Tytär kiukuttelee, kun en suostunut ottamaan lastenlapsia viikonlopuksi yökylään

Herranjestas teitä ihmiset! Lapsenlapset on parasta mitä elämä voi tuoda eteen omien lasten jälkeen, mikä onkaan parempi työviikon nollaushetki kuin olla lasten kanssa?? En olisi ikinä uskonut että lapsenlapset tuo elämään niin paljon iloa ja rakkautta. Me otamme lapset aina kun se on mahdollista vaikka minä teen vuorotyötä ja isäntä pitkiä päiviä omassa työssään. Omien lasten isovanhemmat eivät olleet koskaan saatavilla ja näin ollen heidän välinsä ovat tänä päivänä viileät. Minä en halua samaa itselleni, haluan että lapsenlapset tulevat vielä aikuisenakin meitä ikäloppuja katsomaan vapaaehtoisesti, ilman pakottamista.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sitten vanhana apua odottaa ja vanhainkotiin odotella lapsenlapsia vieraaksi. Tuollaiset itsekkään ET-lehden kannattajajoukot ajattelee vain itseään ja omaa elämää. Suhde lapsenlapsiin luodaan vierailulla mummolassa ja jos ei halua suhdetta luoda, on turha itkeä, kun vanhana on yksin.

Niinkö sinä luit tekstin, jossa työstä väsyneet ja lastaan huomattavasti vanhemmat isovanhemmat eivät aina jaksa hoitaa pieniä ja vilkkaita lapsia?

Mielenkiintoista.

Mä kyllä hoidin lähellä asuvaa isovanhempaani ihan omasta halustani siinä, missä kykenin. Käytännössä avustin erilaisilla käynneillä, siivosin hänen kotiaan, laitoin välillä ruokaa (myös ateriapalvelu käytössä), avustin lääkeasioissa, autoin peseytymisessä. Tämän tein noin parikymppisenä, tuolloin lapsettomana.

Mun silmissä ei perintö kiillellyt, vaan tuo isovanhempi oli oikeasti mulle tärkeä ja läheinen henkilö. Kovin paljoa en hänellä hoidossa aikanaan ollut, joitakin kertoja kyllä. Muuten oltiin läheisiä ja voi sanoa, että hän omalta osaltaan kasvatti minua. Saatoin lenkin varrella piipahtaa hänen luokseen istumaan hetkeksi - tai pidemmäksi. Lauantaiaamuisin meitä lapsenlapsia tuli paikalle enemmänkin, samoin lähellä asuvia tätejämme ym. Jaettiin viikon kuulumiset. Joku keitti kahvit. Rakkaita muistoja.

Nyttemmin hän on kuollut. Perikuntansa tappelee perinnöstä, minä mietin, että onneksi vietin hänen kanssaan aikaa kun se vielä oli mahdollista.

Jotain vastaavaa soisin myös omille lapsilleni. Emme kaipaa varsinaisesti hoitoapua, hoidamme mielellämme itse. Toki joskus on tilanteita, joissa siitä hoitoavusta olisi hyötyä - esim. taannoin suhteellisen lyhykäinen neuvonpito remonttifirman kanssa olisi ollut huomattavasti helpompi hoitaa ilman katraamme läsnäoloa. Samoin olisi ihan huippua vaikka ostaa joululahjat yhdessä, ilman lasten läsnäoloa. :) Mutta nää meidän lasten isovanhemmat eivät halua auttaa näissä, ja haluavat nähdäkin melko harvoin. En osaa sanoa, miksi. Ollaan ihan asillisesti kysytty, oikein vastausta saamatta. Kyllähän se välillä tuntuu pahalta, kun lapset puhuvat isovanhemmistaan ja selkeästi kaipaavat näitä ihan perus olemiseen. Kaveriksi vaikka leikkipuistoon tai siihen vain että näkisi sen mummun ja vaarin edes joskus. Olishan se hienoa, jos välit olisivat läheiset. Mutta toki näilläkin isovanhemmilla on oikeus valita toisin, tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmille täytyy antaa aikaa hoitaa parisuhdetta. Joten mummelit kehiin. Aikaa teillä on.

Hoitakaa sitä suhdettanne kun lapset nukkuvat. Alun alkaenkaan lapsia ei pitäisi tehdä suhteeseen, joka tarvitsee jatkuvaa hoitamista.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse vanhana  hoitaa eikä käydä.  Käytän kaikki omaisuuteni omaan hoivaani ja olen kunnollisessa palvelutalossa.

näin pitääkin tehdä, myyn asunnon ja käytän rahat huvituksiin. ei jää perittävää,

Edellinen jatkaa vielä:

Isovanhemmat kyllä soittelee meille vanhemmille ja puhuvat mielellään lastemme kanssa puhelimessa. Eli kuulumiset kuitenkin tuntuu kiinnostavan, joskaan ei tätäkään kovin usein. Tässä voisi varmaan olla itsekin aktiivisempi, jos kerran on luontevampi yhteydenpitotapa isovanhemmille.

Itse en näe isovanhempia minään hoitoautomaatteina, joiden on aina pakko ilk valmiina auttamaan. Mutta totta kai se tuntuu vähän kummalta, että miksi eivät sitä pientä, meille lopulta hirveän suurta, hetkeä, voi auttaa. Suuttumiset tässä ei tietenkään muuta mitään, eli emme tosiaan osoita heille mieltämme. Ollaan hyväksytty tilanne, ja pärjätään sen kanssa. Hoitoapua saadaan tarvittaessa muualta.

Totta kai joskus on hetkiä, kun ärsyttää toisten ruikutus kuinka isovanhemmat pitävät lasta vain yhden päivän eivätkä nyt otakaan viikonlopuksi. Meille kun se pieni hetki kerran vuodessa olisi todella merkittävä helpotus, jonka aikana voisi sitten hoitaa helpommin juuri näitä aiemmin mainittuja asioita. Tekisi mieli sanoa näille valittajille, että olkaa tyytyväisiä, että isovanhemmat ylipäätään hoitaa kun kaikille ei sitä lahjaa ole suotu!

Meillä isovanhemmat on myös siitä jänniä, että olettavat vierailujen pyörivän täysin omilla ehdoillaan. Tarkoitan siis, etteivät oikein ymmärrä, ettei ruuhkavuosia elelevänä, vuorotyötä tekevänä, valitettavasti aina ole aikaa ja jaksamista mennä sille puolivuosittain toistuvalle kahvihetkelle lauantaina klo 14, eikä aina ole mahdollisuutta ottaa vieraita vastaan sunnuntaina klo 12, vaikka isovanhemmat kuinka laittaisivat viestiä että tulemme sunnuntaina klo 12 tai tulkaa kahville lauantaina klo 14. Aina yritämme pyrkiä siihen, että nuo saataisiin toteutettua, mutta kun ei aina saada, niin ei siitäkään tarvitsisi loukkaantua.

Meillä yksi isovanhempi olisi taas halunnut kirjallisena sen, että lapsemme (tuolloin oli vain yksi lapsi) kävisi hänen luonaan joka toinen viikonloppu. Emme suostuneet. Mielellään tuemme tätä läheiseksi kasvanutta suhdetta, mutta meillä on omakin elämä ja oli jo tuolloin. Vihat saatiin niskoillemme joksikin aikaa, sittemmin tilanne onneksi rauhoittui.

Ja vielä kolmannen viestin verran jatkan, että nauttikaa ihmeessä rahoistanne elämänne aikana. Mukaan ette niitä saa, ja onpahan perikunnalla vähemmän riideltävää, jos riitelevää sorttia ovat. Mahdolliset kotipalvelut myös maksavat ja vanhusköyhyys on nykyään todellinen asia. Eli itse en ainakaan näe lainkaan vääränä, jos isovanhemmat käyttävät rahaa itseensä. Minä tai perheemme emme vaali ihmissuhteitamme perinnön toivossa, vaan haluaisimme sitä kontaktia ihan muista syistä.

Ja mitä tulee siihen, autanko aikanaan omia vanhempiani tai toivonko lastemme auttavan... Kyllä. Sikäli, kun apuani halutaan ja kaivataan. Tällä hetkelläkin käydään lasten isomummun luona ja neuvon välillä vanhimpia lapsiamme, että jos käyvät itsekseen ja näkevät että isomummun koti kaipaa imurointia, niin siihen imuriin voi tarttua tai ne muutamat kupit tiskata pois, hakea postit tai vaikka kysyä että olisko jotain mitä voisi tehdä ja miten auttaa.

Mites anoppila ja kummit, muut tyttären tukiverkostot? Miksi ap tyttärenne lapsia koko ajan hoitoon tarvitsee? Harrastukset, parisuhde laatuaika, biletys tms?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tulisi mieleenikään antaa lapsia viikonlopuksi hoitoon. Silloin on perheaikaa! Arkena ei saada yhteistä aikaa samalla tavalla. Isovanhemmilla kyläillään kyllä useasti koko perheen voimin.

Onneksi ne lapset saatiin vasta kun menojalka rauhottui ja oli oikea aika sille.

Et sinä siitä rikki mene, jos et vietä joka viikonloppu vuodessa perheaikaa. Sinun lapsillasi on oikeus luoda omanlaisensa suhteet isovanhempiinsa. Yleensä siihen tarvitaan kahdenkeskistä aikaa, eikä niin, että aina on se keskimmäinen sukupolvi päälle päsmäröimässä välissä. Olin joskus kuuntelemassa psykologin luentoa sukupolvien välisistä yhteyksistä. Lapselle pitää antaa mahdollisuus tutustua persoonakohtaisella tasolla isovanhempiinsa. Lapsen ja isovanhemman välinen side jää ulkoiseksi, jos läsnä on aina muita ihmisiä.

Käytännössä siis niin, että hoitoapua ei saisi kysyä, ja ehdoitta pitäisi olla valmiina kuin lukkari sotaan, jos isovanhemmat ehdottavat jotain ja alkuperäinen suunnitelma perheellä on ollut viettää aikaa yhdessä?

Kumma kyllä, kun ei mikään kelpaa.

Sinäkään et varmaan mene rikki siitä, jos kaikki ei aina mene sinun ehdoillasi. Myös lasten oma tahto ratkaisee, ei vain se, että isovanhempia just nyt sattuisi kiinnostamaan.

Ja en ole tuo kenelle vastasit.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sitten vanhana apua odottaa ja vanhainkotiin odotella lapsenlapsia vieraaksi. Tuollaiset itsekkään ET-lehden kannattajajoukot ajattelee vain itseään ja omaa elämää. Suhde lapsenlapsiin luodaan vierailulla mummolassa ja jos ei halua suhdetta luoda, on turha itkeä, kun vanhana on yksin.

Kyllä suhteen lapsenlapsiin voi luoda ihan normaalien kyläilyjen merkeissä, ei se suhde synny vain sillä, että yökyläillään. Jos lapsia haluaa ja niitä tekee, pitää ymmärtää, että kyseessä on n. 20 vuoden yhtäjaksoinen sitoutuminen lapsen hoitoon ja huolehtimiseen. Millä ihmeen kaavalla meinaat, että osa ihmisistä hoitaa ensin parikymmentä vuotta omiaan ja sitten sama rumba jatkuu lapsenlasten kanssa? Toisille suodaan vapaamatkustajan asema, eli hoidattavat lapsensa isovanhemmilla. Meillä hoidettiin omat lapset kotona, koskaan eivät olleet muilla hoidossa, eivätkä isovanhemmillaan yökylässä. Samoin on mennyt omien lastenlasten kanssa, heillä on oma koti ja vanhemmat,jotka eivät ole koskaan lapsia meille yökylään tarjonneet.  Olemme tyytyväisiä, että olemme onnistuneet kasvattamaan fiksut lapset, jotka ottavat itse vastuun omista lapsistaan ja ymmärtävät, että isovanhempien velvollisuus ei ole hoitaa omien lasten lapsia. Isovanhemmuus on nautinto, eikä siitä pidä velvollisuutta kenellekään tehdä.

Oisko tytär tottunut, että lapset saa teille annettua milloin vaan niin nyt kiukututtaa, kun omat suunnitelmat menee pipariksi, kun ei saanutkaan lapsia teille työnnettyä. Hyvä vain, saa välillä muistutuksen, että teilläkin on oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

Mites anoppila ja kummit, muut tyttären tukiverkostot? Miksi ap tyttärenne lapsia koko ajan hoitoon tarvitsee? Harrastukset, parisuhde laatuaika, biletys tms?

Nuo harrastukset, pyh ja pah. Niistä voi myös jäädä pois ja väliaikaisesti luopua, jos elämäntilanne niin vaatii. Näin meillä on jouduttu tekemään, sittemmin tilalle on tullut uusia, elämäntilanteessamme helpommin toteutettavia harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on 57 ja minä olen 47. Hyvin jaksetaan perheen kuopus 7 v hoitaa raskaiden töidemme lisäksi. Ei väsytä ei.

Miten tämäkään nyt tähän liittyi? Itse olen omat lapseni kasvattanut 80-luvulla ja 90-luvulla. Lapsenlapsi on vähän eri asia kuin oma lapsi ja sinä itsekkin ole meitä melkein 10 vuotta nuorempi.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Mä olen melkein ap. n ikäinen ja mulla on vasta 10v lapsi. Ihan hyvin jaksan hänen kanssaan.

Pointtisi oli mikä? Syyllistää aloittajaa? Jos näin on, niin oikea osoite, on lasten omat vanhemmat, jotka ovat aloittajaa huomattavasti nuorempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sitten vanhana apua odottaa ja vanhainkotiin odotella lapsenlapsia vieraaksi. Tuollaiset itsekkään ET-lehden kannattajajoukot ajattelee vain itseään ja omaa elämää. Suhde lapsenlapsiin luodaan vierailulla mummolassa ja jos ei halua suhdetta luoda, on turha itkeä, kun vanhana on yksin.

Odota vain, kun tähän ikään tulet ja saat lapsia, niin saattaa mielipide muuttua.

- ap

”Noin viisikymppiset” eivät ole mitään vanhuksia, hyvänen aika. Olen saanut kolme lasta ja kaikki yli 40-vuotiaana. Nyt lähempänä viittäkymppiä juoksentelen metsässä lasteni kanssa, kaksi on alle kouluikäistä, leikin, kiipeilen ja retkeilen. Työtkin hoituu eikä väsytä. Aion hoitaa vielä lapsenlpsiakin sitten siinä 65+ iässä kovastikin.

En ymmärrä miten viisikymppinen voi olla jo kaliiperia ”kuolemaa odotellessa”...

Mistä tiedät, kuinka paljon sinua väsyttää siinä vaiheessa, kun sinulle ollaan lykkäämässä lapsenlapsia hoitoon joka viikonloppu? Vaikka sinua ei nyt väsytä, niin mitä se tähän kuuluu? Ap kertoi, että hän on väsynyt. Sallittakoon hänelle riittävä lepo palautumiseen. Hän on oman kasvatusurakkansa jo tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Mites anoppila ja kummit, muut tyttären tukiverkostot? Miksi ap tyttärenne lapsia koko ajan hoitoon tarvitsee? Harrastukset, parisuhde laatuaika, biletys tms?

Niin, ja entä se lasten isä? Eikö hän voi omia lapsiaan hoitaa sillä välin, kun lasten äiti käy harrastamassa tai kavereidensa luona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sitten vanhana apua odottaa ja vanhainkotiin odotella lapsenlapsia vieraaksi. Tuollaiset itsekkään ET-lehden kannattajajoukot ajattelee vain itseään ja omaa elämää. Suhde lapsenlapsiin luodaan vierailulla mummolassa ja jos ei halua suhdetta luoda, on turha itkeä, kun vanhana on yksin.

Odota vain, kun tähän ikään tulet ja saat lapsia, niin saattaa mielipide muuttua.

- ap

”Noin viisikymppiset” eivät ole mitään vanhuksia, hyvänen aika. Olen saanut kolme lasta ja kaikki yli 40-vuotiaana. Nyt lähempänä viittäkymppiä juoksentelen metsässä lasteni kanssa, kaksi on alle kouluikäistä, leikin, kiipeilen ja retkeilen. Työtkin hoituu eikä väsytä. Aion hoitaa vielä lapsenlpsiakin sitten siinä 65+ iässä kovastikin.

En ymmärrä miten viisikymppinen voi olla jo kaliiperia ”kuolemaa odotellessa”...

Mistä tiedät, kuinka paljon sinua väsyttää siinä vaiheessa, kun sinulle ollaan lykkäämässä lapsenlapsia hoitoon joka viikonloppu? Vaikka sinua ei nyt väsytä, niin mitä se tähän kuuluu? Ap kertoi, että hän on väsynyt. Sallittakoon hänelle riittävä lepo palautumiseen. Hän on oman kasvatusurakkansa jo tehnyt.

Jep, ja tällä lainatulla metsässäjuoksijalla on homma vasta puolessavälissä, jos siinäkään. Katsotaan kun hänellä on äitiyttä takana vaikka 15 vuotta lisää.

Ihmiset ovat erilaisia. Minä haluan rauhaa, en halua olla tekemisissä ylimääräisten ihmisten kanssa enää kotona, koska työpäiväni ovat täynnä ihmisten kohtaamista ja puhumista.

Vaikka ne lapsenlapset ovat lähisukua, he ovat joka tapauksessa vierailijoita siellä isovanhempien kodissa. Täytyy pitää huoli, ettei pienten lasten kanssa jää saksia alahyllyille, että lattia on aina puhdas, todennäköisesti lopuksi täytyy kontata lattiat läpi ja kerätä legoja, täytyy uhrata omaa lepoaikaa höpöttämällä lapsille lastenkieltä ja jaksaa keskittyä amebojen piirtämiseen. Ei niitä lapsia voi istuttaa töllön ääreenkään, jotta itse saisi rauhassa pötköttää sohvalla ja syventyä kirjaan, kun he kerran ovat tulleet mummulaan luomaan suhdetta isovanhempiin ja viettämään laatuaikaa.

Lisäksi täytyy välillä luopua omista menoistaan, kahvitteluista kavereiden kanssa, teattereista ja elokuvista, kyläilyistä - kaikenlaisesta ex tempore -toiminnasta - koska täytyy varautua siihen, että lapsenlapset tulevat taas hoitoon ja tarvitsevat sinne valvovia aikuisia. Eihän niitä pilttejä voi yksinään jättää mummulaan, kun mummu lähteekin leffaan. Lomareissut täytyy ajoittaa lasten lomien kanssa sopivasti, että sitten voi lomalla ottaa pikkuiset hoitoon, kun lastenlasten vanhemmat lähtevät kaksistaan Kanarialle.

Asia on erilainen, jos kyseessä on omat lapset. Silloin se on oma perhe, ja koko elämä ja koti on 24/7 sitä perhearkea. Lapset eivät ole kotonaan kylässä, mutta mummulassa he ovat.

Vanhemmat ovat kovin kärkkäästi vaatimassa itselleen parisuhdeaikaa. Milloin he suovat sitä omille vanhemmilleen, jotka ovat jo onnekkaasti saaneet lapsensa maailmalle ja asu(isi)vat vihdoin kahden?

Nykyinen pienten lasten vanhempien sukupolvi tuntuu ajattelevan, että heidän vanhempansa hoitavat omat iäkkäät vanhempansa, omat lapsensa ja vielä näidenkin lapset. Tässä on kohta kolmekymmentä vuotta eletty muiden parhaaksi ja muita auttaen - sekä taloudellisesti että monella muulla tavalla. Työkin on muiden ihmisten auttamista. Vaikka mitään vakavia sairauksia ei olekaan, kyllä tässä iässä työstä palautuminen vie jo enemmän aikaa kuin nuorempana. Jos haluaa harrastaa ja mennä ja tulla, niin kuin itseä huvittaa, ei pidä hankkia lapsia. Meillä kaikilla on vain yksi elämä. Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, onko oikeudenmukaista, että omat vanhemmat eivät saisi ja ansaitsisi vihdoin nauttia siitä kauan kaivatusta omasta ajasta, kun omat lapset ovat kasvaneet aikuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on 57 ja minä olen 47. Hyvin jaksetaan perheen kuopus 7 v hoitaa raskaiden töidemme lisäksi. Ei väsytä ei.

Miten tämäkään nyt tähän liittyi? Itse olen omat lapseni kasvattanut 80-luvulla ja 90-luvulla. Lapsenlapsi on vähän eri asia kuin oma lapsi ja sinä itsekkin ole meitä melkein 10 vuotta nuorempi.

-ap

Ai miten liittyy? No sitten, että toisilla virtaa riittää hoitaa niitä pieniä jopa vajaa 60 vuotiaanakin ihan joka arkipäivä. Huomasitko mieheni olevan vajaa 60 v. Minä itse teen reissutöitä ja mies vastaa enemmän kodinhoidosta nuorempien lasten kanssa kotona. Kolme asuu vielä kotona ja nuorin on tämä 7v. Kolme aikuista maatamme asuu jo omillaan. Vanhin on syntynyt -90 vuonna. Mutta te olettekin sitten jo kaikkenne antaneet ja vanhoja.....