Tytär kiukuttelee, kun en suostunut ottamaan lastenlapsia viikonlopuksi yökylään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 40-vuotias ja minulla on ekaluokkalainen lapsi. Käyn kokopäivätöissä. Olen iltaisin niiiiin puhki, että joo todellakaan meille ei tule yhtään kaveria leikkimään. Viikonloppuisin voi pariksi tunniksi tulla, kunhan saan nukkua puoleenpäivään, ja vain siinä tapauksessa, että välillä lapsi pääsee sinne kaverille. Odotan innolla, että kuluu 10 vuotta ja lapsi lentää pesästä. Tai edes 5 vuotta, ehkä silloin minua ei enää tarvita kuskaajaksi tai kaitsijaksi.

Mielelläni otan aikanaan vastaan myös lapsenlapsia, jos niitä luoja suo, mutta heidän kasvattajakseen en enää ala.

Minua eivät auta kummankaan puolen isovanhemmat. En sitä toivo enkä pyydä. Jokaisen tulee itse kasvattaa ja hoitaa omat lapsensa. Käymme kylässä kyllä ja suhteet ovat kunnossa. Isovanhemmatkin jaksavat paremmin. Minusta tukiverkko on tarkoitettu vain hätätilanteita varten, ei jokaviikkoista yökylään tunkemista varten.

Minä olen nelikymppinen tokaluokkalainen äiti, lisäksi meillä on 5-vuotias lapsi. Meillä on useimpina päivinä viikosta lapsen kaveri/kavereita kylässä kun tulen päiväkodin kautta kotiin, monesti jäävät päivällisellekin. Joka ilta ei jaksa, mutta aika monesti illalla tulee vielä lähdettyä ulos lasten kanssa, omien ja vieraidenkin, eilen oltiin leikkipuistossa ja Pokemon-jahdissa, tänään kävellen kirjastolla 3 km:n päässä. Muutaman kerran kuussa on naapuriperheen lapset hoidossa illan, mikä on vain plussaa kun on lapsilla seuraa, veljen lapset käy myös välillä 1-2 yötä kylässä.

Se on totta että vieraita muksuja ei tarvitse jaksaa hoitaa, mutta omien kanssa olis hyvä jaksaa muutakin kuin odottaa että kasvavat isoksi. Osittainen hoitovapaa? Enemmän omaa aikaa? Paremmat yöunet? Työpaikan vaihto? Jos lasten kaverit ei saa tulla kylään niin kohta tuskin lasta juuri näet, mutta ehkä se oli toivottava lopputulos.

En minä ole missään kohtaa väittänyt, etten vietä aikaa lapseni kanssa tai harrasta hänen kanssaan tai vie häntä mihinkään. Lapsella on harrastuksia, samoja kuin kavereilla, ja kuljettelen häntä ja kavereita viikoittain. Kaikkiin vastaan tuleviin lastentempauksiin menemme - yhdessä kavereiden ja näiden äitien kanssa. Käymme viikottain kirjastossa, samoin käymme katsomassa jokaisen lastennäytelmän lähiseudun teattereissa. Lasten kaverit saavat tulla kylään, viikonloppuisin, kun lapsella on aikaa ja jaksamista eikä ole harrastuksia eikä mitään koulupuuhia. Ja lapsi toki saisi mennä kavereille kylään. Kaikki tuttavaperheemme käyvät kylläkin töissä, eikä kukaan jaksa hoitaa vieraita lapsia työpäivän jälkeen, kun on kotityöt, ruuanlaitot, iltatoimet sun muut siinä edessä. Meillä päin leikitään muiden kodeissa viikonloppuisin, arki-illat kuluvat harrastuksissa tai omien vanhempien seurassa. Välillä täytyy lapsenkin rauhoittua ja saada leikkiä yksinään.

Meidän talomme ei ole se paikka, johon kaikki muut voivat säännöllisesti dumpata omat pilttinsä pyytämättä koskaan vastavierailuille. Sellaisista kavereista pyristelen nopeasti irti, samoin niistä "kavereista", joiden olen itse kuullut käyttäytyvän huonosti ja esim. haukkuvan lastani.

Minä pidän työstäni. Silti minullakin on oikeus lepoon, palautumiseen ja omaan rauhaan kodissani. Samoin haluan opettaa lapselle, että koko ajan ei tarvitse olla kavereissa kiinni. Joskus voi olla ihan itsekseen ja huilia. Ja puuhaileehan lapsi tietenkin myös isänsä kanssa mitä milloinkin.

Mä aloin oikein miettimään, miten mun perheessä on mennyt. Mun sisarukset sai lapsia, nuo lapset ei olleet koskaan meidän vanhemmilla hoidossa. Meidän vanhemmat jo sairaalloisia kun lapset tuli maailmaan. Kyläilivät kyllä viikonloppuisin. Sisko oli yksin lapsen kanssa koko ajan. Veli vaimoineen sai kolme lasta, enkä muista, että ne olisi ollut hoidossa juuri koskaan, ei ainakaan yhtaikaa. Että ihan hyvin ovat pärjänneet ilman  isovanhempien apua.

Mutta heti tulee mieleen, että mun sisarukset ei käytä juuri ollenkaan alkoholia, joten heillä ei ole ollut hinkua päästä minnekään rientoihin. Enkä muista, että olisivat kohtaloaan valittaneet. Veli ja vaimonsa taisivat joskus jossain risteilyllä käydä erikseen ja kerran vuodessa yhdessä pikkujouluissa. Silloin mä menin parin lapsen kanssa avuksi, yksi oli kaverilla yötä. Mä menin mielelläni, mutta se oli kerran vuodessa. Nuo mun sukulaislapset lapset nykyään 14v- 26v. Ja veli vaimonsa kanssa on ollut 30v naimisissa. 

Enpä tiedä, tuntuu, että nykyajan vanhemmat ei jaksa omia lapsiaan enää niin, että keksisivät jotain yhteistä kivaa koko perheelle. Parisuhdeaika on toki tärkeää, mutta ei niin, että lapset työnnetään joka viikonloppu isovanhemmille. Kai silloin kun on päätetty lastenteosta, on myös sisäistetty se asia, että parisuhdeaika jää hyvin pienelle. Toivottavasti ainakin sitä on mietitty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen 57 ja työelämä niin rankkaa nykyisin että perjantaisin ihan poikki .Lauantai menee työviikosta toipumiseen .En missään nimessä jaksaisi työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin enään lapsien hoitamista.Tyttäresi on kyllä ymmärrätävä tämä, turha kiukutella.Äkillisissä tilanteissa esim.sairastuminen tms.kyllä antaisin apua, tottakai.

Se työelämä on yhtä rankkaa myös sille perheelliselle, mutta viikonloppuna on silti hoidettava ne lapset, jaksoi tai ei.

Vanhempana voit palkata lapsillesi ulkopuolisen hoitajan, jos isovanhemmat eivät ole halukkaita hoitamaan lapsia joka viikonloppu.

Oletteko muuten huomanneet, että eniten valitusta lastenlasten hoitamattomuudesta tulee niiltä vanhemmilta, jotka käyttävät isovanhempien hoitopalvelua eniten?

Meillä miehen tytär tuo melkeen joka vklp lapsensa hoitoon ja kertoo että nyt heidän suunnitelmat peruuntuu jos lapset ei saa jäädä, joten en tunne huonoa omaatuntoa että joskus kieltäydyn hoitamasta lapsia, tarvitsen itsekin omaa aikaa mieheni kanssa.

T.42

Ihan turha odottaa että lapsenlapset auttaisivat vanhuksia. Palvelu/hoivakodit ovat pullollaan yksinäisiä vanhuksia, joilla on liuta lapsia, lapsenlapsia. Oma äitini myös. Suuri osa heistä on hoitanut omiaan, sen lisäksi omia vanhempiaan koska ovat sellaista sukupolvea että eivät ole osanneet kieltäytykään. Nyt tämä ihan toinen pullamössösukupolvi hoidattaisi omat lapsensa näillä vanhemmilla, jotka ovat olleet työelämässä noin 12-vuotiaasta, kasvattaneet omat lapsensa ilman yhteiskunnan tukia. Kyllä mielestäni heillä on ihan laillinen oikeus viimeinkin  hiukan huilata. Heidän omat vanhempansa  on ehkä saatu jo viimeinkin haudan lepoon ja viimeinkin on aika hetken hengähtää sen rakkaan elämäntoverin kanssa. Ettäs kehtaatte haukkua heitä itsekkääksi. Jos lapsia lähtee tekemään, on hyväksyttävä se että TE , lasten vanhemmat olette heistä hoitovastuussa 24/7. Ihan niinkuin teidän vanhempannekin olivat.  Yhteiskunta kyllä hoitaa sitten loppusuoran, te nuoret oletatte että yhteislunta hoitaa myöskin alkusuoran!

Vierailija kirjoitti:

Mä aloin oikein miettimään, miten mun perheessä on mennyt. Mun sisarukset sai lapsia, nuo lapset ei olleet koskaan meidän vanhemmilla hoidossa. Meidän vanhemmat jo sairaalloisia kun lapset tuli maailmaan. Kyläilivät kyllä viikonloppuisin. Sisko oli yksin lapsen kanssa koko ajan. Veli vaimoineen sai kolme lasta, enkä muista, että ne olisi ollut hoidossa juuri koskaan, ei ainakaan yhtaikaa. Että ihan hyvin ovat pärjänneet ilman  isovanhempien apua.

Mutta heti tulee mieleen, että mun sisarukset ei käytä juuri ollenkaan alkoholia, joten heillä ei ole ollut hinkua päästä minnekään rientoihin. Enkä muista, että olisivat kohtaloaan valittaneet. Veli ja vaimonsa taisivat joskus jossain risteilyllä käydä erikseen ja kerran vuodessa yhdessä pikkujouluissa. Silloin mä menin parin lapsen kanssa avuksi, yksi oli kaverilla yötä. Mä menin mielelläni, mutta se oli kerran vuodessa. Nuo mun sukulaislapset lapset nykyään 14v- 26v. Ja veli vaimonsa kanssa on ollut 30v naimisissa. 

Enpä tiedä, tuntuu, että nykyajan vanhemmat ei jaksa omia lapsiaan enää niin, että keksisivät jotain yhteistä kivaa koko perheelle. Parisuhdeaika on toki tärkeää, mutta ei niin, että lapset työnnetään joka viikonloppu isovanhemmille. Kai silloin kun on päätetty lastenteosta, on myös sisäistetty se asia, että parisuhdeaika jää hyvin pienelle. Toivottavasti ainakin sitä on mietitty. 

Juuri näin. Sitä parisuhdeaikaa on taas, kun lapset lähtevät kotoa, paitsi jos silloin kipataan lapsenlapset hoidettaviksi koko viikonlopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen melkein ap. n ikäinen ja mulla on vasta 10v lapsi. Ihan hyvin jaksan hänen kanssaan.

Juu, sama täällä. Täytin kesällä 49 vuotta, ja 3 lasta: iät 10, 12 ja 16 vuotta. Ei ole ongelmia jaksaa normaalia arkea. Omat vanhempani eivät enää elä ja miehen vanhemmat tarvitsevat monenlaista apua. Kyllä anoppini vielä 5 vuotta sitten otti lapsia säännöllisesti yökylään, noin kerran kuussa. Koin niin, että suhde isovanhempaan on tärkeä.

Oletan, että tämä kuitenkin on ensimmäinen katraasi.

Ihminen, joka on kasvattanut ja hoitanut ja kouluttanut jo yhden pesueen itsellisiksi aikuisiksi asti ja jolla on vihdoin parin-kolmenkymmenen vuoden urakan jälkeen aikaa ihan vain olla ja nauttia elämästä ja omasta ajasta ja vapaudesta ja kodin hiljaisuudesta ja levosta työpäivän jälkeen, on hiukkanen eri asia kuin ihminen, joka juuri ensimmäistä kertaa elää omaa pikkulapsiperheaikaansa. Oli ikä mikä tahansa. Toiset tekevät ne lapsensa parikymppisinä, toiset nelikymppisinä.

Sinulle tullaan tuomaan taaperojoukko hoitoon useita kertoja viikossa ja viikonloppuisinkin yökylään sitten, kun sinä olet likemmäs seitsenkymppinen. Ajatteletko silloinkin vielä olevasti teräsmies/nainen?

Sinullakin on useampi katras sekä omia että lastenlapsia? Ihan oma syy...

olisi kiva kuulla jonkun sellaisen  vanhemman mielipide täällä, miksi tuuppaat lapsesi hoitoon joka viikonloppu tai muutenkin jatkuvasti? Tiedän jopa  lasten vanhempia jotka lähtivät kaveriporukalla reissuun pariksi viikoksi  ja alle 2 v. lapsi laitettiin isovanhemmille, heiltä sen kummemmin paljon kyselemättä.  Olisi mielenkiintoista tietää miksi yleensä hankitte lapsia, saatikka useampia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä me tuon ikäisinä jaksettiin lapsenlapsia vahtia vkonloppuisin. Vieläkin, ollaan 70 kymppisiä, ja nuorin 3 vuotias. Ei ihan tietenkään enää olla ketteriä, mutta on vaan niin ihania. Teinit vierailee ja halailee ja viettää vieläkin vkonloppuja luonamme.

Mutta ota huomioon, että teemme molemmat raskasta työtä fyysisesti ja henkisesti.

Olen varma ettet myöskään odota omilta lapsiltasi apua, jos sitä vanhuuden myötä joskus tarvitset. Olisihan se aikamoista röyhkeyttä pyytää omaa perheenjäsentään raskaan työviikon jälkeen auttamaan. Lapioit vaan itse paskat housustasi tai odotat arkeen että kodinhoitaja tulee vaihtamaan vaippasi.

Aika moni näistä isovanhemmista on kuitenkin saanut aikanaan hoitoapua omien lastensa kanssa edes silloin tällöin. Että kyllä se aika itsekästä on kieltäytyä auttamasta lainkaan.

Ystävän appivanhemmat ottavat voittoon 5 ja 6- vuottiaat lapset hoitoon joka ikinen viikonloppu pe iltapäivästä su iltaan. Ystävä miehineen ilomielin luovuttavat lapset isovanhemmille. Isovanhemmat ovat melkein 80-v, mutta kuulemma molemmat ovat hyväkuntoisia ja jaksavat kyllä lapsenlapsiaan hoitaa.

Kerran sanoin ystävälle, että eikö itse haluasi viettää lastensa kanssa välillä viikonloppuja kun lapset ovat kuitenkin päiväkodissa 8 t ma-pe ja lapset menevät nukkumaan jo klo 20.

Sanoi, että hän on niin väsynyt lastensa passaamisesta ja palvelusta, että kyllä käy hänelle, että isovanhemmat ottavat skidit hoitoon, sillä itse haluavat tehdä sen.

Loukkaantui hän tästä mun kommenteista. Sanoi mulle, että olen kateellinen. Mistäpä voisin olla kade hänelle kun mun lapset ovat jo täysikäisiä ja mä nautin vapaasti mun omasta ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Ystävän appivanhemmat ottavat 5 ja 6- vuottiaat lapsenlapsensa hoitoon joka ikinen viikonloppu pe iltapäivästä su iltaan. Ystävä miehineen ilomielin luovuttavat lapset isovanhemmille. Isovanhemmat ovat melkein 80-v, mutta kuulemma molemmat ovat hyväkuntoisia ja jaksavat kyllä lapsenlapsiaan hoitaa.

Kerran sanoin ystävälle, että eikö itse haluasi viettää lastensa kanssa välillä viikonloppuja kun lapset ovat kuitenkin päiväkodissa 8 t ma-pe ja lapset menevät nukkumaan jo klo 20.

Sanoi, että hän on niin väsynyt lastensa passaamisesta ja palvelusta, että kyllä käy hänelle, että isovanhemmat ottavat skidit hoitoon, sillä itse haluavat tehdä sen.

Loukkaantui hän tästä mun kommenteista. Sanoi mulle, että olen kateellinen. Mistäpä voisin olla kade hänelle kun mun lapset ovat jo täysikäisiä ja mä nautin vapaasti mun omasta ajasta.

Isovanhempia syyllistetään, kun eivät usein jaksa hoitaa. Lasten vanhemmat vois katsoa peiliin. Miksi eivät hoida itse?

Täällä maalla on ihan normaalia, että isovanhemmat saapuvat joka aamu klo 6, että vanhemmat pääsevät navettaan. Samoin ne isovanhemmat tulevat uudestaan klo 16 kun vanhemmat menevät iltanavettaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin taas näkee, että Suomessa tarvittaisiin vieläkin feminismiä ja paljon.

Aloittajalta oli ovela veto vaihtaa sukupuoli mieheksi. Täällä on aikaisemmin ollut väsyneiden isoäitien viestejä, joissa kertovat etteivät jaksa hoitaa lastenlapsia jatkuvasti. Nämä isoäidit on jokaikinen kerta haukuttu palstalla maan rakoon. Eihän isoÄITI saa kieltäytyä lastenlasten hoidosta!

Mutta nyt kun isoISÄ kertoo samasta jaksamattomuudesta, ylivoimainen enemmistö ymmärtää isoISÄÄ.

Feminismiä tarvitaan vaikkapa Intiassa naisten ja tyttöjen oikeuksien parantamiseen, ei siihen 

että laiskat nykysomesuomiäitylit saavat ulkoistaa omien kakaroidensa hoidon ja kasvatuksen kaikille muille, paitsi itselleen. 

No huh huh. Olen 46-vuotias ja meillä on 3, 5 ja 15 vuotiaat lapset. Työelämässäkin ollaan ihan normaalisti, 45-vuotian vaimoni hoitajana ja itse olen asiantuntijatehtävissä.

Eli kohta ollaan viisikymppisiä mekin. Eikä väsytä sen kummemmin kuin parikymppisenä. Onkohan teillä kaikki ihan kunnossa terveyden suhteen? Syöttekö ravitsevasti? Harrastatteko liikuntaa?

Vierailija kirjoitti:

Aika moni näistä isovanhemmista on kuitenkin saanut aikanaan hoitoapua omien lastensa kanssa edes silloin tällöin. Että kyllä se aika itsekästä on kieltäytyä auttamasta lainkaan.

Noinko pahasti se kalikka tosiaan kolahti, kun on jo oikein viisi alapeukkuakin? Ihan oikeasti: läheltä asia seuranneena tiedän, että moni nykyään isovanhempi on saanut hoitoapua erilaisiin tilanteisiin - myös ns. turhiin menoihin. Nyt itse isovanhemmaksi tultuaan nämä samat ihmiset kieltäytyvät auttamasta ihan sekunnin vertaakaan, koska "hoitakaa itse". Mitähän muuta se oikein olisi, kuin itsekkyyttä?

Todellakin tällaisten ihmisten kannattaisi varautua siihen, että myös heille sanotaan nuo samat sanat, kun pyytävät apua lapsiltaan tai lapsenlapsiltaan. Hankkikoon maksua vastaan apua, niin kuin vanhemmatkin joutuvat tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Täällä maalla on ihan normaalia, että isovanhemmat saapuvat joka aamu klo 6, että vanhemmat pääsevät navettaan. Samoin ne isovanhemmat tulevat uudestaan klo 16 kun vanhemmat menevät iltanavettaan.

Käyvätkö isovanhemmat töissä päivisin? Jos käyvät, niin ihmettelen miten jaksavat. Minusta tuohon ei olisi.

Miksi hankkia lapsia jos ei jaksa pitää heistä huolta? Isovanhemmatbon työnsä tehneet ja kun vihdoin on sikas ja ehkä rahaakin nauttia vapaapäivistä kahdestaan raskaan työviikon jlk niin mikä siinä on itsekästä?

Itselläni on 3 lastenlasta ja otan heitä säännöllisesti hoitoon mutta se tapahtuu useimmiten meidän ehdoilla ja harvemmin ovat yökylässä kuin yksi yö kerrallaan. Lapseni ymmärtävät tämän täysin. Olemme läheisiä kaikkien lastenlasten kanssa siitä huolimatts ettemme osallistu heidän arkeen joka päivä tai viikko.

Äärimmäisen itsekästä olettas että isovanhemmilla olisi hoitovastuuta. Eihei, tottakai autamme mutta lähtökohtaisesti vanhemmat hoitavat omat lapsensa ja me saamme nauttia heistä silloin kuin meille sopii ja jaksamisen mukaan.

Ihme ja kumma, meillä on muutakin elämää kuin lapsenlapset vaikka he tärkeitä ovatkin. Meillä on nyt oikeus olla hieman itsekkäitä.