Keskustellessa ei saisi yhtään miettiä mitä sanoo
Missä vaiheessa tämä tällaiseksi meni? Jos ei suu käy koko ajan vaan jossain kohtaa toisen esittämään kysymykseen haluaisi miettiä vastausta, sanotaan nyt edes viisi sekuntia, niin joo se voidaan tulkita vajaavaisuudeksi tai vihamielisyydeksi. Luulllaan että päässä on jotain vikaa jos ei suu ala tuottamaan puhetta välittömästi. Enkä miettiessäni möllötä typerän näköisenä toista, vaan yritän ilmeillä ja eleillä pitää tilanteen elävänä. Kun tärkeästä asiasta puhuttaessa erään kerran mietin tarkkaan miten asian esitän, sain kuulla kysymyksen "onko sinulla jotain henkilökohtaisia ongelmia"? Huhhuh!
Kommentit (7)
Huomioni viestissäsi kiinnittyi siihen että yrität pitää ilmeillä ja eleillä tilanteen elävänä jos ja kun et keksi mitään sanottavaa. Se kyllä antaa aika retardin vaikutelman.
Vierailija kirjoitti:
Huomioni viestissäsi kiinnittyi siihen että yrität pitää ilmeillä ja eleillä tilanteen elävänä jos ja kun et keksi mitään sanottavaa. Se kyllä antaa aika retardin vaikutelman.
Siis luonnollisella tavalla tietenkin, ei mitenkään väkisin ilmeitä ja eleitä vääntäen. Siten että non-verbaalinen tukee verbaalista.
En tiiä. Ärsyttää keskustellessaa ne mietiskelijät kun ei tää maailma ole mikään tämän kummempi niin miksi pitäisi pohtia mitä sieltä suusta sitten päästää. Ei nyt mitä vain pidäkkään.
Se odottaminen on vain. En pääse itse keskusteluun koskaan oikein mukaan kyseisen ajatteluni takia.
On pakko miettiä, varsinkin työpaikalla - vanhempi naisihminen/kollega on ottanut minut silmätikukseen ja vääntelee ja kääntelee kaikkea mitä sanon tai olen sanonut. Taktiikkana hänellä on eristämistä muista, mitätöintiä ja 'maalaisjärkeen' vetoamista...pitäisi niinku tietää, mitä ihmisten päissä liikkuu yleisellä tasolla asiasta kuin asiasta.
Hän on aika avoimesti vihamielinen minua kohtaan, joten on hieman pakko miettiä sanojaan.
Aivan kuin olisimme eri planeetoilta.
Ei mulle vaan ole kukaan kommentoinut töykeästi vaikka mietin usein hetken mitä sanon tai kuinka sanon asiani.