Lue keskustelun säännöt.
Viha miestäni kohtaan yllätti - mitä tehdä?
22.08.2019 |
Aikaisemmissa suhteissa en ole koskaan tuntenut vihaa toista kohtaan. Olin noin vuoden sinkkuna, ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Ajattelin suhteen alussa, että mikäli uskallan taas hypätä suhteeseen, se on sitten loppuelämän suhde. Olen siis voimakkaasti sitoutunut häneen, mutta nyt epäilyttää. Nämä asiat ovat huolenaiheina:
1. Koen, että mies huutaa ja käskee. Miehen mielestä olen yliherkkä. Hän ei kuulemma huuda, vaan se on korvieni välissä. Hän puhuu tiukasti. Ja käskytystä täytyy kuulemma osata ottaa vastaan, tai on prinsessa.
2. Mies suuttuu mielestäni herkästi. Esimerkiksi, jos en heti ymmärrä jotain hänen ohjettaan ja kysyn lisäkysymyksiä, hän saattaa haukkua idiootiksi. Tästä ei kuulemma pitäisi ottaa nokkiinsa.
3. Olen huomannut, että yritän pitää miestä koko ajan tyytyväisenä, jottei tulisi riitaa. Yritin puhua asiasta miehelleni, mutta hän sanoi, että mikäli olen ahdistunut, se on minun oma ongelmani ja minun tulisi käsitellä asiaa esimekiksi psykiatrin kanssa, eikä puhua siitä hänelle.
Tänään huomasin, että kun ajattelen miestä, tunnen häntä kohtaan vihaa. En haluaisi taas aloittaa alusta, koska meillä on hyviäkin hetkiä. Mies on minulle vihainen, koska en ole valmis ottamaan seuraavaa askelta, eli ostamaan yhteistä asuntoa. Hänen mielestään en ole sitoutunut. En tiedä, johtuvatko ongelmamme minun sitoutumisen puutteesta, vai siitä, että mieheni on ongelmallinen.
Käsitykseni "normaalista" on hävinnyt. Mistä voin tietää, olenko yliherkkä, vai ovatko tunteeni oikeutettuja??
Kommentit (33)
Mä olen ollut kohta 20 vuotta tuollaisen kanssa. Hän osaa kyllä olla mukavakin. Vuosien mittaan tuohon ikävään käytökseen on osittain tottunut, mikä on tavallaan aika surullista, kun miettii. Ja kyllähän siinä jollain tapaa pilaa elämänsä, kun on jatkuvasti varpaillaan. Välillä oikein hämmästyy, kun on ollut ystävän kanssa jossain, miten huoleton ja kevyt olo on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele, ettei sinua huvita ostaa asuntoa hänen kanssaan. En minäkään ostaisi. Hyvässä suhteessa molemmat yrittävät huomioida toista: jos toinen sanoo, että puheesi loukkaa, toinen pyytää anteeksi ja pyrkii muuttamaan puhetapaansa. Tässä toinen porskuttaa ja vaatii yksipuolisesti toista mukautumaan omaan porskuttamiseensa, lisäksi vielä syyllistää, moittii, alentaa. Ehkä et sellaiseen suhteeseen haluakaan sitoutua. Ehkä ei kannatakaan.
Joo, täytyy nyt pitää ainakin omasta asunnosta kiinni. Katson vielä hetken, jos tilanne muuttuisi paremmaksi, mutta tosiaan jossain vaiheessa täytyy osata myös luovuttaa. Tilanne on täysin uusi, koska en ole tällaista kohtelua saanut aikaisemmin elämässäni osakseni, en perhepiirissä tai parisuhteissa.
Ap
Ota AP kuitenkin huomioon, että voi käydä niinkin, että kun mies huomaa, ettet olekaan niin helposti kiinnitettävissä, mies muuttuu hurmaavaksi. Hän hillitsee kontrolloivia piirteitään, kunnes saa sinut hurmattua ja myöntymään yhteisen asunnon ostoon. Jos käyttäytyminen muuttuu pian ihan toisenlaiseksi, siis toiseen äärilaitaan, juokse ja lujaa. Jos se jatkuu samanlaisena - juokse silti.
Hemmetin hyvä neuvo. Toivotaan että ap kuuntelee ja pelastaa itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele, ettei sinua huvita ostaa asuntoa hänen kanssaan. En minäkään ostaisi. Hyvässä suhteessa molemmat yrittävät huomioida toista: jos toinen sanoo, että puheesi loukkaa, toinen pyytää anteeksi ja pyrkii muuttamaan puhetapaansa. Tässä toinen porskuttaa ja vaatii yksipuolisesti toista mukautumaan omaan porskuttamiseensa, lisäksi vielä syyllistää, moittii, alentaa. Ehkä et sellaiseen suhteeseen haluakaan sitoutua. Ehkä ei kannatakaan.
Joo, täytyy nyt pitää ainakin omasta asunnosta kiinni. Katson vielä hetken, jos tilanne muuttuisi paremmaksi, mutta tosiaan jossain vaiheessa täytyy osata myös luovuttaa. Tilanne on täysin uusi, koska en ole tällaista kohtelua saanut aikaisemmin elämässäni osakseni, en perhepiirissä tai parisuhteissa.
Ap
Ota AP kuitenkin huomioon, että voi käydä niinkin, että kun mies huomaa, ettet olekaan niin helposti kiinnitettävissä, mies muuttuu hurmaavaksi. Hän hillitsee kontrolloivia piirteitään, kunnes saa sinut hurmattua ja myöntymään yhteisen asunnon ostoon. Jos käyttäytyminen muuttuu pian ihan toisenlaiseksi, siis toiseen äärilaitaan, juokse ja lujaa. Jos se jatkuu samanlaisena - juokse silti.
Hyvä huomio. Mies ei nimittäin suhteen alussa vielä ollut sellainen kuin nyt. Pidin häntä tuolloin hyvänä kuuntelijana. Kavereiden tai perheen edessä miestä ei kyllä tarvitse hävetä, koska hän käyttäytyy heille samalla tavalla kuin minulle alkuaikoina...mutta itseäni se ei paljon lohduta.
Ap
Hyi kamala, mikä miehenkuvatus. En ikimaailmassa pilaisi omaa elämääni sellaisen ihmisen kanssa, joka haukkuu minua. Yhden kanssa seurustelin vähän aikaa ja kun oli muutaman kerran päästänyt suustansa mitä sylki suuhun toi, niin sai jäädä se suhde. Onneksi olen löytänyt kumppanin, joka oikeasti arvostaa ja kunnioittaa minua. Ei tarvitse pelätä, eikä ole huono olo koskaan hänen seurassaan, vaan päinvastoin annamme toisillemme isoa ja lisää hyvää energiaa.
Unohda ne hyvät hetket. Ne eivät ole huonojen puolien väärtejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kusipäältä. Jos mun mies haukkuisi mua idiootiksi, kun en ymmärrä jotain asiaa, loukkaantuisin paljon. Kuulostaa siltä ettei sun mies kunnioita sua yhtään, en todellakaan ostaisi hänen kanssaan edes yksiötä. Jssap
Kiitos tästä perspektiivistä asiaan. Hassua, mies itse puhuu usein minulle kunnioituksesta. Kuinka se on hänelle suhteessa kaikista tärkeintä. Mutta eihän idiootiksi haukkuminen ole kunnioittavaa.
Miehille on kyllä äärimmäisen tärkeää, että naiset kunnioittavat heitä. Sen sijaan toisin päin se harvemmin toimii, miehet mielummin sanovat rakastavansa naista kuin kunnioittavansa tätä. Siinä on vain se, että ihmistä jota kunnioitetaan myös kohdellaan arvostavasti. Rakkaus sen sijaan tuntuu olevan joillekin ihmisille vain sana jota kuuluu hokea, käytöksessä se ei näy välttämättä mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele, ettei sinua huvita ostaa asuntoa hänen kanssaan. En minäkään ostaisi. Hyvässä suhteessa molemmat yrittävät huomioida toista: jos toinen sanoo, että puheesi loukkaa, toinen pyytää anteeksi ja pyrkii muuttamaan puhetapaansa. Tässä toinen porskuttaa ja vaatii yksipuolisesti toista mukautumaan omaan porskuttamiseensa, lisäksi vielä syyllistää, moittii, alentaa. Ehkä et sellaiseen suhteeseen haluakaan sitoutua. Ehkä ei kannatakaan.
Joo, täytyy nyt pitää ainakin omasta asunnosta kiinni. Katson vielä hetken, jos tilanne muuttuisi paremmaksi, mutta tosiaan jossain vaiheessa täytyy osata myös luovuttaa. Tilanne on täysin uusi, koska en ole tällaista kohtelua saanut aikaisemmin elämässäni osakseni, en perhepiirissä tai parisuhteissa.
Ap
Ota AP kuitenkin huomioon, että voi käydä niinkin, että kun mies huomaa, ettet olekaan niin helposti kiinnitettävissä, mies muuttuu hurmaavaksi. Hän hillitsee kontrolloivia piirteitään, kunnes saa sinut hurmattua ja myöntymään yhteisen asunnon ostoon. Jos käyttäytyminen muuttuu pian ihan toisenlaiseksi, siis toiseen äärilaitaan, juokse ja lujaa. Jos se jatkuu samanlaisena - juokse silti.
Hyvä huomio. Mies ei nimittäin suhteen alussa vielä ollut sellainen kuin nyt. Pidin häntä tuolloin hyvänä kuuntelijana. Kavereiden tai perheen edessä miestä ei kyllä tarvitse hävetä, koska hän käyttäytyy heille samalla tavalla kuin minulle alkuaikoina...mutta itseäni se ei paljon lohduta.
Ap
Exälleni oli tärkeää esittää ulkopuolisille mukavaa miestä, mutta minun seurassani hän muuttui (kun suhdetta oli kestänyt pidempään) kammottavaksi sairaalloisen mustasukkaiseksi määräilijäksi ja haukkujaksi. Oli helppo lähteä suhteesta, vaikka avoliitossa oltiinkin, kun meillä ei ollut lapsia. Siinä tuhlaantui kaksi vuotta elämästäni, mutta vielä kamalampi asia olisi ollut, jos olisin tuhlannut yhtään enempää aikaani siihen hulluun.
Ootko sä sen miehen kanssa, koska just hän on upea ja ihana, haluat olla osa hänen elämäänsä ja ottaa hänet osaksi omaa elämääsi. Jos vastaan tulisi tuhat komeampaa, ystävälllisempää ja hurmaavampaa miestä, valitsisit silti sen oman kumppanin, koska kaikkine virheineenkin hän on sulle täydellinen pari?
Vai ahdistaako vaan olla yksin? Ja totuus on, että heittämällä parempia on miljoona, salaat ällöksyt sun miestä, joka kohtelee sua kuin idioottia lasta. Mutta pelkäät ettei ne paremmat osu sun kohdalle?
Sun pitää oppia enemmän rakastamaan ja kunnioittamaan itseäsi! Ole itsesi paras kaveri, puolusta itseäsi kuin bestis, joka näkee kaverin ongelmissa. Tsemppaa ja rakasta itseäsi.
Et sä mitään inisevää äijää kaipaa! Pistä kiertoon sellainen, jota et halua hellästi rakastaa ja halata, ja joka ei tahdo tehdä sulle samaa! Ja niitä kyllä löytyy, tulee vastaan sullekin varmasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnut pelkäävän aloittaa alusta jos lähdet. Lähde ja juokse silti, nyt vielä voit.
provo koska kaikki tietää nykyään että valkosia miehiä kuuluu vihata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko sä sen miehen kanssa, koska just hän on upea ja ihana, haluat olla osa hänen elämäänsä ja ottaa hänet osaksi omaa elämääsi. Jos vastaan tulisi tuhat komeampaa, ystävälllisempää ja hurmaavampaa miestä, valitsisit silti sen oman kumppanin, koska kaikkine virheineenkin hän on sulle täydellinen pari?
Vai ahdistaako vaan olla yksin? Ja totuus on, että heittämällä parempia on miljoona, salaat ällöksyt sun miestä, joka kohtelee sua kuin idioottia lasta. Mutta pelkäät ettei ne paremmat osu sun kohdalle?
Sun pitää oppia enemmän rakastamaan ja kunnioittamaan itseäsi! Ole itsesi paras kaveri, puolusta itseäsi kuin bestis, joka näkee kaverin ongelmissa. Tsemppaa ja rakasta itseäsi.
Et sä mitään inisevää äijää kaipaa! Pistä kiertoon sellainen, jota et halua hellästi rakastaa ja halata, ja joka ei tahdo tehdä sulle samaa! Ja niitä kyllä löytyy, tulee vastaan sullekin varmasti
Oot siinä oikeassa, että pelkään, ettei parempaa osu kohdalle. Ikää on kuitenkin jo yli 30 vuotta enkä tykkää enää käydä yökerhoissa. Tinderiä käytin hetken, kun olin viimeksi sinkku, mutta se tuntui oudolta. Mieli haraa eroa vastaan, koska vielä puoli vuotta sitten ajattelin, että nyt olen löytänyt loppuelämän elämänkumppanin. Vuosi sinkkuna oli sekin henkisesti raskasta aikaa, ihan erilaista kuin 2-kymppisenä, kun kavereista sai baariseuraa. Mutta toisaalta tämä nykyinen elämäntilannekin on kuormittava. Olen tähä asti uskonut tässä suhteessa parempaan huomiseen, mutta nyt alkaa kyllä usko pian loppua. Ehkä olen valmis eroon sitten kun uskon viimeisetkin pisarat ovat ehtyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkkeet!
...ja heti huomenna ilmoittautumaan vihanhallinta kurssille.
Ei valitettavasti tule muuttumaan. Jos tuollaiset merkit ovat jo näin varhaisessa niin se tulee pahenemaan. Kokemusta on. On jo hälyttävää, että yrität miellyttää häntä. Luepa netistä narsistisista piirteistä, niin löydät sieltä vastauksen ja myös, että tilanne EI tule paranemaan. Lähde vielä, kun voit.