Keksikää akateeminen ala monesta asiasta kiinnostuneelle, mutta nopeasti kyllästyvälle henkilölle.

Lääkis, siellä on niin paljon vaihtoehtoja

Vierailija kirjoitti:

Olisin suositellut juuri opettajaksi ryhtymistä. Jos suoritat runsaasti erilaisia pätevyyksiä, saat vaihtelevan työnkuvan ja parannat työllistymismahdollisuuksiasi. Koko ajan tulee pieniä dediksiä eteen, mutta hommat saa myös alta pois. Sopii erinomaisesti generalistille, joka tietää vähän kaikesta jotain. Mä etsin paikkaani useammalta akateemiselta alalta, kunnes siirryin koulumaailmaan ja pääsin yhdistämään siihen asti oppimani asiat.

Ei hän sovi opettajaksi persoonallisuudeltaan, com'on! Oppilaille tuisi keskittymisongelmia, kun hän hössöttäisi vähän kaikesta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdoton sanoa, koska samalla koulutuksella voi työskennellä miljoonissa eri tehtävissä. Ja eri koulutuksilla samantyyppisissä. Kielitaidosta on hyötyä monessa asiassa. Rajaa vähän aihetta niin ehkä sitten onnistuu.

Ongelma on se, että en oikein osaa rajata, kun niin monenlaiset asiat tuntuvat kiinnostavilta. Arkkitehtuuri, hammaslääketiede ja biolääketiede esimerkkeinä, toisaalta myös EU yms. yhteiskuntapolitiikka kiinnostaa.

Noita on kyllä vähän vaikea yhdistää. Yritä löytää rautainen yhdistelmä joka työllistäisi tulevaisuudessakin. Toisaalta sitä on hyvin vaikea ennakoida.

Sinun on pakko oppia rajaamaan jotenkin. Tai voithan opiskella vain alkeiskursseja eri aineista vaikka avoimessa korkeakoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen ja olen DI. Vaihtelua on.

Dippaa olisin minäkin ehdottanut ap:lle, yksi parhaita hanslankarille, mutta liekö ap. sitten ko koulukunnan edustaja, koska osaa ne muutkin kyllästyä. 

Kirjastonhoitajana pärjää aina paremmin, jos on laaja yleissivistys ja kiinmostunut kaikesta. En keksi mitään alaa, missä nopea kyllästyminen olisi hyödyksi.

Toimittaja

Vierailija kirjoitti:

Mun opintoneuvoja sanoi aikoinaan, että hän suosittelee aina "renesanssi-ihmisille" toimittajan ammattia. Kieliäkin voi päästä käyttämään varsinkin, jos onnistuu hakeutumaan ulkomaantoimitukseen. Toki toimittajanakin työllistyminen on nykyään vaikeaa, kun on nämä digitalisaatiot ja automatisaatiot jne.

Itse päädyin ainakin toistaiseksi tutkijaksi. En suosittele, jos oikeasti kyllästyt nopeasti yhteen aiheeseen, koska tässä pitää jaksaa nysvätä saman aiheen yksityiskohtien kanssa pitkäjänteisesti. Yksittäinen artikkeli voi olla useamman vuoden työn tulos, ja joskus vanhoihin hommiin pitää jaksaa palata, vaikka samalla on jo menossa uutta ja kiinnostavampaa. Voin kertoa, että vähemmänkin nopeasti kyllästyvän tekisi välillä mieli heittää läppäri ikkunasta, kun joku käsis tulee bumerangina kolmannesta vertaisarvioinnista takaisin omalle pöydälle, eikä itse haluaisi lukea sitä enää koskaan.

Maantieteilijät olivat ainakin akateemisia yleismies jantusia etenkin virkamiespuolella. Tutkijan homma ei kyllä tosiaan sovi monesta kiinnostuneelle nopeasti kyllästyvälle. Toimittajien työllisyystilanne taitaa olla haasteellista, samaa mieltä.

Mä olin myös kiinnostunut hyvin monista eri asioista, ja olen myös taiteellisesti ja musiikillisesti lahjakas. Minusta tuli luokanopettaja, mutta mietin myös että toimittajana olisin voinut hyödyntää aika monipuolisesti tietojani ja kiinnostuksen kohteitani. Siitä olisi jäänyt tosin puuttumaan taide ja musiikki muuten kuin ehkä niistä kirjoittamisen muodossa. Olen myös opiskellut työn ohessa parin aineen opettajan pätevyyden, just for fun. 

Kosmetologi

Kauppatieteet. Koulutuksen sisällä monia suuntautumisvaihtoehtoja, työmahdollisuuksia suunnilleen kaikilla toimialoilla.

Oikeustiede? Valtsikka? Kauppatiedekin varmasti hyvä.

Minusta tuli samoilla spekseillä toimittaja. Tässä pääsee tutustumaan monenlaiseen aihepiiriin, muttei tarvitse tylsistyä liikaa yhden aiheen parissa. Kielitaitoa pääsee hyödyntämään usein, ykkösenä tietysti suomen kieli. Kilpailu on kovaa, mutta sinnikäs, motivoitunut ja fiksu pärjää kyllä.