Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on Olli-tyyppiä. Ei ulkoisesti, hän on sellainen pitkä parrakas ja raamikas pukumies. Töissä hän huokuu auktoriteettia, koska se on työrooli.

Mutta kotona hän on herkkä, kuunteleva, puhuva ja huomioiva.

Hänkin suhteen alussa tuppasi ajamaan kuskin penkiltä, ja kertomaan miten tiskikone täytetään oikein. Mutta kun sanoin ystävällisesti ja ehkä vähän naljaillen siitä, hän huomasi mitä teki, pohti asiaa ja muutti käyttäytymistä siinä kohtaa.

Minä pidän kyllä Ollia hyvänä miehenä jollekulle rauhalliselle, positiiviselle ja keskustelevatlle.

Eli miehesi ei ole Olli-tyyppi. Aika olennaista tuossa Olli-tyypissä on tuo hyvin vahva feminiinisyys/humanismi nimenomaan ulkonäössä. (Siis minusta).

Minunkin mieheni on analyyttinen ja pohdiskeleva ja näyttää tunteensa jne - mutya hän on ulkoiselta olemukseltaan MIES.

Jotenkin minua myös Ollissa häiritsee se, että kaikki hänen ystävänsä näyttävät olevan naisia. Missä kaikki miespuoliset ystävät? Hän on vain jotenkin LIIAN nainen.

. Katjassa taas on melko paljon miesmäisyyttä ulkonäössä (niinkuin meillä suomalaisilla persjalkasilla tyypillisesti) - Mutta onneksi hän sentään vaikuttaa aina olevan ihan huoliteltu (paitsi joskus vaatteiden osalta, jotka ehkä hänelle ovat keino kertoa, ettei tässä nyt tosiaankaan ole mitään romantiikkaa hänen puoleltaan? - toisaalta tosin vaikuttaa koko lailla ’opiskelijaporukoiden uniformupukeutumiselta’)

Jos Olli vastaa suomalaista feminiinistä naista, niin silloin voi kyllä sanoa, että suomalainen nainen on todella maskuliininen. Ollila on kauniit piirteet, sellaiset joita on suurimmassa osassa mailmaa miehillä. Aasian maat, Turkki, lähi-itä, Intia, Pakistan jne. Hän ei ole mitenkään erityisen siro, eikä lyhyt. Hääkuvassa näkyy, että hän on selkeästi Katjaa pidempi. Hänellä ei ole mitenkään naiselliset käsiliikkeet, eikä hänestä tule edes homoviboja.

Suomessa on totuttu, että ”MIES” on 185cm ja vähintään 80kg. Kirveellä veistetyt kasvot ja äijämeinigillä varustettu. Mutta sellainen ei ole maailman mittakaavassa mies. Vaan ihan Ollin oloinen ja näköinen, eri värityksellä tosin. Monesti jopa paljon sirompi, lyhyempi ja laihempi. Mitä hiuksiin tulee, niin varsinkin Aasiassa miehillä on perinteisesti ollut pitkiä hiuksia nutturalla. Vrt. samurait ym.

Katja tosiaan taas on kaikilla mittapuilla suht miehekäs. Mikä ei siltikään näytä olevan samanlainen ongelma kuin Ollista syntyvä fiilis.

Tietenkin kun riman laittaa tarpeeksi ylös, niin saamme vaikka 70% Suomen miehistä luokiteltua naisellisiksi pilkkaamismielessä. Mikä minusta on taas äärettömän epäreilua, koska ensinnäkin naisellisuus edes miehessä ei kuuluisi olla jotain halveksuttavaa, eikä se edes pidä paikkaansa

Mutta toisaalta, suomalaiset naisetkin ovat aika lailla jytympää tekoa (keskimäärin) kuin aasialaiset. Suomen mittakaavassa Katja on yhä melko naisellinen peruspirkko - Aasian maissa hän olisi auttamatta päätä muita pidempi amatsoni.

Mitä vinksahtaneita miesten nutturoita fanittavia "naisia" tännekin on pesiytynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on Olli-tyyppiä. Ei ulkoisesti, hän on sellainen pitkä parrakas ja raamikas pukumies. Töissä hän huokuu auktoriteettia, koska se on työrooli.

Mutta kotona hän on herkkä, kuunteleva, puhuva ja huomioiva.

Hänkin suhteen alussa tuppasi ajamaan kuskin penkiltä, ja kertomaan miten tiskikone täytetään oikein. Mutta kun sanoin ystävällisesti ja ehkä vähän naljaillen siitä, hän huomasi mitä teki, pohti asiaa ja muutti käyttäytymistä siinä kohtaa.

Minä pidän kyllä Ollia hyvänä miehenä jollekulle rauhalliselle, positiiviselle ja keskustelevatlle.

Eli miehesi ei ole Olli-tyyppi. Aika olennaista tuossa Olli-tyypissä on tuo hyvin vahva feminiinisyys/humanismi nimenomaan ulkonäössä. (Siis minusta).

Minunkin mieheni on analyyttinen ja pohdiskeleva ja näyttää tunteensa jne - mutya hän on ulkoiselta olemukseltaan MIES.

Jotenkin minua myös Ollissa häiritsee se, että kaikki hänen ystävänsä näyttävät olevan naisia. Missä kaikki miespuoliset ystävät? Hän on vain jotenkin LIIAN nainen.

. Katjassa taas on melko paljon miesmäisyyttä ulkonäössä (niinkuin meillä suomalaisilla persjalkasilla tyypillisesti) - Mutta onneksi hän sentään vaikuttaa aina olevan ihan huoliteltu (paitsi joskus vaatteiden osalta, jotka ehkä hänelle ovat keino kertoa, ettei tässä nyt tosiaankaan ole mitään romantiikkaa hänen puoleltaan? - toisaalta tosin vaikuttaa koko lailla ’opiskelijaporukoiden uniformupukeutumiselta’)

Jos Olli vastaa suomalaista feminiinistä naista, niin silloin voi kyllä sanoa, että suomalainen nainen on todella maskuliininen. Ollila on kauniit piirteet, sellaiset joita on suurimmassa osassa mailmaa miehillä. Aasian maat, Turkki, lähi-itä, Intia, Pakistan jne. Hän ei ole mitenkään erityisen siro, eikä lyhyt. Hääkuvassa näkyy, että hän on selkeästi Katjaa pidempi. Hänellä ei ole mitenkään naiselliset käsiliikkeet, eikä hänestä tule edes homoviboja.

Suomessa on totuttu, että ”MIES” on 185cm ja vähintään 80kg. Kirveellä veistetyt kasvot ja äijämeinigillä varustettu. Mutta sellainen ei ole maailman mittakaavassa mies. Vaan ihan Ollin oloinen ja näköinen, eri värityksellä tosin. Monesti jopa paljon sirompi, lyhyempi ja laihempi. Mitä hiuksiin tulee, niin varsinkin Aasiassa miehillä on perinteisesti ollut pitkiä hiuksia nutturalla. Vrt. samurait ym.

Katja tosiaan taas on kaikilla mittapuilla suht miehekäs. Mikä ei siltikään näytä olevan samanlainen ongelma kuin Ollista syntyvä fiilis.

Tietenkin kun riman laittaa tarpeeksi ylös, niin saamme vaikka 70% Suomen miehistä luokiteltua naisellisiksi pilkkaamismielessä. Mikä minusta on taas äärettömän epäreilua, koska ensinnäkin naisellisuus edes miehessä ei kuuluisi olla jotain halveksuttavaa, eikä se edes pidä paikkaansa

Mutta toisaalta, suomalaiset naisetkin ovat aika lailla jytympää tekoa (keskimäärin) kuin aasialaiset. Suomen mittakaavassa Katja on yhä melko naisellinen peruspirkko - Aasian maissa hän olisi auttamatta päätä muita pidempi amatsoni.

Borneon pygmiheimojen joukossa vielä suurempi amatsoni. Ollin nuttura saa hänet näyttämään tavallista pidemmältä.

Vierailija kirjoitti:

Katja ja Oskari olisivat olleet hyvä match. Kaksi jäyhää jököttäjää istumassa metsän keskellä makkaranpaistossa murahtelemassa toisilleen ja äijäilemässä keppanapullot kourassa. Samaan aikaan toisaalla Heidi ja Olli olisivat voineet vetäistä kangasnaamiot kasvoille ja jutella fiiliksistään linssikeiton ääressä. Olisi ollut kaikille osapuolille tuskattomampaa ja katsojille mukavampaa seurattavaa.

Jotkuthan veikkasivatkin paritusten menevän näin, kun oli nähty vasta osallistujien esittelytekstit. Osa oli sitten sitä mieltä, että ei missään nimessä voi parittaa niin suurilla ikäeroilla, varsinkaan Katjaa Oskarille, jos haluaa lapsia. Ohjelman edetessä minusta tuntuu, että ikäeroista huolimatta nämä parit olisivat olleet sopivampia toisilleen. En edes ihmettelisi, jos Katja ei edes haluaisi lapsia, vaan olisi sitä mieltä, että on "liian insinööri hankkiakseen rääkyviä seksijätteitä riesakseen".

Suomalaiset naiset (siis suurin osa) haluaa että mies on kuin Jarmo Mäkinen ulkoisesti. Varmasti Katja myös haluaa niin. On ihan yhdentekevää, että japanilaiset miehet on pieniä ja niillä on nutturoita tai saksalaiset miehet on siroja ja laihoja.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa Katjalla ja Ollilla oli mahdollisuus parisuhteeseen. Heillä tuntui synkkaavan häissä, eikä mitään ilmeistä inhoa ollut ilmassa. Ollin mielestä Katja oli hurmaava morsian. Katja oli ilahtunut, että Olli oli fiksu ja koulutettu.

Et voi olla tosissasi, jos ajattelet että nämä mainitsemasi asiat ratkaisevat.

Itse olen ollut parisuhteessa jossa kumpikin oli todella ihastunut toiseen ja molemmat yrittivät kaikkensa suhteen eteen. Meillä oli paljon, paljon paremmat lähtökohdat kuin Katjalla ja Ollilla, ts. näimme toisissamme paljon enemmän myönteistä. Terapiassakin käytiin jne.

Silti meillä paljastui olevan siinä määrin isoja fundamentaalisia eroavaisuuksia, että jouduimme toteamaan ettei suhde vain toimi. Noiden asioiden muuttaminen - tai sitten se että toinen olisi opetellut hyväksymään ne toisessa aidosti - olisi vaatinut vuosien tai ehkä jopa kymmenen vuoden terapeuttista työskentelyä. Kyllä siinä tilanteessa on fiksumpaa vain todeta, että on parempi etsiä sellainen kumppani jonka kanssa yhteen hioutuminen onnistuu hieman nopeammin. Meillä jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä.

Koska toista aivan samanlaista ihmistä ei ole olemassa, tämän tyyppisillä ihmisillä tulee aina olemaan vaikeuksia parisuhteessa tai omien lasten kanssa tai työkavereiden. Se ettei kyetä ihan aidosti hyväksymään muita, kun niitä omia tapoja vie lopulta aina riitoihin tai eroon. Siksi toistet eivät vaan koskaan tule saamaan onnellista parisuhdetta tai ihmissuhteita loppuelämäkseen.

Ei hyväksytä kauppakassia, ei pitsatäytettä, ei iltavirkkuutta tai vaikka toisen höpöttämistä. Meillä on tosiaan vain yksi elämä ja monella se tulee kulutettua sinkkuna, koska vain oma tapa kelpaa ja joko toinen tekee samalla tavalla tai tekee jossain muualla jonkun toisen kanssa sillä toisella tapaa.

Meillä ei ollut kysymys kauppakasseista vaan persoonallisuuden piirteistä, joiden muuttaminen on hidasta tai mahdotonta, samoin myös niiden hyväksyminen toisessa. Väitätkö tosissasi, ettei tällaisia piirteitä voi olla? Silloin tulet samalla väittäneeksi, että ketkä tahansa kaksi mieleltään tervettä ihmistä sopivat keskenään parisuhteeseen, kunhan vain opettelevat hyväksymään toistensa tavat.

Syy, miksi Katjalle ja Ollille tulee kinaa pikkuasioista, voi johtua (ja todennäköisesti johtuu) siitä, että taustalla on paljon isompia asioita jotka koetaan vaikeiksi.

Mieti jos se häiritsevä piirre olisikin löytynyt lapsestasi. Juuri se sama, jota et miehessäsi oppinut koskaan hyväksymään.

Joko opit hyväksymään ja rakastamaan lastasi tai tosiaan elät 18 vuotta helvetissä odottaen, että pääset hänestä eroon.

En tiedä mikä normaali piirre ihmisessä on sellainen ettet opi sen kanssa elämään. Tekojen kohdalla on varmasti paljonkin sellaisia, joiden kohdalla kannattaa ihan itse juosta karkuun. Tietenkään aggressiivisen tai tuohoavan ihmisen seuraa ei kuulu oppia sietämään, mutta miksi sellaisen kanssa edes alkujaan on alkanut olemaan yhdessä?

Suhde lapseen on aivan eri asia kuin suhde elämänkumppaniin. Osa niistä häiritsevistä piirteistä (joita siis oli useita) liittyi juuri siihen, että mies tarvitsi kumppaniltaan vanhemmuutta, siis tietynlaista äitinä olemista. Minä taas haluan tasavertaista parisuhdetta. En opettele sietämään tällaista piirrettä kumppanissani, vaan ennemmin etsin sellaisen kumppanin, joka on samoilla linjoilla kanssani, ja päästän miehenkin etsimään itselleen varaäidin niistä lukuisista naisista, jotka siihen rooliin sopivat ja jopa suorastaan haluavat. Sellaisia naisiahan on olemassa, ja varmasti tämä mies sopii erinomaisesti kumppaniksi sellaiselle, koska hänessä on paljon ihania ja miellyttäviä piirteitä, hän on viehättävä persoona, ja hänellä on hyvä sydän. 

Nämä piirteet alkoivat tulla ilmi vasta, kun olimme seurustelleet puolisen vuotta. Siihen asti mies piti niitä piilossa. Samoihin aikoihin mies lisäksi kertoi olevansa sittenkin eri mieltä tietyistä tärkeistä, tulevaisuutta koskevista kysymyksistä, joista olimme puhuneet heti suhteen alussa (kuvitteellinen esimerkki: halutaanko lapsia vai ei). Silloin viimeistään päätin, että vaikka kuinka rakastamme toisiamme ja yritämme sietää ja ymmärtää, meitä ei vain ollut tarkoitettu yhteen. 

Etkö ole ollut tietoinen, että tällaistakin voi tapahtua?

Ensin puhut kuinka molemmat yrittivät kaikkensa suhteen eteen ja sitten alat kuitenkin puhumaan halusta. Et halunnut sitä, eikä toinen halunnut tätä. Yksikään halu ei ole kiveen kirjoitettu. Se on asia jonka päätät. Tänään haluat toimia äitinä ja huomenna et. Voit halutessasi päättää niin ja myös keitä nämä halusi koskevat.

Parisuhde on ihmissuhde ja säännöt toimivat kuten kaikissa ihmisuhteissa. Ei rakkaus omaan lapseen nyt niin suuresti eroa, kun pitkässä parisuhteessa puolisoa kohtaan tuntema rakkaus. Toisessa on mukana seksuaalinen puoli, mutta ei kukaan nyt 20 vuotta jotain himokkaita tunteita puolisoaan 24/7 kohtaan tunne, vaan pikemmin ihan arkirakkautta, joka on aika samanlaista kun se omia lapsia kohtaan tunnettu rakkaus.

Selkeästi sinulla on defenssit päällä. Selittelyjä miksei homma toiminut, vaikka kuitenkin kokoajaan kirjoitat ettet halunnut, koska ei ollut mieleistäsi ja mitä se mahtaa olla kuin sitä, että hommat kuuluisi tehdä niinkuin sinä haluat tai muuten annat asian olla?

Ehkä rakastit oikeasti, mutta lopulta kyseessä oli ”my way tai high way”.

Meillä on vain erilaiset elämänarvot.

Tietenkin voisin päättää sitoutua loppuelämäkseni suhteeseen, jossa kumpikaan ei ole onnellinen. Mutta koska rakastin tätä miestä (ja rakastan edelleen), tahdon ensisijaisesti hänen olevan onnellinen. Suhteemme jatkuminen on siihen nähden toissijainen asia. Samaa toivon myös omalle lapselleni. Sydämeni särkyisi, jos hän kokisi velvollisuudekseen jäädä elämään onnettomaksi tekevää, liian rajoittavaa elämää parisuhteeseen, joka ei fundamentaalilla tavalla sovi hänelle, vain voidakseen todistaa muille (tai itselleen? jonkinlaiselle jumalolennolle? en oikein ymmärrä kenelle ja miksi) kykenevänsä sitoutumaan.

Kyseessä ei ole selittely tai defenssi, vaan sitouduin suhteeseen niin pitkäksi aikaa että saimme selville, mistä suhteessamme ihan oikeasti on kysymys, ja mitkä asiat tulisivat olemaan siinä muuttumattomia joko ikuisesti tai vähintäänkin hyvin kauan. Tältä pohjalta teimme yhdessä päätöksen erota.

Aivan, sinä et ollut onnellinen, koska toinen ei tehnyt ja ollut sellainen kuin sinä halusit. Eikä edes suostunut muuttumaan mieleiseksi ja sinun tyylillä toimivaksi Jos asiat olisi tehty sinun haluamallasi tavalla olisit ollut onnellinen. Se on juuri tästä mistä puhumme. Kun hyväksyy vain oman näkökulmansa ja tapansa suhde päättyy väistämättä eroon, koska joko itse tai toisesta tulee onneton.

Minä tai tämä mies kumpikaan emme ole ihmisiä, jotka hyväksyvät vain oman näkökulmansa. Siitä huolimatta emme olleet yhdessä onnellisia. On paljon asioita, jotka voin opetella hyväksymään kumppanissani, ja olen niin tehnytkin. Sitten on joitakin asioita, jotka vaikuttavat liikaa onnellisuuteeni, jos tekisin niiden kohdalla kompromisseja. 

Jos et ymmärrä näiden kahden asian eroa, en voi tämän enempää auttaa. 

Tätä kutsutaan selittelemiseksi. Ymmärrän vallan hyvin. Mitä vähemmän näitä juttuja on, mitä ei hyväksy, sitä pienemmäksi eron todennäköisyys muuttuu. Mitä tiukemmin pitää kiinni jopa ihan kaikista omista haluistaan, sen nopeammin ero tulee. Toiset oppivat hyväksymään kaiken, joskus jopa liikaa ja toiset eivät hyväksy lähes mitään. Sinä et oppinut kaikkea ja lopputulos oli mikä oli.

Katja ja Olli ei vain yhtään sovi ulkoisesti yhteen. Siis tyylillisesti, olemukseltaan, kehoiltaan, muutenkaan ulkonäöltään.

Nuo kaksi muuta pariskuntaa sopii ihan ok ulkoisesti yhteen. 

[/quote]Mielestäni Olli on seksikäs, söpö ja nuttura on ihana.[/quote]

Samaa mieltä.

Olli voisi olla ihan hyvän näköinen, jos hänellä ei olisi huonoa ryhtiä (kamalasti eteenpäin työntyvä pää), kauheita silmäpusseja ja punoittavia silmiä. Näyttää koko ajan flunssaiselta/vitamiinipuutoksiselta. Reippailu ulkona useamminkin tekisi hänelle hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Olli voisi olla ihan hyvän näköinen, jos hänellä ei olisi huonoa ryhtiä (kamalasti eteenpäin työntyvä pää), kauheita silmäpusseja ja punoittavia silmiä. Näyttää koko ajan flunssaiselta/vitamiinipuutoksiselta. Reippailu ulkona useamminkin tekisi hänelle hyvää.

Ollin lempiharrastus on nykyään suppailu ja sitä on vaikea harrastaa kun on niin kylmä. Talvella tietysti vielä vaikeampi jos ei suppaa jään päällä.

Upein miehistä on ylivoimaisesti Oskari. Jämäkkä, suoraselkäinen ja miehekäs. Kohtelias ja empaattinen. Upein naisista on Katja, joka on voimakas ja selvästi koko porukan älykkäin. Ollin suurin pelkotila onkin, että Katja pistää hänet sekä henkisesti että ruumiillisesti ns. pakettiin ensiksi tietämällä kuppilan tietovisassa enemmän kuin hän ja toiseksi raudoittamalla tai jonkinlaisella poliisiotteella pakottamalla Olli miehistymään.

Aika loukkaava tämä nissan-vertaus Oskarilta "ei ulkoisesti näytä kovin hääville".

Ajattelin alkuun, että tässä on hyvä match ja että Oskari ois fiksu mies, mutta mitä enemmän tuota touhua kuuntelee ja katselee, alkaa mieli muuttua ja Oskari vaikuttamaa, jooa inhottavalle.

Ymmärrän Heidiä tosi hyvin, että haluaa kuulla onko Oskari tyytyväinen suhteeseen ja ihmettelin miten siihen voi olla niin vaikea vastata ja poistua paikslta muka astioita keräämään. Taitaa tuo Oskari olla semmonen tyypillinen suomalainen mörrikkä, joka ei puhu eikä pussaa eikä tietenkään ole mitään käytöstapoja toista ihmistä kohtaan! Lempiharrastuksekseen mainitsee eläimien tappamisen huvin vuoksi:( Alkaa näyttää, ettei heidänkään liitto Heidin kanssa jatku.

Mä en edes omista ajokorttia, joten en ymmärtäisi jotain nissan-vertauksia kun en autoista mitään tiedä. Haluaisin ihan suoraa ja ymmärrettävää puhetta parisuhteen tilasta ja toisen ajatuksista siitä. Ei jotain jakohihnahöpinöitä.

t. Heidin ikäinen nainen Espoosta.

Vierailija kirjoitti:

Aika loukkaava tämä nissan-vertaus Oskarilta "ei ulkoisesti näytä kovin hääville".

Ajattelin alkuun, että tässä on hyvä match ja että Oskari ois fiksu mies, mutta mitä enemmän tuota touhua kuuntelee ja katselee, alkaa mieli muuttua ja Oskari vaikuttamaa, jooa inhottavalle.

Ymmärrän Heidiä tosi hyvin, että haluaa kuulla onko Oskari tyytyväinen suhteeseen ja ihmettelin miten siihen voi olla niin vaikea vastata ja poistua paikslta muka astioita keräämään. Taitaa tuo Oskari olla semmonen tyypillinen suomalainen mörrikkä, joka ei puhu eikä pussaa eikä tietenkään ole mitään käytöstapoja toista ihmistä kohtaan! Lempiharrastuksekseen mainitsee eläimien tappamisen huvin vuoksi:( Alkaa näyttää, ettei heidänkään liitto Heidin kanssa jatku.

Mun mielestä se vertaus ja Oskarin tapa hihitellä kun hän sen kertoi (tyyliin, joo mä tiedän et tämä on huono vertauskuva...) oli ihana!

Ei tämä meidän juttu taida kummoseltakaam ulospäin teille katsojille näyttää mutta me (tai mä) tykkään tästä - hehhh....Mulle (meille?) tämä on hyvä...

Vierailija kirjoitti:

Mä en edes omista ajokorttia, joten en ymmärtäisi jotain nissan-vertauksia kun en autoista mitään tiedä. Haluaisin ihan suoraa ja ymmärrettävää puhetta parisuhteen tilasta ja toisen ajatuksista siitä. Ei jotain jakohihnahöpinöitä.

t. Heidin ikäinen nainen Espoosta.

Ei hän sitä Heidille kertonutkaan vaan meille katsojille... tämä on meidän (ainakin Oskarin) mielestä parempaa kuin miltä se näyttää - ihan niinkuin Nissan

Loukkaava kirjoittaminen osallistujista on loputtava. Olli ei ole neitimäinen vaan maskuliinisuuden ruumiillistuma ripauksella metroseksuaalisuutta. Oskari ei ole mikään sohvalla makoileva laiska moukka vaan vahva painitaustan omaava mies isolla m-kirjaimella. Ville ei ole mikään tyhjää puhuva hihittelijä vaan bisnesenkeli, joka on kykenevä tunnistamaan seuraavan Nokian.

Vierailija kirjoitti:

Upein miehistä on ylivoimaisesti Oskari. Jämäkkä, suoraselkäinen ja miehekäs. Kohtelias ja empaattinen. Upein naisista on Katja, joka on voimakas ja selvästi koko porukan älykkäin. Ollin suurin pelkotila onkin, että Katja pistää hänet sekä henkisesti että ruumiillisesti ns. pakettiin ensiksi tietämällä kuppilan tietovisassa enemmän kuin hän ja toiseksi raudoittamalla tai jonkinlaisella poliisiotteella pakottamalla Olli miehistymään.

Vieläkään ei ole mitään todisteita kumpi Ollista tai Katjasta on älykkäämpi. Jonkun nippelitiedon osaaminen ei kerro kummankaan älyn määrää.

Enkä vieläkään näe tätä Ollin väitettyä femininisyyttä. Jonkinlaista homovibaa pitäisi silloin tulla ja sitä ei Ollista tule. Ehkä hänellä on huono lihaskunto ja suht rumat vaatteet ja leikkaamalla hiukset siiliksi se olisi perinteisempi mieskampaus, mutta en vaan näe häntä erityisen naisellisena jonkun nuttura takia.

Toisaalta Katjan älykkyys ei näy suuremmin missään. Tiedämme hänen älynsä, koska hän on sen kertonut, mutta missä muussa se on näkynyt tai kuulunut? Bioroskista etsiessä? Ihmetellessä Ollin muutosta hääpäivästä? Vai siinä, että ymmärtää pitää suunsa kiinni?

Mitä Oskariin tulee, niin hän vastaa varmasti tyypillistä suomalaista miestä. Suht pitkä, vatsaa, rumat kasvonpiirteet ja vaaleat värit. Auto on rakas. Näitä löytyy ja monet tykkää. Monet ei.

Heidi taas on tyttöisyyden ilmentymä, joka täysi-ikäisenä siirtyi pinkkien kuohuviinipullojen suurkuluttajaksi. Pinkki ja kukkakuosi ovat lähellä sydäntä ja alkoholia mielellään, kuplilla tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset (siis suurin osa) haluaa että mies on kuin Jarmo Mäkinen ulkoisesti. Varmasti Katja myös haluaa niin. On ihan yhdentekevää, että japanilaiset miehet on pieniä ja niillä on nutturoita tai saksalaiset miehet on siroja ja laihoja.  

Tietenkin, jos itse on yli 100 kiloinen, niin alle 80kg mies tuntuu pieneltä ja nykyisin näitä suuria naisia riittää. Suurin osa naisista haluaa itseään suuremman miehen ja tämä tekee jopa miehistä sen kokoisia, että heidän on oltava lähes aina ylipainoisia. Ihan kuten esimerkkimiehesi on.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vinksahtaneita miesten nutturoita fanittavia "naisia" tännekin on pesiytynyt?

Tarkoittaako tämä kommentti, että on olemassa vain määrättyjä tapoja joilla miehet voivat pitää hiuksiaan ja vain eräs määrätty maku, joka naisilla voi olla, olematta vinksahtanut?

Toisilla tämä " oma tapa, ainoa oikea tapa" on vaan liian vahva, jotta muut hyväksyttäisiin sellaisina kuin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa Katjalla ja Ollilla oli mahdollisuus parisuhteeseen. Heillä tuntui synkkaavan häissä, eikä mitään ilmeistä inhoa ollut ilmassa. Ollin mielestä Katja oli hurmaava morsian. Katja oli ilahtunut, että Olli oli fiksu ja koulutettu.

Et voi olla tosissasi, jos ajattelet että nämä mainitsemasi asiat ratkaisevat.

Itse olen ollut parisuhteessa jossa kumpikin oli todella ihastunut toiseen ja molemmat yrittivät kaikkensa suhteen eteen. Meillä oli paljon, paljon paremmat lähtökohdat kuin Katjalla ja Ollilla, ts. näimme toisissamme paljon enemmän myönteistä. Terapiassakin käytiin jne.

Silti meillä paljastui olevan siinä määrin isoja fundamentaalisia eroavaisuuksia, että jouduimme toteamaan ettei suhde vain toimi. Noiden asioiden muuttaminen - tai sitten se että toinen olisi opetellut hyväksymään ne toisessa aidosti - olisi vaatinut vuosien tai ehkä jopa kymmenen vuoden terapeuttista työskentelyä. Kyllä siinä tilanteessa on fiksumpaa vain todeta, että on parempi etsiä sellainen kumppani jonka kanssa yhteen hioutuminen onnistuu hieman nopeammin. Meillä jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä.

Koska toista aivan samanlaista ihmistä ei ole olemassa, tämän tyyppisillä ihmisillä tulee aina olemaan vaikeuksia parisuhteessa tai omien lasten kanssa tai työkavereiden. Se ettei kyetä ihan aidosti hyväksymään muita, kun niitä omia tapoja vie lopulta aina riitoihin tai eroon. Siksi toistet eivät vaan koskaan tule saamaan onnellista parisuhdetta tai ihmissuhteita loppuelämäkseen.

Ei hyväksytä kauppakassia, ei pitsatäytettä, ei iltavirkkuutta tai vaikka toisen höpöttämistä. Meillä on tosiaan vain yksi elämä ja monella se tulee kulutettua sinkkuna, koska vain oma tapa kelpaa ja joko toinen tekee samalla tavalla tai tekee jossain muualla jonkun toisen kanssa sillä toisella tapaa.

Meillä ei ollut kysymys kauppakasseista vaan persoonallisuuden piirteistä, joiden muuttaminen on hidasta tai mahdotonta, samoin myös niiden hyväksyminen toisessa. Väitätkö tosissasi, ettei tällaisia piirteitä voi olla? Silloin tulet samalla väittäneeksi, että ketkä tahansa kaksi mieleltään tervettä ihmistä sopivat keskenään parisuhteeseen, kunhan vain opettelevat hyväksymään toistensa tavat.

Syy, miksi Katjalle ja Ollille tulee kinaa pikkuasioista, voi johtua (ja todennäköisesti johtuu) siitä, että taustalla on paljon isompia asioita jotka koetaan vaikeiksi.

Mieti jos se häiritsevä piirre olisikin löytynyt lapsestasi. Juuri se sama, jota et miehessäsi oppinut koskaan hyväksymään.

Joko opit hyväksymään ja rakastamaan lastasi tai tosiaan elät 18 vuotta helvetissä odottaen, että pääset hänestä eroon.

En tiedä mikä normaali piirre ihmisessä on sellainen ettet opi sen kanssa elämään. Tekojen kohdalla on varmasti paljonkin sellaisia, joiden kohdalla kannattaa ihan itse juosta karkuun. Tietenkään aggressiivisen tai tuohoavan ihmisen seuraa ei kuulu oppia sietämään, mutta miksi sellaisen kanssa edes alkujaan on alkanut olemaan yhdessä?

Suhde lapseen on aivan eri asia kuin suhde elämänkumppaniin. Osa niistä häiritsevistä piirteistä (joita siis oli useita) liittyi juuri siihen, että mies tarvitsi kumppaniltaan vanhemmuutta, siis tietynlaista äitinä olemista. Minä taas haluan tasavertaista parisuhdetta. En opettele sietämään tällaista piirrettä kumppanissani, vaan ennemmin etsin sellaisen kumppanin, joka on samoilla linjoilla kanssani, ja päästän miehenkin etsimään itselleen varaäidin niistä lukuisista naisista, jotka siihen rooliin sopivat ja jopa suorastaan haluavat. Sellaisia naisiahan on olemassa, ja varmasti tämä mies sopii erinomaisesti kumppaniksi sellaiselle, koska hänessä on paljon ihania ja miellyttäviä piirteitä, hän on viehättävä persoona, ja hänellä on hyvä sydän. 

Nämä piirteet alkoivat tulla ilmi vasta, kun olimme seurustelleet puolisen vuotta. Siihen asti mies piti niitä piilossa. Samoihin aikoihin mies lisäksi kertoi olevansa sittenkin eri mieltä tietyistä tärkeistä, tulevaisuutta koskevista kysymyksistä, joista olimme puhuneet heti suhteen alussa (kuvitteellinen esimerkki: halutaanko lapsia vai ei). Silloin viimeistään päätin, että vaikka kuinka rakastamme toisiamme ja yritämme sietää ja ymmärtää, meitä ei vain ollut tarkoitettu yhteen. 

Etkö ole ollut tietoinen, että tällaistakin voi tapahtua?

Ensin puhut kuinka molemmat yrittivät kaikkensa suhteen eteen ja sitten alat kuitenkin puhumaan halusta. Et halunnut sitä, eikä toinen halunnut tätä. Yksikään halu ei ole kiveen kirjoitettu. Se on asia jonka päätät. Tänään haluat toimia äitinä ja huomenna et. Voit halutessasi päättää niin ja myös keitä nämä halusi koskevat.

Parisuhde on ihmissuhde ja säännöt toimivat kuten kaikissa ihmisuhteissa. Ei rakkaus omaan lapseen nyt niin suuresti eroa, kun pitkässä parisuhteessa puolisoa kohtaan tuntema rakkaus. Toisessa on mukana seksuaalinen puoli, mutta ei kukaan nyt 20 vuotta jotain himokkaita tunteita puolisoaan 24/7 kohtaan tunne, vaan pikemmin ihan arkirakkautta, joka on aika samanlaista kun se omia lapsia kohtaan tunnettu rakkaus.

Selkeästi sinulla on defenssit päällä. Selittelyjä miksei homma toiminut, vaikka kuitenkin kokoajaan kirjoitat ettet halunnut, koska ei ollut mieleistäsi ja mitä se mahtaa olla kuin sitä, että hommat kuuluisi tehdä niinkuin sinä haluat tai muuten annat asian olla?

Ehkä rakastit oikeasti, mutta lopulta kyseessä oli ”my way tai high way”.

Meillä on vain erilaiset elämänarvot.

Tietenkin voisin päättää sitoutua loppuelämäkseni suhteeseen, jossa kumpikaan ei ole onnellinen. Mutta koska rakastin tätä miestä (ja rakastan edelleen), tahdon ensisijaisesti hänen olevan onnellinen. Suhteemme jatkuminen on siihen nähden toissijainen asia. Samaa toivon myös omalle lapselleni. Sydämeni särkyisi, jos hän kokisi velvollisuudekseen jäädä elämään onnettomaksi tekevää, liian rajoittavaa elämää parisuhteeseen, joka ei fundamentaalilla tavalla sovi hänelle, vain voidakseen todistaa muille (tai itselleen? jonkinlaiselle jumalolennolle? en oikein ymmärrä kenelle ja miksi) kykenevänsä sitoutumaan.

Kyseessä ei ole selittely tai defenssi, vaan sitouduin suhteeseen niin pitkäksi aikaa että saimme selville, mistä suhteessamme ihan oikeasti on kysymys, ja mitkä asiat tulisivat olemaan siinä muuttumattomia joko ikuisesti tai vähintäänkin hyvin kauan. Tältä pohjalta teimme yhdessä päätöksen erota.

Aivan, sinä et ollut onnellinen, koska toinen ei tehnyt ja ollut sellainen kuin sinä halusit. Eikä edes suostunut muuttumaan mieleiseksi ja sinun tyylillä toimivaksi Jos asiat olisi tehty sinun haluamallasi tavalla olisit ollut onnellinen. Se on juuri tästä mistä puhumme. Kun hyväksyy vain oman näkökulmansa ja tapansa suhde päättyy väistämättä eroon, koska joko itse tai toisesta tulee onneton.

Minä tai tämä mies kumpikaan emme ole ihmisiä, jotka hyväksyvät vain oman näkökulmansa. Siitä huolimatta emme olleet yhdessä onnellisia. On paljon asioita, jotka voin opetella hyväksymään kumppanissani, ja olen niin tehnytkin. Sitten on joitakin asioita, jotka vaikuttavat liikaa onnellisuuteeni, jos tekisin niiden kohdalla kompromisseja. 

Jos et ymmärrä näiden kahden asian eroa, en voi tämän enempää auttaa. 

Tätä kutsutaan selittelemiseksi. Ymmärrän vallan hyvin. Mitä vähemmän näitä juttuja on, mitä ei hyväksy, sitä pienemmäksi eron todennäköisyys muuttuu. Mitä tiukemmin pitää kiinni jopa ihan kaikista omista haluistaan, sen nopeammin ero tulee. Toiset oppivat hyväksymään kaiken, joskus jopa liikaa ja toiset eivät hyväksy lähes mitään. Sinä et oppinut kaikkea ja lopputulos oli mikä oli.

Jaa että jos eroaa, kun lapsitoiveet eivät kohtaa, niin "et oppinut kaikkea"? Aika syyllistävä ja tuomitseva tyyli sinulla.