Onko vauvan päiväuniaika tylsää vai helpotus?
Olen katsellut joitain vauva-arki-vlogeja, ja luonnollisestikin vauvan hereilläoloaika on aika lyhyt, joten katsojan kannalta näissä ei mitään hurjia juonenkäänteitä ole. Mutta miten vanhemman näkökulmasta? Onko tuo nukkuma-aika vanhempana helpotus (= saa omaa aikaa) vai tylsää (= haluaisi ihailla ja leikkiä lapsensa kanssa) ? Itselläni ei ole lapsia, joten pahoittelut urposta kysymyksenasettelusta. Mutta kiinnostaa tietää.
Kommentit (12)
En sano muuta kuin että nukkuva lapsi on ihana näky 😉
Vauvani ei nukkunut päiväunia niin hyvin, että olisi ollut kummoinenkaan helpotus. Vauva esim heräsi heti, jos kuuli suihkun tai oven äänen, joten niin paljon kuin olisin silloin tahtonut käydä rauhassa pesulla, niin samoissa hikisissä vaatteissa kannatti vain jatkaa.
Puhutaan, että pieni vauva nukkuisi melkein koko vuorokauden, mutta minun esikoinen ainkin nukkuin vain pätkissä. Tiedän myös yhden, joka nukkui yöt ja päivät enintään 15 min kerrallaan. Omani sentään nukkui yöllä klo 01.00 aamuun asti ja tätä oli edeltänyt tauoton koliikkiitku iltapäivästä asti, siksi niin myöhäinen nukahtaminen.
Meillä on ollut niin huonosti nukkuvat vauvat että sitten kun he yli puolivuotiaina ovat ensimmäistä kertaa nukkuneet jossain muussa kuin minussa fyysisesti kiinni yli viisi minuuttia, niin alussa vain odotin hermostuneena sitä että kohta-se-herää-kohta-se-herää ja yritin päättää menenkö vessaa, syömään vai suihkuun. Mutta kun siitä tuli tapa niin nautin. Mun lapset eivät koskaan ole nukkuneet niin pitkiä pätkiä että olisi ehtinyt tulla ikävä, öisinkin tavattiin aika pitkään 45-120 minuutin välein :D
Ei se vauvan nukkuminen ole mitään omaa aikaa, jotkut vauvat heräilevät vähän väliä. Siinä saa kuitenkin koko ajan kuunnella toisella korvalla mitä kuuluu. Pari kertaa olen juossut parvekkeelle suihkusta ilman vaatteita shampoo päässä, kun vauva huutaa suoraa kurkkua.
Helpotus.
Usein tulee itsekin otettua päikkärit, joita todella kaipaa huonosti nukutun yön jälkeen. Jos on virkeä, voi tehdä erilaisia kotitöitä tai ruokaa. Lapsi on parhaimmillaan silloin, kun nukkuu.
Meilläkin oli vauva tuollainen herkkäuninen pätkänukkuja. Ei ollut eroa oliko vauva hereillä vai unessa, kun oli kuitenkin koko ajan iholla kiinni.
6kk ikäisenä päiväunet rupesi saamaan hieman pituutta ja niistä tuli henkireikä oman jaksamisen kannalta. En tiedä miten selvisin tosta alusta :D
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin oli vauva tuollainen herkkäuninen pätkänukkuja. Ei ollut eroa oliko vauva hereillä vai unessa, kun oli kuitenkin koko ajan iholla kiinni.
6kk ikäisenä päiväunet rupesi saamaan hieman pituutta ja niistä tuli henkireikä oman jaksamisen kannalta. En tiedä miten selvisin tosta alusta :D
Näin. Ja lisätkää yhtälöön äidinjanoinen isosisarus joka odottaa intopiukeana vuoroaan ja sitä että äidillä olisi pieni hetki antaa täydellinen ja varaukseton huomionsa hänelle. Huomio jonka hän todellakin ansaitsisi ja jota ei pitäisi joutua odottamaan, ja jota äiti ei kuitenkaan pysty antamaan koska aivojen tilalla jotain mikä muistuttaa kattilaan kuivunutta kaurapuuroa.
Minä olin lähes aina työntämässä vaunuja, kun vauva nukkui. Se oli mukavaa.
Voin silti suositella lasten saamista. Minullakin oli paljon helpompi kuopus kuin esikoinen. Vauvat ovat yksilöitä. Lapsistani on kasvanut hienoja nuoria.
3.
Synnytys kesti lähes kaksi vuorokautta ja en nukkunut tuona aikana kuin ehkä 2 tuntia. Toki synnytys oli myös fyysisesti rankka. Kesti ihan älyttömän kauan ennen kuin väsymys hävisi. Vaikka vauva nukkui hyvin yönsä, oli mukavaa, kun hän nukkui myös hyvin päiväunia, niin sai itsekin nukkua samalla.
Vauva alkoi viihtyä vaunussa vasta kolmen kuukauden ikäisenä ja sitten oli ihan mukava tehdä päiväuniaikaan lenkkejä.
Eli onko ensimmäiset puoli vuotta käytännössä että odottaa vain lapsen nukahtavan?
No mieti: olet kiinni toisessa ihmisessä 24/7 täyttämässä vain hänen tarpeitaan, itse syöt ja nukut jos suinkin ehdit jossain välissä. Sitten hän nukkuu vaikka 2h, odotatko että hän herää vai nautit?