Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pidätkö ihastumisen tunteesta?
Kommentit (23)
Olin 19 vuotiaana, kaksi vuotta sitten, parin kuukauden ajan. Elämäni parasta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kun ei se koskaan mihinkään johda ja saa vain turhanpäiväistä haaveilua aikaiseksi.
En enää ihastu. Joskus ihastuin. En myöskään enää itke, joskus itkin.
En todellakaan , inhoan sitä tunnetta. Sitä tietää, että ko henkilö ei ole (taas) missään muodossa kiinnostunut ja saa taas sydänsuruja.
En pidä, koska on vaikea nukkua ja keskittyä ja hermostuttaa liikaa. Toki ihastuksen kanssa pussailu ym.tuo valtavasti energiaa ja iloa, jos asiat ovat niin onnellisesti että sellaista tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää. Nuorempana kyllä.
Ihastuneena ei pysty keskittymään mihinkään, kun ajatukset pyörii vain sen kohteen ympärillä. Lisäksi muutun tyhmäksi, kun se olisi muka pakko saada vaikkei sitä kiinnostaisi (tai se haluaa olla vain kaveri). Jälkeenpäin hävettää, ja parin vuoden päästä ihmettelen, mitä siinäkin tyypissä olin näkevinäni.
Kyllä ja en. - - Pidän ihastumisesta mutta jos se muuttuu tunteeksi, että alan kiintyä johonkin erityisesti ja mahdollisesti enteillä jo rakastumista minua alkaa alitajuisesti myös pelottaa ja jännittää, että kohtaanko taas pettymyksen ja huomaan kaiken taas olleen vain ja ainoastaan yksipuolista. Tällä pelkuruudellani saatan sitten taas pilata ja mokata kaiken ja huomaavani taas ties kuinka monetta kertaa, että minun ei luultavasti ole mahdollista löytää ja kohdata ja saada vastavuoroista pysyvämpää rakkautta ja keskinäsitä molemmin puolista iloa ja nautintoa tuottavaa parisuhdetta itselleni, vaan elää niinkuin nyt sinkkuna. - Ihan hyvää ja monin tavoin laadukasta elämää, mutta aina joskus turhauttaa, mutta niin kai heilläkin, jotka ovat ja elävät parisuhteessa; miten sitä vain toisinaan osaa vain kaivata ja uneksia siitä mitä ei ole, sen sijaan, että olisi iloinen ja onnellinen siitä mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska siitä ei tule muuta kuin kärsimystä loppupeleissä. Itselläni se on jotenkin pakkomielteistä ja todella kiduttavaa.
Olen ollut vain kerran kunnolla ihastunut ja tuolloin fiilikset vaihtelivat laidasta laitaan. Pahinta oli lähes lamauttava jännittyneisyys kohteen seurassa, sellaista vastaavaa en ole missään muissa tilanteissa enkä kenenkään muun ihmisen seurassa koskaan kokenut. Sekä menettämisen pelko siinä ohessa. Positiivisena puolena mainitsisin ne kaikki lämpimät tunteet ja ajatukset, joita toinen onnistui pelkällä olemassaolollaan herättämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen jälkeen kun on kokenut naisten pelaamisen ja valehtelun kerta toisensa jälkeen niin ei pysty enää ihastumaan. Mä en tunne naisia kohtaan muuta kuin alkukantaista seksuaalista himoa.
Ihastuminen on kamalaa kärsimystä silloin, kun tilanne on mahdoton 😭 Voi, kun menisi jo ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan pidän, mutta tavallaan en. Silloin on turhauttavaa, jos tunne on yksipuolinen tai en uskalla tehdä aloitetta. Ihastuminen on ihana tunne ja on ihanaa mennä vaikka töihin, jos tietää näkevänsä ihastuksensa. Haaveilusta tulee iloa päiviin. Huonona puolena ainakin näin tolkuttoman ujona ihmisenä on jännittäminen ihastuksensa seurassa, josta taas seuraa häpeän tunnetta ja pelkoa, että ihastuksen kohde pitää jotenkin naurettavana, typeränä ja ei-toivottuna ihastujana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska lapsena sitä ehdollistui siihen, että taas piti salata tunteet ja hävetä syntisyyttään.
No en helvetissä! Ihan kamala tunne kun toinen ihminen on koko ajan mielessä, eikä oikein muuta pysty ajattelemaankaan vaikka haluaisi. Sydämessä tuntuu sellainen ahdistava paine kun miettii ihastustaan. Onhan sen ihastuksen seurassa ihan mukavaa olla jos sattuu minua kohtelemaan ihmisenä, mutta siitä huolimatta tekee kipeää. Vielä kamalampaa asiasta tekee se, että tietää, että omat mahdollisuudet siihen ihastuksen kohteeseen on aina sen 1%:n luokkaa meikäläisen kohdalla. Oishan se ihan kivaa olla normaali ihminen ja kelvata naisille, mutta oma kohtalo näkyy olevan se mikä se on...
Terveisin Naispelko26
Ihastun tosi harvoin.Vielä harvemmin voimakkaasti.Eka kuukausi oli aivan kamala.Ei pystyny nukkumaan,eikä syömään kunnolla.Sen jälkeen nuo ovat helpottanu.Mietin häntä joka päivä.Välillä hymyssä suin.Välillä ikävöin kauheesti.On tää sillain kivaa,että sinkku naisella on vähän niin ku mielikuvitus miesystävä :D
En. Tykkään pitää ajatukseni kirkkaina. (Ja ei siitä kuitenkaan mitään tulis, joten etsin kohteesta kaikki mahdolliset viat, jotta ihastus laimenis.)
Alue: Aihe vapaa
Varmaankaan en. Selitän sen ehkä heti pois (saisin kuitenkin siipeeni).
En muista ihastuneeni sen jälkeen kun olin 13v ja silloinkin se oli enemmän "no tykkään tuosta" , koska piti joku ottaa josta "tykkää". Se joku oli sellainen yksinäinen nuuskamuikkunen, tuntui turvalliselta kohteelta kun ei se koskaan katsonut ketään silmiin.
Ihmiset ihastuttavat minua sillä, millaisia ovat, mutta ei sillä millaisina ajattelisin heidät MINULLE. Olen ymmärtänyt, että useimmat ihastujat miettivät miten suudeltaisiin ja oltaisiin lähekkäin, mutta minun mielikuvitukseni ei riitä siihen että voisin kuvitella jonkun olemaan kiintynyt minuun. Miten voisin hyväksikäyttää ihmisiä mielikuvituksessani? En tuomitse fantasioita, mutta en ymmärrä sitä omahyväisyyden määrää, jonka ihmiset saavat annosteltua mielessään.