Lue keskustelun säännöt.
Apua! Onko mun miehellä joku vuorovaikutusongelma lapsen kanssa vai mikä ihme??
30.05.2006 |
Mua on alkanut vaivaamaan tilanne tosi kovasti nyt viime aikoina. Voiko lapsi muka jostain syystä vain " inhota" toista vanhempaansa, vai onko miehelläni jotain niin pielessä vuorovaikutuksen suhteen lapsen kanssa, että se on asian ydin?
Eli poikamme on 2,5v., ja ollut ihan aina, siis ihan pienestä vauvasta lähtien, todellinen äidinpoika. Kolme-nelikuukautiseksi asti huusi kuin syötävä aina ollessaan isän sylissä, vaikka minä istuisin vieressä. Jos lähdin käymään vaikka vartin lenkillä tai kaupassa, vauva huusi ihan lohduttomasti. Ikinä ei ole tapahtunut mitään sen kummempaa negatiivista isän kanssa, isä on aina mielellään hoitanut poikaa, osallistunut arkirutiineihin ihan koko ajan ja ollut paljon läsnä (oli vuorotteluvapaalla ensimmäisen vuoden.)
Tilanne on tottakai parantunut jonkin verran, nyt kun lapsi on jo niin iso, mutta lapsi ei aivan selkeästi edelleenkään mitenkään " rakasta" isäänsä. Ei koskaan vapaaehtosesti kiipeä syliin tai halaa, edelleenkin esim. isän nukuttaessa koko nukkumaanmeno on säännöllisesti huutoa ja raivoa, vaikka aina on samat rutiinit niin isällä kuin äidilläkin. Lapsi viihtyy loistavasti kummankin puolen isovanhempien kanssa, etenkin mummun eli mun äitini kanssa on aina tosi mielellään, vaikkeivat edes välimatkan takia tapaa kovin usein, ehkä kerran parissa-kolmessa kuukaudessa.
Uhmaiän alkaminen varmasti osittain vaikuttaa tilanteeseen nyt, mutta mua ahdistaa tilanne, koska lapsi on vastaavasti sitten entistä enemmän kiinni mussa. Olen aina yrittänyt olla mahdollisimman paljon puuttumatta isin ja pojan yhteisiin hommiin, antanut heidän olla mahdollisimman paljon kaksistaan ja mennyt joskus omia menojani, että saisivat olla yhdessä. Mutta mikään ei tunnu oikein auttavan. Olen ihan neuvoton ja alan suunnilleen tuntemaan ahdistusta ja huonoa omaatuntoa joka kerta, kun isä vaikka nukuttaa lasta, koska tiedän että se tarkoittaa usein tunnin hysteeristä huutoa. Tänä iltana en kestänyt kuunnella ja menin " pelastamaan" ja rauhoittelemaan lasta, mitä en yleensä koskaan tee, koska silloinhan vain vakuutan ja vahvistan mielikuvaa, että joku on pielessä.
Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä??
Kommentit (22)
Eli onko teidän aikusiten välillä täysi luottamus toisen kykyihin ja kunnioitatteko toisianne vanhempina ja puolisona? Lapsi nimittäin huomaa kyllä sen, kuka " oikeasti" määrää ja tietää asioista ja toimii sen mukaan. puhun tässä omasta kokemuskesta, kun olin pitkään lasten kanssa kotona ja tiesin heidän asioistaan ja tavoistaan paljon enemmän kuin mieheni. Tietenkin lapset valittivat, että isä tekee väärin ja halusivat äitiä kaikkiin hoito- ja ruokintatilanteisiin - ja pitkään minä meninkin niihin auttamaan ja neuvoin miestä. Tämä sitten tietysti vaan vahvisti lasten käsitystä siitä, ettei se isä mitään osaa... Kun aloin tukea miestäni, tilanne alkoi korjaantua. Siis nimen omaan tukea miestä hänen omassa tavassaan hoitaa lapsia: sen sijaan että neuvoisin, miten MINÄ asiat teen, tokaisen vain lapsille: ihan hyvin isikin osaa ja kyllä sen leivän voi noinkin tehdä. Ja joskus äitkin voi olla tyly ja sanoa, että älä tule mulle huutamaan kun isä on siinä vieressä. Isä saa sitten täydet pisteet, kun onkin kiltimpi kuin äiti.
Ja osoita miehelle rakkautta ja kunnioitusta, niin lapsikin huomaa, ettei se isä olekaan täysi tumpelo vaan jopa ihana äiti häntä ihailee :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakkauskolmiodraamoja lukisi. Miten teidän perheissä vanhempien välistä rakkautta osoitetaan? Ei kai teillä vain mene niin, että koko sen ajan kun lapsi hereillä, niin jompi kumpi vanhemmista hyörii lapsen ympärillä? Onhan teillä sellaisiakin tilanteita, että vanhemmat juttelee keskenään ja lapselle sanotaan, että äidillä ja isällä on omia juttuja nyt? Lapsi tietysti protestoi aluksi ja on mustasukkainen, koska lapsesta olisi tietysti ihanaa, että hänellä olisi yksioikeus siihen rakkaussuhteeseen sen ihanan äidin kanssa. Mutta lapsen on tajuttava, että vanhemmilla on oma rakkaussuhteensa ja nieltävä se karvas pala.
Kuulostaa vähän siltä, että olette liian fiksoituneita siihen lapseen ja " ketä hän nyt oikein rakastaa" jne. Lapsen ei tarvitse rakastaa vanhempiaan, vanhemmat rakastaa lastaan. Lapsi on vaistonnut, että hän on se perheen kunkku ja nyt pyörittää vanhempiaan 6-0. Ette te ole mitään lapsenne kilpakosijoita! Lapset saa tykätä ihan kummasta vanhemmasta lystää, mutta kummatkin vanhemmat voi ja saa tehdä tavallisia asioita lapsen kanssa. Eikä haittaa vaikka lapsi protestoi.