Etäsuhde mietityttää

Tilanne on sellainen, että olen 1,5 vuotta seurustellut miehen kanssa, joka asuu 120km päässä. Näemme kuitenkin lähes joka viikonloppu ja esim. lomilla vietämme useamman päivän tai viikon yhdessä. Miehellä ei ole lapsia, minulla on alakouluikäisiä. Meillä on todella kivaa yhdessä, yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita löytyy. Periaatteessa suhde hyvä, mutta minua on alkanut ahdistaa välimatka. Tunnen kaipaavani enemmän läheisyyttä kun mitä nyt voin saada, on ikävä käydä yksin nukkumaan. Ne päivät kun jompikumpi pakkaa tavaransa ja lähtee kotiin ahdistavat.
Minua pitää tässä nykyisessä kaupungissa lapset, jotka ovat joka toinen viikko isällään ja miestä pitää omassa asuinkaupungissaan suku ja omat harrastukset yms. Mitä teen; kokemuksia, vinkkejä?