Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Exä haikailee, mitä tehdä?

Vierailija
19.08.2019 |

Erosin 16 vuoden suhteesta tammikuun alussa. Homma ei ollut kummankaan mielestä enää pitkään aikaan tuntunut kunnon parisuhteelta, intohimo puuttui, luonteetkaan ei iän myötä enää ihan mätsänneet ja oli muutenkin sellainen kämppismeininki. Talo ehdittiin rakentaa, mutta ei oltu naimisissa tai lapsia.
Oltiin aika samaa mieltä suhteen tilasta, mutta eksä olisi halunnut kevättalvella vielä pienen tauon jälkeen koittaa uudelleen. Itselläni uuteen yritykseen ei ollut minkäänlaista motivaatiota ja pistettiin omaisuus jakoon.

Itselläni on eron jälkeen ollut todella hyvä olla ja olen saanut elämäni hyvin mallilleen ja nautin olostani.
Itse en vielä ole uutta puolisoa löytänyt, mutta eksä on.
Ollaan todella hyvissä väleissä, mahdutaan samoihin juhliin ja puhutaan asioista aika avoimesti. Nyt vkl oltiin samoissa juhlissa ja eksä oli ottanut uuden naisen mukaansa. En tunne minkäänlaista mustasukkaisuutta tästä tilanteesta, toivon heille kaikkea hyvää.

Kuitenkin hieman maistissa eksä alkaa aina hieman haikailemaan. Oli juhlissakin puhunut siskolleni kuinka edelleen tykkää minusta ja harmitteli etten enää halunnut olla hänen kanssaan. Minullekin kertoi kuinka joku tuttunsa oli puhunut kuinka jotkut olivat eronneet muutamaksi vuodeksi ja palanneet sitten taas yhteen.

Miten eksään ja juttuihinsa kannattaisi suhtautua tai onko jotain mitä hänelle kannattaa sanoa, jos alkaa taas jatkossa haikailemaan? Vai onko se vain aika joka auttaa lopulta? Hän on minulle tottakai edelleen tärkeä ihminen, mutta en vain millään näe mahdollisuutta, että palaisin enää suhteeseen hänen kanssaan.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
19.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika, aika aika...

Vierailija
2/4 |
19.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Aika, aika aika...

Sehän se aioa tosiaan taitaa olla. Ja kun/jos ex jossain vaiheessa löytää sopivan kumppanin (nykyinen ei sitä ilmeisesti ihan täysin ole) niin siinä vaiheessa haikailun luulisi loppuvan.

Siihen asti lienee vain järkevin olla juuri noteeraamatta/kommentoimatta hänen vastaaviin juttuihin.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
19.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Erot on oikeita, mutta joskus myös virheitä. Itse erosin 15v sitten silloisesta nuoruuden poikaystävästäni, koska hän oli jotenkin liian jutti ja maalainen nuorenen naisen mieleen. Meillä siis myös yksi yhteinen lapsi, vaikkei koskaan naimisissa oltukaan. Nyt maailmaa ja muita miehiä nähneenä, tuo oli itseltäni iso virhe. Mies on edelleen hyvin maanläheinen, mukava ja myös aika on kohdellut ulkonäköä hyvin.

Tapailemani miehet taas ovat mitä ovat. Yksi oli narsisti, toinen piilojuoppo ja eräs vain halusi mun vähät rahat.

Mutta ei ole paluuta takaisin. Tämä haikailemani ex-mies on myös enemmän tai vähemmän on-off suhteissa. Ei ole löytänyt elämänkumppania hänkään. Mutta joskus tästä yhteen paluusta kun muutaman viinilasin jälkeen hänelle uskaltauduin avautumaan, niin tuli aika selväksi että romanttisessa mielessä hänen tunteensa minua kohtaan ovat 0%.

Vierailija
4/4 |
19.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Erot on oikeita, mutta joskus myös virheitä. Itse erosin 15v sitten silloisesta nuoruuden poikaystävästäni, koska hän oli jotenkin liian jutti ja maalainen nuorenen naisen mieleen. Meillä siis myös yksi yhteinen lapsi, vaikkei koskaan naimisissa oltukaan. Nyt maailmaa ja muita miehiä nähneenä, tuo oli itseltäni iso virhe. Mies on edelleen hyvin maanläheinen, mukava ja myös aika on kohdellut ulkonäköä hyvin.

Tapailemani miehet taas ovat mitä ovat. Yksi oli narsisti, toinen piilojuoppo ja eräs vain halusi mun vähät rahat.

Mutta ei ole paluuta takaisin. Tämä haikailemani ex-mies on myös enemmän tai vähemmän on-off suhteissa. Ei ole löytänyt elämänkumppania hänkään. Mutta joskus tästä yhteen paluusta kun muutaman viinilasin jälkeen hänelle uskaltauduin avautumaan, niin tuli aika selväksi että romanttisessa mielessä hänen tunteensa minua kohtaan ovat 0%.

Eihän sitä toki varmaksi voi ikinä tietää jos joskus jossain vaiheessa huomaankin katuvani eroa.

Mutta tilanne oli jo niin pahasti tulehtunut, että lähteminen oli ainoa vaihtoehto. Ja kun kertaakaan en päätöstäni ole katunut, niin uskon sen olleen oikea. Itseltä oli kuitenkin jäänyt itsenäistyminen osittain kokematta koska aloin seurustella jo 15-vuotiaana ko.henkilön kanssa ja se varmaan aiheutti ison osan ongelmista.

Ap