Kokemuksia alanvaihdosta ja opiskelusta aikuisena?

Ehdottomasti kannattaa, jos sinulla on suunnitelma opintojesi rahoittamiseksi. Pärjääminen opinnoissa riippuu sinusta itsestäsi; jos motivaatio on kohdallaan ja olet valmis tinkimään muusta elämässäsi jonkin aikaa, kaikki on mahdollista.

Itse olen vaihtanut alaa aikuisena mutta jo kolmekymppisenä, joten vähän eri asia. Miettisin kyllä tarkkaan tuossa iässä sen, että millaiset on työllistymismahdollisuudet uudelle alalle, että onko siellä alalla pahaa ikärasismia. Kaikilla aloillahan ei ole, ja on erittäin realistista voida päästä töihn valmistuttuaan. Mutta sitten on näitä pahoja, kuten oma alani eli it-ala, jossa nelikymppistä pidetään jo kehäraakkiina, ja yli nelikymppinen ilman pitkää työkokemusta on lähinnä naurun aihe, ei edes harkita ottaa töihin.

Mä saiiin ainkakin ittte hyvät paperit edelllisestä tutkinnosta joka kestäää tavallisesti yli 3 vuottta suoritiin sen puoleeentoista vuoteeen. Enkä eläesssäni ollut mitään aikaisempaaaa kokemusta.

Rahahuolia ei ole, motivaatio on kova. Toki tuota ikärasismia pelkään, mutta uskon työllistyväni. Nykyinen ammatti ei annna etenemisvaihtoehtoja tai muutakaan ja pelkkä ajatus tulevaisuudesta oksettaa elu ei taida olla muuta vaihtoehtoa.

Kiitos kokemuksista!

Ap

Itse lähdin opiskelemaan ammattikorkeaan tuon ikäisenä. Koulupohjana lukiota vuosi ja oppisopimuksella ammattitutkinto.  Olen pärjännyt ja yhtään ykköstä ei ole vielä tullut, opiskelu loppu suoralla, opinnäytetyötä vaille valmis. Ikärasismia en ole kohdannut, mutta yliopettaja on saanut kovasti kiksejä meistä, jotka eivät ole lukiota käyneet, vaikka itse pidän ammattikorkeaa enemmän amispohjaisille tarkoitettuna väylänä edetä uuteen ammattiin. Suosittelen, ikä tuo myös toisenlaisia näkemyksiä asioihin ja loistavia keskusteluja nuorison kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Itse lähdin opiskelemaan ammattikorkeaan tuon ikäisenä. Koulupohjana lukiota vuosi ja oppisopimuksella ammattitutkinto.  Olen pärjännyt ja yhtään ykköstä ei ole vielä tullut, opiskelu loppu suoralla, opinnäytetyötä vaille valmis. Ikärasismia en ole kohdannut, mutta yliopettaja on saanut kovasti kiksejä meistä, jotka eivät ole lukiota käyneet, vaikka itse pidän ammattikorkeaa enemmän amispohjaisille tarkoitettuna väylänä edetä uuteen ammattiin. Suosittelen, ikä tuo myös toisenlaisia näkemyksiä asioihin ja loistavia keskusteluja nuorison kanssa.

Onpa kivaa kuulla! Itse olen yo, mutta ei se itsevarmuuttani lisää yhtään, siitä on niin kauan. Luuelen myös , että elämänkokemus saattaa helpottaa opiskelua osaltaan. Taisitten ei:)

Kaikkea hyvää loppuopintoihin!

Ap

Jos uusi ala on työllistävä, niin ilman muuta. Ehkä jotain kulttuurin tutkimusta tai sukupuolten tutkimusta ei kannata lähteä opiskelemaan, ellei ole selvä missio alalle ja haluaa tutkijaksi ja tekemään väitöskirjaa ja apurahakuviot on selvät.

Itse olen vaihtanut alaa 46-vuotiaana, olen KTM ja opiskelin sosionomiksi, suorastaan revittiin töihin jo kesken opiskelun. Tein ensin ihan oppimismielessä (opiskeluaikana) lähinnä hoitotyöksi laskettavaa hommaa ja viihdyin siinä kyllä hyvin kun oli hyvä porukka sekä työssä että asukkaina. Valmistuttuani olen ollut saman alan (kehitysvammatyö) hallinnon hommissa. Aikaisempi työkokemus oli ilman muuta plussaa ja kokemus ihan sieltä ruohonjuuritasolta + opinnot syvensi osaamista juuri siinä osa-alueessa. Mulla oli hyvin selvä fokus jo opintojen alussa, että suuntaan sinne, missä ei ole työntekijöistä niin tunkua (vanhukset, vammaiset) enkä esim. lasten kanssa tehtävään työhön johon tuntuu haluavan 98 % nuorista opiskelijoista.

Mulla kannustimena ei ollut työllistyminen, töitä oli, eikä parempi palkka - palkkataso romahti suorastaan. Vaan ihmisläheisempi työ ja työssä viihtyminen.

Vierailija kirjoitti:

Jos uusi ala on työllistävä, niin ilman muuta. Ehkä jotain kulttuurin tutkimusta tai sukupuolten tutkimusta ei kannata lähteä opiskelemaan, ellei ole selvä missio alalle ja haluaa tutkijaksi ja tekemään väitöskirjaa ja apurahakuviot on selvät.

Itse olen vaihtanut alaa 46-vuotiaana, olen KTM ja opiskelin sosionomiksi, suorastaan revittiin töihin jo kesken opiskelun. Tein ensin ihan oppimismielessä (opiskeluaikana) lähinnä hoitotyöksi laskettavaa hommaa ja viihdyin siinä kyllä hyvin kun oli hyvä porukka sekä työssä että asukkaina. Valmistuttuani olen ollut saman alan (kehitysvammatyö) hallinnon hommissa. Aikaisempi työkokemus oli ilman muuta plussaa ja kokemus ihan sieltä ruohonjuuritasolta + opinnot syvensi osaamista juuri siinä osa-alueessa. Mulla oli hyvin selvä fokus jo opintojen alussa, että suuntaan sinne, missä ei ole työntekijöistä niin tunkua (vanhukset, vammaiset) enkä esim. lasten kanssa tehtävään työhön johon tuntuu haluavan 98 % nuorista opiskelijoista.

Mulla kannustimena ei ollut työllistyminen, töitä oli, eikä parempi palkka - palkkataso romahti suorastaan. Vaan ihmisläheisempi työ ja työssä viihtyminen.

Olipa kiva lukea ajatiksiasi. Sosionomin opinnot minullakin siintää mielessä ja juurikin kehitysvammaiset. Minullakin tulotaso romahtaisi, mutta tässä iässä se työn mielekkyys on etusijalla.

Ap

Olen vaihtanut alaa nelikymppisenä. Koin opiskelun jopa helpompana kuin parikymppisenä ekaa alaa opiskellessani. Nuorena opiskellessa pänttäsi päähän asioita, keski-iässä oppiminen perustui enemmän asioiden ymmärtämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen vaihtanut alaa nelikymppisenä. Koin opiskelun jopa helpompana kuin parikymppisenä ekaa alaa opiskellessani. Nuorena opiskellessa pänttäsi päähän asioita, keski-iässä oppiminen perustui enemmän asioiden ymmärtämiseen. 

Niin, luulen että elämää kokeneena se on juuri näin. Kokemus tuo ymmärrystä ja toivottavadto osaltaan helpittaa oppimista.

Aå

Mun mielestä uuden opiskelu 50-vuotiaana vaatii juuri tuon etta ala on työllistävä. Työtähän voi nykyään tehdä 68-vuotiaaksi asti, jos terveys kestaa ja töitä riittää.

Itse pohdin myös alan vaihtoa. Olen kolmekymppinen yh ja vielä vuoden kotona nuorimmaisen kanssa. Entinen ammatti ei oikeen enää sovi tähän lapsiperhe arkeen (baarimikko). Opiskelu tietäisi p.a elämää seuraavat 3 vuotta eli olen puun ja kuoren välissä mitä teen ensivuonna. Yritänkö vain hakea jotain perus päivätyötä esim kaupan kassa vai lähdenkö opiskelemaan. Vaikea saada kyllä mitään muuta työtä, kun ei ole kuin tuo baarimikon koulutus.

Olin muutamaa viikkoa vaille 46 kun valmistuin amk:sta tekniikan alalta. Nyt opiskelen kaupallisia aineita, tietotekniikkaa ja matematiikkaa avoimessa yliopistossa ja tarkoitus maisterin tutkinto suorittaa, tosin pyrin mahdollisimman paljon opiskelemaan työn ohessa ja sitten vasta haku tutkinto-opiskelijaksi, kun ei enää ole avoimessa sopivia kursseja jäljellä. Tavoite valmistua kolmen vuoden kuluessa, 60 op on suoritettu ja vuoden päästä haku tutkintoon, valmistuessani olisin 57. Oma yritys suunnitteilla. 

Vierailija kirjoitti:

Itse pohdin myös alan vaihtoa. Olen kolmekymppinen yh ja vielä vuoden kotona nuorimmaisen kanssa. Entinen ammatti ei oikeen enää sovi tähän lapsiperhe arkeen (baarimikko). Opiskelu tietäisi p.a elämää seuraavat 3 vuotta eli olen puun ja kuoren välissä mitä teen ensivuonna. Yritänkö vain hakea jotain perus päivätyötä esim kaupan kassa vai lähdenkö opiskelemaan. Vaikea saada kyllä mitään muuta työtä, kun ei ole kuin tuo baarimikon koulutus.

Ammattitutkinnon voi usein suorittaa oppisopimuksella, josta saa palkkaa. Esim. lähihoitajia koulutetaan rekrykoulutuksella. Siitä voi jatkaa sairaanhoitajaksi. Jos siis terveysala kiinnostaa. AMK tarjoaa monimuotokoulutuksia aikuisille, jotka ovat työelämässä. Tietenkin perheelliselle voi olla vähän haastavampaa opiskella ja tehdä töitä sanaan aikaan.