Ruumiista irtautuminen unen aikana

Miten tuon voi tietää, jos nukkuu?

Olen unihalvauksen aikana joskus päässyt vaeltelemaan asuntoa ympäri puolisokeana mutta tempautunut sitten takaisin sänkyyn halvaustilaan. Aivot taitaa vaan keppostella.

Se on uni, ei mikään ruumiista irtautuminen.

On kokemusta, tosin aika monta vuotta viime kerrasta. Uskon yliluonnollisia asioita tapahtuvan, on ollut muitakin, eli minulla ei ollut mikään unihalvaus kyseessä.

Unen ja valvetilan sekoittumonen jollain tapaa.

Lapsena pelkäsin tuota, kun luin jostain roskalehdestä Rauni-Leena Luukasen höpinöitä aiheesta.

Nykyposti, Hymy tms. jonka joku sukulainen oli vanhemmilleni tuonut.

Varoitteli, että jotkut obat lupllert, kun paluu ei onnistunutksan.

Itselläänkin muka oli kerran paluu vaikeaa kum pli kädet ristissä rinnalla....

Yritin nukkua niin, ettei mitkään raajat ole ristissä.

Toi en pelottava juttu oli Viktor Klimenkon profetia pian alkavasta maailmansodasta.

Älä huoli, kaasua vain päästi suoli

Olen käynyt kehostani irti monta kertaa ja omannut silloin yliluonnollisia voimia. Olen tarkoituksella esim lentänyt maapallon ympäri unissani ja se on ollut hauskaa "matkailua" Ole kohdannut täydellistä rauhaa, rakkautta ja nähnyt tuonpuolisen sielumaailman.

Joskus olen joutunut kuolemankokemuksiinkin. Niitä olen yrittänyt ohjata pois, mutta ne on ollut pakko kokea loppuun, vaikka olen tiennyt, miten ne etenevä. Samat kokemukset ovat toistuneet. Se on ollut inhottavaa, mutta ei kovin kivuliasta eikä kovin pelottavaa, kun siihen on tottunut. Kokemusten jälkeen vasta olen pystynyt heräämään uudelleen syntyneenä ja palanneena omaan kehooni.  

Minulta on kysytty tahdonko palata ja olen sillä ratkaisevalla hetkellä tahtonut, vaikka olo olisikin ollut mitä mukavin siellä. Tosin kerran en olisi tahtonut, mutta kun jo kuollut sukulaiseni kertoi selkokielellä mikä on tehtäväni, siis kesken elämässäni, niin päätin jatkaa tätä elämää. Monesti olen katsellut kehoani katosta käsin. Kehosta irti pystyy liikkumaan ja ajattelemaan eritavalla nopeasti.

Assburger kirjoitti:

Unen ja valvetilan sekoittumonen jollain tapaa.

Lapsena pelkäsin tuota, kun luin jostain roskalehdestä Rauni-Leena Luukasen höpinöitä aiheesta.

Nykyposti, Hymy tms. jonka joku sukulainen oli vanhemmilleni tuonut.

Varoitteli, että jotkut obat lupllert, kun paluu ei onnistunutksan.

Itselläänkin muka oli kerran paluu vaikeaa kum pli kädet ristissä rinnalla....

Yritin nukkua niin, ettei mitkään raajat ole ristissä.

Toi en pelottava juttu oli Viktor Klimenkon profetia pian alkavasta maailmansodasta.

Siis jotkut kuolleet kun paluu ei onnistunut, väitti Luukanen....

Mulle kävi tuota lapsena spontaanisti ja silloin pelkäsin sitä niin paljon, että välttelin nukahtamista sen pelossa, että en nukahdakaan vaan juuri kun olen nukahtamassa, heräänkin ihan skarppina, mutta irti ruumiistani. Sitten tuli pelot etten pääse takaisin ja paniikki, kunnes lopulta "putosin" kehooni, se siis tuntuu aina sellaiselta putoamiselta kun tulee irtautumiskokemuksesta takaisin kehoon. 

Jossain teini-iässä lopetin pelkäämästä kokemusta luettuani kirjastosta Oshoa sun muuta esoteerista, ja päätin tutkia asioita ruumiistairtautumistilassa. Vaeltelin rauhassa, katselin sängyllä nukkuvaa ruumistani ulkopuolelta, kokeilin miten tahto vaikuttaa siinä tilassa aineeseen, mitä mielikuvituksella voi tehdä, miten voi liikkua jne. Se oli tosi kiinnostavaa! Nykyään keski-ikäisenä yleensä olen suurimman osan nukkumisesta koko ajan tietoinen siitä että nukun ja milloin olen ruumiissani ja milloin en. 

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt kehostani irti monta kertaa ja omannut silloin yliluonnollisia voimia. Olen tarkoituksella esim lentänyt maapallon ympäri unissani ja se on ollut hauskaa "matkailua" Ole kohdannut täydellistä rauhaa, rakkautta ja nähnyt tuonpuolisen sielumaailman.

Joskus olen joutunut kuolemankokemuksiinkin. Niitä olen yrittänyt ohjata pois, mutta ne on ollut pakko kokea loppuun, vaikka olen tiennyt, miten ne etenevä. Samat kokemukset ovat toistuneet. Se on ollut inhottavaa, mutta ei kovin kivuliasta eikä kovin pelottavaa, kun siihen on tottunut. Kokemusten jälkeen vasta olen pystynyt heräämään uudelleen syntyneenä ja palanneena omaan kehooni.  

Minulta on kysytty tahdonko palata ja olen sillä ratkaisevalla hetkellä tahtonut, vaikka olo olisikin ollut mitä mukavin siellä. Tosin kerran en olisi tahtonut, mutta kun jo kuollut sukulaiseni kertoi selkokielellä mikä on tehtäväni, siis kesken elämässäni, niin päätin jatkaa tätä elämää. Monesti olen katsellut kehoani katosta käsin. Kehosta irti pystyy liikkumaan ja ajattelemaan eritavalla nopeasti.

Selko- ja valveunet, itsesuggestio selittänevät matkasi, vaikka ne sinulle tosia ovatkin.

Tätä tapahtuu minulle unen ja valveen rajamailla, en siis ole täydessä unessa.

Se alkaa tärinällä koko kehon läpi, mutta kun melkein pääsen irti, herään. Tänä aamuna se tapahtui kolme kertaa...

jos joku mulle tätä kertoisi, pitäisin hulluna.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Tätä tapahtuu minulle unen ja valveen rajamailla, en siis ole täydessä unessa.

Se alkaa tärinällä koko kehon läpi, mutta kun melkein pääsen irti, herään. Tänä aamuna se tapahtui kolme kertaa...

jos joku mulle tätä kertoisi, pitäisin hulluna.

-ap

Kokemus on kuitenkin valtavan tavallinen. Joissain perinteissä ja uskonnoissa ihan tietoisesti tavoiteltu tila. Täällä nyky-Suomessa kun ollaan niin kovin tieteellisiä ja myös medikalisoivia, heti aletaan ihmetellä mikä HÄIRIÖ on kyseessä ja etsiä äkkiä älyllisiä selityksiä. Vaikka yhtä hyvin kokemuksen voisi vaan antaa olla mikä on miettimättä mistä se johtuu tms. 

Itse olen ihan tietoisesti ja työllä ja vaivalla opetellut irrottamaan astraalikehoni fyysisestä kehosta, myös ihan täysin valvetilassa. Esim. synnytys ilman kivunlievitystä ei ollut mitenkään epämiellyttävä, koska kivuliaimmissa vaiheissa irrotin tietoisuuteni kehostani ja olin vaillla kipua, vapaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihan tietoisesti ja työllä ja vaivalla opetellut irrottamaan astraalikehoni fyysisestä kehosta, myös ihan täysin valvetilassa. Esim. synnytys ilman kivunlievitystä ei ollut mitenkään epämiellyttävä, koska kivuliaimmissa vaiheissa irrotin tietoisuuteni kehostani ja olin vaillla kipua, vapaa.

Enpä ole tällaista ennen kuullut. Onko kukaan muu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihan tietoisesti ja työllä ja vaivalla opetellut irrottamaan astraalikehoni fyysisestä kehosta, myös ihan täysin valvetilassa. Esim. synnytys ilman kivunlievitystä ei ollut mitenkään epämiellyttävä, koska kivuliaimmissa vaiheissa irrotin tietoisuuteni kehostani ja olin vaillla kipua, vapaa.

Enpä ole tällaista ennen kuullut. Onko kukaan muu?

Teen tuota hammaslääkärin tuolissa eli yritän siirtää tietoisuuteni kattolamppuun, etten tuntisi kipua. Tämä sen vuoksi, ettei lääkärini mielellään puuduta, ellei ole isompi operaatio. Itse taas olen aika iso pelkopotilas, mutta tämä lääkäri on hyvä.

Irtaudun ruumiista vain valveilla ollessani. 

t. nekrofiili

minä irtaudun useinkin öisin ruumiistani ja vaellan naapurin rouvan sänkyyn...

m56

Varo ettet irtaudu sielusta, se tapahtuu helposti tuon ruumiista irtautumisen yhteydessä.

Unihalvaus taitaa olla se, että keho on halvaantunut mutta mieli melkein hereillä ja alkaa kuvitteleen tai näkeen juttuja. Tuo kehosta irtautuminen vaatii kans sen halvaustilan, sitten ikään kuin liikuttais vaikka käsiä ja nousis ylös, mutta keho jää paikalleen. Mulla on muutaman kerran käyny tää, ja varsinkin se kehoon palautuminen on jänskän tuntosta. Ikään kuin sukeltais takas sinne, kääntyis ja kääntyis ja sitten olis "takas paikallaan" tää on niinkö eri asia mutta sama asia kuin unet. Se että on tietyllä tapaa tapahtumassa mukana tietoisena tekee siittä tosi siistin kokemuksen

Täysin normaalia/tavallista valveunelle. Myös ja varsinkin ne tärinät ja rahinat.