Miksi halusit naimisiin?
En ole nuorempana erityisemmin haaveillut naimisiin menosta, pitkään ajattelin, ettei se ole mitenkään välttämätöntä. Yhtenä syynä varmasti se, ettei vanhempani ole naimisissa vaikka edelleen siis ovat yhdessä.
Nyt päälle kolmekymppisenä ja hyvässä suhteessa olevana on tullut ajatuksia, että olisi kiva olla virallisesti mieheni vaimo. Olen puhunut tästä miehelleni jonkin verran ja yksi ilta mieheni kysyi minulta (siis ystävällisesti ja vilpittömästä mielenkiinnosta), että miksi haluan naimisiin. Pakko sanoa tähän ennen kuin joku tulkitsee mieheni kysymyksen väärin, että olen parempituloinen kuin mieheni ja voisin hyvin tehdä avioehdon, jos toinen sitä haluaa. En myöskään halua hääjuhlaa vaan meidän näköisen pienimuotoisen maistraattivihkimisen ja jonkun kivan reissun.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on oikea siinä syy. Meillä on miehen kanssa kyllä historia 2-luokalta asti ja ollaan oltu kavereita välillä enemmän ja vähemmän, mutta aina ollaa yhteyksissä oltu. Meillä oli myös pari samaa unelmaa mistä teininä puhuttiin. Siinä 20v kohdilla, kun opiskelut oli molemmilla ja mies muutti Ranskaan, kun meni kokiksi sinne 5 vuodeksi, niin silloin oltiin tekemisissä ehkä 2-3 kertaa kuukaudessa puhelimitse. Eikä koskaan puhutttu mistään, että alettaisiin seurustelemaan tai mitään sellaista. Hän tuli takasin sieltä 25 vuotiaana ja alotti oman yrityksen ja itse olin alottanut työelämän kunnolla opiskeluiden jälkeen, niin alettiin vaan vettämään aikaa yhdessä enemmän ja siitä se lähti.
30 vuotiaina muutettiin yhteiseen kotiin ja alettiin puhumaan perheestä. Molemmille on aina ollut selvää se, että helsingin keskustassa ei asuta jos perhettä perustetaan. Itse ollaan molemmat kasvettu lapsuus siellä eikä siinä mitään vikaa ole, mutta se oma rauha sitten kaikesta oli tärkeää. Mietittiin miten pääsee nopeasti helsinkiin töihin, kun miehellä ravintola keskustassa ja itsekin olen keskustassa töissä, mutta sillai että rauhan keskeltä voisi tulla. Sipoosta ostettiin talo ja kun talous oli kunnossa 33 vanhana, niin sitten lapsi ja mentiin naimisiin. Naimisiin mentiin ihan, että se tuntu jotenkin enemmän perheeltä sitten, kun kaikki oltiin tehty aina yhdessä. Kyllä on kiva olla vaimo hyvälle miehelle ei siinä sen kummempaa ole. Nyt kun ikää on 43 vuotta, niin olen huomannu kuinka paljon kunnioittaa sitä toista ihmistä ja todella haluaa olla yhdessä. Ihan oikea valinta ja ehkä se helpotti asioita, kun niin pitkältä ajalta tuntenut.
Mikä helvetin sepustus tämä on? Kukaan ei pyytänyt kirjoittamaan romaania tai kertomaan koko elämäntarinaa.
Nyt se on siinä ja sinäkin luit sen.
T. Eri
Asuimme miehen kotimaassa ja kaikkia asioita helpotti huomattavasti naimisiinmeno.
Tiesin, että rakastan vaimoani ja haluaisin viettää loppuelämäni hänen kanssaan. Halusin ottaa suuren ja vakavan askeleen eteenpäin ja näyttää, että olen tosissasi. Tehdä suhteestamme vielä virallisemman. Halusin kertoa koko maailmalle, että tuo ihana nainen on elämäni rakkaus.
Even if there was a hand, it was the hand of God -Diego Maradona
M31 ja latino kirjoitti:
Tiesin, että rakastan vaimoani ja haluaisin viettää loppuelämäni hänen kanssaan. Halusin ottaa suuren ja vakavan askeleen eteenpäin ja näyttää, että olen tosissasi. Tehdä suhteestamme vielä virallisemman. Halusin kertoa koko maailmalle, että tuo ihana nainen on elämäni rakkaus.
Romanttista!
Mentiin naimisiin vähän ennen lasten syntymää. Haluttiin yhteinen sukunimi ja olla virallisesti perhe, ilman erillistä isyyden tunnustamista. Juridiset syyt painoivat ehkä eniten ja ihan vaan halu lopulliseen sitoutumiseen. Oltiin oltu yhdessä jo viisi vuotta silloin.