Huono omatunto omista menoista
Miten pääsen yli huonosta omasta tunnosta jota tunnen kun minulla on omia menoja? Olen siis parisuhteessa. Asumme syrjässä ja puolisoni kannustaa minua aina menemään ja tekemään kaikenlaista ja välillä olen yötäkin pois kotoa. Miksi minulla tulee aivan hirvittävän huono omatunto aina kun näen ystäviä , käyn syömässä tms, olen viikonloppureissulla?
Kärsiikö muut tällaisesta ?
Nytkin näkisin ihmisiä ketä en ole tavannut vuoteen ja on oma syntymäpäiväni kyseessä, tasainen luku vielä. Tunnen huonoa omatuntoa jos olen poissa kotoa. Nyt jo tuntuu etten voi nauttia koko tapahtumasta kun on kiire kotiin, että on väärin jättää puoliso yksin. Puoliso ei koe näin eikä syyllistä, päin vastoin.
Mitä tämä oikein on ja miten tästä pääsee eroon? Jossain sisäisesti pelkään että puoliso suuttuu ja eroaa minusta jos en ole kotona.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
No odotahan kun saatte lapsia. Jos meno on jo nyt tuollaista, niin sitten et voi käydä edes vessassa ilman huonoa omatuntoa. Suosittelisin löysäämään hieman jo tässä vaiheessa.
Mutta miten löysätä?
Mies ei halua lapsia. Siitäkin mulla on huono omatunto, kun suren sitä ettei lapsia tule. Pelkään että mies luulee aiheuttavansa mulle vaan surua ja sit pelkään taas et se jättää mut enkä kelpaakaan. Sitäkään en ymmärrä miksi jätetyksi tulemista pelkään. Pelkään etten näe että omalla toiminnallani aiheutan eron ja jälkeen päin syytän itseäni siitä.. on tämä vaikeaa...
Miksi pelkäät puolison pahoittavan mielensä, vaikka hän ei näin tee. Tuntuu, että sinulla nyt on kova halu miellyttää miestäsi, olla hyväksytty.
Onko sinulla aikaisempia huonoja kokemuksia parisuhteesta, suhteesta, jossa et saanut mennä tai jossa menemisiäsi paheksuttiin? Vai tuleeko tämä malli lapsuudenkodistasi?
Parisuhde ei ole sitä, että hylkää oman itsensä parisuhteen eteen. Parisuhde voi parhaiten, kun voi olla oma itsensä. Se ei ole yhdeksi muuttumista, vaan rinnakkain kulkemista.
Oletko jutellut puolisollesi tuntemuksistasi, ihan avoimesti, rehellisesti. Juttelepa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelkäät puolison pahoittavan mielensä, vaikka hän ei näin tee. Tuntuu, että sinulla nyt on kova halu miellyttää miestäsi, olla hyväksytty.
Onko sinulla aikaisempia huonoja kokemuksia parisuhteesta, suhteesta, jossa et saanut mennä tai jossa menemisiäsi paheksuttiin? Vai tuleeko tämä malli lapsuudenkodistasi?
Parisuhde ei ole sitä, että hylkää oman itsensä parisuhteen eteen. Parisuhde voi parhaiten, kun voi olla oma itsensä. Se ei ole yhdeksi muuttumista, vaan rinnakkain kulkemista.
Oletko jutellut puolisollesi tuntemuksistasi, ihan avoimesti, rehellisesti. Juttelepa.
On huonoja ihmissuhteita ja lapsuuden kodissa kasvanut narsistin läheisenä.. sieltä nämä pelot kai vaan tulee. Tässä oli hyviä neuvoja, kiitos. Pakkohan minun on järjelläkin ajateltuna saatava lupa olla minä ja myös muutenkin olla minä, muuta en voi olla. Ja mies ei suutu ja kannustaa minua tekemään asioita. Puhun ja olen yrittänyt puhua mutta toisaalta pelkään sitten että kuormitan parisuhdetta. Mies ei ole koskaan sanonut että kuormitan. Meillä on ihanaa, mutta näen kyllä hänestä että välillä hän toivoisi minun uskovan että oikeasti kelpaan.. Mutta olen vähän niinkuin kaltoinkohdeltu koira. Kun se pääsee uuteen kotiin se ei voi uskoa että se on totta ja luimistelee uuden isännän edessä vaikkei tarvetta ole. -ap
Tiedostat kuitenkin tilanteen, ja mistä tunteesi ehkä kumpuaa. Se on jo hyvä alku!
Tsemppiä, olet hyvä ja varmasti rakastettukin omana itsenäsi!
No odotahan kun saatte lapsia. Jos meno on jo nyt tuollaista, niin sitten et voi käydä edes vessassa ilman huonoa omatuntoa. Suosittelisin löysäämään hieman jo tässä vaiheessa.