Kun puoliso haluaa lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin teinivelan mieli saattaa toki muuttua, mutta yleisemmin se taitaa olla niin, että ihmiset useammin peruvat kuin muuttavat mielensä ja alkavat sittenkin haluta lapsia.

En nyt kyllä kyllä taas osaa samaistua mammoihin, että miksi kommenttiani vaan alapeukutetaan. Yritin miettiä 38-vuotiaan lapsia toivovan puolison kannalta millä perusteella hän yrittää sopeutua lapsettomuuteen eikä lähde tavoittelemaan onneaan jonkun toisen kanssa. - Ap on unelmakumppani eikä hän halua ottaa riskiä, ettei löydä uutta rakkautta (tällaisen ristiriidan aiheuttamasta erosta on vaikeampi päästä yli kuin jos jostain syystä rakkaus olisi loppunut ja ap olisi helppo unohtaa) kun kaipaa koko ajan ap:ta. Hän tuskin siis ehtisi rakastua ajoissa (toki ehtisi valita jonkun järkipuolison, muttei se kaikille riitä) eikä halua tehdä lapsia jos ei ole lapsia haluvaa rakasta ihmistä jakamassa vanhemmuutta.

Hän jää siis lapsettomaksi kun ei onnistu rakastumaan toiseen ajoissa eikä halua perustaa perhettä ilman romanttista parisuhdetta. Kunpa ap oliskin suuri p.a.ska joka suorastaan ajaisi puolisonsa toisen syliin, ehtis vielä saada sen perheen rakastamansa ihmisen kanssa...

Toivottavasti hän pystyy oikeasti hyväksytään asian ja jatkamaan hyvää, onnellista elämää kanssasi. Tietty jos on koko suhteen ajan vakuutellut itselleen, että mielesi muuttuu niin voi syyttää vaan itseään. Ei tuo välttämättä ennusta tuhoa. Tietenkin jos suhteessa ei olla oltu ap:n puolesta rehellisiä niin sitten ei varmaan voi hyväksyä sitä, että jää lapsettomaksi kun on muuta lupailtu. Mutta voi olla, että pääseekin yli hetken surtuaan kun vaikuttaisi ap:ta rakastavan ja ei itsekään näe muita vaihtoehtoja kuin perhe ap:n kanssa tai kaksinelo ap:n kanssa.

/9

Mä luulen että siksi, että oletat ap:n puolison olevan 38. Ap on melkein 40, puoliso muutaman vuoden nuorempi eli aikaa on. Toiseksi, ohitat ap:n kertoman, jonka mukaan puoliso on jo ehdottanut hänelle omaa asuntoa. Tuolla tavalla yh:n elämään valmis lapsenkaipuinen nainen ei jää kytemään parisuhteeseen, jossa jää haluamaansa vaille. Loput selittänee se, että logiikkasi muistuttaa kovasti hamsterimiehen päätelmiä.

Hamsterimiehen päätelmiä..osa teistä palstaveloista on kyllä happamia. Luulisi, että keskustelussa nimenomaan kaivattaisiin monenlaisia näkökulmia ja mielipiteitä.

Esim. itse olen äiti, mutta minulle tärkein kriteeri lasten isälle on ollut, että pidän häntä elämäni rakkautena. Oikean miehen kanssa olin valmis äidiksi vaikka kuinka omituisilla ehdoilla. Toisaalta jos mieheni ei olisi lapsia halunnut niin olisin selvinnyt, olisinhan voinut olla läheinen aikuinen vaikka siskoni lapsille, en ole katkeroituvaa tyyppiä.

Kenenkään muun kanssa perhe-elämä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Tietenkin on heitäkin, jotka tekevät lapsen vaikka yksin.

Veikkaanpa, että nimenomaan rakastavassa parisuhteessa lapsia toivoneena naisena voin esittää osuviakin arvauksia siitä mitä aloittajan puoliso käy läpi. Monet velanaiset tuntuvat olettavan, että vauvakuume on niin hullu tauti, että sen tieltä joutaa kauneinkin parisuhde roskiin aina, vauvakuumeisen naisen on _pakko_ saada vauva hinnalla millä hyvänsä...

Ei se niin aina mene.

Voi ihan olla, että aloittajan puoliso rakastaa miestään(?) ja on kykenevä keksimään muutakin sisältöä elämäänsä jos ap ei niitä lapsia halua. Kunhan ap vaan edelleen haluaa elää yhdessä tässä parisuhteessa.

Olisi eri asia jos ap olisi johtanut naista(?) harhaan ja lykännyt perheenperustamista aina vain "sitku, myöhemmin, joskus..". Silloin tottakai lapsia toivonut puoliso kokisi, että häntä on johdettu tarkoituksella harhaan eikä aidosti rakastava kumppani olisi niin tehnyt vuosien ajan.

Ap, puolisosi voi ihan oikeasti olla sitä mieltä että hän haluaa lapsia sinun kanssasi, ei kenenkään muun. Ja jos sinä et ala haluta niin so be it, sitten hän ei saa ikinä lapsia. Eivät kaikki naiset halua erota jotain 35+ vuotiaina rakastamastaan miehestä saadakseen alkaa metsästää toista yhtä ihanaa miestä päästökseen ehkä jossain 40 korvilla yrittämään lasta jos vielä oikea mies löytyiskin.

Hei, vinkki: juttele puolisosi kanssa. Ei hän tietenkään viikossa saa rauhaa, hänen täytyy käsitellä asioita mielessään ja sinun kanssasi. Tämän ketjun anti tulee nimittäin olemaan, että kohtaamattomat toiveet lapsesta johtavat aina eroon ja ihmiset ovat lapsihaaveissaan ehdottomia ja katkeroituvat jos jäävät suhteeseen (toki tarinoita halusit kuulla).....Oikeasti monikin ihminen haluaa lapsia kuitenkin vain siinä tapauksessa, että saa niitä elämänsä rakkauden kanssa tai on muuten ilman. Puolisosi voi olla hyvin näitä viimeisiäkin. Voi olla vaikka palstalla se mahdollisuus kiistetään jyrkästi.

Luulen että puolisoni on vähän tällainen, että rakkaus on tärkeää vanhemmuudessa. Mutta eniten arvostan kyllä tätä päättelyketjua että mitkä ovat todennäköisyydet että hän ehtii löytää vielä uuden kumppanin. En voi alkaa hänelle huonoksi puolisoksikaan. 2 vuotta hän on tiennyt kantani ehdoton ei ja sitä ennen vuosia pelkästään ”en tiedä”. Rehellinen olen ollut ja lupauksia en ole pettänyt.

Pahinta jos menetän hänet ja sitten olemme molemmat onnettomia vuosia kunnes hän ei enää biologisesti pysty lapsia saamaan.

Ja tosiaan odotin olisiko edes sitä yhtä kokemusta jossa lapsihaaveet jättänyt ihminen olisi tullut asian kanssa toimeen. Toisaalta on nyt vaan annettava puolisolleni aikaa. -aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin teinivelan mieli saattaa toki muuttua, mutta yleisemmin se taitaa olla niin, että ihmiset useammin peruvat kuin muuttavat mielensä ja alkavat sittenkin haluta lapsia.

En nyt kyllä kyllä taas osaa samaistua mammoihin, että miksi kommenttiani vaan alapeukutetaan. Yritin miettiä 38-vuotiaan lapsia toivovan puolison kannalta millä perusteella hän yrittää sopeutua lapsettomuuteen eikä lähde tavoittelemaan onneaan jonkun toisen kanssa. - Ap on unelmakumppani eikä hän halua ottaa riskiä, ettei löydä uutta rakkautta (tällaisen ristiriidan aiheuttamasta erosta on vaikeampi päästä yli kuin jos jostain syystä rakkaus olisi loppunut ja ap olisi helppo unohtaa) kun kaipaa koko ajan ap:ta. Hän tuskin siis ehtisi rakastua ajoissa (toki ehtisi valita jonkun järkipuolison, muttei se kaikille riitä) eikä halua tehdä lapsia jos ei ole lapsia haluvaa rakasta ihmistä jakamassa vanhemmuutta.

Hän jää siis lapsettomaksi kun ei onnistu rakastumaan toiseen ajoissa eikä halua perustaa perhettä ilman romanttista parisuhdetta. Kunpa ap oliskin suuri p.a.ska joka suorastaan ajaisi puolisonsa toisen syliin, ehtis vielä saada sen perheen rakastamansa ihmisen kanssa...

Toivottavasti hän pystyy oikeasti hyväksytään asian ja jatkamaan hyvää, onnellista elämää kanssasi. Tietty jos on koko suhteen ajan vakuutellut itselleen, että mielesi muuttuu niin voi syyttää vaan itseään. Ei tuo välttämättä ennusta tuhoa. Tietenkin jos suhteessa ei olla oltu ap:n puolesta rehellisiä niin sitten ei varmaan voi hyväksyä sitä, että jää lapsettomaksi kun on muuta lupailtu. Mutta voi olla, että pääseekin yli hetken surtuaan kun vaikuttaisi ap:ta rakastavan ja ei itsekään näe muita vaihtoehtoja kuin perhe ap:n kanssa tai kaksinelo ap:n kanssa.

/9

Mä luulen että siksi, että oletat ap:n puolison olevan 38. Ap on melkein 40, puoliso muutaman vuoden nuorempi eli aikaa on. Toiseksi, ohitat ap:n kertoman, jonka mukaan puoliso on jo ehdottanut hänelle omaa asuntoa. Tuolla tavalla yh:n elämään valmis lapsenkaipuinen nainen ei jää kytemään parisuhteeseen, jossa jää haluamaansa vaille. Loput selittänee se, että logiikkasi muistuttaa kovasti hamsterimiehen päätelmiä.

Hamsterimiehen päätelmiä..osa teistä palstaveloista on kyllä happamia. Luulisi, että keskustelussa nimenomaan kaivattaisiin monenlaisia näkökulmia ja mielipiteitä.

Esim. itse olen äiti, mutta minulle tärkein kriteeri lasten isälle on ollut, että pidän häntä elämäni rakkautena. Oikean miehen kanssa olin valmis äidiksi vaikka kuinka omituisilla ehdoilla. Toisaalta jos mieheni ei olisi lapsia halunnut niin olisin selvinnyt, olisinhan voinut olla läheinen aikuinen vaikka siskoni lapsille, en ole katkeroituvaa tyyppiä.

Kenenkään muun kanssa perhe-elämä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Tietenkin on heitäkin, jotka tekevät lapsen vaikka yksin.

Veikkaanpa, että nimenomaan rakastavassa parisuhteessa lapsia toivoneena naisena voin esittää osuviakin arvauksia siitä mitä aloittajan puoliso käy läpi. Monet velanaiset tuntuvat olettavan, että vauvakuume on niin hullu tauti, että sen tieltä joutaa kauneinkin parisuhde roskiin aina, vauvakuumeisen naisen on _pakko_ saada vauva hinnalla millä hyvänsä...

Ei se niin aina mene.

Voi ihan olla, että aloittajan puoliso rakastaa miestään(?) ja on kykenevä keksimään muutakin sisältöä elämäänsä jos ap ei niitä lapsia halua. Kunhan ap vaan edelleen haluaa elää yhdessä tässä parisuhteessa.

Olisi eri asia jos ap olisi johtanut naista(?) harhaan ja lykännyt perheenperustamista aina vain "sitku, myöhemmin, joskus..". Silloin tottakai lapsia toivonut puoliso kokisi, että häntä on johdettu tarkoituksella harhaan eikä aidosti rakastava kumppani olisi niin tehnyt vuosien ajan.

Ap, puolisosi voi ihan oikeasti olla sitä mieltä että hän haluaa lapsia sinun kanssasi, ei kenenkään muun. Ja jos sinä et ala haluta niin so be it, sitten hän ei saa ikinä lapsia. Eivät kaikki naiset halua erota jotain 35+ vuotiaina rakastamastaan miehestä saadakseen alkaa metsästää toista yhtä ihanaa miestä päästökseen ehkä jossain 40 korvilla yrittämään lasta jos vielä oikea mies löytyiskin.

Hei, vinkki: juttele puolisosi kanssa. Ei hän tietenkään viikossa saa rauhaa, hänen täytyy käsitellä asioita mielessään ja sinun kanssasi. Tämän ketjun anti tulee nimittäin olemaan, että kohtaamattomat toiveet lapsesta johtavat aina eroon ja ihmiset ovat lapsihaaveissaan ehdottomia ja katkeroituvat jos jäävät suhteeseen (toki tarinoita halusit kuulla).....Oikeasti monikin ihminen haluaa lapsia kuitenkin vain siinä tapauksessa, että saa niitä elämänsä rakkauden kanssa tai on muuten ilman. Puolisosi voi olla hyvin näitä viimeisiäkin. Voi olla vaikka palstalla se mahdollisuus kiistetään jyrkästi.

Sä oot kuule kyllä jotenkin vähän outo tapaus...

Minusta tuo on aika iso asia jättää lapset tekemättä tai tehdä lapsi vain puolison takia. Mutta ehkä kaikki eivät sitten ole niin ehdottomia asian suhteen. Jotenkin en vaan ymmärrä miten se voisi olla ihan sama onko lapsi vai ei, sehän on niin iso päätös ja iso osa elämää. Itse en halua lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on aika iso asia jättää lapset tekemättä tai tehdä lapsi vain puolison takia. Mutta ehkä kaikki eivät sitten ole niin ehdottomia asian suhteen. Jotenkin en vaan ymmärrä miten se voisi olla ihan sama onko lapsi vai ei, sehän on niin iso päätös ja iso osa elämää. Itse en halua lapsia.

Ei se olekaan puolisolleni ihan sama, sehän tässä onkin. Minun vuokseni haaveista luopuisi. -aloittaja