&hearts SUURPERHEKUUMEILIJAT vko 22 &hearts

meilläkin. silloin ovat muksut itse halunneet kavereita kutsua. Ystäväperheillä on niin paljon lapsia että aikamoista hulinaa nuo synttärit ovat pienilläkin olleet vaikkei varsinaisia kaverikutsuja olekaan järkätty. Ja 10v on vikat isommat kaverikekkerit pidetty, tosin en ole antanut " liikaa" kavereita pyytää n.6-8 on aika kohtuullinen määrä meillä ollut. Tänä vuonna halusi esikoinen pyytää kolme kaveria lauantaipäiväksi meille, poika kun tykkää pelata pitkäkestoisia lautapelejä eikä niitä lyhyellä visiitillä ehdi saada alkua pidemmälle. Ja kaksi parasta kaveria asuu niin kaukana että joudutaan autolla meille tuomaan niin ei viitsi tunniksi pyytää. Kun kakkonen(tyttö) täytti kymmenen, halusi hän järjestää synttärit uimahallissa. Olin kovasti ajatusta vastaan mutta suostuin ja tytöillä oli aivan mahtavan hauskaa. Eli maksoin muutaman tytön uinnit ja hoidin kuljetuksen sekä vähän herkkuja mukaan ja yleisistä säännöistä poiketen saivat tytöt syödä omia eväitä uimahallin kahvilassa =)



Nyt pihalle, aivan ihana ilma! (vielä...)



Marlett

melkein äidin sydäntä raastoi kun sen kakkosen laitoin nyt sitten aamulla kävellen kouluun lähtemään niitten pyöräilyrikkomusten takia. On nimittäin liikuntapäivä ja suuri jumppakassi painaa repussa kirjojen lisäksi. Vaan mutisematta lähti eli oli kait sisäistänyt rikkeitä tehneensä.

jotakin kieroutunutta huomionhakuisuutta...? Törmäsin aiemmin kyseisen hlön kummiin kyselyihin. Ihan hyvä tuo nimimerkkijuttu, kun vanhoissakin viesteissä nikki muuttuu ei pääse kus....maan muita.



Sektiot ovat tuttuja muttei pelkojen takia tehdyt. Toki olen kuullut että niitä senkin takia tehdään mutten tunne ketään jolle näin olisi tehty. Itselle sektiot tehty silmien takia. Norm.synnytyksessä vaarana verkkokalvojen repeymät/sokeutuminen. Aikoinaan tulin siihen tulokseen että haluan mielummin kolme lasta sektiolla kuin kymmenen ilman näköä. Mutta näyttäähän noita lapsia voivan sektiollakin synnyttää useampia =o)



Marlett

Pikkuneiti alkaa saamaan tarpeekseen hoitajista (=isommista sisaruksista); heti kun jätän hänet tuonne muiden kanssa leikkimään alkaa kauhea parku. Ja hommia olisi, vaikka kuinka paljon!



Meillä on ekat kaverisynttärit pidetty ekalla luokalla. Meillähän vasta tuo kutonen on käynyt eskarin, enkä ole osannut pyytää kerhokavereita juhliin. Viimeiset kaverisynttärit ollaan yleensä pidetty 11-12 vuotiaana. ja silloinkin jo usein kodin ulkopuolella. Tytöt ovat lähteneet kavereiden kanssa shoppailemaan ja käyneet sitten kahvilassa " kakkukahvilla" . Pojat ovat puolestaan menneet esimerkiksi johonkin hampurilaispaikkaan.

Niin, silloin lapsena. Viime kesänä, kun esikoinen täytti 18 oli kaverilla todellinen " juhlasuma" . Halusi nuorimies itsekin pitää bileet, mutta emme me minnekään voi täältä kotoa lähteä, eikä meillä ole mökkiäkään missä juhlat olisi voitu järjestää. Naapuri tuli apuun antamalla omakotitalon alakerran nuorison käyttöön (heillä on nuorisoa omasta takaakin). Hauskaa tuntui olevan, ainakin metelistä päätellen...



Pelkopolista sitten vielä pikaisesti. Mä olen käynyt siellä juttelemassa kuudetta odottaessani. Viides synnytys muuttui loppumetreillä todelliseksi painajaiseksi; vauvalla ei ollut mitään hätää. Ja mulle jäi kyllä ihan hirvittävä kammo synnytystä kohtaan. Kävin polilla synnytyksen uudelleen läpi ja juttelin, mitä kaikkea seuraavalla kerralla tehtäisiin toisin. Ihan mukava kokemushan se oli, mutta en kyllä täysin luottanut heidän lupauksiinsa; kuudennen synnytyksessä oli mukana puolison sijasta kokenut doula.

Tyttö sitten lähti yksin päiväkodin kevätretkelle. Oma olo ei vieläkään ole kovin hehkeä ja poikien kanssa käynkin tänään päivällä taas lääkärillä silmätippoja lisää hakemassa...

Juu tuo kuminpuhkomisjuttu on kyllä aika hurja! Tosi kieroa, jos oikeesti noin tekee...!

Sektiosta, eipä ole kokemusta minkäänlaisesta, ei pelko- eikä muistakaan. Kuopusta odottaessa vikoilla viikoilla jouduin tosin vähän miettimään asiaa, kun poitsu olikin perätilassa. Väittivät kyllä niin pieneksi, että olisin kuulemma voinut niin synnyttää alakauttakin. Kuulin sitten tutulta kätilöltä synnytyssairaalastani, että perätilasynnytyksiä kokeneita lääkäreitä on niin vähän, ettei voinut olla varma siitä, että olisi kunnon lääkärin paikalle saanut juuri synnytyksen hetkellä. Olisin siis päätynyt sektioon, ellei herra olisikin sitten kääntynyt oikein päin synnytykseen mennessä, jännäsin vain, että jos kääntyykin uudestaan väärinpäin, kun mitään käännöksiä en itse tuntenut. Niin ja poikahan oli sitten yli neljän kilon syntyessään eikä kolmekiloinen mitä laskeskeltiin!



Mutta pikkuinen nyt kiljuu taas jalassa kiinni, pitää mennä.



Suviruusu

Huomenna otetaan pois ja mä oon aivan kauhuissani ja peloissani.APUA!Lähettävät sen patologiselle tutkittavaksi.

Meinas ettei oo paha mutta varmuuden vuoksi.

Olen ihan alamaissa...

L

Paasinhan ma sen eilisen ' kukkuilun' jaljilta jo ylos sangystakin- tosin oon jo kaffeetkin juonu ja sillai. Eilen siis kerroin esikoiselle ja tana aamuna kolmoselle. Neiti sanoi vaan ette varokin etta olis poika!! Anopille mies myos kertoi sillai ohimennen eilen illalla, ei ottanu uskoakseen; joten sielta on viela edessa asiasta utelemista... aikas hauskoja ilmeita on kylla porukoilta tullu, tieda sitten mita keskenaan juttelevat...

Noita sivuja en oo viela kayny lukemassa; jotenkin arsyttaa kaikki valehtelijat, jotka kayttaa naita sivuja hyodykseen tullakseen huomatuksi. Kun me muut todella tykataan jutella: onneksi me suurperheelliset ollaan sen verran ' aikuisia' etta kylla eron huomaa!

Mä olen siis hyvin pienikokoinen (158cm ja 47kg norm)Ja kolmas lapsemme oli kokoon nähden iso(4055g)Ja neljännestä alusta asti vilauteltiin käyriä että mennään huimasti yli 4,5kg!Mikä tavallaan mahdollista koska suvussani ollut isoja vauvoja,oma äitini oli yli 5kg kun syntyi.

Olin ihan kauhuissani että saanko niin suurta ikinä punnattua ulos.

Sainkin käynnistyksen 2 päivää yli lasketun kun pelkäsin vauvan kokoa ja käyrät ja ultra yhä lupasivat iiiisoa.Ja turhaan sitten olivat pelotelleet.Poika painoi vaan 3820g ja synnytys kesti 1h30min.

Mutta muuten ei ole mitään kokemusta synnytyspelosta.

tiedän yhden äidin joka on kaksi lastaan saanut leikkauksella juuri SUUREN synnytyspelon takia.Ja ne lapset sitten oliviat vielä hirmu isoja,liki 5kg joten onneksi leikattiin.

Ymmärrän kyllä että joku voi pelätä vaikka olisi aiemmin synnyttänyt.Mitä tahansahan voi käydä!

Pelottaahan se synnytys aina siltä kantilta,että vauvalla olisi kokoajan kaikki hyvin.



Mutta nyt mua kyllä jännittää ihan muusta syystä.Olen niin taipuvainen ajattelemaan heti pahinta.Pistää masentamaan.

Onko teillä ollut kokemuksia luomen poistosta tai yleensä epäilystä luomen ulkonäön takia?

Mua hirvittää ihan se operaatiokin jo.Synnytyskin on mukavampaa kun saa sitten palkan syliin,nyt mua leikellään luomen takia,yök!



Nyt ruoan laittoon,moi!

L

Mun synnytyspelkoni jäi sinne mistä se oli tullutkin, elikkä synnyssaliin. Kuudennen lapsen synnytys oli todella hieno kokemus. Missään vaiheessa en halunnut edes ajatella sektiota. Mutta ymmärrän kyllä hyvin heitä, jotka eivät pelon takia pysty alakautta synnyttämään.



Mä taidan olla sellainen kävelevä sairaskertomus; mulla on nimittäin näitä luomiakin poistettu, kaksin kappalein.

Operaatio on ihan helppo ja puudutuksen ansiosta kivuton. Jonkinverran saattaa parina päivänä olla haavakipua; riippuen siitä kuinka iso luomi on ollut ja missä kohtaa haava on (esim. painaako joku vaate haavaan tms.)

Mulle tuli patologin lausunto viime viikolla. Vaikka sitä ei tietoisesti pelkääkään, niin kyllä sen kirjekuoren avasi kädet täristen. Sappirakossa oli ollut krooninen tulehdus, eli vaiva ei olisi parantunut ilman tuota operaatiota. Mutta muuten kaikki oli ok.

Sain kaksi ' pois kasista' eli lahtivat kouluun, ja esikkoa odottelen kokeista syomaan, nuorimmainen karkaskin samalla ovenavauksella pihalle paahteeseen; pitanee kayda se ekaks tarksitamas, kun lippis jaa aina kotio!

Mul on kaikki tv-kanavat kiinni: hirveeta kun iltapaivalla tulee noita meksikolaisia pliisuja, heh hee: ihan hirvee sarja, mut kun aloin seurata niin nyt on sitten ihan pakko...voi naita riippuvuuksia!!! onneks anopin puolella on viela analooginenkin vastaanotin etta sielta nakyy noi ranskan kanavat...

Kylla ne nyt tahallaan noita kanavia sulkee just ennen jalitson alkamisia; etta saisivat uusia harveleita myydyks! Tuttu juttu neljan vuoden takaa. Mites teikalaiset seuraatteko jalkapalloa? Siis noita suuria kisoja...

Ei nuo luomien poistot periaatteessa ole kummoisiakaan juttuja. Vähän varmasti paikasta riippuu mutta itseltä joskus leikattu luomi niskasta, osui liian herkästi kampaan tai harjaan, tikki siinä oli muutaman päivän ja sen jälk ei mitään vaivaa. Erikoisen kokoiset tai muotoiset yms. kannattaa toki tutkia kunnolla. Eiköhän me kuitenkin Leanna kohta saada todeta että kaikki on sinullakin kunnossa ja kyseessä vain harmiton tapaus =O)



Marlett

Joo-en sitä itse luomea murehdi,inhottaa vaan se operaatio ja paikka.Kun on liivien olkaimen alla.En varmaan voi olkaimellisia liivejä sitten hetkeen käyttää.

Lääkäri sanoi ettei välttämättä tarvita tikkejä vaan laserilla poltetaan verisuonet kiinni.

Mutta inhottaa silti=)



Kahvia tässä juon ja kääretorttua pistän poskeeni,nam.

Sadepäivän piristystä parhaimmillaan.

Lapset on kovin levottomia neljän seinän sisällä.Ollaan totuttu ulkoilemaan päivittäin mutta nyt tulee vettä kaatamalla.Tuntuu että päivästä ei tule loppua millään.

Kävin hakemassa kukkia pöydälle(ihania liloja hortensioita)silläkin yritin mieltä piristää.



Missä on kesä ja aurinko!!!

Meidän ikaalisten matkakin varmistui tänään.5vrk siellä täysihoidossa heinäkuussa.Jee!



L

koko päivän on paistanut ja paistaa edelleen.

Pitää taas lähteä pihalle, kun ei nuo kitkemis ja möyrimis hommat lopu vaikka niitä kuinka tekisi.



Marlett

Melko pieniä olivat, mut kans sellasessa paikassa, et useaan otteeseen menivät rikki. Kaikki poistetut luomet tosiaan lähtee patologin lausuttavaks, mutta mulle sillon sanottiin heti, että ei näitä tarvis. Jostain joskus luin, että mikäli ihokarva kasvaa luomessa, se on merkki terveestä ympäristöstä. Vaan eihän niitä karvoja joka paikassa ole. Paikallispuudutuksessa tosiaan ja pari tikkiä, siinä se. Nytkin olis korvan juuressa yksi ulkoneva luomi, joka ehdottomasti pitäis ehtiä poistattamaan kun kutiaa välillä ja käsi käy herkästi. Täällä saa vaan huonosti aikoja terkkariin, ellei kiireellisestä ole kysymys.

Ei ole mullakaan sektioista omakohtaista kokemusta. Perätilasynnytyksetkin SatKs(Porissa) hoidetaan alateitse, ellei tosiaankin synnyttäjä saa suurinpiirtein hysteeristä kohtausta ja vaatimalla vaadi sektiota. Pori on muutenkin vanhanaikaisen synnytyssairaalan maineessa eikä ihan suotta. Sieltä pelkosektioita ei kevyin perustein saa.

Työmiehet ovat tältä päivältä hommansa tehneet ja tulevat seuraavan kerran torstaina. Nyt pääsin minäkin taas kurkkaan tänne.



Synnytyspelosta ei ole minullakaan kokemusta enkä edes tunne ketään joka olisi pelon takia saanut sektion. Tai edes pyytänyt pelon takia sektiota. Hyvä ystävänikin synnytti ison pojan (5430g) alateitse ja vielä sen jälkeen kaksi lasta alateitse joista toinen oli poikkitilassa synnytyksen alkaessa ja ulkokäännös tehtiin ennen ponnistusvaihetta. Silti hänkin on edelleen valmis alateitse synnyttämään, huh.



Luomen poistosta ei ole kokemusta, mutta olen kyllä ollut aikeissa käydä pari luomea poistattamassa. Ongelmana on vain se että en halua meidän omalääkärin sitä operaatiota tekevän (yleensäkään en halua meidän omalääkärillä käydä jos on vähänkin jotain muuta kuin pelkkä flunssa), ja yksityinen on varmaan aikast kallis. Tarttis varmaan kysellä hintoja.



Meillä oli aamulla vesi poikki pari tuntia kun ne työmiehet aloittivat varaajan irroitusta. Otin sitä varten kattilaan vähän vettä kun ei tiedä jos vaikka tarvittis. No arvaahan sen, kuopus väänsi kakat tietty just silloin. Sitten vaan vesi lämpiämään ja plutataan kattilaveden kanssa että saatiin neidin pylly pestyä. Ei kyllä naurattanut. Kova homma.



Taas vaihteeksi tarttis aloitella ruoanlaittoa.



Medison+5

medison:



Meillä oli aamulla vesi poikki pari tuntia kun ne työmiehet aloittivat varaajan irroitusta. Otin sitä varten kattilaan vähän vettä kun ei tiedä jos vaikka tarvittis. No arvaahan sen, kuopus väänsi kakat tietty just silloin. Sitten vaan vesi lämpiämään ja plutataan kattilaveden kanssa että saatiin neidin pylly pestyä. Ei kyllä naurattanut. Kova homma.



[color=red]Meillä kun on remontoitu oli monta kertaa vedet poikki ja pieniä kakkapyllyjä piti pestä.Kattilassa keittää vettä.Eikä tietenkään ollut kosteuspyyhkeen pyyhettä kotona.Muistan hyvin!

Sympatiat sulle=)



Eipä kyllä ennenkään ollut lämmintä vettä hanasta suoraan tarjolla...

Onneksi nykyään kuitenkin helpompaa=)



Mä en kestä.Oon koko päivän pomppinut täällä ja on NIIN saamaton olo.

Harmaata ja sateista.Missä päin olikaan aurinkoa,tuun sinne=)!

L+5 jotka hyppii seinille

Ihanat puolentoista tunnin paikkarit tuli otettua - nyt pitais niita pliisuja anopin puolelle lahtea vahtaamaan! Kuumaa on, kolmekymmenta varjossa!

Meilla oma rakas antoi vihdoinkin vihreaa valoa ylakerran rakentamiseen! Ei paljon vaihtoehtoja enaa; niinhan se vannotti etta jos/ ja kun viides masussa paaatos syntyy! Sanansa mukainen mies. Eli syyskuussa muutetaan vuokralle ja remonttimiehet sisaan!

Oikein jannityksella odottelen sita aikaa...

Kesalomat lahestyy jo taallakin jos pari viikkoa viela jaksais... kivaa on noita muksuja tuohon paahteeseen pistaa kun kouluissa ei mitaan ilmastointeja ym. ole! Ja kouluessut pakollisia.

Mutta nyt tv:n pariin - heippa illaksi!

Koira tuli ulkoa ympärinsä kurassa.Menin sitä pesemään ja isojen siskojen piti pientä poikaa vahtia sen aikaan.Mutta eipäs kukaan vahtinut ja pieni oli löytänyt mun vartalo voiteen,pruutannut sen takkaan jossa oli vanhat noet vielä ja hieronut innoissaan käsillään ja lopputuloksen voi kukin arvata.Siinä vielä iskin varpaani oven kulmaan joten taas on nauru kaukana!!!

Miksi meillä aina tapahtuu,eikö teillä koskaan???????

Tosin nyt on jonkin aikaa mennyt ilman suurempia...olisi varmaan heti viisainta koputtaa puuta. Meillä on yksi muksuista rasvannut naamansa sinkkisalvalla, sitä oli mielenkiintoista pestä pois. Puurohiutalepaketti levitettiin kerran pitkin keittiön lattiaa, siis todella levitettiin. Rikkoutuneita laseja imuroidaan harva se viikko. Kaikenlaista muutakin, muttei nyt äkkiseltään tule mieleen. Pitää rientää paloasemalla jälleen, tällä kertaa naisten kerhoiltaan.

mullakin on omakohtaisia tosta sinkkisalvan ihanuudesta!!!! Ja pista siihen viela kirkkaan punaista huulipunaa paalle! Kun leikkivat Mulania!!!

Ja siruja imuroidaan ja muropaketit on monta kertaa poydan alla ja kuraisia jalanjalkia matolla, ja ja ja...

Mutta noi on niin normaaleja juttuja ettei aina edes huomaa niita ' kummallisuuksiksi' . Ja hiuksiin laitettavia juttujakin pitaa kokeilla jne...

Meilla tihuuttaa vetta - ihana tuoksu tulee kauheen helteen jalkeen, ihan hyvaa tekee luonnolle. Hiukan kylla ukkosta ilmassa, tekee mulle paansaryn.

Labran paperit hain, niinkuin tiesinkin, immuniteettia siihen toxoon ei ole... Eli tasta alkaa verenottoshow. Kadentaipeetkin on niin pikkuarvilla etta vois narkkariks luulla, heh hee...

Mutta heips nyt taas ja viela huominen tata normaalikirjoittelua; sitten alkaa mun puolittainen nettipimento, availen kerran kahdessa pv!!