Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
puran pahaa oloani tänne
24.07.2008 |
jaanpa tänne pahaa oloani. olen tehnyt vastaavaa aiemminkin, ja jo pelkkä kirjoittaminen ja asioiden setviminen näin auttaa. aiempiin kirjoituksiin olen saanut kommentteja, että mennä avioparikeskusteluun tms. ollaan me joskus käytykin. mulla kuitenkin kynnystä mennä, kun paikkakunta pieni ja tunnen sattumalta kummatkin kaksi henkilöä, jotka on töissä perheneuvottelukeskuksessa ja paikallisen kriisikeskuksenkin henkilökunta on tuttua. ok, voin harkita, jos hakeutuisimme jonnekin kauemmaksi ammattiauttajalle, vaikka välimatkat onkin pitkiä täällä itä-suomessa. mutta olisi kiva kuulla, jos olisi jotakin muuta kommenttia kuin kehotus hakea ammattiapua.
M
- - - * - - -
laitan neljä-vee poikaa nukkumaan. kysyn, haluaako hän vesilasin yöpöydälleen. minulle on melko yhdentekevää, onko pojalla vesilasi yöpöydällä. eli en ole sitä mieltä, että vesilasi olisi haitaksi mutta en toisaalta näe sitä ehdottoman tarpeellisenakaan: nelivuotias ei kuivu yhden yön aikana varsinkin kun voi käydä itsekin vessassa juomassa, jos siltä tuntuu. kysyin siis pojalta, haluaako hän lasin vai ei. kysyin osittain siksi, että poikaa harmitti, kun pitää mennä nukkumaan, ja ajattelin, että hän haluaa veden, niinkuin usein haluaakin, ja voi siis vastata kysymykseen myönteisesti ja saada hyvän mielen, kun äiti toteuttaa hänen toiveitaan. tai ainakin kysymys vie ajatukset pois siitä, että pitää mennä nukkumaan, kun joutuukin miettimään, haluaako vettä vai ei. no, poika kuitenkin vastasi, että ei halua vettä, osittain varmaan harmistuksesta siitä, että on nukkumaanmenon aika.
poika meni nukkumaan ilman vesilasia. sängyssä ollessa hän kuitenkin alkaa itkemään, että haluaa vettä. olen viereisessä huoneessa enkä reagoi pyyntöihin. miehen mielestä minä olen joustamaton; hänen mielestään minä voisin viedä juomalasin pojalle, vaikka poika hetkeä aiemmin on sanonut, ettei halua vesilasia. miehen selityksenä se, että poika harmistuksissaan sanoi, ettei halua vettä ja oikeasti kuitenkin haluaa.
poika jatkaa veden vonkumista, mistä seuraa keskustelu miehen kanssa miten itkemiseen tulisi suhtautua. minua itku ei haittaa ja kun asumme omakotitalossa, ei se haittaa naapureitaan. mielestäni poika saa itkeä harmistusitkuaan suunnilleen niin pitkään kuin haluaa. tosin myönnän jälkikäteen pohdittuna, että olisin voinut käydä pojan huoneessa kerran tai pari sanomassa, etten aio vesilasia tuoda. muuten en harmistusitkuun halua reagoida, koska jos reagoisin harmistusitkuun, olisi se mielestäni pojan palkkaamista. hän hakee huomiota huutamisellaan, ja saisi sitä, jos reagoisin huutamiseen. olen siis huomioimatta huutamista. illan suussa se tarkoittaa, että poika saattaa nukahtaa itkuunsa. muuhun aikaan päivästä se tarkoittaa, että poika huutaa aikansa ja lopettaa sitten. en näe pahana, että lapsi nukahtaa itkuunsa. enkä myöskään sitä, että aikansa itkettyään lopulta tyyntyy itsestään.
miehen mielestä tapani ole reagoimatta lapsen harmistusitkuun on julma. minun mielestäni ei, koska lapsi tietää varsin hyvin, että olen viereisessä huoneessa valvomassa, että hän nukahtaa. lapsi ei siis mielestäni voi esimerkiksi kokea, että hänet on jätetty yksin. ja yritän kyllä tarkkaan kuunnella, että kyse on nimenomaan harmistusitkusta, koska esimerkiksi pelkoitkuun menen toki heti lohduttamaan.
...
Kommentit (28)
lapsi pelkää, itkee ja pelkää.
Mies ei todellakaan ole ainoa syyllinen vaan sinä olet yhtä paljon syyllinen teidän perheen pahaan oloon.
Laita se vesi lapsen pöydälle, lukekaa vuoroilloin iltasatu ja peitelkää pienokainen, toivottakaa hyvää yötä ja kertokaa rakastavanne häntä.
Näyttäkää illalla viimeiseksi lapselle että välinne on kunnossa. Lapsi pelkää sängyssään ja ajattelee olevansa syyllinen teidän riitelyyn ja miehen huutoon.
Nukkumaanmenohetkessä on tärkeää että on rauhallista ja erimielisyydet on sovittu. Lapsi saa paremmin unen ja nukkuu levollisemmin kun ei tarvitse pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...jatkettiin keskustelua miehen kanssa siitä, miten tulisi reagoida lapsen harmistusitkuun. keskustelu ei tuntunut mieheni mielestä johtavan eteenpäin. hänen mielestään minä jankutin samaa asiaa. ja sitten tapahtui se, mitä on tapahtunut aiemminkin ja tulee varmaan tapahtumaan niin kauan kuin yhdessä olemme. miehelläni menee hermo ja hänelle tulee tarve saada minut hiljaiseksi sillä mikrosekunnilla keinolla millä hyvänsä. ja se keino on, että hän pyrkii uhkaamaan minua jonkin esineen heittämisellä, nostamalla kättään äkillisesti ylös tai heittämällä hieman minusta ohi jonkin pehmeän esineen. ..
Miehelläsi ei ehkä ole oikeita keinoja poikkasta sun jääräpäistä väittelyä. Jospa seuraavan kerran jähmettyisit hiljaiseksi kun mies tekee Time aut-käsi merkin. Ja menet kanssa!
Lätty olisi jo lätissyt.
nainen oon
Kun hän haluaa sanoa jotain, niin hänhän sanoo, eikä välitä siitä, mitä toisella on sanottavana. Tai saattaa välittää sen verran, että lopettaa saarnansa muutamaksi sekunniksi ja jatkaa sitten lausetta täsmälleen siitä mihin on jäänyt. Lisäksi saarnat olivat yleensä aiheettomia. Onneksi ei tarvitse enää asua hänen kanssaan.
Tuo, ettet kuuntele, kuulostaa tosiaan vähän samalta kuin mitä isäni kanssa on vähitellen pakko oppia tekemään. Toisen sanottava on tarpeetonta ja aiheetontakin, joten kuunteleminen vain aiheuttaisi pahaa oloa. Luonnollisesti on loukkaavaa olla kuuntelematta, joten jos tilanne menee tuollaiseksi, on syytä joko laittaa koko suhde remonttiin, tai erota. Itse en ainakaan aio enää ikinä asua isäni kanssa, koska en kestäisi sitä henkisesti. Kuulostaa siksi erikoiselta, että olette edelleen yhdessä.
Keskeyttämisen ymmärrän, mutten hyväksy. Olen itsekin joskus sortunut tuohon (en isäni kanssa, vaan parisuhteissa), ja kun siitä on huomautettu minulle asiallisesti, olen havainnut, kuinka typerää se on. Enhän voi tietää, mitä toinen aikoo sanoa (ristiriita tuon isääni liittyvän kanssa, kieltämättä). Keskeytän vain, koska olen niin ärtynyt. Koen jopa, että toinen on tyhmä, koska alkaa sanoa niin kuin luulen. Mutta todellisuudessa hän ei olekaan tyhmä, vaan minä olen kärsimätön ja oletan pieleen.
Tietääkö miehesikin, kuinka typerää jatkuva keskeyttely on? Vaikka kuinka luulisi tuntevansa toisen, ei silti voi olla varma, mitä hän on sanomassa, ennen kuin on kuunnellut loppuun.
Tuota miehesi pimenemistä en jotenkin hahmota. Toivottavasti tuo kuuntelu ja keskeyttely -puoli paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jopa joskus turvaudun fyysiseen uhkailuun (läpsin miestäni, joskus olen heittänyt lehdellä). En tiedä mistä olen tällaisen mallin saanut, muistaakseni lapsuudenkodissa ei ole ollut väkivaltaa, tosin äitini on aina alistanut isäni riidoissa sanoillaan (hän on heillä kielellisesti paljon vahvempi).
Tiedän, että tilanne on todella, todella väärin ja yritän aina hillitä itseni, ja sanon jopa miehelleni että "nyt tekisi mieli lyödä" tms. kun hän vain jatkaa riitaa ja saa sanotuksi paljon loukkaavampia ja kipeämpiä asioita kun minä ehdin edes miettiä. Joskus jos on tarpeeksi kuunnellut (eikä poislähteminen auta, mies seuraa perässä, joskus toki menen ulos tms. mutta hänellä on auto, minulla ei) niin tuntuu että sanat vain loppuvat kesken ja tavallaan "puolustan" itseäni fyysisesti. (kyse ei kyllä tosin tällöin ole enää asiallisesta riitelystä, vaan mieheni alkaa kutsua minua huoraksi, idiootiksi tms.)
Sanoisin, että tiedän että omassa käytöksessäni on vika. Koskaan ei saisi uhata toista fyysisesti. Toivoisin kuitenkin, että ette ahdistaisi miehiänne nurkkaan, se on todella raskasta kun toinen on runoilija haukkumasanojen suhteen ja toinen ei saa sanaa suustaan :~ (
Eihän tuosta puutu enää kuin tunnekaappaus-höpinä. Takerrutaan epäolennaisuuksiin (vesilasi), ei tunnisteta toisten tunteita tai ei ainakaan välitetä, muut on auttamatta aina väärässä ja omia puutteita ei ole tai niitä vähätellään.
Tämä porukka tarvitsisi ammattiapua, vakavasti.
Alue: Aihe vapaa
Siispä kiikuta joka ilta vesilasi pojan pöydälle kysymättä tarvitseeko sitä tai ei - yksinkertaista eikö totta. Vie vaikka kannullinen jos on tarpeen.
En todellakaan jaksanut lukea jaaritteluasi. Luin alusta kaksi tarinaasi ja pätkiä myöhemmin ja joitain kommentteja.