillaisin hetken, heittäisin sitoutumishaaveet sivuun ja koittaisin sen puoli vuotta elää Heidin tyylillä. Tilaisin vaatteita, asusteita, matkoja, sekoilisin ja vetäisin päiväkännejä. Ja sitten palaisin back in busines, eron jälkeen takaisin hillittyyn keski-ikäisen elämään.

Tuskin se Napakymppi ongelma on. Avoimuuden puute taitaa olla -. 

Vierailija kirjoitti:

Pakko tulla analysoimaan näitä tilanteita.

Anniina ja ville toimii, niistä ei sen enempää. Symppis pari.

Mutta sitte nämä muut, ensinäki yhdessä jaksossa särähti korvaan Ollin selittäminen sohvalla tyyliin "mun kaveri Krista, eiku Sofia eiku Camilla siis sano just siitä biojäteastiasta" Hei haloo, vaikka on naispuolisia ystäviä, niin itse kokisin oloni hyvin epämukavaksi, kun tuore miesystävä puhuu useasta muusta naisesta, joita en itse vielä tunne enkä heidän menneisyyttään tiedä. Jos Ollin käytös koko ajan ollut kameroiden takana naispuolisia ystäviään ylistävää, niin ymmärrän täysin Katjan varauksellisuuden. Nyt kiva katsoa kyllä, kun Katja tutustunut Ollin ystäviin.

Katja on kylmä, kuten itsekin sanoi. Ärsyttää se insinöörin esille tuominen, pitää itseään parempana kuin muut? Lämmin hymyilevä Katja on mukavaa katseltavaa. Olisin toivonut että hän olisi edes antanut mahdollisuuden. Vastaanottaisi kosketusta ja olisi avoin. Näillä muuten synkkaisi varmasti, kunhan pääsisivät vaikka kännissä edes panemaan ja rikkomaan sen jään väliltään. Viimejaksossa hämmentävää, miten Katja hyppää Kari Kanalan kaulaan halaamaan, mutta omaan ukkoonsa ei voi sattua...

Heidi, hoh hoijaa. Lapsellinen nainen, tosin tunnistan itseni hänestä. IG-kuvaaminen raivostuttavaa ja yhdessä jaksossa Oskari hyvin toisti Heidin sanat "ota sellainen kuva kuin olisin yksin täällä" mahtoi lämmittää miehen mieltä. Viimejaksossa myös huomasi kun Kari Kanala näytti videon ja Heidi alkaa itkeä, niin Oskari ihan pelästyi otsa rypyssä, ajatteli että nytkö se taas itkee, mistähän se nyt suuttui ja huojentui heti kun Heidi sai kerrottua itkevänsä onnesta. Heidi ja Oskari ei todellakaan elä samaa aikakautta. Heidi on edelleen sinkkunainen suhteessa ns. kun päästää festareilla, järjestää jatkuvasti ohjelmaa arkeen ja kaiken pitää olla suurta glamouria. Ehkä voisi tulla omalta mukavuusalueeltaan ja koittaa tutustua Oskariin ja hänen toiveisiinsa. Rauhoittua hieman ja keskittyä heidän parisuhteeseen, eikä siihen mitä mielikuvaa ystäville ja ulkomaailmalle näytetään.

Oskarista vielä, en pidä miehistä jotka ei puhu tai vastaa tunteiden kysymiseen että kerron sitten jos jokin muuttuu. Oskari voisi olla aavistuksen leikkisämpi ja hoivaavampi, hänen naisensa pitäisi siitä että ottaisi tämän syliin ja silittelisi kuin kissanpentua. Mutta ymmärrän täysin, että mies on niin pelästyksissä tästä naisesta, eikä varmasti tiedä, että haluaako katsoa suhteen loppuun.. koska sielä voi olla jotain hyvää. Vai painaako äkkiää jarrua ja lopettaa leikin kesken.

Ehkä jos olisin Oskari, niin itse chillaisin hetken, heittäisin sitoutumishaaveet sivuun ja koittaisin sen puoli vuotta elää Heidin tyylillä. Tilaisin vaatteita, asusteita, matkoja, sekoilisin ja vetäisin päiväkännejä. Ja sitten palaisin back in busines, eron jälkeen takaisin hillittyyn keski-ikäisen elämään.

Mites niitä tarpeita otetaan huomioon jos niistä ei puhuta? Oskarillahan oli se vaatimaton toive, että hänet hyväksyttäisiin täsmälleen sellaisena kun hän on.

Minusta on outoa ettei Oskari ole kertonut Napakympistä neljän viikon aikana. Ja olisin todellakin pahoittanut mieleni asiasta. Kaiken lisäksi Heidi sanoi, ettei Oskari edes pahoitellut asiaa tai osannut yhtään antaa tukea Heidille tuossa tilanteessa. Suoraan sanottuna kummastakaan ihmisestä ei saa kovin hyvää kuvaa ohjelman välityksellä. Mutta tässä jätetään niin paljon näyttämättä, ettei voi sanoa kumpi on pahempaa, tuo Heidin jatkuva hössötys vai Oskarin mykkäkoulu. 

Minusta tuo Katja sanoi nyt hyvin, että on oppinut sen kuinka tärkeä kemia ja "kipinä" on parisuhteessa. Eli ohjelma on tehnyt tehtävänsä. Olli ja Katja odotti eri asioita tältä kokeilulta. Olli varmasti löytää naisen helposti. Katjan miesmaku jäi epäselväksi.

Ville ja Anniina on niin match made in heaven. He käyvät ulkoisesti ja luonteiden puolesta. Lisäksi Anniinalle oli varmasti tärkeää, että mies on suhteellisen varakas. Aivan ihana pari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko tulla analysoimaan näitä tilanteita.

Anniina ja ville toimii, niistä ei sen enempää. Symppis pari.

Mutta sitte nämä muut, ensinäki yhdessä jaksossa särähti korvaan Ollin selittäminen sohvalla tyyliin "mun kaveri Krista, eiku Sofia eiku Camilla siis sano just siitä biojäteastiasta" Hei haloo, vaikka on naispuolisia ystäviä, niin itse kokisin oloni hyvin epämukavaksi, kun tuore miesystävä puhuu useasta muusta naisesta, joita en itse vielä tunne enkä heidän menneisyyttään tiedä. Jos Ollin käytös koko ajan ollut kameroiden takana naispuolisia ystäviään ylistävää, niin ymmärrän täysin Katjan varauksellisuuden. Nyt kiva katsoa kyllä, kun Katja tutustunut Ollin ystäviin.

Katja on kylmä, kuten itsekin sanoi. Ärsyttää se insinöörin esille tuominen, pitää itseään parempana kuin muut? Lämmin hymyilevä Katja on mukavaa katseltavaa. Olisin toivonut että hän olisi edes antanut mahdollisuuden. Vastaanottaisi kosketusta ja olisi avoin. Näillä muuten synkkaisi varmasti, kunhan pääsisivät vaikka kännissä edes panemaan ja rikkomaan sen jään väliltään. Viimejaksossa hämmentävää, miten Katja hyppää Kari Kanalan kaulaan halaamaan, mutta omaan ukkoonsa ei voi sattua...

Heidi, hoh hoijaa. Lapsellinen nainen, tosin tunnistan itseni hänestä. IG-kuvaaminen raivostuttavaa ja yhdessä jaksossa Oskari hyvin toisti Heidin sanat "ota sellainen kuva kuin olisin yksin täällä" mahtoi lämmittää miehen mieltä. Viimejaksossa myös huomasi kun Kari Kanala näytti videon ja Heidi alkaa itkeä, niin Oskari ihan pelästyi otsa rypyssä, ajatteli että nytkö se taas itkee, mistähän se nyt suuttui ja huojentui heti kun Heidi sai kerrottua itkevänsä onnesta. Heidi ja Oskari ei todellakaan elä samaa aikakautta. Heidi on edelleen sinkkunainen suhteessa ns. kun päästää festareilla, järjestää jatkuvasti ohjelmaa arkeen ja kaiken pitää olla suurta glamouria. Ehkä voisi tulla omalta mukavuusalueeltaan ja koittaa tutustua Oskariin ja hänen toiveisiinsa. Rauhoittua hieman ja keskittyä heidän parisuhteeseen, eikä siihen mitä mielikuvaa ystäville ja ulkomaailmalle näytetään.

Oskarista vielä, en pidä miehistä jotka ei puhu tai vastaa tunteiden kysymiseen että kerron sitten jos jokin muuttuu. Oskari voisi olla aavistuksen leikkisämpi ja hoivaavampi, hänen naisensa pitäisi siitä että ottaisi tämän syliin ja silittelisi kuin kissanpentua. Mutta ymmärrän täysin, että mies on niin pelästyksissä tästä naisesta, eikä varmasti tiedä, että haluaako katsoa suhteen loppuun.. koska sielä voi olla jotain hyvää. Vai painaako äkkiää jarrua ja lopettaa leikin kesken.

Ehkä jos olisin Oskari, niin itse chillaisin hetken, heittäisin sitoutumishaaveet sivuun ja koittaisin sen puoli vuotta elää Heidin tyylillä. Tilaisin vaatteita, asusteita, matkoja, sekoilisin ja vetäisin päiväkännejä. Ja sitten palaisin back in busines, eron jälkeen takaisin hillittyyn keski-ikäisen elämään.

Mites niitä tarpeita otetaan huomioon jos niistä ei puhuta? Oskarillahan oli se vaatimaton toive, että hänet hyväksyttäisiin täsmälleen sellaisena kun hän on.

Tässäkin tapauksessa se pyyntö oli sitten vaan liikaa. Eikä se suinkaan ole mikään kertomasi vaatimaton toive, vaan todella vaativa, haastava ja keskittymistä vaativa toive.

Miten voi keneltäkään uudelta ihmiseltä toivoa ja vaatia, että omat mielenmöröt huomioidaan välittömästi ja häntä hyysätään ja liitto menee sen mukaan millainen mieli minäkin päivänä on. Miten voi vaatia, että toinen on hiljaa ja kyselemättä kuulumisia, puhumattakaan siitä, että voisi vaatia toista odottamaan vastauksia viikkokaupalla. Näkeekö kukaan muu pahan narsistin tässä Oskarissa?

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että Olli ei ole fyysisesti monenkaan naisen unelma, valitettavasti. Vaikka Olli on miten symppis, hyvä keskustelemaan, fiksu jne. Ei se pikkumyy-tukka ja pyöreät lasit vaan kovin moneen naiseen vetoa. Niinkuin joku tuolla kirjoitti, Katja ei tunne seksuaalista vetovoimaa Ollia kohtaan. Niin se vaan on.

Minä kans uskon, että Katja ei tunne yhtään fyysisistä vetoa Olliin. Ja jos se puuttuu täysin, ei hommasta tule mitään. 

Kun Katja näki Ollin "alttarilla", hän vaikutti ja myöhemmin sanoi olleensa myönteisesti yllättynyt. Itse naisena olisin myös ollut. Olli näytti mun silmään puvussaan ihan kivalta ja tuossa vaiheessa en vielä ollut kuullut Ollin ylenpalttista analysointia ja "lässytystä".

Myöhemmin Olli omassa pukeutumistyylissään, puhetyylissään, kävely- ja liikehdintätyylissään on mun silmissä osoittautunut täysin vetovoimattomaksi. Kiva ihminen, muttei tippaakaan vetovoimaa mun silmissä.

Katja on sanonut myös Ollin kuulleen, että hän viihtyy Ollin kanssa, kun keskustelunaiheet ovat muuta kuin tunteiden vatkaamista, eli vaikka kun politiikasta tai tv-ohjelmista keskustellaan. MInusta Ollin olisi kannattanut ottaa tämä onkeensa, eli jos hän Katjaa haluaa yrittää, hänen olisi kannattanut tarkoituksella välttää vatkataan tunteita -aiheita ja pysyä muissa asioissa.

Eilisessä jaksossa Olli viltillä heitti jotain sellaista, että "kyllä voisin suhun vielä ihastustua" tms. Ajattelin, että voi ei! Olli pliis, jätä tämä aihe ja puhu muusta. 

Tuosta Heidin tunteiden jauhamisesta. Minusta on itsekeskeistä olettaa, että kun itse jollain hetkellä haluaa tunteista puhua, toinen on heti valmis siihen. Jos itse on avautumismoodissa, toinen ei välttämättä ole. Eihän se voi mennä niin, että avautuja määrää, milloin keskustellaan. Voisiko avautuja sanoa, että haluaisin keskustella, milloin sopisi? 

On ihmisiä, jotka menevät lukkoon, kun toinen yhtäkkiä alkaa "tivaamaan". Ei se ole välttämättä tarkoituksesllista tunteiden panttaamista tai salaamista, kaikki vain eivät pysty nopeasti antamaan ulos tunteitaan, ja näissä keskusteluissa pitäisi löytää jokin keskitie.

Itsellä on kokemusta ihmisistä, jotka kovasti kysyvät vähän väliä fiiliksiä. Vastauksen pitää olla aina kysyjän fiiliksiä tukeva ja myötäsukainen. JOs näille uskaltaa sanoa vaikka miettivänsä toisen käytöksessä jotain juttua ja olevansa siitä hämillään, niin jo tulee paskamyrsky niskaan. Eli tunteet pitäisi heti ilmaista avoimesti, varsinkin heti, kun toinen niitä kysyy, mutta niissä ei saa olla mitään, minkä toinen voi käsittää arvosteluksi, vaikka siis ei arvostele vaan sanoo vain olevansa hieman hämillään. Tämäntyyppisen ihmisen kanssa "tunteista keskusteleminen" voi saada aikaa draaman ja pyörremyrskyn, mitä yrittää ymmärrettävästi välttää kun ei aina jaksa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että Olli ei ole fyysisesti monenkaan naisen unelma, valitettavasti. Vaikka Olli on miten symppis, hyvä keskustelemaan, fiksu jne. Ei se pikkumyy-tukka ja pyöreät lasit vaan kovin moneen naiseen vetoa. Niinkuin joku tuolla kirjoitti, Katja ei tunne seksuaalista vetovoimaa Ollia kohtaan. Niin se vaan on.

Minä kans uskon, että Katja ei tunne yhtään fyysisistä vetoa Olliin. Ja jos se puuttuu täysin, ei hommasta tule mitään. 

Kun Katja näki Ollin "alttarilla", hän vaikutti ja myöhemmin sanoi olleensa myönteisesti yllättynyt. Itse naisena olisin myös ollut. Olli näytti mun silmään puvussaan ihan kivalta ja tuossa vaiheessa en vielä ollut kuullut Ollin ylenpalttista analysointia ja "lässytystä".

Myöhemmin Olli omassa pukeutumistyylissään, puhetyylissään, kävely- ja liikehdintätyylissään on mun silmissä osoittautunut täysin vetovoimattomaksi. Kiva ihminen, muttei tippaakaan vetovoimaa mun silmissä.

Katja on sanonut myös Ollin kuulleen, että hän viihtyy Ollin kanssa, kun keskustelunaiheet ovat muuta kuin tunteiden vatkaamista, eli vaikka kun politiikasta tai tv-ohjelmista keskustellaan. MInusta Ollin olisi kannattanut ottaa tämä onkeensa, eli jos hän Katjaa haluaa yrittää, hänen olisi kannattanut tarkoituksella välttää vatkataan tunteita -aiheita ja pysyä muissa asioissa.

Eilisessä jaksossa Olli viltillä heitti jotain sellaista, että "kyllä voisin suhun vielä ihastustua" tms. Ajattelin, että voi ei! Olli pliis, jätä tämä aihe ja puhu muusta. 

Tuosta Heidin tunteiden jauhamisesta. Minusta on itsekeskeistä olettaa, että kun itse jollain hetkellä haluaa tunteista puhua, toinen on heti valmis siihen. Jos itse on avautumismoodissa, toinen ei välttämättä ole. Eihän se voi mennä niin, että avautuja määrää, milloin keskustellaan. Voisiko avautuja sanoa, että haluaisin keskustella, milloin sopisi? 

On ihmisiä, jotka menevät lukkoon, kun toinen yhtäkkiä alkaa "tivaamaan". Ei se ole välttämättä tarkoituksesllista tunteiden panttaamista tai salaamista, kaikki vain eivät pysty nopeasti antamaan ulos tunteitaan, ja näissä keskusteluissa pitäisi löytää jokin keskitie.

Itsellä on kokemusta ihmisistä, jotka kovasti kysyvät vähän väliä fiiliksiä. Vastauksen pitää olla aina kysyjän fiiliksiä tukeva ja myötäsukainen. JOs näille uskaltaa sanoa vaikka miettivänsä toisen käytöksessä jotain juttua ja olevansa siitä hämillään, niin jo tulee paskamyrsky niskaan. Eli tunteet pitäisi heti ilmaista avoimesti, varsinkin heti, kun toinen niitä kysyy, mutta niissä ei saa olla mitään, minkä toinen voi käsittää arvosteluksi, vaikka siis ei arvostele vaan sanoo vain olevansa hieman hämillään. Tämäntyyppisen ihmisen kanssa "tunteista keskusteleminen" voi saada aikaa draaman ja pyörremyrskyn, mitä yrittää ymmärrettävästi välttää kun ei aina jaksa. 

Monesti on niinkin, että jos omat ihastumisen fiilikset on vasta orastavia, niin se, että jos niitä joutuu sille toiselle ääneen usein vakuuttelemaan tai ihan vain analysoimaankin niin se jotenkin tuhoaa ne orastavat fiilikset. Tulee olo, että joutuu kannattelemaan toista. Sitä, jota rakastaa, kannattelee välillä mielellään (siis puolin ja toisin). Mutta se, johon vasta tutustui ja johon vasta on ihastumassa, sitä ei jaksaisi kannatella vaan ihastumisen ja sitten rakastumisen pitäisi antaa syntyä siinä rauhassa ilman analysointeja ja vatvomisia (koskee myös Ollia tämä vinkki Heidin lisäksi). 

Tuo pointti, että suora ja avoin keskustelu on tärkeää, niin eihän se tarkoita sitä, että suoraan ja avoimesti pitää sitä omaa ihastusmisensa tasoa keskustella koko ajan. Vaan sitä, että jos joku asia meinaa omassa päässä muodostua ongelmaksi, niin se pitää ottaa puheeksi, mutta asian voi puhua kerralla kuntoon eikä siihen tarvitse enää palata.

Iltis paljastaa uudesta jaksosta: https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/104c58d6-0c4a-4853-976d-b6de74b…

Älä lue jos et halua tietää vielä.

H*itto sentään, että en tajua yhtään tota ton Heidin meininkiä. En sitten yhtään. Onko se oikeasti valmis heittämään kaikki hetkessä pois toisen menneisyyden vuoksi? Menneisyyden, joka ei sisällä mitään linnatuomioita tai muita rikoksia vaan hauskanpitoa? Mitä ihme munkkia se odotti itselleen? Olisi sanonut jo hakuvaiheessa, että jos miehellä on ollut menneisyys, niin hän ei ala! Ja polkenut jalkaa tai jotain yhtä kypsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko tulla analysoimaan näitä tilanteita.

Anniina ja ville toimii, niistä ei sen enempää. Symppis pari.

Mutta sitte nämä muut, ensinäki yhdessä jaksossa särähti korvaan Ollin selittäminen sohvalla tyyliin "mun kaveri Krista, eiku Sofia eiku Camilla siis sano just siitä biojäteastiasta" Hei haloo, vaikka on naispuolisia ystäviä, niin itse kokisin oloni hyvin epämukavaksi, kun tuore miesystävä puhuu useasta muusta naisesta, joita en itse vielä tunne enkä heidän menneisyyttään tiedä. Jos Ollin käytös koko ajan ollut kameroiden takana naispuolisia ystäviään ylistävää, niin ymmärrän täysin Katjan varauksellisuuden. Nyt kiva katsoa kyllä, kun Katja tutustunut Ollin ystäviin.

Katja on kylmä, kuten itsekin sanoi. Ärsyttää se insinöörin esille tuominen, pitää itseään parempana kuin muut? Lämmin hymyilevä Katja on mukavaa katseltavaa. Olisin toivonut että hän olisi edes antanut mahdollisuuden. Vastaanottaisi kosketusta ja olisi avoin. Näillä muuten synkkaisi varmasti, kunhan pääsisivät vaikka kännissä edes panemaan ja rikkomaan sen jään väliltään. Viimejaksossa hämmentävää, miten Katja hyppää Kari Kanalan kaulaan halaamaan, mutta omaan ukkoonsa ei voi sattua...

Heidi, hoh hoijaa. Lapsellinen nainen, tosin tunnistan itseni hänestä. IG-kuvaaminen raivostuttavaa ja yhdessä jaksossa Oskari hyvin toisti Heidin sanat "ota sellainen kuva kuin olisin yksin täällä" mahtoi lämmittää miehen mieltä. Viimejaksossa myös huomasi kun Kari Kanala näytti videon ja Heidi alkaa itkeä, niin Oskari ihan pelästyi otsa rypyssä, ajatteli että nytkö se taas itkee, mistähän se nyt suuttui ja huojentui heti kun Heidi sai kerrottua itkevänsä onnesta. Heidi ja Oskari ei todellakaan elä samaa aikakautta. Heidi on edelleen sinkkunainen suhteessa ns. kun päästää festareilla, järjestää jatkuvasti ohjelmaa arkeen ja kaiken pitää olla suurta glamouria. Ehkä voisi tulla omalta mukavuusalueeltaan ja koittaa tutustua Oskariin ja hänen toiveisiinsa. Rauhoittua hieman ja keskittyä heidän parisuhteeseen, eikä siihen mitä mielikuvaa ystäville ja ulkomaailmalle näytetään.

Oskarista vielä, en pidä miehistä jotka ei puhu tai vastaa tunteiden kysymiseen että kerron sitten jos jokin muuttuu. Oskari voisi olla aavistuksen leikkisämpi ja hoivaavampi, hänen naisensa pitäisi siitä että ottaisi tämän syliin ja silittelisi kuin kissanpentua. Mutta ymmärrän täysin, että mies on niin pelästyksissä tästä naisesta, eikä varmasti tiedä, että haluaako katsoa suhteen loppuun.. koska sielä voi olla jotain hyvää. Vai painaako äkkiää jarrua ja lopettaa leikin kesken.

Ehkä jos olisin Oskari, niin itse chillaisin hetken, heittäisin sitoutumishaaveet sivuun ja koittaisin sen puoli vuotta elää Heidin tyylillä. Tilaisin vaatteita, asusteita, matkoja, sekoilisin ja vetäisin päiväkännejä. Ja sitten palaisin back in busines, eron jälkeen takaisin hillittyyn keski-ikäisen elämään.

Mites niitä tarpeita otetaan huomioon jos niistä ei puhuta? Oskarillahan oli se vaatimaton toive, että hänet hyväksyttäisiin täsmälleen sellaisena kun hän on.

Tässäkin tapauksessa se pyyntö oli sitten vaan liikaa. Eikä se suinkaan ole mikään kertomasi vaatimaton toive, vaan todella vaativa, haastava ja keskittymistä vaativa toive.

Miten voi keneltäkään uudelta ihmiseltä toivoa ja vaatia, että omat mielenmöröt huomioidaan välittömästi ja häntä hyysätään ja liitto menee sen mukaan millainen mieli minäkin päivänä on. Miten voi vaatia, että toinen on hiljaa ja kyselemättä kuulumisia, puhumattakaan siitä, että voisi vaatia toista odottamaan vastauksia viikkokaupalla. Näkeekö kukaan muu pahan narsistin tässä Oskarissa?

Vai että paha narsisti :D no ei todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko tulla analysoimaan näitä tilanteita.

Anniina ja ville toimii, niistä ei sen enempää. Symppis pari.

Mutta sitte nämä muut, ensinäki yhdessä jaksossa särähti korvaan Ollin selittäminen sohvalla tyyliin "mun kaveri Krista, eiku Sofia eiku Camilla siis sano just siitä biojäteastiasta" Hei haloo, vaikka on naispuolisia ystäviä, niin itse kokisin oloni hyvin epämukavaksi, kun tuore miesystävä puhuu useasta muusta naisesta, joita en itse vielä tunne enkä heidän menneisyyttään tiedä. Jos Ollin käytös koko ajan ollut kameroiden takana naispuolisia ystäviään ylistävää, niin ymmärrän täysin Katjan varauksellisuuden. Nyt kiva katsoa kyllä, kun Katja tutustunut Ollin ystäviin.

Katja on kylmä, kuten itsekin sanoi. Ärsyttää se insinöörin esille tuominen, pitää itseään parempana kuin muut? Lämmin hymyilevä Katja on mukavaa katseltavaa. Olisin toivonut että hän olisi edes antanut mahdollisuuden. Vastaanottaisi kosketusta ja olisi avoin. Näillä muuten synkkaisi varmasti, kunhan pääsisivät vaikka kännissä edes panemaan ja rikkomaan sen jään väliltään. Viimejaksossa hämmentävää, miten Katja hyppää Kari Kanalan kaulaan halaamaan, mutta omaan ukkoonsa ei voi sattua...

Heidi, hoh hoijaa. Lapsellinen nainen, tosin tunnistan itseni hänestä. IG-kuvaaminen raivostuttavaa ja yhdessä jaksossa Oskari hyvin toisti Heidin sanat "ota sellainen kuva kuin olisin yksin täällä" mahtoi lämmittää miehen mieltä. Viimejaksossa myös huomasi kun Kari Kanala näytti videon ja Heidi alkaa itkeä, niin Oskari ihan pelästyi otsa rypyssä, ajatteli että nytkö se taas itkee, mistähän se nyt suuttui ja huojentui heti kun Heidi sai kerrottua itkevänsä onnesta. Heidi ja Oskari ei todellakaan elä samaa aikakautta. Heidi on edelleen sinkkunainen suhteessa ns. kun päästää festareilla, järjestää jatkuvasti ohjelmaa arkeen ja kaiken pitää olla suurta glamouria. Ehkä voisi tulla omalta mukavuusalueeltaan ja koittaa tutustua Oskariin ja hänen toiveisiinsa. Rauhoittua hieman ja keskittyä heidän parisuhteeseen, eikä siihen mitä mielikuvaa ystäville ja ulkomaailmalle näytetään.

Oskarista vielä, en pidä miehistä jotka ei puhu tai vastaa tunteiden kysymiseen että kerron sitten jos jokin muuttuu. Oskari voisi olla aavistuksen leikkisämpi ja hoivaavampi, hänen naisensa pitäisi siitä että ottaisi tämän syliin ja silittelisi kuin kissanpentua. Mutta ymmärrän täysin, että mies on niin pelästyksissä tästä naisesta, eikä varmasti tiedä, että haluaako katsoa suhteen loppuun.. koska sielä voi olla jotain hyvää. Vai painaako äkkiää jarrua ja lopettaa leikin kesken.

Ehkä jos olisin Oskari, niin itse chillaisin hetken, heittäisin sitoutumishaaveet sivuun ja koittaisin sen puoli vuotta elää Heidin tyylillä. Tilaisin vaatteita, asusteita, matkoja, sekoilisin ja vetäisin päiväkännejä. Ja sitten palaisin back in busines, eron jälkeen takaisin hillittyyn keski-ikäisen elämään.

Mites niitä tarpeita otetaan huomioon jos niistä ei puhuta? Oskarillahan oli se vaatimaton toive, että hänet hyväksyttäisiin täsmälleen sellaisena kun hän on.

Tässäkin tapauksessa se pyyntö oli sitten vaan liikaa. Eikä se suinkaan ole mikään kertomasi vaatimaton toive, vaan todella vaativa, haastava ja keskittymistä vaativa toive.

Miten voi keneltäkään uudelta ihmiseltä toivoa ja vaatia, että omat mielenmöröt huomioidaan välittömästi ja häntä hyysätään ja liitto menee sen mukaan millainen mieli minäkin päivänä on. Miten voi vaatia, että toinen on hiljaa ja kyselemättä kuulumisia, puhumattakaan siitä, että voisi vaatia toista odottamaan vastauksia viikkokaupalla. Näkeekö kukaan muu pahan narsistin tässä Oskarissa?

Näen. Ja Heidissä narsistin uhrin, joka leimataan sekopääksi. 

Ootte te kyllä sakkia, ei voi muuta sanoa.