Tytär kiukuttelee, kun en suostunut ottamaan lastenlapsia viikonlopuksi yökylään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni näistä isovanhemmista on kuitenkin saanut aikanaan hoitoapua omien lastensa kanssa edes silloin tällöin. Että kyllä se aika itsekästä on kieltäytyä auttamasta lainkaan.

Noinko pahasti se kalikka tosiaan kolahti, kun on jo oikein viisi alapeukkuakin? Ihan oikeasti: läheltä asia seuranneena tiedän, että moni nykyään isovanhempi on saanut hoitoapua erilaisiin tilanteisiin - myös ns. turhiin menoihin. Nyt itse isovanhemmaksi tultuaan nämä samat ihmiset kieltäytyvät auttamasta ihan sekunnin vertaakaan, koska "hoitakaa itse". Mitähän muuta se oikein olisi, kuin itsekkyyttä?

Todellakin tällaisten ihmisten kannattaisi varautua siihen, että myös heille sanotaan nuo samat sanat, kun pyytävät apua lapsiltaan tai lapsenlapsiltaan. Hankkikoon maksua vastaan apua, niin kuin vanhemmatkin joutuvat tekemään.

Alapeukku sen vuoksi, että avun antamisen ei pidä olla sidoksissa siihen, onko ITSE saanut apua vai ei. Auttaa voi, vaikka itse ei olisi koskaan saanut tai tarvinnut hoitoapua. Sama myös sen suhteen, että vanhempia voi aikanaan auttaa, vaikka he eivät olisi hoitaneet lapsenlapsia. Tilanteet vaihtelevat, joten siksi näitä asioita ei pidä sitoa toisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sitten vanhana apua odottaa ja vanhainkotiin odotella lapsenlapsia vieraaksi. Tuollaiset itsekkään ET-lehden kannattajajoukot ajattelee vain itseään ja omaa elämää. Suhde lapsenlapsiin luodaan vierailulla mummolassa ja jos ei halua suhdetta luoda, on turha itkeä, kun vanhana on yksin.

Itse aion elää niin vauhdikkaasti, että en joudu vanhainkotiin.

Ja on hieman eri asia ottaa lapsenlapset aika ajoin hoitoon, mutta ap:n tarinan mukaan tytär tuo muksujaan jatkuvasti hoitoon.

Haukutaan isovanhempia, kun eivät hoida lapsenlapsia, mutta kun on joskus perinnön aika, niin kyllä kelpaa sitten muistella isovanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hankkia lapsia jos ei jaksa pitää heistä huolta? Isovanhemmatbon työnsä tehneet ja kun vihdoin on sikas ja ehkä rahaakin nauttia vapaapäivistä kahdestaan raskaan työviikon jlk niin mikä siinä on itsekästä?

Itselläni on 3 lastenlasta ja otan heitä säännöllisesti hoitoon mutta se tapahtuu useimmiten meidän ehdoilla ja harvemmin ovat yökylässä kuin yksi yö kerrallaan. Lapseni ymmärtävät tämän täysin. Olemme läheisiä kaikkien lastenlasten kanssa siitä huolimatts ettemme osallistu heidän arkeen joka päivä tai viikko.

Äärimmäisen itsekästä olettas että isovanhemmilla olisi hoitovastuuta. Eihei, tottakai autamme mutta lähtökohtaisesti vanhemmat hoitavat omat lapsensa ja me saamme nauttia heistä silloin kuin meille sopii ja jaksamisen mukaan.

Ihme ja kumma, meillä on muutakin elämää kuin lapsenlapset vaikka he tärkeitä ovatkin. Meillä on nyt oikeus olla hieman itsekkäitä.

Tuohan onkin ns. tervettä itsekkyyttä. Omasta jaksamisestakin on tärkeä pitää huolta, samoin siitä, että todella on se ihan omakin elämä. Tuolla itsekkyys- aspektilla taidettiin kuitenkin viitata totaaliseen auttamattomuuteen, mikä itsessään taas on jo ihan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni näistä isovanhemmista on kuitenkin saanut aikanaan hoitoapua omien lastensa kanssa edes silloin tällöin. Että kyllä se aika itsekästä on kieltäytyä auttamasta lainkaan.

Noinko pahasti se kalikka tosiaan kolahti, kun on jo oikein viisi alapeukkuakin? Ihan oikeasti: läheltä asia seuranneena tiedän, että moni nykyään isovanhempi on saanut hoitoapua erilaisiin tilanteisiin - myös ns. turhiin menoihin. Nyt itse isovanhemmaksi tultuaan nämä samat ihmiset kieltäytyvät auttamasta ihan sekunnin vertaakaan, koska "hoitakaa itse". Mitähän muuta se oikein olisi, kuin itsekkyyttä?

Todellakin tällaisten ihmisten kannattaisi varautua siihen, että myös heille sanotaan nuo samat sanat, kun pyytävät apua lapsiltaan tai lapsenlapsiltaan. Hankkikoon maksua vastaan apua, niin kuin vanhemmatkin joutuvat tekemään.

Alapeukku sen vuoksi, että avun antamisen ei pidä olla sidoksissa siihen, onko ITSE saanut apua vai ei. Auttaa voi, vaikka itse ei olisi koskaan saanut tai tarvinnut hoitoapua. Sama myös sen suhteen, että vanhempia voi aikanaan auttaa, vaikka he eivät olisi hoitaneet lapsenlapsia. Tilanteet vaihtelevat, joten siksi näitä asioita ei pidä sitoa toisiinsa.

Jatkan vielä, kun tärkein unohtui. Siis isovanhemmat ovat auttaneet paljon. Siksi on törkeää kääntää se niin, etteivät ole auttaneet lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni näistä isovanhemmista on kuitenkin saanut aikanaan hoitoapua omien lastensa kanssa edes silloin tällöin. Että kyllä se aika itsekästä on kieltäytyä auttamasta lainkaan.

Noinko pahasti se kalikka tosiaan kolahti, kun on jo oikein viisi alapeukkuakin? Ihan oikeasti: läheltä asia seuranneena tiedän, että moni nykyään isovanhempi on saanut hoitoapua erilaisiin tilanteisiin - myös ns. turhiin menoihin. Nyt itse isovanhemmaksi tultuaan nämä samat ihmiset kieltäytyvät auttamasta ihan sekunnin vertaakaan, koska "hoitakaa itse". Mitähän muuta se oikein olisi, kuin itsekkyyttä?

Todellakin tällaisten ihmisten kannattaisi varautua siihen, että myös heille sanotaan nuo samat sanat, kun pyytävät apua lapsiltaan tai lapsenlapsiltaan. Hankkikoon maksua vastaan apua, niin kuin vanhemmatkin joutuvat tekemään.

Alapeukku sen vuoksi, että avun antamisen ei pidä olla sidoksissa siihen, onko ITSE saanut apua vai ei. Auttaa voi, vaikka itse ei olisi koskaan saanut tai tarvinnut hoitoapua. Sama myös sen suhteen, että vanhempia voi aikanaan auttaa, vaikka he eivät olisi hoitaneet lapsenlapsia. Tilanteet vaihtelevat, joten siksi näitä asioita ei pidä sitoa toisiinsa.

Olet toki oikeassa tässä ja pointtisi on erittäin hyvä. Toisaalta, jos isovanhemmat jäävät etäisiksi siksi, ettei juuri minkäänlaista yhteyttä heihin ole ollut, on väärin syyllistää lapsenlapsia tai omia lapsia auttamattomuudesta. Tätäkin kun valitettavasti tapahtuu.

Kyllä olisin jäänyt paljosta paitsi jos mummo ei olisi jaksanut mua lapsena hoitaa vaikka vielä töissä kävikin kun olin pieni, ja ihan omasta halustaan. Vietin tosi paljon viikonloppuja ja lomia mummolla ja se oli ihanaa aikaa. Eikä kyse ollut siitä että vanhemmat olisi heivanneet mut hoitoon saadakseen omaa aikaa vaan mummo halusi viettää mun kanssa aikaa. Sama toisten isovanhempien kanssa. Ei se kuitenkaan ole sama asia vain kyläillä kuin viettää kahdenkeskistä aikaa isovanhempien kanssa. Tälläinen näkökulma vaan tähän asiaan..

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen tytär tuo melkeen joka vklp lapsensa hoitoon ja kertoo että nyt heidän suunnitelmat peruuntuu jos lapset ei saa jäädä, joten en tunne huonoa omaatuntoa että joskus kieltäydyn hoitamasta lapsia, tarvitsen itsekin omaa aikaa mieheni kanssa.

T.42

Ilmeisesti teidän alapeukuttajien mielestä meidän pitäisi unohtaa oma elämämme ja hoitaa lapsenlapsia joka vklp jotta nuoriso saa omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni näistä isovanhemmista on kuitenkin saanut aikanaan hoitoapua omien lastensa kanssa edes silloin tällöin. Että kyllä se aika itsekästä on kieltäytyä auttamasta lainkaan.

Noinko pahasti se kalikka tosiaan kolahti, kun on jo oikein viisi alapeukkuakin? Ihan oikeasti: läheltä asia seuranneena tiedän, että moni nykyään isovanhempi on saanut hoitoapua erilaisiin tilanteisiin - myös ns. turhiin menoihin. Nyt itse isovanhemmaksi tultuaan nämä samat ihmiset kieltäytyvät auttamasta ihan sekunnin vertaakaan, koska "hoitakaa itse". Mitähän muuta se oikein olisi, kuin itsekkyyttä?

Todellakin tällaisten ihmisten kannattaisi varautua siihen, että myös heille sanotaan nuo samat sanat, kun pyytävät apua lapsiltaan tai lapsenlapsiltaan. Hankkikoon maksua vastaan apua, niin kuin vanhemmatkin joutuvat tekemään.

Alapeukku sen vuoksi, että avun antamisen ei pidä olla sidoksissa siihen, onko ITSE saanut apua vai ei. Auttaa voi, vaikka itse ei olisi koskaan saanut tai tarvinnut hoitoapua. Sama myös sen suhteen, että vanhempia voi aikanaan auttaa, vaikka he eivät olisi hoitaneet lapsenlapsia. Tilanteet vaihtelevat, joten siksi näitä asioita ei pidä sitoa toisiinsa.

Jatkan vielä, kun tärkein unohtui. Siis isovanhemmat ovat auttaneet paljon. Siksi on törkeää kääntää se niin, etteivät ole auttaneet lainkaan.

Kaikissa tapauksissa eivät kuitenkaan auta. Siis lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Haukutaan isovanhempia, kun eivät hoida lapsenlapsia, mutta kun on joskus perinnön aika, niin kyllä kelpaa sitten muistella isovanhempia.

Meillä lapsia on oikeasti kiinnostanut isovanhempien seura, isovanhempia ei heidän seuransa. Tuskin lapsia lähes vieraan ihmisen perintökään kiinnostaa, eipä tuo kiinnosta itseänikään.

Hyvin menee!

Pihin tunnistaa siitä kun ei edes lapsenvahtii viitsi palkata...

Lähtee sit itse vaikka "työmatkalle".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen melkein ap. n ikäinen ja mulla on vasta 10v lapsi. Ihan hyvin jaksan hänen kanssaan.

Juu, sama täällä. Täytin kesällä 49 vuotta, ja 3 lasta: iät 10, 12 ja 16 vuotta. Ei ole ongelmia jaksaa normaalia arkea. Omat vanhempani eivät enää elä ja miehen vanhemmat tarvitsevat monenlaista apua. Kyllä anoppini vielä 5 vuotta sitten otti lapsia säännöllisesti yökylään, noin kerran kuussa. Koin niin, että suhde isovanhempaan on tärkeä.

Oletan, että tämä kuitenkin on ensimmäinen katraasi.

Ihminen, joka on kasvattanut ja hoitanut ja kouluttanut jo yhden pesueen itsellisiksi aikuisiksi asti ja jolla on vihdoin parin-kolmenkymmenen vuoden urakan jälkeen aikaa ihan vain olla ja nauttia elämästä ja omasta ajasta ja vapaudesta ja kodin hiljaisuudesta ja levosta työpäivän jälkeen, on hiukkanen eri asia kuin ihminen, joka juuri ensimmäistä kertaa elää omaa pikkulapsiperheaikaansa. Oli ikä mikä tahansa. Toiset tekevät ne lapsensa parikymppisinä, toiset nelikymppisinä.

Sinulle tullaan tuomaan taaperojoukko hoitoon useita kertoja viikossa ja viikonloppuisinkin yökylään sitten, kun sinä olet likemmäs seitsenkymppinen. Ajatteletko silloinkin vielä olevasti teräsmies/nainen?

Sinullakin on useampi katras sekä omia että lastenlapsia? Ihan oma syy...

Ei ole. Minulla on ihan omia pikkulapsia, joita en hoidata vanhemmillani. Olen elänyt mukavan nuoruuden, kouluttautunut, matkustellut, hankkinut vakituisen työn ja säästöjä, ennen kuin aloin lisääntyä. Minulla ei ole tarvetta mihinkään sellaisiin rientoihin, joihin tarvitsisin vanhempieni hoitoapua. Lapseni on rakas ja lapsenlapsistani toivottavasti tulee myös minulle läheisiä ja rakkaita, mutta en usko, että useita päiviä viikossa hoidan heitä läpi vuosien enää sitten eläkeläisenä.

Ehkä jotkut muut ovat niin supereita, että hoitavat yhden satsin aikuisiksi ja alkavat sitten alusta joko tekemässä uuden muutamapäisen lauman ja sitoutuvat tähän seuraaviksi 20 vuodeksi ja sitten aloittavat homman alusta lastenlapsilleen - siis ruokkivat, hoitavat kaiken vapaa-aikansa, rahoittavat vaatteet ja lelut ja lomareissut. Turha niitä lapsia on itselleen tehdä kuitenkaan ajatellen, että kyllä lasten isovanhemmat automaattisesti niitä hoitavat ja ruokkivat ja leikittävät ja virikkeellistävät päivittäin tai viikottain ja vielä yökylät päälle. Jos ei itse kykene sitoutumaan lapsiansa hoitamaan, ei niitä pidä edes hommata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen tytär tuo melkeen joka vklp lapsensa hoitoon ja kertoo että nyt heidän suunnitelmat peruuntuu jos lapset ei saa jäädä, joten en tunne huonoa omaatuntoa että joskus kieltäydyn hoitamasta lapsia, tarvitsen itsekin omaa aikaa mieheni kanssa.

T.42

Ilmeisesti teidän alapeukuttajien mielestä meidän pitäisi unohtaa oma elämämme ja hoitaa lapsenlapsia joka vklp jotta nuoriso saa omaa aikaa.

Minusta ei tarvitse. Mutta esimerkiksi tilanteissa, joissa apu olis lähes välttämätöntä, esim. vanhemman sairaalahoitoa tarvitseva tila, sitä apua olisi hyvä antaa, jos oikeesti kykenee. Etenkään, jos vanhempi ei pyydä ikinä apua saadakseen ns. omaa aikaa, vaan nimenomaan hyvin harvoin, mikäli tällaista pakottavaa tarvetta ilmenisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen tytär tuo melkeen joka vklp lapsensa hoitoon ja kertoo että nyt heidän suunnitelmat peruuntuu jos lapset ei saa jäädä, joten en tunne huonoa omaatuntoa että joskus kieltäydyn hoitamasta lapsia, tarvitsen itsekin omaa aikaa mieheni kanssa.

T.42

Ilmeisesti teidän alapeukuttajien mielestä meidän pitäisi unohtaa oma elämämme ja hoitaa lapsenlapsia joka vklp jotta nuoriso saa omaa aikaa.

Jep. Jostain syystä sitä omaa aikaa ei sitten tarvitsekaan enää, kun on isovanhempi.

Lapseni ovat kyllä ihan läheisiä isovanhempiensa kanssa mutta onhan se aivan eri tasolla kuin aikanaan omat mummolakäyntini. Kesäisin vietettiin mummolassa helposti viikkoja ilman vanhempia, iltapäiviä lähes päivittäin pikkukoululaisina. Toisaalta omat vanhempani käyvät ahkerasti mummojeni luona (joka viikko vaikka välimatkaa on satoja kilometrejä) ja soittavat päivittäin eli kyllähän sitä apua tulee takaisinkin.

Omia lastenlapsiaan isovanhemmat eivät ole koskaan ottaneet yökylään, hoitoon pyydettäessä 1-2 kertaa vuodessa. Haluavat kyllä tavata mutta eivät jaksa viettää aikaa näiden kanssa. Toisaalta kyllä ovat todella kiinnostuneita lastenlasten elämästä, soittelevat ja laittelevat viestejä ahkerasti eli lapsenlapset ovat selvästi tärkeitä ja tietyllä tavalla läheisiä. Silti lapsilleni ei jää samanlaisia mummola-muistoja kuin minulle on jäänyt ja se vähän surettaa. Mummon kanssa perattiin kasvimaata, leivottiin pullaa (letitettiin pitkoja), poimittiin marjoja, käytiin uimassa, kudottiin mattoja, siivottiin ullakkoa, lämmitettiin rantasaunaa jne. Omille lapsilleni mummolakäynnit ovat kahvittelua ja keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 40-vuotias ja minulla on ekaluokkalainen lapsi. Käyn kokopäivätöissä. Olen iltaisin niiiiin puhki, että joo todellakaan meille ei tule yhtään kaveria leikkimään. Viikonloppuisin voi pariksi tunniksi tulla, kunhan saan nukkua puoleenpäivään, ja vain siinä tapauksessa, että välillä lapsi pääsee sinne kaverille. Odotan innolla, että kuluu 10 vuotta ja lapsi lentää pesästä. Tai edes 5 vuotta, ehkä silloin minua ei enää tarvita kuskaajaksi tai kaitsijaksi.

Mielelläni otan aikanaan vastaan myös lapsenlapsia, jos niitä luoja suo, mutta heidän kasvattajakseen en enää ala.

Minua eivät auta kummankaan puolen isovanhemmat. En sitä toivo enkä pyydä. Jokaisen tulee itse kasvattaa ja hoitaa omat lapsensa. Käymme kylässä kyllä ja suhteet ovat kunnossa. Isovanhemmatkin jaksavat paremmin. Minusta tukiverkko on tarkoitettu vain hätätilanteita varten, ei jokaviikkoista yökylään tunkemista varten.

Tuo on aina niin surullista, kun vanhempi vaan toivoo että lapsi kasvaisi ja muuttaisi pois. Kannattaa miettiä miltä itsestä tuntuisi kun olisit jollekkin vain velvollisuus. Joskus vielä toivot että aika olisi mennyt hitaammin.

Toisessa kommentissa mainitsit että lasta pitää kuskata kolmeen harrastukseen. Ekaluokkalainen ei tarvitse kolmea harrastusta viikossa. Koululaisen on hyvä muodostaa ystävyyssuhteita myös koulun ulkopuolella. En minäkään aina jaksa lapsen kavereita, mutta yritän olla siinäsuhteessa epäitsekäs että suon lapselle leikit kaverin kanssa myös meillä. Näitä lapsia on paljon kelle ei voi koskaan mennä, mutta ovat aina tulossa muille kylään. Reilua?

Arki on sellaista millaiseksi sen tekee. Kannattaa myös miettiä onko nykyinen työ sitä mitä haluaa tehdä, jos on aina väsynyt. Moni tekee arjestaan suorittamista ja sitten ollaan niin puhki että odotetaan vaan lapsen muuttavan pois kotoa. Yhden rauhallisen ekaluokkalaisen äitinä luulisi olevan melko leppoisaa.

Minä nautin elämästä. Nautin myös omasta ajasta. Rakastan lastani eikä hän ole minulle velvollisuus. Lapsella on musiikkiharrastus ja kaksi erityyppistä liikuntaharrastusta, joista toinen on meille yhteinen. Näissä hän luo myös niitä muita ihmissuhteita, vaikka samoissa ryhmissä on niitäkin lapsia, jotka ovat hänen kanssaan samassa koulussa. Lapsi haluaa näitä ihan itse harrastaa, on harrastanut jo pitkään. Hän ei ole näistä väsynyt.

Minä en nauti vieraiden mukuloiden mekastuksesta arki-iltoina.

Vierailija kirjoitti:

No huh huh. Olen 46-vuotias ja meillä on 3, 5 ja 15 vuotiaat lapset. Työelämässäkin ollaan ihan normaalisti, 45-vuotian vaimoni hoitajana ja itse olen asiantuntijatehtävissä.

Eli kohta ollaan viisikymppisiä mekin. Eikä väsytä sen kummemmin kuin parikymppisenä. Onkohan teillä kaikki ihan kunnossa terveyden suhteen? Syöttekö ravitsevasti? Harrastatteko liikuntaa?

Mikä siinä luetunymmärtämisessä nyt on niin vaikeeta? Ap on useampaan otteeseen sanonut, että tekevät molemmat raskasta työtä fyysisesti ja jääneet usein ylitöihinkin, mutta ettehän te toimistorotat sitä ymmärrä, mitä on raskas työ.

Joko alkaa mennä jakeluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin taas näkee, että Suomessa tarvittaisiin vieläkin feminismiä ja paljon.

Aloittajalta oli ovela veto vaihtaa sukupuoli mieheksi. Täällä on aikaisemmin ollut väsyneiden isoäitien viestejä, joissa kertovat etteivät jaksa hoitaa lastenlapsia jatkuvasti. Nämä isoäidit on jokaikinen kerta haukuttu palstalla maan rakoon. Eihän isoÄITI saa kieltäytyä lastenlasten hoidosta!

Mutta nyt kun isoISÄ kertoo samasta jaksamattomuudesta, ylivoimainen enemmistö ymmärtää isoISÄÄ.

Feminismiä tarvitaan vaikkapa Intiassa naisten ja tyttöjen oikeuksien parantamiseen, ei siihen 

että laiskat nykysomesuomiäitylit saavat ulkoistaa omien kakaroidensa hoidon ja kasvatuksen kaikille muille, paitsi itselleen. 

Ymmärsit täysin väärin. Feminismiä tarvitaan Suomessa vielä todella paljon. Naisilla täytyy olla oikeus kieltäytyä lastenhoidosta. Nyt naiset (eli isoäidit) pakotetaan hoitamaan lastenlapsia.

Ja kyllä ne ovat miehet, jotka ovat laiskoja ja ulkoistavat kakaroidensa hoidon ja kasvatuksen kaikille muille paitsi itselleen.

Täällä maalla on ihan normaalia, että isovanhemmat saapuvat joka aamu klo 6, että vanhemmat pääsevät navettaan. Samoin ne isovanhemmat tulevat uudestaan klo 16 kun vanhemmat menevät iltanavettaan.

Missä maalla? Täällä maalla ei ole normaalia. Täällä lapset menee päiväkotiin, jos kumpikin vanhemmista on tilalla töissä toinen menee aiemmin navettaan ja toinen vie lapset hoitoon. Jos taas toinen vanhemmista käy töissä tilan ulkopuolella hän yleensä myös hoitaa lasten kuljetuksen hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sitten vanhana apua odottaa ja vanhainkotiin odotella lapsenlapsia vieraaksi. Tuollaiset itsekkään ET-lehden kannattajajoukot ajattelee vain itseään ja omaa elämää. Suhde lapsenlapsiin luodaan vierailulla mummolassa ja jos ei halua suhdetta luoda, on turha itkeä, kun vanhana on yksin.

Niin, nykyään lähtökohtaisesti jokainen hoitaa oman tonttinsa. Sitä varten niitä töitä tehdään, että on eläkkeellä elintaso ja hoitorahat turvattu.

Miksi sitten ruikutetaan lapsilta hoitoapua vanhuksina? Eläke kuitenkin on pieni ja hoidoista ei tietoakaan. Eikö työ lyönytkään leiville vai menikö aika sittenkin ryypätessä ja lorvaillessa?

Ketkä vanhukset RUIKUTTAVAT hoitoapua lapsiltaan?  En minä ole kuullut yhdestäkään tapauksesta.  Ei täälläkään palstalla kukaan vanhus ruikuta, että kun ei minun lapsi minua hoida.

Vanhusten hoitopalveluista vastaa ensisijaisesti kunta.  Periaate on, että jokaisen tietyn ikäisen vanhuksen luona käy kunnan palveluohjaaja, joka määrittelee vanhuksen avun- ja hoitotarpeen.  Se sitten suunnitellaan yhdessä vanhuksen kanssa, joko kotihoitona tai laitoksessa.  Saavat lapset siihen osaa ottaa jos haluavat, mutta se ei ole mikään sääntö eikä velvollisuus.

Jo nyt on kumma, että täälläkin rähjätään, ettei sitten tulla hoitamaan teitä kun olette vanhuksia, kun teidän ei siihen itse asiassa tarvitse nokkaanne laittaakaan.