Lue keskustelun säännöt.
Onko ainuttakaan hyvää syytä yli 20-vuotiaan asua vanhempien luona?
14.08.2019 |
ZAAAAD Naapurin kakara on minun laskujen mukaan jo paljon yli 20. Lukion taisi käydä, sen jälkeisistä liikkeistä ei tietoa. Jossakin se päivisin käy. Miksei sen ikäinen voisi asua jo omillaan!?
Kommentit (48)
Minun 21-vuotiaani asuu luonani, koska meillä ei ole rahaa hankkia hänelle omaa asuntoa, koska hän ei saa asuntolapaikkaa koulun sijaitessa samalla paikkakunnalla ja koska hänellä on ollut vaikea sairaus taustalla. Lapsen isä hylkäsi meidät lapsen täyttäessä 18 vuotta ja sen jälkeen olemme eläneet toinen toistamme tukien ja jakaen asumis- ja ruokamenot. Me tulemme hyvin toimeen keskenämme ja rakastamme toisiamme hyvin paljon.,
Hanki hyvä ihminen itsellesi OMA ELÄMÄ sen sijaan, että koetat loisia toisten elämässä. Me emme ole velkaa sinulle tai kellekään ja teemme parhaamme niillä resursseilla, jotka käytössämme ovat. Mitään etuuksia emme nosta, vaikka olisimme niihin oikeutettuja, ja lapsi elää opintolainalla, jonka maksaa valmistuttuaan takaisin.
Ja ole niin hyvä ja haista pazka, sinä typerä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkin sain paljon kuulla seuranhaussa siitä, että asuin vanhempien luona liki 30v asti. Mitä se ketään liikuttaa? Isohko omakotitalo ja maksoin osani kuluista, sekä tein osan pihatöistä ja muista. Säästin.
Siirryin siitä omistusasuntoon ja vaikka velkaa onkin, kaikki varani käyttäen saisin maksettua pois.
Sellaista ahdasmielisyyttä, jos kaikki eivät toimi samalla tavalla.Totta kai se liikuttaa mahdollista tulevaa kumppania paljonkin. On täysin eri asia seurustella itsenäisen, aikuisen ihmisen kanssa kuin vanhemmissaan roikkuvan ihmisen kanssa. Saat siis tehdä valintasi, mutta turha ruikuttaa jos deittimarkkinoilla ei näy menestystä.
/10
Ehkä se itsenäisyys ja aikuisuus ei kuitenkaan riipu siitä, asuuko saman katon alla vanhempiensa kanssa vai ei. Tiedän parikin tapausta, joissa aikuinen mies asuu omassa kämpässä (tai no, omassa ja omassa, vuokrakämppä ja sossu maksaa vuokran) ja äiti käy lähes päivittäin siivoamassa ja laittamassa ruokaa ja pesemässä pyykit.
Sitten taas tapaukset, jotka asuvat vanhempien luona, mutta käyvät töissä ja maksavat omat kulunsa ja hoitavat itse omat asiansa.
Kumpi noista nyt sitten osoittaa enemmän aikuisuutta ja itsenäisyyttä?
Minä en tunne tällaisia vanhempien nurkissa loisivia ihmisiä lainkaan, en myöskään sellaisia jotka näennäisesti asuvat muualla mutta äiti hoitaa silti kaiken. Mutta kyllä se on aivan selvä asia että noin pääsääntöisesti normaalia ja itsenäistä aikuisen ihmisen elämää viettävä ihminen tosiaan on itsenäisempi kuin se äidin helmoissa pysyttelevä. Eikä jälkimmäinen varmasti ole deittimarkkinoilla kovin kuumaa kamaa.
/10
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkin sain paljon kuulla seuranhaussa siitä, että asuin vanhempien luona liki 30v asti. Mitä se ketään liikuttaa? Isohko omakotitalo ja maksoin osani kuluista, sekä tein osan pihatöistä ja muista. Säästin.
Siirryin siitä omistusasuntoon ja vaikka velkaa onkin, kaikki varani käyttäen saisin maksettua pois.
Sellaista ahdasmielisyyttä, jos kaikki eivät toimi samalla tavalla.Totta kai se liikuttaa mahdollista tulevaa kumppania paljonkin. On täysin eri asia seurustella itsenäisen, aikuisen ihmisen kanssa kuin vanhemmissaan roikkuvan ihmisen kanssa. Saat siis tehdä valintasi, mutta turha ruikuttaa jos deittimarkkinoilla ei näy menestystä.
/10
Ehkä se itsenäisyys ja aikuisuus ei kuitenkaan riipu siitä, asuuko saman katon alla vanhempiensa kanssa vai ei. Tiedän parikin tapausta, joissa aikuinen mies asuu omassa kämpässä (tai no, omassa ja omassa, vuokrakämppä ja sossu maksaa vuokran) ja äiti käy lähes päivittäin siivoamassa ja laittamassa ruokaa ja pesemässä pyykit.
Sitten taas tapaukset, jotka asuvat vanhempien luona, mutta käyvät töissä ja maksavat omat kulunsa ja hoitavat itse omat asiansa.
Kumpi noista nyt sitten osoittaa enemmän aikuisuutta ja itsenäisyyttä?
Minä en tunne tällaisia vanhempien nurkissa loisivia ihmisiä lainkaan, en myöskään sellaisia jotka näennäisesti asuvat muualla mutta äiti hoitaa silti kaiken. Mutta kyllä se on aivan selvä asia että noin pääsääntöisesti normaalia ja itsenäistä aikuisen ihmisen elämää viettävä ihminen tosiaan on itsenäisempi kuin se äidin helmoissa pysyttelevä. Eikä jälkimmäinen varmasti ole deittimarkkinoilla kovin kuumaa kamaa.
/10
Niin mielikuvia ja olettamuksia. Miksipä siihen ihmiseen oikeasti tutustuisi?
On hyviä syitä, vaikkeivät kaikki niitä hyviksi miellä.
Esimerkiksi opiskelu samalla paikkakunnalla, säästäminen omaan asuntoon, vanhemmat tarvitsevat apua, tai vaikka yksinäisyyden torjunta.
Mielestäni on sekin itsenäisyyden merkki, että tekee omalta kannaltaan perustellun ratkaisun välittämättä mahdollisesta stigmasta jonka siitä saattaa saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkin sain paljon kuulla seuranhaussa siitä, että asuin vanhempien luona liki 30v asti. Mitä se ketään liikuttaa? Isohko omakotitalo ja maksoin osani kuluista, sekä tein osan pihatöistä ja muista. Säästin.
Siirryin siitä omistusasuntoon ja vaikka velkaa onkin, kaikki varani käyttäen saisin maksettua pois.
Sellaista ahdasmielisyyttä, jos kaikki eivät toimi samalla tavalla.Totta kai se liikuttaa mahdollista tulevaa kumppania paljonkin. On täysin eri asia seurustella itsenäisen, aikuisen ihmisen kanssa kuin vanhemmissaan roikkuvan ihmisen kanssa. Saat siis tehdä valintasi, mutta turha ruikuttaa jos deittimarkkinoilla ei näy menestystä.
/10
Ehkä se itsenäisyys ja aikuisuus ei kuitenkaan riipu siitä, asuuko saman katon alla vanhempiensa kanssa vai ei. Tiedän parikin tapausta, joissa aikuinen mies asuu omassa kämpässä (tai no, omassa ja omassa, vuokrakämppä ja sossu maksaa vuokran) ja äiti käy lähes päivittäin siivoamassa ja laittamassa ruokaa ja pesemässä pyykit.
Sitten taas tapaukset, jotka asuvat vanhempien luona, mutta käyvät töissä ja maksavat omat kulunsa ja hoitavat itse omat asiansa.
Kumpi noista nyt sitten osoittaa enemmän aikuisuutta ja itsenäisyyttä?
Minä en tunne tällaisia vanhempien nurkissa loisivia ihmisiä lainkaan, en myöskään sellaisia jotka näennäisesti asuvat muualla mutta äiti hoitaa silti kaiken. Mutta kyllä se on aivan selvä asia että noin pääsääntöisesti normaalia ja itsenäistä aikuisen ihmisen elämää viettävä ihminen tosiaan on itsenäisempi kuin se äidin helmoissa pysyttelevä. Eikä jälkimmäinen varmasti ole deittimarkkinoilla kovin kuumaa kamaa.
/10
Ma tunnen molemmat tyypit ja ovat viela keskenaan veljekset - mun naapureiden jalkikasvu, joista toinen nyt 31 ja toinen 29.
Muistan kun viela pari vuotta sitten heidan vanhemmat pyysivat kesalomalle lahtiessaan etta "katsoisin poikien peraan vahan". Joo katsoinkin, ihan kivat perat oli molemmilla.
Tama 29-vuotias asuu nyt omillaan, oli n. kaksi viikkoa muuton jalkeen heittanyt kaikki vanhempiensa ostamat lihat pakkasesta roskiin, koska "niista oli paivays mennyt". (Joo, vanhemmat olivat siis ostaneet pakastimen tayteen ruokaa hanelle.)
31-vuotias asuu kotona, on ravintolassa toissa mutta ei osaa edes paistaa munaa. Vanhemmat siis laittavat ruuat. Ja myos pesevat pyykit ja siivoavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisivat asua pidempäänkin kotona. Älytön on maailma, jossa rahaton 18v mukula muuttaa veronmaksajien rahoilla yksin asumaan.
Meillä lapsi joutui ensimmäisen opiskeluvuoden jonottamaan opiskelukämppää Otaniemestä ja asui sen ajan kotona Tapiolassa.
Paljon puhutaan yksinäisyyden torjunnasta. Aikuisten yhteistalous, olivatpa sitten sukua tai ei, auttaisi siihen ettei tarvitse syödä päivän pääateriaa yksin. Toivon että tällainen yhteisöllisyys vaan lisääntyy, se voisi pelastaa monta toivottomalts yksinäisyydeltä elämän eri vaiheissa. Siinäpä ainakin yksi ja erittäin tärkeä syy vastaukseksi aloittajalle.