Onko ainuttakaan hyvää syytä yli 20-vuotiaan asua vanhempien luona?

Itse asuin vielä 31 vuotiaana kotona, muutin suoraan omistusasuntoon jonka maksu meni kätevästi suoraan käteisellä ilman turhia lainoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin sain paljon kuulla seuranhaussa siitä, että asuin vanhempien luona liki 30v asti. Mitä se ketään liikuttaa? Isohko omakotitalo ja maksoin osani kuluista, sekä tein osan pihatöistä ja muista. Säästin.

Siirryin siitä omistusasuntoon ja vaikka velkaa onkin, kaikki varani käyttäen saisin maksettua pois.

Sellaista ahdasmielisyyttä, jos kaikki eivät toimi samalla tavalla.

Totta kai se liikuttaa mahdollista tulevaa kumppania paljonkin. On täysin eri asia seurustella itsenäisen, aikuisen ihmisen kanssa kuin vanhemmissaan roikkuvan ihmisen kanssa. Saat siis tehdä valintasi, mutta turha ruikuttaa jos deittimarkkinoilla ei näy menestystä.

/10

Ihme uhriutuja oot, ihan kuin se olis sulta jotenkin pois, eikä kaveri edes ruikuttanut asiasta mitenkään.

Katkera/10

Helsingissä ainakin olisi fiksumpaa asua kotona vielä yliopisto- ja amk-opiskelijana. Asuntoja siellä niin vähän, säästyisipä asunnot sitten niille jotka muuttavat muualta Suomesta. Ja tämä vain siis jos on itsellä perhe, joka on normaali eikä esim. alkoholistiperhe tai muuten tulehtunut tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin sain paljon kuulla seuranhaussa siitä, että asuin vanhempien luona liki 30v asti. Mitä se ketään liikuttaa? Isohko omakotitalo ja maksoin osani kuluista, sekä tein osan pihatöistä ja muista. Säästin.

Siirryin siitä omistusasuntoon ja vaikka velkaa onkin, kaikki varani käyttäen saisin maksettua pois.

Sellaista ahdasmielisyyttä, jos kaikki eivät toimi samalla tavalla.

Totta kai se liikuttaa mahdollista tulevaa kumppania paljonkin. On täysin eri asia seurustella itsenäisen, aikuisen ihmisen kanssa kuin vanhemmissaan roikkuvan ihmisen kanssa. Saat siis tehdä valintasi, mutta turha ruikuttaa jos deittimarkkinoilla ei näy menestystä.

/10

Ihme uhriutuja oot, ihan kuin se olis sulta jotenkin pois, eikä kaveri edes ruikuttanut asiasta mitenkään.

Katkera/10

Ei ole minulta pois missään nimessä, ei vaikuta elämääni millään lailla.

Ja kyllä hän ihmetteli, miksi saa seuranhaussa kuulla siitä että asuu vanhemillaan kolmekymppisenä. Minä vastasin tähän ihmettelyyn.

/10

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin sain paljon kuulla seuranhaussa siitä, että asuin vanhempien luona liki 30v asti. Mitä se ketään liikuttaa? Isohko omakotitalo ja maksoin osani kuluista, sekä tein osan pihatöistä ja muista. Säästin.

Siirryin siitä omistusasuntoon ja vaikka velkaa onkin, kaikki varani käyttäen saisin maksettua pois.

Sellaista ahdasmielisyyttä, jos kaikki eivät toimi samalla tavalla.

Totta kai se liikuttaa mahdollista tulevaa kumppania paljonkin. On täysin eri asia seurustella itsenäisen, aikuisen ihmisen kanssa kuin vanhemmissaan roikkuvan ihmisen kanssa. Saat siis tehdä valintasi, mutta turha ruikuttaa jos deittimarkkinoilla ei näy menestystä.

/10

Ne sossun luukulta "itsenäisyytensä" saavat ovatkin kovin paljon aikuisempia.

On: voi pelata tietokoneella ja mölytä aina kun haluaa, ruoka tulee valmiina pöytään, ei tarvitse ponnistautua kesätöihin eikä rahaa kulu näkkileivän ostoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha. Itse en ollut sen luontoinen että olisin halunnut asua, mutta esim. veljeni asuin vanhemmilla yliopiston loppuun asti ja säästi paljon rahaa niin. Plus ilmaiset ruoat, pyykinpesu tms. Ja kun se ei vanhemmillenikaan ollut mitenkään vastenmielistä vaan kannustivat hyväksikäyttämään ilmaisen asumisen, niin mitäpä pahaa tuossa olisi? Itse en tosiaan pystynyt kun halusin olla vapaa, bilettää, tuoda kämpilleni tarvittaessa poikakaveria tms, mutta niille joiden luonteelle sopii niin voi olla ihan ok.

Se on äärimmäisen vässykämäistä ja laiskuutta. Yliopistossa opiskeleva tai sen ikäinen on jo siinä määrin aikuinen että osaisi kyllä asua omassa asunnossaan, jos vaan jaksaisi viitsiä. Rahan säästäminen on vain tekosyy ja osoitus myös ahneudesta.

Aika harva 20ja risat asuu itsenäisesti. Noin 99% asuu yhteiskunnan varoilla. Eli kiitos jokaiselle, joka sopii asumaan oman perheensä kanssa eikä vain näennäisen itsenäisyyden takia hanki vuokrakämppää minkä yhteiskunta rahoittaa. Meidän pitäisi olla tyytyväisiä jokaisesta tuollaisesta järjestelystä!

Toki moni joutuu ’pakon edessä’ muuttamaan kun sieltä kotoa on kovin pitkä matka opiskelupaikkakunnalle, ja kiitos myös yhteiskunnalle siitä, että tämä on tukien avulla mahdollista ihan jokaiselle !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin sain paljon kuulla seuranhaussa siitä, että asuin vanhempien luona liki 30v asti. Mitä se ketään liikuttaa? Isohko omakotitalo ja maksoin osani kuluista, sekä tein osan pihatöistä ja muista. Säästin.

Siirryin siitä omistusasuntoon ja vaikka velkaa onkin, kaikki varani käyttäen saisin maksettua pois.

Sellaista ahdasmielisyyttä, jos kaikki eivät toimi samalla tavalla.

Totta kai se liikuttaa mahdollista tulevaa kumppania paljonkin. On täysin eri asia seurustella itsenäisen, aikuisen ihmisen kanssa kuin vanhemmissaan roikkuvan ihmisen kanssa. Saat siis tehdä valintasi, mutta turha ruikuttaa jos deittimarkkinoilla ei näy menestystä.

/10

Ihme uhriutuja oot, ihan kuin se olis sulta jotenkin pois, eikä kaveri edes ruikuttanut asiasta mitenkään.

Katkera/10

Ei ole minulta pois missään nimessä, ei vaikuta elämääni millään lailla.

Ja kyllä hän ihmetteli, miksi saa seuranhaussa kuulla siitä että asuu vanhemillaan kolmekymppisenä. Minä vastasin tähän ihmettelyyn.

/10

Ei ihmetellyt ja puhui asumisesta menneessä aikamuodossa asuen nyt omistusasunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

up

Oliko sulla joku erityinen syy olla niin kiinnostunut toisten ihmisten asioista?

Hihii... 

Kyllähän siinä säästää rahaa, mutta EN ENÄÄ IKINÄ MUUTA YHTEEN parikymppisen, koko ikänsä vanhempiensa luona asuneen miehen kanssa yhteen.

Siinä voi olla varakkaampi, mutta elämäm_koulut jää käymättä! Vaikka vanhemmat olivat veloittaneet eksän asumisesta jotain pientä, niin elämänhallinta jäi tyttöystävän opetettavaksi. Ihan kuin muutto, uusi elämäntilanne yms eivät olisi muutenkin stressaavia, niin samalla olisi pitänyt jaksaa opastaa 23-vuotias MIES hellästi taloudenpitoon, elämisen budjetointiin jne.

Että jos kotikotona voi törsätä lähes kaiken ja vielä jää säästöönkin, niin vuokraosuus tekee aika ison loven törsääjän käyttövaroihin. Samoin se ei ole mikään syy jättää pyykit pyykkäämättä ja kaupassakäynnit tekemättä, että parikymppisen voimavarat eivät kertakaikkiaan riitä sekä opiskeluun, 12h/vko työhön ja taloudenpitoon.

Minun voimieni piti riittää sekä taloudenpitoon että miehen huoltamiseen! Noh, pitkä suhde päättyi 3 kk yhdessä asumiseen. Eikä mies ollut enää tervetullut myöskään kotiinsa... No aivot kypsyvät 25-vuotiaaksi asti. Miehellä on peräti kaksi vuotta aikaa kypsyä aikuiseksi.

Menin naimisiin 21-vuotiaana ja erosin 23-vuotiaana. Muutin takaisin vanhempieni luokse pariksi vuodeksi jotta sain asuntosäästöjä aikaiseksi. Ostin sitten oman asunnon, johon muutin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin sain paljon kuulla seuranhaussa siitä, että asuin vanhempien luona liki 30v asti. Mitä se ketään liikuttaa? Isohko omakotitalo ja maksoin osani kuluista, sekä tein osan pihatöistä ja muista. Säästin.

Siirryin siitä omistusasuntoon ja vaikka velkaa onkin, kaikki varani käyttäen saisin maksettua pois.

Sellaista ahdasmielisyyttä, jos kaikki eivät toimi samalla tavalla.

Totta kai se liikuttaa mahdollista tulevaa kumppania paljonkin. On täysin eri asia seurustella itsenäisen, aikuisen ihmisen kanssa kuin vanhemmissaan roikkuvan ihmisen kanssa. Saat siis tehdä valintasi, mutta turha ruikuttaa jos deittimarkkinoilla ei näy menestystä.

/10

Ihme uhriutuja oot, ihan kuin se olis sulta jotenkin pois, eikä kaveri edes ruikuttanut asiasta mitenkään.

Katkera/10

Ei ole minulta pois missään nimessä, ei vaikuta elämääni millään lailla.

Ja kyllä hän ihmetteli, miksi saa seuranhaussa kuulla siitä että asuu vanhemillaan kolmekymppisenä. Minä vastasin tähän ihmettelyyn.

/10

Ei ihmetellyt ja puhui asumisesta menneessä aikamuodossa asuen nyt omistusasunnossa.

Luitko edes sitä kommenttia? Jostain syystä en saa liitettyä sitä tähän, mutta siinä hän ihmettelee että mitä se muita seuranhaussa liikuttaa jos hän asuu kolmekymppisenä kotona. Minä vastasin tähän kysymykseen ja sinä hermostuit.

/10

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin sain paljon kuulla seuranhaussa siitä, että asuin vanhempien luona liki 30v asti. Mitä se ketään liikuttaa? Isohko omakotitalo ja maksoin osani kuluista, sekä tein osan pihatöistä ja muista. Säästin.

Siirryin siitä omistusasuntoon ja vaikka velkaa onkin, kaikki varani käyttäen saisin maksettua pois.

Sellaista ahdasmielisyyttä, jos kaikki eivät toimi samalla tavalla.

Totta kai se liikuttaa mahdollista tulevaa kumppania paljonkin. On täysin eri asia seurustella itsenäisen, aikuisen ihmisen kanssa kuin vanhemmissaan roikkuvan ihmisen kanssa. Saat siis tehdä valintasi, mutta turha ruikuttaa jos deittimarkkinoilla ei näy menestystä.

/10

Ahaa, eli jos onnistuisin saamaan töitä mun kotiseudulta ja muuttaisin takaisin ukin 250 neliöiseen omakotitaloon, jossa on maailman ihanin puutarha ja uima-allas pihalla, niin olisin vanhapiika mun loppuelämän ajan:D Voi kauhistus!!! Varmaan mun kannattaisi asua sittenkin 20 neliön vuokrayksiössä kaiken varalta:)

N23

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin sain paljon kuulla seuranhaussa siitä, että asuin vanhempien luona liki 30v asti. Mitä se ketään liikuttaa? Isohko omakotitalo ja maksoin osani kuluista, sekä tein osan pihatöistä ja muista. Säästin.

Siirryin siitä omistusasuntoon ja vaikka velkaa onkin, kaikki varani käyttäen saisin maksettua pois.

Sellaista ahdasmielisyyttä, jos kaikki eivät toimi samalla tavalla.

Totta kai se liikuttaa mahdollista tulevaa kumppania paljonkin. On täysin eri asia seurustella itsenäisen, aikuisen ihmisen kanssa kuin vanhemmissaan roikkuvan ihmisen kanssa. Saat siis tehdä valintasi, mutta turha ruikuttaa jos deittimarkkinoilla ei näy menestystä.

/10

Ahaa, eli jos onnistuisin saamaan töitä mun kotiseudulta ja muuttaisin takaisin ukin 250 neliöiseen omakotitaloon, jossa on maailman ihanin puutarha ja uima-allas pihalla, niin olisin vanhapiika mun loppuelämän ajan:D Voi kauhistus!!! Varmaan mun kannattaisi asua sittenkin 20 neliön vuokrayksiössä kaiken varalta:)

N23

Mitä ihmettä sä nyt sekoilet? Vanhapiika? :D Ole jos haluat, ei ole pakko pariutua kenenkään kanssa. En tiedä miten se liittyy aiheeseen, ja on kyllä tosi vanhanaikainen ilmaus.

Ethän sinä asu enää vanhemmilla, jos muutat yksin asuttuasi isovanhempasi luokse. Käsittääkseni tässä ketjussa puhuttiin siitä, että lapsi ei vain muuta vanhempien luota pois aikuiseksi kasvettuaan.

Mutta sulla selkeästi on tämän valintasi kanssa joku ongelma kun noin yhtäkkiä sekosit.

/10

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kehitysvammainen poika saa asua kotona 25-vuotiaaksi asti.

Mites sitten kun sen täyttää ?

Tuettu asumisyksikkö. Etkö oo Toisenlaisia frandejä katsonut?

Noh, minä 21-vuotiaana joudun asumaan porukoilla mun terveyden takia, tarviin ainakin vielä joka päivä apua. Toisekseen jos muuttaisin tähän pikkukylään yksiöön erakoituisin täysin ja lähimmän kaupungin vuokrat taas on aivan sairaita.

En ole koskaan ymmärtänyt teidän suomalaisten hätää päästä lapsistanne eroon. Muuten olen hyvin suomalaistunut mutta perhekeskeisyydestä en tahdo luopua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin sain paljon kuulla seuranhaussa siitä, että asuin vanhempien luona liki 30v asti. Mitä se ketään liikuttaa? Isohko omakotitalo ja maksoin osani kuluista, sekä tein osan pihatöistä ja muista. Säästin.

Siirryin siitä omistusasuntoon ja vaikka velkaa onkin, kaikki varani käyttäen saisin maksettua pois.

Sellaista ahdasmielisyyttä, jos kaikki eivät toimi samalla tavalla.

Totta kai se liikuttaa mahdollista tulevaa kumppania paljonkin. On täysin eri asia seurustella itsenäisen, aikuisen ihmisen kanssa kuin vanhemmissaan roikkuvan ihmisen kanssa. Saat siis tehdä valintasi, mutta turha ruikuttaa jos deittimarkkinoilla ei näy menestystä.

/10

Ahaa, eli jos onnistuisin saamaan töitä mun kotiseudulta ja muuttaisin takaisin ukin 250 neliöiseen omakotitaloon, jossa on maailman ihanin puutarha ja uima-allas pihalla, niin olisin vanhapiika mun loppuelämän ajan:D Voi kauhistus!!! Varmaan mun kannattaisi asua sittenkin 20 neliön vuokrayksiössä kaiken varalta:)

N23

Mitä ihmettä sä nyt sekoilet? Vanhapiika? :D Ole jos haluat, ei ole pakko pariutua kenenkään kanssa. En tiedä miten se liittyy aiheeseen, ja on kyllä tosi vanhanaikainen ilmaus.

Ethän sinä asu enää vanhemmilla, jos muutat yksin asuttuasi isovanhempasi luokse. Käsittääkseni tässä ketjussa puhuttiin siitä, että lapsi ei vain muuta vanhempien luota pois aikuiseksi kasvettuaan.

Mutta sulla selkeästi on tämän valintasi kanssa joku ongelma kun noin yhtäkkiä sekosit.

/10

Nii-in, ehkä mulla on toisinaan koti-ikävä, kun hyvin kaukana asun ja välillä vaivaa myös huoli ikääntyvästä läheisestä......

N23

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin sain paljon kuulla seuranhaussa siitä, että asuin vanhempien luona liki 30v asti. Mitä se ketään liikuttaa? Isohko omakotitalo ja maksoin osani kuluista, sekä tein osan pihatöistä ja muista. Säästin.

Siirryin siitä omistusasuntoon ja vaikka velkaa onkin, kaikki varani käyttäen saisin maksettua pois.

Sellaista ahdasmielisyyttä, jos kaikki eivät toimi samalla tavalla.

Totta kai se liikuttaa mahdollista tulevaa kumppania paljonkin. On täysin eri asia seurustella itsenäisen, aikuisen ihmisen kanssa kuin vanhemmissaan roikkuvan ihmisen kanssa. Saat siis tehdä valintasi, mutta turha ruikuttaa jos deittimarkkinoilla ei näy menestystä.

/10

Ahaa, eli jos onnistuisin saamaan töitä mun kotiseudulta ja muuttaisin takaisin ukin 250 neliöiseen omakotitaloon, jossa on maailman ihanin puutarha ja uima-allas pihalla, niin olisin vanhapiika mun loppuelämän ajan:D Voi kauhistus!!! Varmaan mun kannattaisi asua sittenkin 20 neliön vuokrayksiössä kaiken varalta:)

N23

Mitä ihmettä sä nyt sekoilet? Vanhapiika? :D Ole jos haluat, ei ole pakko pariutua kenenkään kanssa. En tiedä miten se liittyy aiheeseen, ja on kyllä tosi vanhanaikainen ilmaus.

Ethän sinä asu enää vanhemmilla, jos muutat yksin asuttuasi isovanhempasi luokse. Käsittääkseni tässä ketjussa puhuttiin siitä, että lapsi ei vain muuta vanhempien luota pois aikuiseksi kasvettuaan.

Mutta sulla selkeästi on tämän valintasi kanssa joku ongelma kun noin yhtäkkiä sekosit.

/10

Nii-in, ehkä mulla on toisinaan koti-ikävä, kun hyvin kaukana asun ja välillä vaivaa myös huoli ikääntyvästä läheisestä......

N23

Okei. Nyt en tiedä enää yhtään mistä puhutaan mutta ei kai sen väliä.

/10

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin sain paljon kuulla seuranhaussa siitä, että asuin vanhempien luona liki 30v asti. Mitä se ketään liikuttaa? Isohko omakotitalo ja maksoin osani kuluista, sekä tein osan pihatöistä ja muista. Säästin.

Siirryin siitä omistusasuntoon ja vaikka velkaa onkin, kaikki varani käyttäen saisin maksettua pois.

Sellaista ahdasmielisyyttä, jos kaikki eivät toimi samalla tavalla.

Totta kai se liikuttaa mahdollista tulevaa kumppania paljonkin. On täysin eri asia seurustella itsenäisen, aikuisen ihmisen kanssa kuin vanhemmissaan roikkuvan ihmisen kanssa. Saat siis tehdä valintasi, mutta turha ruikuttaa jos deittimarkkinoilla ei näy menestystä.

/10

Ehkä se itsenäisyys ja aikuisuus ei kuitenkaan riipu siitä, asuuko saman katon alla vanhempiensa kanssa vai ei. Tiedän parikin tapausta, joissa aikuinen mies asuu omassa kämpässä (tai no, omassa ja omassa, vuokrakämppä ja sossu maksaa vuokran) ja äiti käy lähes päivittäin siivoamassa ja laittamassa ruokaa ja pesemässä pyykit. 

Sitten taas tapaukset, jotka asuvat vanhempien luona, mutta käyvät töissä ja maksavat omat kulunsa ja hoitavat itse omat asiansa.

Kumpi noista nyt sitten osoittaa enemmän aikuisuutta ja itsenäisyyttä?