Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko, että joku voisi minuakin joskus rakastaa?
11.08.2019 |
Kaikki mahdollinen on elämässä mennyt pieleen. Kaiken olen menettänyt. Kaikki on otettu mitä irti lähtee ja vielä enemmän antamatta mitään takaisin. Montaa olen rakastanut, mutta kukaan ei ole rakastanut takaisin. Haluaisin iltaisin, kun itken itseni uneen jonkun vain tulevan ja rutistavan minua sanoen: "ei hätää". Olen niin pirun säälittävä, että kuka kohtaloani ihmettelisikään :(
Kommentit (16)
Kaikkiahan sitä rakastetaan, tai siis kaikenmoisia.
Sinulla on siis joskus ollut jotakin, kun kaikki on viety? Kerrotko ikäsi. Oikeasti, kaikki on hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montaa olet rakastunut. Taidat vaihtaa kumppania kuin sukkia ja heti rakastat. Ei jatkoon. Ei kukaan rakasta jokaista jne.
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo itsesäälikään nyt hirveästi auta asiaan.
Ei kai niin... Mutta tuntuu niin pahalta. Muuten toki esitän valoa ja valoisuutta. Jaan iloa. Kotona en jaksa esittää. Olen niin huono. Olen tällainen. Minkä sillekin voin? Tähänkin sain itsesääliä puristettua edes yrittämättä. En itsekään jaksaisi itseäni.
Ap
Aivan varmasti sinua voi rakastaa!
Vierailija kirjoitti:
Kaikkiahan sitä rakastetaan, tai siis kaikenmoisia.
Sinulla on siis joskus ollut jotakin, kun kaikki on viety? Kerrotko ikäsi. Oikeasti, kaikki on hyvin.
No ei minua... Lapsena oli hetken ja vähän :) Olen nyt 20. Mikään ei ole hyvin eikä siltä tunnu. Yrität tietysti piristää, kiitos siitä. Ei tätä valheella paremmaksi saa...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sinua. Ei sinulla ole hätää *rutistus, pitkä rutistus*
Asiat kääntyvät hyväksi kyllä, älä murehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä rakastaa, varmasti, mutta ensin sinun pitää opetella rakastamaan itseäsi edes hitusen. Ainakin niin, että yrität kaikesta huolimatta elää niin hyvää elämää kuin mahdollista. Hanki ahdistukseesi ja alakuloosi jutteluapua, mieti, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä, mistä haaveilet? Mieti, mitä asioita se vaatisi, että saavuttaisit sen toivottavan olotilan? Askel askeleelta pyri unelmaasi kohti. Rakenna pienistä palasista se. Kyllä se oikea ihana ihminen saapuu elämääsi vielä. Luota siihen. Sitä odotellessa opettele rakastamaan itseäsi ja nauttimaan omasta seurastasi.
Vierailija kirjoitti:
Montaa olet rakastunut. Taidat vaihtaa kumppania kuin sukkia ja heti rakastat. Ei jatkoon. Ei kukaan rakasta jokaista jne.
Yhtään kumppania ei minulla ole ollut. Rakastan ihmisiä ihmisinä. Suhteitakin on monenlaisia. Mutta ei sinun tarvitse minusta pitää. Ei se ole mitenkään poikkeavaa. Yllättyisin, jos olisikin päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti ongelmasi on se että rakastut ihmisiin jotka eivät ansaitse rakkautta tai kunnioitusta.
Mietipä millaisiin ihmisiin retkahdat ja miksi?
"En itsekään jaksaisi itseäni." Kannattaisi varmaan se pääkoppa ensin fixata kuntoon näistä vastoinkäymisistä, ennen kuin nyt uutta kumppania heti lähteä etsimään. Sitten kun tuntuu että jaksat itseäsikin niin ehkä muutkin kiinnostuvat sinusta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkiahan sitä rakastetaan, tai siis kaikenmoisia.
Sinulla on siis joskus ollut jotakin, kun kaikki on viety? Kerrotko ikäsi. Oikeasti, kaikki on hyvin.No ei minua... Lapsena oli hetken ja vähän :) Olen nyt 20. Mikään ei ole hyvin eikä siltä tunnu. Yrität tietysti piristää, kiitos siitä. Ei tätä valheella paremmaksi saa...
Ap
Ajattelinkin, että olet todella nuori. Monella meistä elämä on ollut nuorena helvetillistä ja yksinäistä. Mutta tuon ikäisenä on oikeasti kaikki mahdollista. Mitä haluaisit? Mistä unelmoit? Kerro tässä ja lähdetään yhdessä miettimään, miten pääset kohti rakkaudellisempaa ja kauniimpaa elämää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai sinua voi rakastaa, voi nuori murunen. Monikin. Älä lannistu. Etsi iloa päiviisi yksi asia kerrallaan. Pieniäkin. Et varmastikaan tiedä, kuinka monelle oletkaan tärkeä. Jos luot iloa ympärillesi, kuten sanoit, olet varmasti monen elämässä tärkeä valopilkku, ja he eivät vain kerro sitä. Eivät älyä. Vaikket olisikaan, olisit silti rakastamisen arvoinen.
Luulin itsekin nuorena, ettei minua kukaan rakastaisi vikoineni päivieni. Olin väärässä. Elämä muuttuu.
No ei tuo itsesäälikään nyt hirveästi auta asiaan.