Vanhempien vuoroasuminen

Mun veli päätyi vaimonsa kanssa tuollaiseen ratkaisuun. Ihan tyytyväisiä ovat olleet, lapset tietenkin eniten kun arki jatkui melkein samanlaisena.

Lasten edun mukainen ratkaisu. 

Mahdolliset uudet puolisot voivat toki hankaloittaa asiaa, mutta toisaalta, teillä on sen verran isot lapset jo, että ilman avoliittoa on ihan mahdollista elellä sinne asti, että nuorempi on about rippikouluikäinen. 

Saattaa toimia täsmälleen siihen asti kun a) jompi kumpi löytää uuden suhteen tai b) ensimmäinen isompi kodinkone tai huonekalu hajoaa ja tilalle pitäisi hankkia joku uusi.

Oman kokemuksen mukaan kumpikaan asunto ei myöskään ikinä ole siisti oman asumisvuoron alkaessa. Sitä luulis erotessaan pääsevänsä eroon toisen likaisista sukista ja tiskaamattomista tiskeistä, mutta eipä vaan pääsekään. Eikä niitä ole edes laitettu mihinkään pyykkikaappiin tai tiskikoneeseen, vaan ihan jätetty siihen lattialle kuin muistuttamaan, että etpä ole minusta oikeasti päässyt.

Tätä toistuvasti nostetaan keskustelunaiheeksi tälläkin palstalla, mutta mulla ei vaan mene jakeluun, miten se oikeasti käytännössä voisi toimia muutaman kuukauden tilapäisjärjestelyä kauempaa. 

En kaipaa exän tavaroita omaan kotiini, eikä hän omiani omaansa. Saati sopimista sisustamisesta, kotitalouden järjestämisestä, siivoamisesta ja kaikesta mahdollisesta. Ties vaikka sängyn jakamisesta (vaikkain eri aikoina omin lakanoin). Siinähän joutuu tekemään kaikki samat kompromissit kuin avioliitossa ja yhdessä asuessa, jopa harrastuksia myöten. Kuitenkin täysin ilman parisuhteen hyviä puolia. Tuollainen tuntuisi kuin asuisi koko ajan jonkun vieraan kotona. Kiinni menneisyydessä. Ja kuten sanottu, mitäs jos toinen löytää uuden ja haluavat alkaa viettämään aikaa tiiviimmin, asumaan yhdessä jne.

Vierailija kirjoitti:

Tätä toistuvasti nostetaan keskustelunaiheeksi tälläkin palstalla, mutta mulla ei vaan mene jakeluun, miten se oikeasti käytännössä voisi toimia muutaman kuukauden tilapäisjärjestelyä kauempaa. 

En kaipaa exän tavaroita omaan kotiini, eikä hän omiani omaansa. Saati sopimista sisustamisesta, kotitalouden järjestämisestä, siivoamisesta ja kaikesta mahdollisesta. Ties vaikka sängyn jakamisesta (vaikkain eri aikoina omin lakanoin). Siinähän joutuu tekemään kaikki samat kompromissit kuin avioliitossa ja yhdessä asuessa, jopa harrastuksia myöten. Kuitenkin täysin ilman parisuhteen hyviä puolia. Tuollainen tuntuisi kuin asuisi koko ajan jonkun vieraan kotona. Kiinni menneisyydessä. Ja kuten sanottu, mitäs jos toinen löytää uuden ja haluavat alkaa viettämään aikaa tiiviimmin, asumaan yhdessä jne.

Meillä mies muutti erossa uuden naisen luokse, minä hankin yksiön ja lapset jäi omakotitaloon. Me vanhemmat olemme siellä 1 vko kerrallaan ilman kumppaneita, joten se viikko on kokonaan lapsille omistettu! Miehellä on jo 2v lapsikin uudesta liitosta, mutta edelleen mennään tällä vanhalla systeemillä. Talon omistan minä yksin.

Kiitos tähän astisista kommenteista :)

Löysin huonosti keskusteluja aiheesta eikä lähipiirissä ole kokemusta.

Kaikki kokemukset ovat tervetulleita tässä pohdintavaiheessa, miten käytännön elämä järjestetään.

Luulisin ettei onnistu jos vanhempien välit eivät ole hyvät ja molemmat tee osuuttaan järjestelyn toimimiseksi.

Tiedostan että luultavasti ero pitkittyy kun ei pääse niin eroon toisesta kuin haluaisi.

Ap

Miten kauan teillä on toiminut tämä järjestely?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lasten edun mukainen ratkaisu. 

Mahdolliset uudet puolisot voivat toki hankaloittaa asiaa, mutta toisaalta, teillä on sen verran isot lapset jo, että ilman avoliittoa on ihan mahdollista elellä sinne asti, että nuorempi on about rippikouluikäinen. 

Ohis mahdollisilla uusilla puolisoilla on oma kotinsa. Ei tuo järjestely seurustelua estä.

Vierailija kirjoitti:

Tätä toistuvasti nostetaan keskustelunaiheeksi tälläkin palstalla, mutta mulla ei vaan mene jakeluun, miten se oikeasti käytännössä voisi toimia muutaman kuukauden tilapäisjärjestelyä kauempaa. 

En kaipaa exän tavaroita omaan kotiini, eikä hän omiani omaansa. Saati sopimista sisustamisesta, kotitalouden järjestämisestä, siivoamisesta ja kaikesta mahdollisesta. Ties vaikka sängyn jakamisesta (vaikkain eri aikoina omin lakanoin). Siinähän joutuu tekemään kaikki samat kompromissit kuin avioliitossa ja yhdessä asuessa, jopa harrastuksia myöten. Kuitenkin täysin ilman parisuhteen hyviä puolia. Tuollainen tuntuisi kuin asuisi koko ajan jonkun vieraan kotona. Kiinni menneisyydessä. Ja kuten sanottu, mitäs jos toinen löytää uuden ja haluavat alkaa viettämään aikaa tiiviimmin, asumaan yhdessä jne.

Samaa mieltä. Samantien voi sitten jäädä siihen saman katon alle asumaan, eri huoneisiin vaan. Erossa on kuitenkin tärkeää myös se oma erotyö ja elämässä eteenpäin meneminen ja toisesta irtaantuminen. Kyllä tuo järjestely olisi melkoinen jarru eroprosessille. 

Ainakin molemmilla sitten ne omat asunnot erikseen, jonne mennään kun ei ole sitä lapsiviikkoa. Ei mihinkään exän nurkkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä toistuvasti nostetaan keskustelunaiheeksi tälläkin palstalla, mutta mulla ei vaan mene jakeluun, miten se oikeasti käytännössä voisi toimia muutaman kuukauden tilapäisjärjestelyä kauempaa. 

En kaipaa exän tavaroita omaan kotiini, eikä hän omiani omaansa. Saati sopimista sisustamisesta, kotitalouden järjestämisestä, siivoamisesta ja kaikesta mahdollisesta. Ties vaikka sängyn jakamisesta (vaikkain eri aikoina omin lakanoin). Siinähän joutuu tekemään kaikki samat kompromissit kuin avioliitossa ja yhdessä asuessa, jopa harrastuksia myöten. Kuitenkin täysin ilman parisuhteen hyviä puolia. Tuollainen tuntuisi kuin asuisi koko ajan jonkun vieraan kotona. Kiinni menneisyydessä. Ja kuten sanottu, mitäs jos toinen löytää uuden ja haluavat alkaa viettämään aikaa tiiviimmin, asumaan yhdessä jne.

Meillä mies muutti erossa uuden naisen luokse, minä hankin yksiön ja lapset jäi omakotitaloon. Me vanhemmat olemme siellä 1 vko kerrallaan ilman kumppaneita, joten se viikko on kokonaan lapsille omistettu! Miehellä on jo 2v lapsikin uudesta liitosta, mutta edelleen mennään tällä vanhalla systeemillä. Talon omistan minä yksin.

Tämä kuulostaa hyvältä. Mielestäni se lasten koti kuuluukin olla kumppanivapaa alue. Seurustelun voi hoitaa lapsivapaa viikolla. Tuo on selkeä ratkaisu, että toinen vanhemmista omistaa kodin. Toimisiko tuo mielestäsi puoli viikkoa ja puoli viikkoa-systeemillä? Meillä toisella puolisoista pitkä työmatka ja olisi mielekästä, että lapset olisivat kotona viikonloppuna ja etätyöpäivänä.

Rahallisesti tuo on tietysti melkoinen kulu. Omakotitalo ja vuokra-asunto.

Sillä tavalla voisi toimia, että molemmilla olisi omat asunnot lapsettomille viikoille, ja lasten kodissa vanhemmille omat huoneet. Lisäksi olisi hyvä jos vaihtopäivinä kävisi ulkopuolinen siivooja, että ei kodin siivoamisesta tulisi kiistaa. Ja ehkäpä vielä vararahasto siltä varalta, että kotiin pitäisi tehdä jotain isompia hankintoja esim. kodinkoneiden hajoamisen takia. Näillä reunaehdoilla voisi ehkä toimia pidempäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten edun mukainen ratkaisu. 

Mahdolliset uudet puolisot voivat toki hankaloittaa asiaa, mutta toisaalta, teillä on sen verran isot lapset jo, että ilman avoliittoa on ihan mahdollista elellä sinne asti, että nuorempi on about rippikouluikäinen. 

Ohis mahdollisilla uusilla puolisoilla on oma kotinsa. Ei tuo järjestely seurustelua estä.

Se estää yhdessä asumisen, ellet sitten ole valmis maksamaan kolmesta asunnosta.

Tämä kuulostaa hyvältä. Mielestäni se lasten koti kuuluukin olla kumppanivapaa alue. Seurustelun voi hoitaa lapsivapaa viikolla. Tuo on selkeä ratkaisu, että toinen vanhemmista omistaa kodin. Toimisiko tuo mielestäsi puoli viikkoa ja puoli viikkoa-systeemillä? Meillä toisella puolisoista pitkä työmatka ja olisi mielekästä, että lapset olisivat kotona viikonloppuna ja etätyöpäivänä.

Rahallisesti tuo on tietysti melkoinen kulu. Omakotitalo ja vuokra-asunto.[/quote]

Hyvä kun tämän omakotitalon kuluista selviän eikä miehellä ole varaa kuin pienen asunnon vuokraan, joten toinen vuokra-asunto ei tule kyseeseen.

Vajaan viikon vaihtoväli olisi hyvä siinä mielessä ettei ero lapsista olisi niin pitkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä toistuvasti nostetaan keskustelunaiheeksi tälläkin palstalla, mutta mulla ei vaan mene jakeluun, miten se oikeasti käytännössä voisi toimia muutaman kuukauden tilapäisjärjestelyä kauempaa. 

En kaipaa exän tavaroita omaan kotiini, eikä hän omiani omaansa. Saati sopimista sisustamisesta, kotitalouden järjestämisestä, siivoamisesta ja kaikesta mahdollisesta. Ties vaikka sängyn jakamisesta (vaikkain eri aikoina omin lakanoin). Siinähän joutuu tekemään kaikki samat kompromissit kuin avioliitossa ja yhdessä asuessa, jopa harrastuksia myöten. Kuitenkin täysin ilman parisuhteen hyviä puolia. Tuollainen tuntuisi kuin asuisi koko ajan jonkun vieraan kotona. Kiinni menneisyydessä. Ja kuten sanottu, mitäs jos toinen löytää uuden ja haluavat alkaa viettämään aikaa tiiviimmin, asumaan yhdessä jne.

Meillä mies muutti erossa uuden naisen luokse, minä hankin yksiön ja lapset jäi omakotitaloon. Me vanhemmat olemme siellä 1 vko kerrallaan ilman kumppaneita, joten se viikko on kokonaan lapsille omistettu! Miehellä on jo 2v lapsikin uudesta liitosta, mutta edelleen mennään tällä vanhalla systeemillä. Talon omistan minä yksin.

Minä haluan olla perheenä uuden kumppanini kanssa. Olla yhdessä mahdollisimman paljon, jakaa arjen. Jos miehellä olisi ollut tuollainen järjestely, olisi suhde loppunut lyhyeen.

Minä haluan olla perheenä uuden kumppanini kanssa. Olla yhdessä mahdollisimman paljon, jakaa arjen. Jos miehellä olisi ollut tuollainen järjestely, olisi suhde loppunut lyhyeen.[/quote]

Ymmärrän hyvin tämänkin kannan.

Eroon ei liity kolmansia osapuolia, omalta osaltani tuskin hetkeen tuleekaan.

Luulen, että mietimme asumisjärjestelyjä uudelleen jos jompi kumpi löytää kumppanin.

Ap

Meillä ei olisi siinä tapauksessa muuttunut mikään. Ex kävi ennen eroa kotona vain sotkemassa, nukkumassa ja haukkumassa minua, ja olisin yksinkertaisesti kuollut jos olisin joutunut edelleen pitämään edes jossain määrin yhteistä huushollia hänen kanssaan. Kaunis ajatus mutta käytännössä ihan mahdoton, kun oma olo on niin huono että oksettaa.

Parhaiten varmaan toimii, kun lapsettomilla viikoilla molemmilla on oma asunto eli yhteensä kolme asuntoa kuviossa mukana. 

Omakotitalon suhteen siisteysasiat sovittava tai sitten yhdessä maksetaan siistijä esim. kerran viikkoon. 

Jos omakotitalossa on vapaita huoneita, niin molemmille vanhemmille oma makuuhuone. 

Helpompi ja mukavampi siellä pitää omia kamppeita, järjestää vaatteet kaappiin ym. 

Lapsille tämä on paras vaihtoehto, ei hyppyytetä lapsia asunnosta toiseen. 

Meillä ei toiminut. Mies osti mun osuuteni yhteisestä talosta, lapset ja mies jäivät virallisesti sinne asumaan ja minä ostin oman rivariasunnon,johon vein kaikki omat tavarani. Mies vuokrasi lisäksi itselleen pienen yksiön, jossa asuisi silloin, kun on mun vuoroni olla lasten kanssa. Käytännössä mies ravasi lasten luona lähes joka päivä, monesti useamman kerran päivässä. Milloin hakemassa postia, milloin hakemassa puhtaita vaatteita ja tekemässä milloin mitäkin kiinteistöhommia tai pesemässä autonsa pihalla yms. Mä taas otin omalle viikolleni aina viikon vaatteet ja välttämättömät tavarat ja jonkun kirjan ajankuluksi matkalaukkuun, mutta jouduin toki välillä käymään kotona katsomassa postit, kastelemassa kukat jne. Kun hankin kissan, mun oli käytävä kotona joka päivä. Lapset tietysti olivat aina  mukana, kun kävin kotona ja lopulta lapset itse halusivat, että äitiviikolla he ovat äidin kotona ja isäviikolla isän kotona. 

Mun mielestä homma voi toimia, jos lasten koti on heidän kotinsa eikä kummankaan vanhemman koti. Tietenkin lasten kodissa täytyy olla tarvittavat huonekalut, kodinkoneet, astiat yms, mutta ei mitään vanhempien henkilökohtaista omaisuutta. Vanhemmilla on sitten omat kotinsa omine tavaroineen ja lasten kotiin mennään vähän niinkuin kyläpaikkaan. 

Myös aikuinen ihminen tarvitsee kodin. Paikan, missä hän tuntee olonsa hyväksi silloinkin, kun lapset eivät ole hänen kanssaan. Kun eroatte, lasten koti on sinun kotisi, ei enää exän koti. Okei, exäsi voi tehdä yksiöstään oman kotinsa, mutta se lakkaa olemasta hänen oma kotinsa, jos sinä vietät puolet ajastasi siellä hänen ollessaan sinun kotonasi. Jollekin työnarkomaanille tai paljon kodin ulkopuolisia harrastuksia omaavalle ihmiselle pelkkä kämppä voi riittää eli joku paikka, missä nukkua ja käydä syömässä. Mutta vaikka olisi miten hyvät välit tahansa, silti sen kämpän jakaminen vuoroviikoin exänsä kanssa muuttaa tilanteen. Mihin muuten miehesi on tarkoitus viedä kaikki tavaransa? Sinne yksiöönkö? Ja omatkotitaloon jäisi vain sinun ja lasten tavarat? 

Entä miten käy sukulaisten ja kavereiden? Saisiko mies kutsua edelleen itselleen tärkeitä ihmisiä sinun kotiisi silloin, kun sinä et ole siellä? Ketjussa on nyt ainakin selvinnyt, että uutta seurustelukumppania ei saisi tuoda. Jos muita ihmisiä kuin lapsiaan saa tavata ainoastaan pienessä kerrostaloyksiössä, miten ajattelit hoitivan lasten välit isänsä isovanhempiin ja muihin sukulaisiin? Eli mihin vetäisit rajan, keitä ihmisiä exäsi saa kutsua sinun kotiisi silloin, kun sinä et ole siellä? 

Sitten kannattaa miettiä sellainenkin asia, miltä lapsista tuntuu, jos toinen vanhempi eli tässä tapauksessa heidän isänsä kävisi heillä vain kylässä. Isä olisi osa lastensa elämää, mutta lapset eivät olisi osa isänsä elämää. Ihmisen elämässä kun on muutakin kuin lasten kanssa oleminen ja kotityöt. Oma tyttäreni kertoi, että asumisjärjestelykuukausina hän kaipasi kaikista eniten sitä, että illalla nukkumaan mennessä olohuoneesta alkoi kuullua kolinaa ja sitten ompelukoneen hurina. Sen hän menetti, koska en alkanut kuskaamaan ompelukonetta mukanani vain sitä varten, JOS innostuisin ompelemaan. Vanhemman lapseni kanssa olin ennen eroa paljon valokuvannut ja editoitiin kuvia tietokoneella ja tehtiin muutakin digitaalista juttua, mutta tämäkin jäi, koska kaikki tarvittavat välineet (mm pöytätietokone näyttöineen) olivat mun kotonani enkä olisi voinut alkaa raahaamaan niitä joka toinen viikko mukanani. 

Lasteni näkökulmasta olin kuin joku Maija Poppanen, joka tuli joka toiseksi viikoksi heidän ja isänsä kotiin huolehtimaan heidän perustarpeistaan ja olemaan heidän kanssaan, mutta he eivät enää päässeet osalliseksi mun elämääni Paitsi sitten, kun alettiin lipsua. Vaikka oli mun viikko ja menin exän kotiin, yhä useammin lähdettiin kuitenkin lasten kanssa mun kotiini. Alussa pidin kiinni siitä, että yöksi mennään taas exän kotiin, mutta lopulta luistettiin siitäkin ja jäätiin yöksi mun kotiini. Eivät lapset itsekään halunneet lähteä yöksi toiseen paikkaan vaan heille sopi oikein hyvin yöpyä mun kodissani. 

Asumisjärjestelykokeilun ensimmäiset 7 kk olin käytännössä vain lastenvahti ja kodinhoitaja ja vielä tilanteessa, jossa exä ei malttanut edes yhtä kokonaista päivää pysytellä poissa. Seuraavat 4 kk alettiin lipsua eli lapset olivat yhä useammin mun viikollani mun kotonani. Ja lopulta 11 kk jälkeen lapset itse halusivat olla isäviikolla isän kotona  ja äitiviikolla äidin kotona. 

En usko, että lapsillekaan koti tarkoittaa vain seiniä vaan elämää niiden seinien sisällä. Että näkevät, mitä äiti tai isä tekee kotona silloinkin, kun vanhemman ei tarvitse tehdä kotitöitä tai puuhastella lapsen kanssa. Mitä aikuinen tekee silloin, kun hänellä on joutilasta aikaa. 

- Nro 19 -

Mun mielestä tuo voisi toimia alussa muutaman kuukauden verran. Lapsetkin tottuvat siihen että on kerrallaan vaan toinen vanhemmista paikalla plus että erotilanteessa on usein hyvä päästä mahdollisimman pian erilleen, ja yhteisen asunnon myymisessä yms. saattaa kestää.