Lue keskustelun säännöt.
Jaksaisitko tapailla miestä, joka haluaa nähdä vain viikonloppuisin?
18.08.2019 |
Viikollahan se arki on paskaa ja ois ihan illalla käpertyä toisen kainaloon ja harrastaa seksiä. Silti tapaamiset ja tekemiset on aina dumpattu viikonloppuun ja sit pitää tehdä kauheasti. Olis kiva jos viikollakin olisi jotain elämää. Jaksaisitko itse moista viikonlopputreffailua?
Kommentit (21)
Olen treffaillut miestä, joka asui toisessa maassa eli tapasimme vain 1-2 x kk ja lomilla. Eikä suhde kaatunut etäisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö kaipaa pimeneviin iltoihin seuraa vai mikä tuossa on hyvää? Arkena ei edes puhuta puhelimessa
Arkena voi viestitellä, mut kiva on kaivata välillä. Oon eronnut äiti, joten viikkoillat on muutenkin mukava pyhittää lapsille tai sit omille harrastuksille kun lapset isällä.
Siinä ja siinä. Voisin tavata ehkä kerran kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pelkästään vaan viikobloppuna vaan myös arkena oli sitten parina kolmena päivänä. Välillä vapaa vl jolloin on muuta menoa.
Olisi mulle ainakin unelmatilanne, viihdyn vaan niin hyvin itsekseni. Mun poikaystävä haluaa nähdä aika usein, itelle sopisi harvemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on toisen ehdoilla menevä suhde, eli mies määrää kaiken. Eikö kumppanin pitäisi ottaa sinut huomioon kaikessa ja neuvotella. Miksi sun pitäisi jaksaa vkloppuna mennä toisen määräysten mukaan. Onko hän kontrolloiva.
Itse jäisin miettimään miksi vain vko.loput käyvät, että onko sittenkin naimissa oleva mies joka perheen luona elää viikot ja vko.loput sitten sen toisen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon riippuu mitä on sovittu. Ollaanko oikeasti suhteessa vai onko pelkkä hoito.
En jaksaisi. Haluan kunnollisen parisuhteen enkä mitään viikonloppuhoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaan miestä vain viikonloppuisin ja lomalla tietysti sitten vietämme yhdessä pitempiä aikoja.
Olen eronnut ja nautin nyt siitä, miten saan nauttia suhteen parhaista paloista ja edetä hitaasti nautiskellen. Minusta ei ollut asumaan 24/7 miehen kanssa. Siihen elämään kerta kaikkiaan kyllästyi ja koki rajoittavaksi.
Me tapaamme viikonloppuisin, koska asumme eri paikkakunnilla, jotka sijaitsevat 200 km:n päässä toisistaan. Mekään emme juuri soittele arkisin, mutta viestittelemme kyllä ahkerasti. Alkuun oli vähän vaikeaa tottua yksinäiseen arkeen, mutta nykyään nautin tilanteesta, ja harvat arkitapaamisemme tuntuvat vain sotkevan elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko ongelmana se, että mies ei halua ikinä, siis esim. 10 v päästäkään nähdä kuin viikonloppuisin?
Itse haluaisin ainakin eläkeikäisenä elää mieheni kanssa yhdessä.
Seurusteluaikaan joka viikonloppu näkeminen on minusta aika tiheää. Näimme mieheni kanssa 1-2 x/kk. Nykyisin asumme yhdessä, mutta mies on välillä työmatkoilla.,vähintään 1 vk/kk, joskus 3 kk reissussa. Ei arkena ehdi mitään.
En itsekään halua tavata kuin pari kertaa viikossa, ihan sama kylläkin mikä päivä se on. En jaksa katsella ketään joka ikinen päivä. Varsinkaan arkipäivisin kun töissä joutuu olemaan sosiaalinen, on ihaninta olla yksin kotona illat.
Minulla on arki kiireistä omien lasteni kanssa, joten voisin hyvin sopeutua elämään vain viikonloppusuhteessa. Tapailemme miesystäväni kanssa nyt yleensä 2-3 kertaa viikossa ja yleensä tapaamiset ovat lyhyitä, kun kummallakin on omat kiireensä. Tämäkin toimii ihan hyvin. Asumme lähekkäin, emmekä halua muuttaa yhteen. Arvostamme omaa vapaa-aikaa ja vapautta.
Tuohan ois just ideaali tilanne, mutta oon joskus jossain epämääräisessä mielenhäiriössä suostunut asumaan tuon puolison kanssa saman katon alle. Mä oon arkisin töiden ja pari kertaa viikossa olevan harrastuksen jälkeen niin sippi, että olisin arki-illat kaikista mieluiten vaan yksin omassa rauhassa.
Joo, tuo olisi parasta.