Lue keskustelun säännöt.
Itkettää, kun lapsi muuttaa
16.08.2019 |
Tämä on järkyttävää. Miten voi tulla ja olla nyt jo niin kova ikävä, kun nuori muuttaa opiskelemaan? Juuri olin hänen tyhjenevässä huoneessaan, ja itkuhan siinä tuli. Monet itkut olen jo itkenyt, ja tulen varmasti vielä itkemään. Ja kyseessä on ainoa lapsi.
Tottakai olen iloinen ja ylpeä, kun hän pääsi suorittamaan haluamaansa tutkintoa yliopistoon, mutta emme asu edes samassa kaupungissa. Matkaa on yli 100 km, joten ei sitä tuosta noin vaan aamukahvilla poiketa nuoren luona.
Antakaa selviytymisvinkkejä!!!
Kommentit (9)
En osaa antaa. Mulla kävi kivuttomasti. Kotona tosin pari muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se ohi menee. Kuvittele kun meillä molemmat läksi samalla viikolla. Toisen luokse oli tunnin ajomatka, toisen luo kolmen tunnin...
Läheisriippuvuus puskee päälle, tunnet itsesi arvottomaksi kun talossasi ei ole muita
Säälittävää vinkua asian perään minkä on tiennyt ainakin 18 vuotta
Tiedän, että en ole ainoa äiti tässä tilanteessa. Meidän nuoremme vain on aina ollut niin ihana nuorimies: hyväkäytöksinen, hyvä koulussa ja tosi järkevä, mutta ei mikään nössö, ja kyllä äidillä ja pojalla ollut aina läheiset välit ❤!
T.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä. Alkujärkytyksen mentyä ohi huomaat, miten arki helpottuu. Kaupassa ei tarvitse käydä niin usein ja ostettavan ruuan määrä vähenee. Vesilasku pienenee ja sähkölasku romahtaa. Minusta oli kiva, kun lapset soitti ja kysyi, miten uuni pestään ja miten tiikerikakku tehdään. Ihan parasta on, kun lapset laittavat kuvia tekemistään ruuista ja leipomuksista. Lasten luona käydessä minusta oli mukava mennä lapsen kanssa kauppaan ja ostaa kärry täyteen ruokaa ja muuta tarpeellista. Sinullakin lapsi asuu noin lähellä, joten kyllä hän alkuun tulee usein käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko ihan outo äiti, kun minua ei ole yhtään itkettänyt lasteni poismuutot?