Lue keskustelun säännöt.
Muistelin yläasteella luettuja seurusteluoppaita näin aikuisena
27.08.2019 |
Oli kai siellä monenlaista typerää mutta yksi asia vaivaa vieläkin: jossain sanottiin että jos haluaa lopettaa seurustelun niin minkäänlaista syytä ei tarvitse kertoa.
Mitä helkuttia? Tänä päivänäkään en ymmärrä mikä järki tuossa neuvossa on. Olisi kai nyt ainakin kohteliasta tehdä selväksi ettei toinen jää ihan tietämättömäksi eikä voi oppia mitään.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurusteluopas :D
Niin, olihan niitä. Teinilehdissä ja sen aikaisessa internetissä. Joitain kirjojakin.
No olisihan se kohteliasta, mutta ei sellaista voi keneltäkään vaatia. Ja kuinka moni edes on tai olisi rehellinen tuollaisessa tilanteessa? Joskus oikean syyn kertominen voi saada toisen romahtamaan entistä pahemmin. Esim. olet niin huono seksissä, en ole koskaan pitänyt ulkonäköäsi viehättävänä, et ole älyllisesti sillä tasolla kuin toivoisin tms. Harvaa kiinnostaa mikään oppiminen tuollaisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurusteluopas :D
Niin, olihan niitä. Teinilehdissä ja sen aikaisessa internetissä. Joitain kirjojakin.
Kai niiä vastaavia on nykyäänkin teineille siiä huolimatta, eä osa teineisä hakee kysymyksiinsä vasauksia netin kautta. - Netin kautta vastauksien hakeminen voi vain olla hieman turhauttavaa kun samaan kysymykseen voi saada ainakin kymmenen erilaista vastausta; valise niistä sitten itsellesi vasin mieluisin. Eiku....
Vierailija kirjoitti:
No olisihan se kohteliasta, mutta ei sellaista voi keneltäkään vaatia. Ja kuinka moni edes on tai olisi rehellinen tuollaisessa tilanteessa? Joskus oikean syyn kertominen voi saada toisen romahtamaan entistä pahemmin. Esim. olet niin huono seksissä, en ole koskaan pitänyt ulkonäköäsi viehättävänä, et ole älyllisesti sillä tasolla kuin toivoisin tms. Harvaa kiinnostaa mikään oppiminen tuollaisen jälkeen.
Kuinka moni päätyy seurustelemaan ulkonäöltään tai älyltään riittämättömän kanssa? Kun on sitoutunut niin siinä ottaa vähän vastuutakin toisesta ja hyväksyy hänet, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyeinienkö oleeaan hakevan kaikki tiedot neisä ja sosiaalisen median kautta? - Vai pidetäänkö nykyisiä einejä niin valistuneina, eeivä he tarvitse mitään sen paremmin seuruseluoppaita tai seksuaalivalistusa. - Tiedä sitten mihin niiä itse aikanaan tarvitsin kun vasta yliopiso-aikana seurustelin ensimmäisen kerran. - Sitä ennen hyvä kun olin pitänyt ketään vastakkaisen sukupuolen edusajaa kädestä saati suudellut...
Kerrottiin että tytöt haluavat hellyyttä ja luottamusta eikä suoraa toimintaa... jotenkin on syntynyt erilainen kuva myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tuota opasta lukenut, mutta ehkä siinä oli tarkoitus sanoa, ettei seurustelun lopettamista tarvitse välttämättä perustella toiselle osapuolelle. Siis pelkästään, "meidän juttu ei toimi" pitäisi riittää. Ja tuo on totta myöskin, jos toisen huonoja puolia kovasti alkaa erotilanteessa ruotimaan, ei se ole oikeastaan yhtään rakentavaa. Eri asia on, jos on pidemmästä suhteesta kyse ja halutaan jatkaa, parantaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisihan se kohteliasta, mutta ei sellaista voi keneltäkään vaatia. Ja kuinka moni edes on tai olisi rehellinen tuollaisessa tilanteessa? Joskus oikean syyn kertominen voi saada toisen romahtamaan entistä pahemmin. Esim. olet niin huono seksissä, en ole koskaan pitänyt ulkonäköäsi viehättävänä, et ole älyllisesti sillä tasolla kuin toivoisin tms. Harvaa kiinnostaa mikään oppiminen tuollaisen jälkeen.
Kuinka moni päätyy seurustelemaan ulkonäöltään tai älyltään riittämättömän kanssa? Kun on sitoutunut niin siinä ottaa vähän vastuutakin toisesta ja hyväksyy hänet, eikö?
Älä takerru noihin esimerkkeihin, onhan niitä muitakin asioita, joiden suoraan sanominen voi saada jätetyn mielen todella matalaksi. Ja aika moni tuntuu olevan suhteessa "ihan kivan" tyypin kanssa, kun ei ole parempaakaan tullut kohdalle. Sitä paitsi suhteen aikana moni sellainenkin asia, joka ei ole aiemmin häirinnyt, voi alkaa häiritä todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrottiin että tytöt haluavat hellyyttä ja luottamusta eikä suoraa toimintaa... jotenkin on syntynyt erilainen kuva myöhemmin.
Olen valitettavasti huomannut saman, osittain tämän takia ensisuudelmakin tuli vasta 22-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisihan se kohteliasta, mutta ei sellaista voi keneltäkään vaatia. Ja kuinka moni edes on tai olisi rehellinen tuollaisessa tilanteessa? Joskus oikean syyn kertominen voi saada toisen romahtamaan entistä pahemmin. Esim. olet niin huono seksissä, en ole koskaan pitänyt ulkonäköäsi viehättävänä, et ole älyllisesti sillä tasolla kuin toivoisin tms. Harvaa kiinnostaa mikään oppiminen tuollaisen jälkeen.
Kuinka moni päätyy seurustelemaan ulkonäöltään tai älyltään riittämättömän kanssa? Kun on sitoutunut niin siinä ottaa vähän vastuutakin toisesta ja hyväksyy hänet, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisihan se kohteliasta, mutta ei sellaista voi keneltäkään vaatia. Ja kuinka moni edes on tai olisi rehellinen tuollaisessa tilanteessa? Joskus oikean syyn kertominen voi saada toisen romahtamaan entistä pahemmin. Esim. olet niin huono seksissä, en ole koskaan pitänyt ulkonäköäsi viehättävänä, et ole älyllisesti sillä tasolla kuin toivoisin tms. Harvaa kiinnostaa mikään oppiminen tuollaisen jälkeen.
Kuinka moni päätyy seurustelemaan ulkonäöltään tai älyltään riittämättömän kanssa? Kun on sitoutunut niin siinä ottaa vähän vastuutakin toisesta ja hyväksyy hänet, eikö?
Aika moni aloittaa seurustelun toiveikkaana ja uskoen, että toinen muuttuu ajastaan ja tajuaa sen tai tuon asian olevan minulle tärkeä ja merkittävä... Aika moni suhde jäisi kokonaan syntymättä, jos toiselta odotaisi täydellisyyttä. Voisi melkein väittää, että kaikki parisuhteet ovat enemmän ja vähemmän kahden epääydellisen muodostamia kompromisseja.
Ajastaan vain saattaa alkaa vaikuttamaan, että itse antaa ja luopuu paljon enemmäsä kuin mitä toinen kykenee tai edes haluaa yritää anaa takaisin. Tältä palstalta saa melkein aina silloin harvoin kun täällä käyn lukea kirjoituksia mm. siitä kuinka yhteen muuttamisen tai silloin kun saatu jäkkikasvua niin nainen huomaa tekevänsä lähes kaikki kotiyöt ja miehen taannutua vaippaikäisen tasolle.
Hieman hämmentäviä ovat myös ne kirjoitukset joissa kysellään, että kuinka paljon teillä mies auttaa kotitöissä(?) - Siis onko miehen tehtävä "vain" auttaa eikö hän ole kokonainen kotiöiden tekija ja suorittaja siinä kuin nainenkin, eikä koitöissä se pikkuapulainen, joka naisen täytyy ensin ohjelmoida tai kädestä piäen neuvoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisihan se kohteliasta, mutta ei sellaista voi keneltäkään vaatia. Ja kuinka moni edes on tai olisi rehellinen tuollaisessa tilanteessa? Joskus oikean syyn kertominen voi saada toisen romahtamaan entistä pahemmin. Esim. olet niin huono seksissä, en ole koskaan pitänyt ulkonäköäsi viehättävänä, et ole älyllisesti sillä tasolla kuin toivoisin tms. Harvaa kiinnostaa mikään oppiminen tuollaisen jälkeen.
Kuinka moni päätyy seurustelemaan ulkonäöltään tai älyltään riittämättömän kanssa? Kun on sitoutunut niin siinä ottaa vähän vastuutakin toisesta ja hyväksyy hänet, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisihan se kohteliasta, mutta ei sellaista voi keneltäkään vaatia. Ja kuinka moni edes on tai olisi rehellinen tuollaisessa tilanteessa? Joskus oikean syyn kertominen voi saada toisen romahtamaan entistä pahemmin. Esim. olet niin huono seksissä, en ole koskaan pitänyt ulkonäköäsi viehättävänä, et ole älyllisesti sillä tasolla kuin toivoisin tms. Harvaa kiinnostaa mikään oppiminen tuollaisen jälkeen.
Kuinka moni päätyy seurustelemaan ulkonäöltään tai älyltään riittämättömän kanssa? Kun on sitoutunut niin siinä ottaa vähän vastuutakin toisesta ja hyväksyy hänet, eikö?
Aika moni aloittaa seurustelun toiveikkaana ja uskoen, että toinen muuttuu ajastaan ja tajuaa sen tai tuon asian olevan minulle tärkeä ja merkittävä... Aika moni suhde jäisi kokonaan syntymättä, jos toiselta odotaisi täydellisyyttä. Voisi melkein väittää, että kaikki parisuhteet ovat enemmän ja vähemmän kahden epääydellisen muodostamia kompromisseja.
Ajastaan vain saattaa alkaa vaikuttamaan, että itse antaa ja luopuu paljon enemmäsä kuin mitä toinen kykenee tai edes haluaa yritää anaa takaisin. Tältä palstalta saa melkein aina silloin harvoin kun täällä käyn lukea kirjoituksia mm. siitä kuinka yhteen muuttamisen tai silloin kun saatu jäkkikasvua niin nainen huomaa tekevänsä lähes kaikki kotiyöt ja miehen taannutua vaippaikäisen tasolle.
Hieman hämmentäviä ovat myös ne kirjoitukset joissa kysellään, että kuinka paljon teillä mies auttaa kotitöissä(?) - Siis onko miehen tehtävä "vain" auttaa eikö hän ole kokonainen kotiöiden tekija ja suorittaja siinä kuin nainenkin, eikä koitöissä se pikkuapulainen, joka naisen täytyy ensin ohjelmoida tai kädestä piäen neuvoa...
Ei tosiaan ole reilua ihmiselle sanoa yksi viikko että olet elämäni tärkein ihminen ja seuraavana jättää se kertomatta miksi...