Apua, kummit hukassa
Meille syntyy neljäs lapsi heinäkuussa ja olemme alustavasti miettineet mistä kummitkun kaikki sisaret ja muut tutut sukulaiset on jo käytössä. Emme oikeastaan odota kummilta isoja riittää kun joskus muistaa, ei oikein ole onnistunu kaikki aikaisemmatkaan valinnat. Mun veljet muistaa synttäritja joulut, mutta toisen pojan kummiparista ei ole ristiäisten jälkeen kuulunut pihaustakaan, aikaakin kulunut vaatimattomat 13 vuotta.
No. itse asiaan kuinka tuttuja kummien pitäisi olla. Minulla olisi serkku jonka kanssa on tämän nuorimman lapsen kanssa samanikäinen lapsi ja ollaa aika jutuissa, mutta mutta kun meidän kasvatus tyylit on kuin yö ja päivä. Minä harvoin käyn missään, joskus häiden jatkoille mennään tai muihin suurempiin tilaisuuksiin, mutta tosiaan ehkä pari kertaa vuodessa. He taasen miehensä kanssa käyvät tuulettumassa noin kolme kertaa kuukaudessa eikä lapsia koskaan oteta lomalle mukaan tms. Meillä vain perhelomia. Olen vähän pitänyt etäisyyttä häneen siksi että hän olisi halukas istumaan iltaa meillä tai heillä alkoholin ja muun pikkupurtavan kanssa, meillä kotona mieheni kanssa periaate ettei alkoholia nautita lasten läsnäollessa (mieheni lapsuuden vanhempien alkoholin käyttö pilasi, joten hänen toiveestaan näin), mutta he eivät ymmärrä tälläistä käytäntöä. Kysynkin siis että voiko tai kannattaako ylipäänsä ottaa näin erilaisia näkemyksiä omaavaa kummi paria. Muuten aivan ihana nainen, laittelemme liki päivittäin pitkiä viestejä lastemme voinnista ja kehityksestä jamuutenkin juttu kulkee, hänen miehensä meille hiukan vieraampi. Muuten emme oikein tiedämistä kummit löytäisi, kun tätä sukua on niin onnettoman vähän ja kaikki jo melkein kummeina ristiin toistensa lapsilla.
Toinen kysymys koskee poika kummia, onko kellään lapsen kummina lapsen omaa veljeä tai siskoa. Vanhin poikamme pääsee ripeille ensi kuussa joten voisiko hänet ottaa vai onko liian läheinen?
Kommentit (4)
ottaisin kummeiksi ystäviä mutta en ehkä tätä kuvaamaasi pariskuntaa(eiko teillä ole muita ystäviä).. luulen että oma veli kummisi ei ole hyvä valinta.
itse en edes huolinut sukulaisia kummiksi vaan parhaat ystäväni,heidän kanssa tapailen usein,joten kummipoikakin tulee tutuksi.
Eli ongelma onkin se että ollaan niin kovin herkuteltu kumeilla näille kolmelle edelliselle lapselle, kun kaikille on se kuusi sallittua otettu, että alkaapi olla sellaiset läheiset kaverit käytetty ja nuo mitä olisi jäljellä on lähinnä jomankumman kavereita mutta pariskuntaa ei tahdo löytyä ja minä kun tykkäisin että sylikummipari olisi tällainen jo vähän vakiintuneempi pari ja ne on kyllä kortilla. Eikä viitsi alkaa miehen kanssa kinaamaan että otetaanko sun vai mun tuttuja.
No, kai tuota jonkun keksii sitten kun pakko on. Kaikkea vaan on aikaa miettiä kun kotona pyörii. Tämä serkku jota tässä mietin on tosiaan ollut kaverini jo liki 30vuotta ja tiedän hänen odottavan pyyntöä. Vähän vaan arvelluttaa kun näin lasten kasvatuksen myötä sitten välit vähän loitontuneet juuri näistä erilaisista elämän periaatteista johtuen.
Itse olen ystäväni pikkusiskon kummitäti, joten sinänsä en niin läheinen ystävä ole ollut tytön äidille, mutta tottakai suostuin kun kysyttiin.
Toinen kummitäti on tämän neitosen oma sisko (ja ystäväni siis) joten hyvinhän tuokin onnistuu jotta oma sisko tai veli on kummina. Onhan myös joillakin omat vanhemmat, eli lapsen isovanhemmat, tai omat kummit myös lapsen kummeina.