TARINA TALOUDESTA

Olipa kerran K-valtio, jossa kaikilla oli kivaa. Kaikilla oli kivaa siksi, että K-valtiossa ei tarvinnut juuri työskennellä vaan K-valtion kansalaisten eteen kannettiin tavarat, ruuat ja materiaalit valmiiksi muiden valtioiden kansalaisten toimesta. K-valtion porukalle riitti, kun he tekivät itse paperiarkeista seteleitä ja ojensivat ne maksuksi. Jostain syystä muiden valtioiden kansalaisille nämä paperilappuset kelpasivat.

Koittipa sitten päivä, jolloin K-valtion diktaattoriksi valittiin mukaan Anselmi-niminen kaveri. Anselmi oli harmissaan siitä, että K-valtion kansalaisille tuotiin niin paljon tavaraa muualta. Anselmi päätti rajoittaa tavaran tuontia ja määräsi muille valtioille ankarat maksut siitä, että he toivat tavaraa K-valtioon. Maksut piti suorittaa samoilla paperilapuilla, joita K-valtio oli jo vuosikymmenien ajan antanut maksuksi saamistaan tavaroista.

Muut valtiot harmistuivat näistä sakkomaksuista ja K-valtion kansalaisille homma kävi kalliiksi, koska yhtäkkiä kaikki tavarat maksoivat paljon enemmän paperilappusia kuin ennen. Muut maat lopettivat myös muutamien vähäisten K-valtion kansalaisten tekemien tuotteiden oston kokonaan, jolloin K-valtion farmarit ja muut tuottajat eivät saaneet enää tuloja.

Eräänä päivänä muut valtiot kypsyivät lopullisesti ja ilmoittivat, että eivät huoli enää paperilappuja maksuksi. Maksu pitäisi suorittaa jollain toisella tavalla. K-valtiolle tuli tukalat paikat, koska heillä ei ollut oikein mitään myytävää, millä olisivat saaneet sitten jotain muita maksuvälineitä käyttöönsä.

Koitti kovat ajat. K-valtion työttömyys räjähti käsiin, hinnat pomppasivat pilviin ja rikollisuus alkoi rehottaa entistä pahemmin. Lopulta jäljelle jäi vain kehitysmaatasoisia kaupunkeja, joiden kadut olivat täynnä roskalaatikoissa asuvia tautisia kansalaisia, joiden ainoa lohtu oli se, että paperilapuista tehty tyyny oli parempi kuin puun lehdistä tehty.

Sen pituinen se.