Miten selättää ahmimishäiriö?

Saatat olla jollekin ruoka-aineelle yliherkkä, mikä laukaisee sitten ahmimisen, esimerkiksi leivinhiiva voisi olla.  

Enpä tiedä. Olen itse käynyt ravitsemusterapeutilla ja Vastaamon psykoterapeutilla asian takia, syömishäiriöhin erikoistuneella. Ahmiminen senkun jatkuu, ei mitään apua mistään. Psykoterapeutti kielsi laihduttelun välillä, koska se kuulemma ylläpitää paastoamis-ahmimiskierrettä. Mutta tämän kiellon aikana olen lihonut 95-kiloisesta 106-kiloiseksi ja kohta pettää pumppu :(

Sun täytyy selvittää syy sen ahmimisen taustalla. Miksi ahmit? Missä tilanteessa? Apuahan tähän ei mistään saa, läski on läski koska se on laiska ja sillä hyvä.

Itse terapioin itseni irti tuosta tilasta, kesti kauan ja oli rankkaa mutta nyt elämä alkaa tuntua taas hyvältä. Kun ahmimiskohtaus iskee, pakotan itseni istumaan alas ja miettimään, että mikä ahdistaa ja millä siitä pääsisi yli. Yleensä sulkemalla silmät ja laittamalla asioita perspektiiviin.

Todella peestä tällainen syömishäiriö, kun on niin "epätyypillinen". :/

Vierailija kirjoitti:

Sun täytyy selvittää syy sen ahmimisen taustalla. Miksi ahmit? Missä tilanteessa? Apuahan tähän ei mistään saa, läski on läski koska se on laiska ja sillä hyvä.

Itse terapioin itseni irti tuosta tilasta, kesti kauan ja oli rankkaa mutta nyt elämä alkaa tuntua taas hyvältä. Kun ahmimiskohtaus iskee, pakotan itseni istumaan alas ja miettimään, että mikä ahdistaa ja millä siitä pääsisi yli. Yleensä sulkemalla silmät ja laittamalla asioita perspektiiviin.

Todella peestä tällainen syömishäiriö, kun on niin "epätyypillinen". :/

Lisään vielä, että lähes aina toimii mulla tämä ajatus; "Nyt v***ttaa/ahdistaa tämän verran, mutta ahmimisen jälkeen v***uttaa/ahdistaa vielä paljon paljon enemmän"

Sillä pääsen yleensä yli siitä tunteesta, tosin välillä vielä repsahtelen...

I feel you. 

Ahmin itseni 110kg painoon yli 10 vuotta sitten, ja tässä ollaan edelleen. Nuorempana oli tunnesyömistä. Suomessa ei osata hoitaa syömishäiriöitä, etenkään ahmimista. Olen käynyt terapiassakin, ei mitään hyötyä. Juuri kun ajattelen että jes, en ole hetkeen ahminut, niin aivan satavarmasti ahmin seuraavana päivänä. 

Minulla autto säännölliset ruoka-ajat, monipuolinen ja terveellinen ruokavalio, josta sain noin 2000 kcal päivässä, ja se kun löysin mieleistä seuraa enkä enää ollut yksinäinen. Toivottavasti en ala taas ahmimaan jos yksinäisyys iskee.

Kiitos vastauksista. Olen puhunut aiheesta kerran lääkärin kanssa kun hain apua masennukseen, mutta lääkäri ei oikein ymmärtänyt mistä tässä on kyse. Ainoa neuvo oli, että syö vähemmän, niin ja lisäksi sain lautasmallikuvia.

En oikeastaan edes tiedä, mikä ahmimisen laukaisee. Se saattaa alkaa ihan vain normaalista ruokailusta, kun otan ensimmäisen annoksen jälkeen toisen ja vielä pienen annoksen jne, kunnes havahdun siihen että olen syönyt jo parin seuraavankin päivän annokset. Siihen ahmimisen pyörteeseen uppoaa niin nopeasti, etten osaa useimmiten ollenkaan pysähtyä miettimään, kannattaako syödä ja miksi söisin.

ap

Seronil, ja nimenomaan SERONIL ei sertralin, ei mikään vexu,vacu,vöcylin. Pidä siitä kiinni. Googlaa ahmimishäiriö ja seronil. Oma vuosisn helvetti loppu viikoissa, päätä piti tosin työstää pidempään. Kaikkea olin kokeillut. En uskonut lääkkeeseen. Se oli viimeinen oljenkorsi. En uskonut asiaan yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Seronil, ja nimenomaan SERONIL ei sertralin, ei mikään vexu,vacu,vöcylin. Pidä siitä kiinni. Googlaa ahmimishäiriö ja seronil. Oma vuosisn helvetti loppu viikoissa, päätä piti tosin työstää pidempään. Kaikkea olin kokeillut. En uskonut lääkkeeseen. Se oli viimeinen oljenkorsi. En uskonut asiaan yhtään.

30 vuotta takana ahmimishäiriötä ja Seronil käytössä. Ei auttanut ainakaan minua, vaikka sitä pidetäänkin parhaana lääkkeenä ahmimishäiriöön.

Minulla on käytössä bupropioni eli Voxra. Mysimba-niminen laihdutuslääke sisältää myös bupropionia, eli ehkä se on auttanut siihen, ettei ahmimista ole ihan niin paljon kuin ennen Voxran aloitusta. Ja huono olo tulee vähemmästä ruokamäärästä kuin aiemmin.

ap

Mulla sama. Ainoa mikä on auttanut on ollut ketodieetti. Ja siis täysin ilman mitään cheat-päiviä. Pystyin olemaan pitkään tuolla dieetillä eikä tehnyt mitään ylimääräistä mieli ja olo oli todella hyvä! Sitten tuli juhannus ja lupasin itselleni uusia perunoita, makkaraa, jätskiä jne ja sillä tiellä olen edelleen.

Tarvitsen sellaisen elämäntapa muutoksen mikä on mahdoton toteuttaa. En saisi syödä yhtä ainoa leipää, pullaa, jätskiä tai jotain muuta ruokaa kuin mitä dieettiin kuuluu. Aina takaraivossa päivämäärä milloin saan syödä mättöä. Se ei häviä, paitsi tässä ketodieetissä hävis. Omaa tyhmyyttäni vain aloin syömään. Usko itseeni oli niin vahva ettei tullut mieleenkään ettenkö pystyisi jatkamaan cheat-päivän jälkeen.

Olen keski-ikäinen ja aina ollut samanlainen. Mikään ei ole saanut mun ruokailutapoja muuttumaan sellaiseksi etten ahmisi jossain vaiheessa. Ja elämä on kunnossa, en keksi syytä miksi kohtelen itseäni näin huonosti.

Mikä siinä onkin että sitä ruokaa pitää syödä siihen pisteeseen saakka ettei pysty syömään enää yhtään enempää? Esimerkiksi jos ostat sen paketillisen jäätelöä, niin kyllähän se ensiksi maistuu ihan taivaallisen hyvälle, mutta suunnilleen puolessa välissä pakettia tulee tavallaan stoppi, mutta siltikin on vain jatkettava kunnes kaikki on mennyt tai jos on niin huono olo ettei pysty, niin loput on heitettävä vaikka menemään. Eli tavallaan se syöminen itsessään ei olisi ongelma jos vain saisi lopetettua silloin kun se hyvä muuttuu pahaksi ja luulen että jos ymmärtäisi mikä saa jatkamaan sen ruuan ahmintaa senkin jälkeen, niin koko ongelmasta voisi päästä mutta en vain tajua miksi en voi lopettaa ajoissa?!

Minua auttoi Seronil 60 mg/vrk ja psykoterapia. Ja dg oli BED. Selätin sen ja sain 45 kg painoa pois vajaan vuoden aikana.

Tsemppiä

Alapeukkuja tulee mutta itellä auttoi mysimba.

Monet lääkkeet koitettu enben tuota tuloksetta, mm voxra. Ei mitään apua ollut. Lihoin vaan.

6 vuotta ahmin ja reilu muutaman kymmenen kiloa lihoin. Yli 100 kiloa painoin.

Mysimba alkoi vaikuttaa vasta ylläpitoannoksella. Alkuvuodesta aloitin ja noin 20 kiloa olen laihtunut. Paino alkaa nyt seiskalla!!

Koitin lopettaa lääkkeen ja kuten arvasin, ahmiminen nosti päätään. Ei tosin siinä mittakaavassa kun ennen mutta aloitin silti lääkkeen nyt uudestaan ja oireet loppui. Kyllä tätä vielä jonkin aikaa täytyy syödä ja vaikka koko loppuelämä jos vaan tilanne pysyy tällaisena.

Amimishäiriö on ihan kamala. Itse linoittauduin viimeiset vuodet kotiin. Nyt olen saanut elämäni takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Alapeukkuja tulee mutta itellä auttoi mysimba.

Monet lääkkeet koitettu enben tuota tuloksetta, mm voxra. Ei mitään apua ollut. Lihoin vaan.

6 vuotta ahmin ja reilu muutaman kymmenen kiloa lihoin. Yli 100 kiloa painoin.

Mysimba alkoi vaikuttaa vasta ylläpitoannoksella. Alkuvuodesta aloitin ja noin 20 kiloa olen laihtunut. Paino alkaa nyt seiskalla!!

Koitin lopettaa lääkkeen ja kuten arvasin, ahmiminen nosti päätään. Ei tosin siinä mittakaavassa kun ennen mutta aloitin silti lääkkeen nyt uudestaan ja oireet loppui. Kyllä tätä vielä jonkin aikaa täytyy syödä ja vaikka koko loppuelämä jos vaan tilanne pysyy tällaisena.

Amimishäiriö on ihan kamala. Itse linoittauduin viimeiset vuodet kotiin. Nyt olen saanut elämäni takaisin.

Myöskään seronil eikä venlafaxin auttanut minua.

Sinun pitaa paljastaa, ja tuhota se. Se on jokin ilkeys, ja pahuus jonka olet hyvaksynyt paahasi; sieluusi. Sielusi silmin voit sita etsia. Mita on tullut tehtya, hyvaksyttya.

Havittaa se olemattomuuteen toimiaksesi hyvin. 

Silloin sita ei enaa ole.

Se on tuhottava menneisyydesta, ettei sellaista, mita teit, nyt voi hyvaksya, ettet sita hyvaksy, vaan havitat sen pois. 

Silloin siita ei ole mitaan jaljella.

Koska siita ei ole mitaan jaljella, se vastaa tilannetta etta et ole virhetta tehnyt. Koska virhe on havitetty.

Tama ei ole yhdenmukaista psykiatrian kanssa. Psykiatri etsii virheita, ja kirjaa ne ylos, seka julistaa: Naita virheita ei voi koskaan havittaa: Olemattomuuteen. Se on psykiatrin mielipide: Etta valehtelevaa kaarmetta ei saa tappaa sielusta ja heittaa tuleen, niin ette siita jaa mitaan jaljelle. Nain jokainen psykiatri kuitenkin toimii. Se on elaman pilkkaamista. Ettei ole lupa muuttua taysin hyvaksi.

"Ps." Minulle on olemassa paitsi pahan syvin olemus: Valehteleva ja pilkkaava kaarme, oma hanta suussaan, niin myos hyvia kaarmeita, kobria, jne. jotka havittavat pahan. Olemattomuuteen paasta; sielusta. Antavat elaman; elaman pilkkaajan tilalle!

t. Hieroglyfi.

Tahan kaikkeen on syventavia ohjeita. Minulla!

Sama

teet liikaa ruokaa kerralla, säilytät liikaa aineksia..

Vierailija kirjoitti:

teet liikaa ruokaa kerralla, säilytät liikaa aineksia..

Pään sisäinen ongelma ei ratkea jättämällä kaapit tyhjiksi.