Vaikeat esimiehet (ja naiset)?

up

up

Tuttu ongelma. Meillä tosin vielä mikromanagerointi päälle asioissa, joissa hän ei ole taitava, kuten kielenhuollossa. Asiakysymyksiin ei tule vastauksia. Minkäpä tässä voi, onneksi ylempikin taho alkaa havahtua haasteeseen...

Sama täällä. Meillä menee niin että kun pyydät jotain asiaa esimieheltä niin joudut kuitenkin aina soittelemaan perään ja tiedustelemaan joko esimiehellä on vastausta pyyntöösi koska muuten sitä ei kuulu. Se vain jäisi siihen. Eikä ole kysymys mistään vaikeista kysymyksistä tai pyynnöistä vaan ihan arkisista työjutuista. Liiallisesta kiireestäkään ei voi olla kyse, sillä esimiehen "suosikeille" riittää kyllä aikaa ja passaamista. Todella turhauttavaa. Meillä firma myös hyvin hierarkinen mikä asettaa omat oikkunsa työilmapiiriin. Olen hakenut kovasti uutta työpaikkaa.

Pistät viestiä ylemmälle taholle. Hyvällä tuurilla juttu korjaantuu, huonolla saat vihat ja etsit sen uuden työn, jonka todennäköisesti etsit vaikka et pistäisi koko viestiä.

Kirjoitin juuri sauhuavan aloituksen aiheesta irtisanoutuisitko tästä syystä ja siiten lähetin sen just kun sivunumerointi palas takas ja hasta la vista. En kestä meidän firman toimaria enää. Niin yksinkertaista asiaa ei olekaan jota hän ei pysty sössimään käsittämättömän noloksi. Firma pyörii pomosta huolimatta parin ahkeran ja osaavan työntekijän varassa. Itse menin ehdottamaan että uusitaan 20 vuotta vanha asia, VIRHE. Jos ennen nolotti vähän, en jaksa enää edes ajatella miten paljon tämä uusi versio nolottaa. Miten VOI yksinkertaisesta asiasta edes saada sellaisen etten kehtaa tunnustaa sitä käteni jäljeksi. Mietin jo että vain ghostaan koko jutun. En vastaa enää sitä koskeviin meileihin. ANNA MULLE POTKUT!

Meillä on esimies, joka ei halua tehdä mitään myönnytyksiä. Kaikki työvuoroihin liittyvät pyynnöt tai työtehtäviin liittyvät toiveet tyrmätään, vaikka ne olisi täysin mahdollista toteuttaa ilman kuluja tms. säätöä, ja työyhteisö olisi niistä samaa mieltä. Eli ehdotuksemme olisivat työnantajan kannalta järkeviä ja parantaisivat työhyvinvointia. Olenkin alkanut ihmetellä, onko esimiehen tarkoitus vain kyykyttää meitä. Joskus on sellainen olo, että hän on ison tilan isäntä ja me vain piikoja ja renkejä.. ainakin hänen fantasioissaan. Tuntuu, että usein se, joka haluaa valtaa eniten, vähiten sen luottamuksen ansaitsee.

Kaipaisin neuvoja, miten selvitä hengissä narsistiesimiehestä. Olen jo lähellä täydellistä työkyvyttömyyttä. Jos lopetan, jään tyhjän päälle. Mutta jos en lopeta, niin olen kohta pitkällä sairaslomalla ahdistuksen takia, tiedän sen. Sitten minut onkin jo helppo irtisanoa, kun palaisin sairaslomalta. Näin savustettiin yksi toinen nainen meidän yksiköstä ulos, mutten silloin tajunnut kuviota. Olinkin sitten seuraava "uhri". Syy? Olen paremmin koulutettu ja paremmin perillä asioista kuin esimies, enkä pelkää häntä, kuten moni muu. Ongelma on se, että hän pyrkii mustamaalaamaan minua joka käänteessä, jotta voisi kiillottaa omaa kuvaansa. Se ei pelota minua, mutta uuvuttaa. Hän laittaa minut tilanteisiin, joissa kertoo, kuinka hieno ihminen on ja sitten pakottaa minut nyökyttelemään vieressä, vaikka tiedän totuuden.

Olen ollut viikon töissä kesäloman jälkeen ja olen taas irtisanoutumiskunnossa. Tunnistan aloituksesta oman esimieheni ja organisaationi ihan täysin. Tärkeintä on hierarkia ja nöyryys! En kestä tätä, en kerta kaikkiaan kestä enää. En vaan löydä muutakaan työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut viikon töissä kesäloman jälkeen ja olen taas irtisanoutumiskunnossa. Tunnistan aloituksesta oman esimieheni ja organisaationi ihan täysin. Tärkeintä on hierarkia ja nöyryys! En kestä tätä, en kerta kaikkiaan kestä enää. En vaan löydä muutakaan työtä. 

Olen pahoillani, että joudut kestämään samankaltaisissa olosuhteissa kuin minä. Yritin loppuviikosta puhua asioista organisaation johdolle, ja sain erittäin vähättelevää kohtelua osakseni. Olen nyt päättänyt irtisanoutua vuoden loppuun mennessä. Alan laittamaan työhakemuksia myös sellaisiin työpaikkoihin, joihin en olisi ensisijaisesti hakenut, jotta varmasti löydän jotain muuta. Ei ainutkertaista elämää voi heittää hukkaan ja hakata päätä seinään vuositolkulla. Harmi, että rakentamani ura meidän organisaatiossamme jää jotenkin kesken. Mutta ei tämä ole enää mielenterveydelle hyväksi. Toivotaan, että löydämme jotain parempaa. Olemme sen ansainneet! 

Ap 

Mikä voisi olla huonommin, jos useampi alainen yhdessä pyytäisi palaveria isomman pomon kanssa? Tai vaikka yksin, kun ei todella ole mitään menetettävää kun muutenkin on lähdössä pois. Tietenkin kyseinen henkilö itse paikalle. Ajattelin asian niin, että jos minä olisi se esimies ... ja ole itse asiassa ollutkin. Sen palaverin jälkeen lähti talosta se isompi pomo, minä ja alainen jäimme, tosin vain määräaikaisesti.

Ylemmäs ongelman kertomisesta  on se hyöty, että he ovat ainakin tietoisia ongelmasta eivätkä voi sulkea silmiään koko ajan, ja tietää itse tehneensä jotain eikä ole heittänyt heti pyyhettä ketään edes yrittämättä tehdä asialle jotain.

Itselläni oli esimies, joka kohteli alaisiaan eriarvoisesti. Suosikkisysteemi. Siis oli. Ei ole enää. Meni vaihtoon.

Hyvin tutulta kuulostaa. Kesällä oli ihanaa kun esimies oli lomalla, sen jälkeen taas aivan tuskaa olla töissä.

Esimies esitti ekan vuoden todella mukavaa, mutta sen jälkeen totuus on hiljalleen valjennut. Kaduttaa niin suuresti, että valitsin kahdesta työpaikkaehdokkaasta tämän vaihtoehdon.

Esimies ei anna mitään tukea tai apua tai edes kerro tavotteita kunnolla. Sitten hakkuu selän takana kollegalle kun asioita ei ole tehty hänen mielestään oikein.

Säännöt muuttuvat ennalta ilmoittamatta. Ensin asia pitää tehdä tavalla x, mutta sitten ilman mitään infoa olisikin pitänyt tehdä asia tavalla y. Koskaan ei voi luottaa, että joku sovittu juttu olisi niin myös ensi viikolla.

Lisäksi esimies on todella kateellinen kaikesta mitä joku muu saa ja hän ei. Välillä jään suu auki hämmästelemään hänen kommenttejaan ja ihmettelemään miten joku voi olla niin kateellinen.

Ap, tee itse niitä ratkaisuja äläkä kysele jokaista pikkuasiaa esimieheltä. Eiköhän siitä sulle maksetakin?

Meillä tilanne on superhieno, koska toimitusjohtaja ei puutu perseilevän pikkupomon tekemisiin.

Yksi työntekijä on jo irtisanoutunut, koska tämä pomo haukkui kyseistä työntekijää (joka ei ollut hänen alainen eikä kyseisen työntekijän tekemiset kuulu tälle pomolle mitenkään) koko muun firman edessä TODELLA asiattomasti useita kertoja. Ainoa syy on ilmeisestikin että pomo ei vaan kestänyt kun työntekijä ei kumarrellut tätä (ja miksi ihmeessä edes olisi?).

Mutta ihmekö tämä kun tj on itsekin ollut otsikoissa työntekijän kaltoinkohtelusta.

Hieno firma. Ikävää kun ei ole löytynyt uutta työtä.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin neuvoja, miten selvitä hengissä narsistiesimiehestä. Olen jo lähellä täydellistä työkyvyttömyyttä. Jos lopetan, jään tyhjän päälle. Mutta jos en lopeta, niin olen kohta pitkällä sairaslomalla ahdistuksen takia, tiedän sen. Sitten minut onkin jo helppo irtisanoa, kun palaisin sairaslomalta. Näin savustettiin yksi toinen nainen meidän yksiköstä ulos, mutten silloin tajunnut kuviota. Olinkin sitten seuraava "uhri". Syy? Olen paremmin koulutettu ja paremmin perillä asioista kuin esimies, enkä pelkää häntä, kuten moni muu. Ongelma on se, että hän pyrkii mustamaalaamaan minua joka käänteessä, jotta voisi kiillottaa omaa kuvaansa. Se ei pelota minua, mutta uuvuttaa. Hän laittaa minut tilanteisiin, joissa kertoo, kuinka hieno ihminen on ja sitten pakottaa minut nyökyttelemään vieressä, vaikka tiedän totuuden.

Jos sieltä on savustettu jo yksi pois, muut tietävät kuvion.

Kiusaamisen hyväksyvä esimies on maanpäällinen helvetti.

Kertokaa selviytymistarinoita, kaipaan rohkaisua.