Hiljan eronnut kaverini kysellyt jo muutaman kerran, miten minulla menee mieheni kanssa
Ymmärrän, että tällaisia kysellään tuoreilta pareilta, mutta olemme olleet mieheni kanssa kuitenkin jo kymmenen vuotta yhdessä. Haluaisikohan hän, että meilläkin menisi huonosti ja eroaisimme?
Kommentit (29)
Ei. Hän haluaa keskustella yleisellä tasolla asioista, jotka hänelle itselleen on ajankohtaisia ja lähellä.
Turha vetää oletuksia ja johtopäätöksiä yhtään mistään...
Se on iskenyt silmänsä sun mieheen. Varo!
No jospa haluaa vaan kohteliaasti kysyä, että miten sun elämässä menee. Ja ehkä siksi, että on itse joutunut pohtimaan omaa suhdettaan, tajuaa kysyä myös tuolta kannalta sun kuulumisia. Jos joku kysyy, miten töissä menee, tai miten vauvan kanssa sujuu, tai miten loma meni, niin ei siinäkään ole kyse siitä, että toivoisi toisella olevan yt-neuvottelut, koliikkivauva ja vatsatauti kesken lomamatkan.
Hei, ihmiset ei aina tarkoita toisilleen pahaa! Jos sellaista luulee, on syytä tarkistaa omia asenteitaan ensin.
Oman kokemukseni mukaan vasta eronneet tai pariskunnat joilla menee huonosti, kyselevät juuri siksi, että toivovat ainakin sillä hetkellä myös muilla menevän päin persettä.
Oma ystäväni kärsii huonossa suhteessa. Valittaa usein, mutta ei aio erota, kun ei tahdo olla yksin. Kyselee minulta, onko minullakin suhteessani kurjaa. Hämmästyi todella, kun menimme mieheni kanssa naimisiin. Oli kuulema vuoden aikana iskostanut päähänsä ajatuksen, että hääpäivänä ilmotan, etten tahdokaan naimisiin..
Toinen ystävä erosi. Alkoi etsimällä etsiä minun parisuhteestani vikoja, keksi kaikenlaisia juttuja, jotta saisi kylvettyä riitaa. Esimerkiksi kerran soitti minulle. Oli kuulema nähnyt mieheni muutama minuutti sitten autossa toisen naisen kanssa. Lähekkäin. Minä sitten sanoin, että kumma juttu, kun ollaan miehen kanssa oltu kaksi päivää mökillä, nytkin tuossa nokan edessä ruokaa laittaa.
Tuli hiljaista, tuumasi että kai sitten näki väärin.
Joillakin se on kateus, joillakin varmaan toive vertaistuesta.
Minullakin kerran vasta eronnut ystävä kyseli että miten meillä menee ja lopulta oli aina sitä mieltä että meidän pitäisi erota, tai itse asiassa oli sitä mieltä että kaikkien parisuhteessa olevien tuttavien pitäisi erota. Tämän jälkeen en ole hänelle omasta parisuhteesta kertonut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin kerran vasta eronnut ystävä kyseli että miten meillä menee ja lopulta oli aina sitä mieltä että meidän pitäisi erota, tai itse asiassa oli sitä mieltä että kaikkien parisuhteessa olevien tuttavien pitäisi erota. Tämän jälkeen en ole hänelle omasta parisuhteesta kertonut mitään.
Tämä on meilläkin yllättävän yleistä. Eräs ystäväni sanoikin ihan suoraan, että ei ole kenenkään parisuhteessa olevan puolesta onnellinen, toivoo heille pahaa.
No, ääni kellossa muuttui, kun löysi uuden kumppanin.
Joo ota etäisyyttä, etsii tilaisuutta rikkoa liittosi.
Paha kiertämään.
Olisiko helpompaa jos kysyisi vaikkapa, miksi kysyt, kuinka niin?
Pelkkien monitulkintaisten asioden lauseiden ylianalysointi on aika turhaa.
Riippuu varmaan ihmisestä. On synti ajatella toisesta ihmisestä pahaa, siis kuvitella että toinen kyselee pahat mielessa. Silloin yleensä se paha on se, joka kuvittelee.
Muistelisin että olen itse kysynyt erottuani myös miten muilla menee, neutraalisti. Kestän kyllä kuulla miten toisilla menisi taivaallisesti, haluaisin ehkä vinkkejä ja minua toisten onni onnellistaa lisää. Jos taas kaverilla menisi huonosti voisin puhua enemmän tapahtuneista ongelmista ja saada vertaistukea, toki toivoen että ystäväpari saa asiansa ratkaistua parhain päin.
Ei-vilpittömien on niin hankala uskoa, että jotkut ovat vilpittömiä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan ihmisestä. On synti ajatella toisesta ihmisestä pahaa, siis kuvitella että toinen kyselee pahat mielessa. Silloin yleensä se paha on se, joka kuvittelee.
Muistelisin että olen itse kysynyt erottuani myös miten muilla menee, neutraalisti. Kestän kyllä kuulla miten toisilla menisi taivaallisesti, haluaisin ehkä vinkkejä ja minua toisten onni onnellistaa lisää. Jos taas kaverilla menisi huonosti voisin puhua enemmän tapahtuneista ongelmista ja saada vertaistukea, toki toivoen että ystäväpari saa asiansa ratkaistua parhain päin.
Ei-vilpittömien on niin hankala uskoa, että jotkut ovat vilpittömiä.
Joskus myös vilpitön ihminen on kokenut niin pahaa toisten ihmisten taholta, että luotto on mennyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin kerran vasta eronnut ystävä kyseli että miten meillä menee ja lopulta oli aina sitä mieltä että meidän pitäisi erota, tai itse asiassa oli sitä mieltä että kaikkien parisuhteessa olevien tuttavien pitäisi erota. Tämän jälkeen en ole hänelle omasta parisuhteesta kertonut mitään.
Tämä on meilläkin yllättävän yleistä. Eräs ystäväni sanoikin ihan suoraan, että ei ole kenenkään parisuhteessa olevan puolesta onnellinen, toivoo heille pahaa.
No, ääni kellossa muuttui, kun löysi uuden kumppanin.
Täsmälleen samoin on mennyt parilla eronneella ystävälläni, joilla ei ole oikein kykyä käsitellä omia tunteitaan itse ja jotka ovat olleet syvällä suossa. He olivat jotenkin hyvin pahantahtoisia ja ilkeitä, toivovat ihan kaikille samanlaista ikävää oloa ja oikein kylvivät ympärilleen pahaa mieltä ja epäsopua. He ovat olleet myös niin täynnä sitä itsesääliään, että eivät ole pystyneet muusta puhumaankaan, vaan ihan kaikkien olisi pitänyt puhua siitä asiasta ja tietenkin voida pahoin omissa suhteissaan. Mutta ei kuitenkaan liian pahoin, sillä heillä oli oikeus olla se kaikkein eniten pahoinvoiva.
Yksi tällainen oli työkaverinani ja toinen oli hyvä lapsuudenystäväni. En olisi heistä sitä koskaan uskonut, mutta niin se vain meni. Työkaverini ei ole enää ihan samoissa puuhissa kuin minä, joten hänen asioistaan en tiedä, ystäväni taas löysi itselleen uuden aivan ihanan miehen, jota hän nyt hehkuttaa aivan joka paikkaan. Odotan vaan koska se suhde tulee päätökseen ja koko homma alkaa taas alusta. Silloin olen todella kiireinen ja en ehdi juttelemaan, olen pahoillani.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko helpompaa jos kysyisi vaikkapa, miksi kysyt, kuinka niin?
Pelkkien monitulkintaisten asioden lauseiden ylianalysointi on aika turhaa.
Meinasitko, että toinen kertoo? Että hän avaa sydämensä pohja myöten ja kertoo miksi utelee asioita, jotka eivät hänelle oikeasti kuulu?
Ehkä hän on eronsa jälkeen alkanut miettiä, että ei muillakaan välttämättä niin hyvin mene kuin miltä näyttää. Ehkä hän itse olisi tarvinnut enemmän tukea kavereiltaan ja kysymyksen miten teillä menee.
Omien kokemusten jälkeen sitten kysyy kavereiltaa miten menee ja varmasti on tukena tarvittaessa.
Itse ajattelisin tuota kysymystä positiiviselta kannalta.
Varmaan jotain epävarmuutta. Joillakin on suuri tarve saada tukea omille valinnoilleen ja he haluavat tuntea olevansa muiden kanssa "samassa veneessä". Kaveri, joka asui monta vuotta samassa kerrostalossa, muutti muualle puoli vuotta sitten ja aina kun puhutaan, hän ihmettelee eikö kukaan muu ole muuttanut täältä. Vaikka tässä talossa ei ole mitään kummempaa vikaa ja hän kuulemma viihtyy uudessa kämpässään.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan vasta eronneet tai pariskunnat joilla menee huonosti, kyselevät juuri siksi, että toivovat ainakin sillä hetkellä myös muilla menevän päin persettä.
Oma ystäväni kärsii huonossa suhteessa. Valittaa usein, mutta ei aio erota, kun ei tahdo olla yksin. Kyselee minulta, onko minullakin suhteessani kurjaa. Hämmästyi todella, kun menimme mieheni kanssa naimisiin. Oli kuulema vuoden aikana iskostanut päähänsä ajatuksen, että hääpäivänä ilmotan, etten tahdokaan naimisiin..
Toinen ystävä erosi. Alkoi etsimällä etsiä minun parisuhteestani vikoja, keksi kaikenlaisia juttuja, jotta saisi kylvettyä riitaa. Esimerkiksi kerran soitti minulle. Oli kuulema nähnyt mieheni muutama minuutti sitten autossa toisen naisen kanssa. Lähekkäin. Minä sitten sanoin, että kumma juttu, kun ollaan miehen kanssa oltu kaksi päivää mökillä, nytkin tuossa nokan edessä ruokaa laittaa.
Tuli hiljaista, tuumasi että kai sitten näki väärin.
Joillakin se on kateus, joillakin varmaan toive vertaistuesta.
Naisten välinen ystävyys on upeaa.
Juuri lapsen saanut usein hehkuttelee miten ihanaa on kun on vauva ja "sunkin pitäisi..."
Juuri koiran/kissanpennun ottanut hehkuttaa miten ihanaa se on, ja "kyllä sunkin pitäisi...
Uuden miehen löytänyt hehkuttaa rakkauttaan ja alkaa parittaa ystäviään, "kyllä sunkin pitäisi..."
Eronneen mielestä ystävänkin pitäisi erota...että saisi vertaistukea
Mun suhdetta moni on pitänyt hetken juttuna, ja hyväntahtoisesti on naureskeltu että kyllä kyllä, taloa katsotte kylläkyllä, että oikein kihloihin meinaatte mennä. Kun tässä nyt on jo vuosia oltu kimpassa, niin ei ole enää tuollaista kuulunut. Mitään tukea emme ole saaneet niiltä tahoilta, joilta sitä ajattelin tulevan suhteellemme, mutta sitäkin enemän niiltä ihmisiltä joista ei olisi uskonut :) Näen tämän niin, että tämä ensimmäinen porukka ei oikeastaan ole ollut läheisiäni sillä tavalla mitä itse arvostan, ja tämä toinen porukka taas sitten osaa iloita toisten puolesta ja toivoa hyvää. Häät on tulossa, ja mieleni tekisi olla kutsumatta näitä jotka vihjailivat ja "tiesivät" ettei meistä mitään tule, mutta saa nyt nähdä. sitten.
Itse olen elänyt kaikissa ystävieni parisuhde, ja suhteettomuus-tiloissa sydämellä mukana, tukien ja ollen aidosti iloinen tai harmistunut ystävän puolesta. Muistan pitkästä sinkkuajastani sen miten vähän minulle riitti heillä aikaa, kun piti olla perheen kanssa, ja kun he sitten erosivat, niin sekin oli vähän minun syytäni, kun minun olisi pitänyt varoittaa ettei kannata tuollaiseen suhteeseen lähteä. Nämä samat ovat sitten olleet tosi yrmeitä kun minä löysin sen elämänkumppanini. Vaikka minä olin iloinen heidän löytäessään omansa, tai kun he vielä luulivat niin, vaikka ero sitten tulikin. He eivät myöskään osaa ottaa huomioon sitä, että minä olin sinkku silloin kun HE seukkailivat tahoillaan, että on ihan luonnollista että he ovat sinkkuja, vaikka minä olenkin pitkässä parisuhteessa. En ymmärrä mitä koko suhde edes ystävyyteen liittyy, mutta varmaan se joillakin sitten näin on.
Joo, haluaisi. Katuu omaa eroaan.