Tunnetko olevasi viehättävä puolisosi silmissä?
Voiko suhde olla muulla tavoin hyvä ja kannattaa jatkaa, jos puoliso saa toisen tuntemaan itsensä epäviehättävåksi? Jos esim. kritisoi syömisiä ja painoa ja vaatteita ja ulkonäön muita osa-alueita, muttei kuitenkaan päivittäin, vaan vain välillä?
Onko sellainen suhde ihan yleinen eli että sellaista on monella, vai onko se hyvin poikkeava?
Kommentit (14)
Tuntuu hyvältä, kun mies pitää viehättävänä - saan tästä myös intoa pitää itsestäni huolta (urheilu, terveellinen ruokavalio, kivat hiukset ja pukeutuminen).
Todellakin tunnen. Mies kehuu päivittäin ja pussailee mennen tullen. Vaatetukselle välillä talvella naureskelee mutta oon aina jäässä ja näytän omasta mielestänikin lähinnä eskimolta.
Muija on kyllä suoraan sanonut etten ole sen mielestä kiihottava, tiesin sen kyllä, mutta eihän se kivalta tunnu.
Muutakaan naista en ole ikinä saanut.😖
En tunne olevani viehättävä tai toisinpäin.
Meillä nää ulkonäkö asiat eivät ole liittyneet parisuhteeseen.
Kehutaan muuten toisiamme paljon. Suukotellaan tuon tuosta. Halaillaan, taputellaan, puristellaan jne. Siis jatkuvaa kontaktia on. Rakkautta ja esileikkiä.
Vierailija kirjoitti:
En tunne olevani viehättävä tai toisinpäin.
Meillä nää ulkonäkö asiat eivät ole liittyneet parisuhteeseen.
Kehutaan muuten toisiamme paljon. Suukotellaan tuon tuosta. Halaillaan, taputellaan, puristellaan jne. Siis jatkuvaa kontaktia on. Rakkautta ja esileikkiä.
Viehättävyys on muutakin kun ulkonäkö. Se on juurikin sitä rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne olevani viehättävä tai toisinpäin.
Meillä nää ulkonäkö asiat eivät ole liittyneet parisuhteeseen.
Kehutaan muuten toisiamme paljon. Suukotellaan tuon tuosta. Halaillaan, taputellaan, puristellaan jne. Siis jatkuvaa kontaktia on. Rakkautta ja esileikkiä.
Viehättävyys on muutakin kun ulkonäkö. Se on juurikin sitä rakkautta.
Totta joo. Kattelin vaan noita vastauksia ja monelle se tarkoittaa vaan ulkonäköä. Joten vastasin sen mukaan. :)
En koe itseäni viehättäväksi. Puolisoni ei reagoi tai kommentoi olemustani mitenkään, koskaan. En odota, että sanoisi minun olevan maailman kaunein nainen, sen tyyppisen mielistelyn kokisin falskiksi. Kuitenkin joskus -rehellisyyden nimissä- toivoisin kuulevani olemuksestani jonkun pienen huomion kuten 'oletpa meikannut nätisti' tai 'toi mekko sopii sulle tosi hyvin'. Mutta ei. Itse olen kyllä antanut myönteistä palautetta hänen olemuksestaan.
Ei tarvitse viehättävänä pitää, mutta ilkeä huomauttelu ulkonäöstä ei kuulu hyvään parisuhteeseen. Kumppanistaan välittävä pitää sellaiset mölyt mahassaan.
En tunne olevani viehättävä mieheni silmissä, en tosin eritysen epäviehättäväkään.
Ulkonäköäni tai olemustani ei ole koskaan kehuttu millään tavalla. Minua ei myöskään pussailla, ei ohimennen eikä mutenkaan, enkä saa muutakaan hellyydenosositusta. En tiedä miksi näin ja tässä onnettomassa arisuhteessa olen ollut vuodesta 1990.
En tunne. Mies ei ole koskaan sanonut ulkonäöstäni mitään. Hän ei koskaan suukottele tms. Seksiä aika harvoin ja todella usein torjuu minut. Yhdessä olen enää taloudellisesta pakosta.
9 lisää vielä, puoliso ei siis kehu eikä moiti. Ei sano mitään.
En kokenut. Alkuihastuksen jälkeen kohteliaisuuksia ulkonäöstä ei kuulunut 10 vuoteen. Kun joskus sanoin, että ulkona liikkuessa niitä kuulee muilta, mutta kaipaisin positiivista huomiota edes joskus juuri puolisolta, kertoi että vaadin liikaa ja enkö nyt sit oo iloinen siitä muiden huomiosta. Kommentoi kyllä, jos joku vaate oli epämieluisa tai kun lihoin (lapsiemme vuoksi, laihduin parissa vuodessa takaisin). Koskettaminen oli myös selkeästi vaikeaa seksiä lukuunottamatta, joskus rutiinilla jonkun terävän pusun nakkasi tai saattoi sietää kyljessä makoilua hetken.
Muuten oli joo hyvä mies, just näitä palstalegendan top 10% tyyppejä. Mut onneksi luojan kiitos päätin viimein lähteä, lopussa oli jatkuvasti surullinen olo ja teki hallaa itsetunnolle.
Nyt oon tavannut kiinnostavan tyypin, joka hämmentävän suoraan ja aidosti sanoo kauniiksi, ja koskettaa luontevasti vähän väliä. Uutta suhdetta ei koskaan voi toki vuosikymmeniseen verrata, mutta on kyllä ihan uus kokemus.
Kyllä rakkaus pitää voida osoittaa niin, että toinenkin sen tuntee.
.