Olen läheisriippuvainen, mutta kaipaisin myös paljon yksinoloa voidakseni hyvin

Siinäpä paradoksi. Olen lähesiriippuvainen, lapsuuden traumat kai siihen ovat johtaneet, ja hätäännyn ja ahdistun usein joutuessani olemaan yksin. Toisaalta jos olen jatkuvasti mieheni seurassa, luovuuteni ym. tukahtuu. Viihdyn yksin ja tarvitsen yksinoloa, mutta usein yksin vietetyn ajan edut hautautuvat pakonomaisen ahdistuksen alle.