Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Te kenellä ei ole siskoa, kaipaatteko sellaista?

Vierailija
17.08.2019 |

Olen 30-vuotias melko tuore äiti ja huomannut kaipaavani ihan hirveästi siskoa elämääni. Siis siskoa, jota minulla ei koskaan ole ollutkaan. En tajua, miksi kaipaan jotakin mitä en voi saada. Enhän edes tiedä, millaista olisi, jos olisi sisko. Lapsena en sellaista erityisemmin kaivannut. Minulla oli pikkuveli joka kuoli nuorena (ehkä vaikuttaa tähän kaipaukseeni?)

Luulen myös, että kaipaan siskoa, koska oikeastaan kaikilla ystävilläni on sellainen ja kaikki ovat hyvin läheisiä siskojensa kanssa. Tunnen jääväni näissä suhteissa aina jollekin kakkoseksi ja siksi tunnen olevani kovin yksinäinen. Haluaisin hengata lapsen kanssa ystävieni ja heidän lastensa kanssa, mutta he ovat lähes aina siskoillaan tai vanhemmillaan. Olen tosi kaateellinen heille, joilla on sisko.

Sanotaan, että kateus kertoo aina jostakin puutteesta. No siskoa en voi koskaan saada, joten tällainen puutteen tunne on minusta aika turha. Siksi minusta on niin outoa, että siskon kaipaukseni on niin valtavan suuri.

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 |
17.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

En.

En osaa kaivata asioita joihin en pysty millään tavalla itse vaikuttamaan.

Ja monilla joilla on sisko välit ovat kumman etäiset ja kireät. En ole koskaan nähnyt aitoa sisarrakkautta. Onko sellaista edes.

Vierailija
2/17 |
17.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole koskaan kaivannut siskoa. Veljeen on läheiset välit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/17 |
17.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla ei ole omaa perhettä ollenkaan, joten tuo sydäntä raastava kaipuu on mulle hyvin tuttua.

N23

Vierailija
4/17 |
17.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo, kyllä kaipaan siskoa. Mulla on kaksi veljeä, mutta ei olla kovin läheisiä. Vanhempi veli on ihan eri maailmasta kuin minä (toimeen tullaan ihan hyvin kyllä ja yhteisiä asioitakin on), sama juttu pikkuveljen kanssa, mutta eri tavalla. Pikkuveli on mua paljon nuorempi, muutin pois kotoa jo kun hän oli eskari-ikäinen.

Mutta eihän se välttämättä tarkoita, että siskon kanssa olisi läheinen, jos sellainen olisi. Eivät mun veljetkään (kai) ole keskenään läheisiä.

Vierailija
5/17 |
17.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

En osaa kaivata, olen ainoa lapsi samoin mieheni. Miten kaivata sellaista jota ei ole koskaan ollut, ei voi koskaan olla ja mistä ei ole kokemusta..?

Vierailija
6/17 |
17.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joskus nuorempana toivoin että minulla olisi ollut sisko mutta en enää. Ei ole mitään takeita siitä että siskon kanssa olisi läheinen, näitä tapauksia on ystäväpiirissäni aika monta, toki niitäkin joilla välit ovat lämpimät ja läheiset, mutta vähemmän.

Tarkoitan siis ettei se siskon olemassa olo takaa mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/17 |
17.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muuten en varmaan osaisi kaivata, mutta kun olen seurannut vierestä hyvän ystäväni läheisiä ja lämpimiä suhteita kahteen siskoonsa, on joskus käynyt mielessä että olisipa mullakin tuollaista.

Vierailija
8/17 |
17.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joissain tilanteissa ajattelen noin. Olen ainoa lapsi, enkä lapsena kaivannut lainkaan sisaruksia. Mutta näin vanhemmalla iällä tuntuu, että olisi esim. iäkkäiden vanhempieni asioista kiva keskustella ja järjestää siskon kanssa. Mahdotonhan tuo on tietysti sanoa millainen ihmissuhde se olisi ollut, jos sisko oli ollut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/17 |
17.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onneksi ei tullut enempää lapsia huonoista kotioloista kärsimään. Mutta joo, jos lähtökohdat olis olleet erilaiset, oon välillä miettinyt, miten ihanaa olis ollut jakaa "tyttöjen juttuja" siskon kanssa. Serkuilla ja monella ystävällä on läheiset välit siskoihinsa, ne ovat aina vaikuttaneet tosi antoisilta ihmissuhteilta. Mulla on kyllä sinänsä ihana isoveli, että hän aina välitti ja piti huolta, mutta tietenkään mistään tyttöjen jutuista en halunnut hänelle puhua eikä hän kuunnella :D onneks oon vanhemmalla iällä saanut pari ystävää, joiden kanssa ollaan lähes kuin siskoja (heilläkään ei oikeita siskoja ole) mutta ei se ihan sama juttu ole sekään.

Pahoitteluni muuten pikkuveljestäsi, ap <3

Vierailija
10/17 |
17.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/17 |
18.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

En kaipaa. Minulla on ystäviä ja se riittää.

Vierailija
12/17 |
18.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ainoa lapsi ja näin aikuisiällä olen kyllä kaivannut sisaruksia, lapsena en niinkään. Luulen, että tähän kaipaukseen vaikuttaa se, että lähipiirissä on paljon sisaruksia, jotka ovat todella läheisiä toisilleen. Ja varsinkin tuo vauvavaihe on sellainen, että silloin hyvin paljon tukeudutaan siihen perheen lähipiiriin. Itse olin todella paljon äitini ja isoäitini luona (asuivat siihen aikaan n. 100 km päässä).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/17 |
18.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En.

En osaa kaivata asioita joihin en pysty millään tavalla itse vaikuttamaan.

Ja monilla joilla on sisko välit ovat kumman etäiset ja kireät. En ole koskaan nähnyt aitoa sisarrakkautta. Onko sellaista edes.

Minä taas en ole ikinä nähnyt siskoja joiden välit olisi etäiset ja kireät. Sinulla on erikoinen tuttavapiiri jos kaikilla on kireät välit eikä sisarrakkautta ole.

Vierailija
14/17 |
18.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo olen kaivannut. Minunkin ystävillä on läheinen suhde siskoihinsa ja samalla tapaa tuntee jäävänsä aina kakkoseksi. Näkyyhän se konkreettisestikin vaikka kaaso- ja kummivalinnoissakin.

Isoveli on mutta ei meillä ollut mitään yhteistä lapsena eikä nytkään. Ei ollut mikään suojeleva veli vaan ennemmin pahin kiusaajani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/17 |
18.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä kaipaanko suorastaan. Tiedostan kyllä, että olisin todennäköisesti onnellisempi ja tasapainoisempi, jos minulla olisi sisko. Mietin usein, millainen siskoni olisi. Olisiko hän samassa perheessä ja kasvuympäristössä kasvaneena samanluoteinen ja samannäköinen kuin minä? Vai olisiko toinen meistä pitkä ja toinen lyhyt? Toinen ujo ja toinen ulospäinsuuntautunut?

Siskoton nainen on loppujen lopuksi täysin yksin tässä maailmassa. Perheen ulkopuolisia ystäviä harvalla on enää nuoruuden jälkeen. Ja vaikka olisikin, niin eivät ystävät korvaa siskoa. Mies ja lapset eivät voi, eikä heidän pidäkään korvata siskoa.

Vierailija
16/17 |
18.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huh, en todellakaan. Täältäkin lukenut noita karmeita sisarkateustarinoita. Olen ihan tyytyväinen ilman siskoja ja veljiä, enkä erityisemmin kaipaa olemassaolevia sukulaisiakaan elämääni.

Vierailija
17/17 |
18.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Perheen ulkopuolisia ystäviä harvalla on enää nuoruuden jälkeen. Ja vaikka olisikin, niin eivät ystävät korvaa siskoa. Mies ja lapset eivät voi, eikä heidän pidäkään korvata siskoa.

Allekirjoitan väitteen, että monelle siskot tuntuvat olevan niitä läheisimpiä ystäviä. Mutta että vain harvalla on perheen ulkopuolisia ystäviä nuoruuden jälkeen? Itse olen hankkinut tiiviin ystäväjoukon, "valinnut" heidät perheekseni, kun perhettä ei muuten ole. Eivät he varmaan sitä oikeaa perhettä korvaa, mutta ovat olleet kyllä valtava tuki elämän ala- ja ylämäissä.