Lue keskustelun säännöt.
Taas yksi 30v pariskunta osti talon
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit kolmekymppisenä ostanut asunnon ja maksanut vuokrarahalla lainaa, niin voisi sullakin olla ainakin suurin osa maksettuna.
Niin, mitä sitten? Ei se omistaminen (tai iso laina) välttämättä tee onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Harva kolmikymppinen sitä ostamaansa taloa itse omistaa, vaan käytännössä pankki.
Kyllä se talo itse omistetaan. Pankilla on yleensä vain kiinnityksiä lainan vakuutena.
Olin 32v kun ostin uuden omakotitalon. 5v sitä ennen ostettu uusi paritalo oli juuri maksettu.
Se on niitä valintoja, voi sitä laittaa kaikki menemään tai sitten elää fiksummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomesta saa asunnon vaikka 10 000.
Ei se niin iso juttu ole.
En edes kehtaa kertoa mikä oma tilanteeni on ettei tule kauhistelua.
Siitä vaan säästämään ja sijoittamaan, kaikkea ei ole pakko juoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon 40v ikioåidleöija ja sossupummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jopas. Itse olen kolmekymppinen ja omistan tällä hetkellä kolme asuntoa, yhden olen myynyt pois. Yhtäkään en ole perinyt. Mitä ihmeellistä tuossa on?
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 40v ikioåidleöija ja sossupummi.
Iki mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alapeukuttaja ei osaa käyttää rahaa.
Osta kymppitonnilla kerrostalokaksio tms. niin sinullakin on oma asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mm Pieksämäellä hyvien junayhteyksien äärellä on tosi halpoja asuntoja.
Onko ap kateellinen ja syyttää muita omasta onnettomuudesta? Jos näin, niin minulla on sinulle uutinen: elämäsi ei parane, jos et muuta asennettasi.
Niin, kyllähän sitä helposti on kateellinen muille, kun on itse oman elämänsä pilannut ja huomaakin, että ikää on ja enää on myöhäistä muuttaa mitään tai saavuttaa mitään. En minä tuntenut kateutta tai pakkoa saavuttaa silloin, kun olin 25-vuotias. Silloin olimme kaikki suunnilleen samalla viivalla, eikä meitä luusereita katsottu pahalla, sillä tuossa iässä on vielä normaalia etsiä itseän ja olla vähän hakoteillä. Nyt melkein 20 vuotta myöhemmin tilanne ja katsantokanta onkin hieman erilainen. Minä jämähdin omaan surkeuteeni ja muut kulkivat normaalia ihmisen kehityspolkua pitkin nykyisiin asemiinsa. Minä istun yksiössäni ja pohdin miten saan rahat riittämään ruokaan, jos pesukone sattuu hajoamaan ja muut laittavat omakotitalossaan takan tulille selaillen netistä seuraavan lomamatkansa kohdetta.
Oma vikahan tämä toki on, mutta ei se oloa paranna - oikeastaan tekee sen huonommaksi, koska ei ole ketään ulkopuolista, jota syyttää.
Vuokralla vs omassa asuminen ja lainan lyhentäminen vaativat käytännössä saman verran rahaa kuukaudessa. Itse olen ajat sitten valinnut omistusasumisen ja suhteen pankin kanssa. Lyhennysten myötä omaisuus karttuu, kun taas vuokralainen kartuttaa omistajan varallisuutta.
Jos haluaa asuntoihin sijoittaa, niin vuokralainen käytännössä maksaa sijoitusasunnon pankkilainan lyhennykset.
Vierailija kirjoitti:
Olin 32v kun ostin uuden omakotitalon. 5v sitä ennen ostettu uusi paritalo oli juuri maksettu.
Se on niitä valintoja, voi sitä laittaa kaikki menemään tai sitten elää fiksummin.
Kuulostaa kovalle suoritukselle, mitäköhän alapeukuttajat olisivat tehneet paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Olin 32v kun ostin uuden omakotitalon. 5v sitä ennen ostettu uusi paritalo oli juuri maksettu.
Se on niitä valintoja, voi sitä laittaa kaikki menemään tai sitten elää fiksummin.
Ei kaikilla ole mahdollisuuksia tuollaisiin valintoihin.
Harva kolmikymppinen sitä ostamaansa taloa itse omistaa, vaan käytännössä pankki.